Jos yllättäisit miehesi rukoilemasta polvillaan sänkynsä ääressä

alkoi myös uskoa (minä uskon) koska hän aina tavallaan kieltää ja kyseenalaistaa kaiken tälläisissä asioissa. olisin iloinen ja haluaisin keskustella miltä hänestä tuntuu :)

Sanoisin että mitä sä pelleilet laita se pois ja ota tämä Koraani tästä ja tuo on Mekan suunta!

ja kysyisin mitä ihmettä tekee ja mistä on raamatun saanut (heitti omansa pois jo aikaa sitten)

Ehkä vähän ihmettelisin sitä rukousasentoa. Kun yleensä rukoilee mukavasti pötköllään peiton alla.

ja etsisin äkkiä jonkinlaisen päivystysnumeron jonne soittaa; äkilliset vakavat tapaukset.

Jos yllättäisit miehesi rukoilemasta polvillaan sänkynsä ääressä ja vieressä olisi avonainen Raamattu. Mitä ajattelisit/sanoisit?

antaisin rukoilla rauhassa. Jälkeenpäin kysyisin, onko jotain erityisiä huolia.

Omasta puolisosta tiedän, ettei noihin mukakristittyihin huijausliikkeisiin haksahda, mutta tuon tapainen muutos jossain muussa saisi varmistamaan senkin. Eli jos tuo on tapahtunut, kannattaa kysyä tapasiko kadulla jonkun. Samalla varmistaisin liikkeen taustat ja tarkkailisin tiliotteita.

Kiitos Herralle!

Mitä ajattelisit/sanoisit?

Sanoisin hyvää yötä, Jeesus myötä, kiitos tästä päivästä. Ja tekisin ristinmerkin hänen otsalleen. Viimeistelen sen hyvän yön suukolla.

Yleensä kyllä rukoilemme yhdessä herran siunauksen sängyssä makoillen. Jos raamattu on esillä, hän lukee sitä iltalukemisiksi ihan sängyllä maaten. Harvemmin, mutta aina joskus häntä kiinnostaa joku tietty aihe.

Varmaan kysyisin, liittyykö tämä nyt jotenkin hänen roolipeliharrastukseen. Mies heitti jo aikaa sitten oman rippiraamattunsa pois ja kirkostakin erosi heti kun oli saatu liitolle papin aamen.

Olisin aika yllättynyt ja järkyttynyt että mitä ihmettä oikein on tapahtunut.



Eka ajatus varmaan olisi että onkohan se psykoosissa? Tai onks se lyönyt jonkun vedon?



Mun mieheni ei millään tavalla usko satuihin. Hän ei ole koskaan mihinkään uskontokuntaan kuulunut ja kovasti ihmettelisin jos joskus liittyisi.

Jos ei olisi leikillänsä rukoilemassa, epäilisin hänen mielenterveyttään, ja se olisi sitten myös vakavan keskustelun paikka.

Todennäköisesti olisi umpihumalassa, tai sitten se olisi tosissaan saanut jonkun herätyksen.

:)

Paljon jopa niitä nuoria miehiä, jotka heitti vihkiraamtun pois kun se kuuluu siihen määrättyyn ikään. Aikoinaan näitä liittyi jopa vanhempia uhmatakseen Skdl.n. Aina nuoriso on halunnut kapinoida vanhempia arvoja vastaan.

Kun ikää tulee 50v ja alkaa pumpussa ensimäiset oireet, moni miettii kuolemaa ja sen jälkeistä elämää.

Monille teille vaimoille voisi olla yllätys, että se teidän radikaali miehenne, joka heitti uljaasti raamatunkin pois, salaa rukoilee ja miettii uskonasioita. Mutta ei uskalla teille sanoa, koska teistä se ateismi ja uskonkieltäminen on niin valtavan hienoa.

Kuoleman lähestyessä aika moni alkaa miettiä uskonasioita.

Oma mies jos rukoilisi niin enpä siihen mitään sanoisi. Meillä on perheessä uskonvapaus. Jos joku tulee uskoon, se on hänen asiansa. Kun joku nuorista on eronnut kirkosta, se on hänen asiansa.

Olisin aika yllättynyt ja järkyttynyt että mitä ihmettä oikein on tapahtunut.

Eka ajatus varmaan olisi että onkohan se psykoosissa? Tai onks se lyönyt jonkun vedon?

Mun mieheni ei millään tavalla usko satuihin. Hän ei ole koskaan mihinkään uskontokuntaan kuulunut ja kovasti ihmettelisin jos joskus liittyisi.

Kaipa tuosta sitten keskusteltaisiin jos on näin radikaali muutos puolison maailmankuvassa tapahtunut.

antaisin hänen rukoilla rauhassa. Olisin yllättynyt, koska hän ei ole kovin uskonnollinen. Ekana tulisi mieleen, että mikä hönellä on hätänä, nyt täytyy olla jokin pahasti vialla...

Itse uskon Jumalaan ja rukoilen välillä, mies ei ole uskoa vastaan, muttei kuