Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Ei sitä miestä vaan kertakaikkiaan löydy!!!

Vierailija
15.08.2012 |

Nyt on kaikki kokeiltu, luovutan. Nettitreffit, harrastukset, kaveripiirit + se tärkein mitä kaikki kuitenkin tulee ehdottamaan: etsimättä oleminen!



Onko minut tuomittu olemaan yksin?



Enkä edes etsi mitään "elokuvarakkautta". Pitääkö sitä vaan sitten tyytyä sellaiseen ihan ok- tyyppiin? Tuntuu vaan niin karulta.

Kommentit (88)

Vierailija
81/88 |
21.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

profiilit noista nettitreffi- paikoista. Teinköhän nyt oikein vai väärin..? Ajattelin olla vähän aikaa taas etsimättä ja ehkä sitten palata.



Itsehän en koskaan ole ollut parisuhteessa, mutta toivon ja kuvittelen, että se on juri tuollaista kun edellinen sanoi. Kai sen nyt tuntee että tämä se on? Ainakin muutaman kerran jälkeen?



-ap

Vierailija
82/88 |
21.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

siis muutaman tapaamisen jälkeen*** -ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
83/88 |
21.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aika moni on jostain syystä saanut väärän käsityksen iästäni. Olen 26v, eli en ihan ikäloppu vielä. Ja en tietenkään mitään maksumiestä etsi!! Vaan sitä oikeaa rakkautta! Baareihin on vähän tylsä mennä, kun olen itse absolutisti. Mieheltä en sitä vaadi, mutta saattaa vähän vinoon katsoa jos siellä lipittelen vettä ja vilkuilen ympärilleni..? ;)

Tottahan se on, että yksinkin voin perheen perustaa ja kodin ostaa, mutta jostain syystä se ei vain tunnu oikealta.

-ap

Vinkki ap:lle. Olet juuri sopivan ikäinen eli sun markkina-arvo on korkea tietyissä piireissä. Eli nyt hophop tanssikurssille ja lavatansseihin. Siellä liikkuu raittiita ja reippaita miehiä, sinkkuja suurelta osin.

Vierailija
84/88 |
21.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin kauan mies jaksoi enemmän tai vähemmän piirittää. Sitten vasta tajusin että tämähän se on. 15 vuotta olemme olleet nyt naimisissa, ja edelleen olen sitä mieltä että tämä se on :)

siis muutaman tapaamisen jälkeen*** -ap

Vierailija
85/88 |
27.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Turha siinä on kohtaloaan vastaan pyristellä.

Vierailija
86/88 |
17.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Okei, tämä on nyt viimeinen kerta kun tämän sanon kun kaikki tähän takertuvat! En tietenkään ajattele, etteikö "tavistallaaja" kävisi! Käy vallan mainiosti ja vähemmänkin. Ei mulle ole merkitystä, onko miehellä omistusasuntoa, mökkiä, autoja, sikspäkkiä.... Tarkoitin tuolla ok- tyypillä sellaista, jota kohtaan ei siis ole mitään kummempia tunteita! Jep, ilmaisin ehkä asian väärin, mutta olen jo monesti asian korjannut. Tottakai, jos vähän on sellaista tunnetta, että tästä voisi jotakin tullakin, sitten mennään eteenpäin! Selvä nakki. Ei tarvitse olla uljas prinssi, ja tunne heti siitä että tämä on SE.



Ja kiitos taas numero joku, joka oli jo luovuttanut ja kuitenkin löytänyt miehen. Täällä onkin tosi paljon kaltaisiasi kertomuksia, että sitten kun on ihan totaalisesti lopettanut etsimisen, löytää sen oikean. :)



-ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
87/88 |
17.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Seuraava teksti ei sitten missään nimessä ole mikään surkutteluviesti kurjasta kohtalosta, onpahan vain realistisen miehen omakohtainen näkemys aiheesta. Ei se kumppanin löytäminen ole niin helppoa miehillekään.

Miehenä olen kovasti hämmentynyt näistä termeistä. Kaikki tietää mikä on "SE oikea" ja itse edelleen haluan siihen oikeaan uskoa, vaikka avioerokin ja lapsia on jo takana. Mittarissa "kolmekymppiä" ja vaikuttaa, että naisille ei kukaan kelpaa OIKEAKSI, aina vaan pitäisi löytyä parempi. Onko vika silloin miehessä, kun vastaan tulevat nämä "hyvät" ja "ok:t" yms. "tavistallaajat" vai naisessa, jolle edellä mainitut ei sitten kuitenkaan kelpaa.

Itse olen monellakin tapaa tavallinen, töissä käyvä, omillani toimeen tuleva omistusasunnossa asuva ja varmasti miehenä hyvä ja jollekin haluaisin olla se oikea. Puheesta ei jää kiinni, eikä ulkonäöstäkään, jollei nainen ihan kovin pinnallinen ole. Tosin kovin pinnallista naista en itsekään halua, mutta en toki tyrmää ajatusta ilman ihmiseen tutustumista, mutta todennäköisesti kovin pinnallisen (laaja käsite) naisen kanssa en vain pääsisi samalle aaltopituudelle.

Naiset vaan vaikuttavat olevan kumppani-vaatimustensa kanssa tasoni yläpuolella, vaikka keskustelemaan tai viestittelemään päästyäni olen jotain muuta, kuin ulkoinen olemukseni antaa vaikuttaa. Jostain syystä, sosiaalisuudestani huolimatta tai ehkä jopa siksi usemmatkin naiset haluavat olla kanssani mieluummin hyviä ystäviä, kuin tyttöystäviä.

Mutta kuten monet ovat naisia neuvoneet olemaan yrittämättä, niin olen yrittämättä minäkin. Katsoo sitten, mistä ja kuka kohdalle osuu, jos on osuakseen.

eikä mistään ulkoa havaittavista. Se on jotain syvällä sisimmässä vaistottavaa sielun yhteyttä jota joko tuntee tai sitten ei. Mies voi olla komea, varakas ja kaikinpuolin ok mutta sitä ei vaan tunnu. Toisaalta joskus sellainen joka on ihan erilainen kuin itse toivoi kolahtaa ihan täysillä.

Miesten tuntuu välillä olevan vaikea nähdä tätä, koska he ilmeisesti ajattelevat suoraviivaisemmint ätä parinvalintaa. Että kun löytyy ominaisuuksiltaan sopiva nainen niin siinä se. Mutta monille naisille se ei ole niin helppoa ollenkaan.

Vierailija
88/88 |
17.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Seuraava teksti ei sitten missään nimessä ole mikään surkutteluviesti kurjasta kohtalosta, onpahan vain realistisen miehen omakohtainen näkemys aiheesta. Ei se kumppanin löytäminen ole niin helppoa miehillekään.

Miehenä olen kovasti hämmentynyt näistä termeistä. Kaikki tietää mikä on "SE oikea" ja itse edelleen haluan siihen oikeaan uskoa, vaikka avioerokin ja lapsia on jo takana. Mittarissa "kolmekymppiä" ja vaikuttaa, että naisille ei kukaan kelpaa OIKEAKSI, aina vaan pitäisi löytyä parempi. Onko vika silloin miehessä, kun vastaan tulevat nämä "hyvät" ja "ok:t" yms. "tavistallaajat" vai naisessa, jolle edellä mainitut ei sitten kuitenkaan kelpaa.

Itse olen monellakin tapaa tavallinen, töissä käyvä, omillani toimeen tuleva omistusasunnossa asuva ja varmasti miehenä hyvä ja jollekin haluaisin olla se oikea. Puheesta ei jää kiinni, eikä ulkonäöstäkään, jollei nainen ihan kovin pinnallinen ole. Tosin kovin pinnallista naista en itsekään halua, mutta en toki tyrmää ajatusta ilman ihmiseen tutustumista, mutta todennäköisesti kovin pinnallisen (laaja käsite) naisen kanssa en vain pääsisi samalle aaltopituudelle.

Naiset vaan vaikuttavat olevan kumppani-vaatimustensa kanssa tasoni yläpuolella, vaikka keskustelemaan tai viestittelemään päästyäni olen jotain muuta, kuin ulkoinen olemukseni antaa vaikuttaa. Jostain syystä, sosiaalisuudestani huolimatta tai ehkä jopa siksi usemmatkin naiset haluavat olla kanssani mieluummin hyviä ystäviä, kuin tyttöystäviä.

Mutta kuten monet ovat naisia neuvoneet olemaan yrittämättä, niin olen yrittämättä minäkin. Katsoo sitten, mistä ja kuka kohdalle osuu, jos on osuakseen.

eikä mistään ulkoa havaittavista. Se on jotain syvällä sisimmässä vaistottavaa sielun yhteyttä jota joko tuntee tai sitten ei. Mies voi olla komea, varakas ja kaikinpuolin ok mutta sitä ei vaan tunnu. Toisaalta joskus sellainen joka on ihan erilainen kuin itse toivoi kolahtaa ihan täysillä.

Miesten tuntuu välillä olevan vaikea nähdä tätä, koska he ilmeisesti ajattelevat suoraviivaisemmint ätä parinvalintaa. Että kun löytyy ominaisuuksiltaan sopiva nainen niin siinä se. Mutta monille naisille se ei ole niin helppoa ollenkaan.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä seitsemän seitsemän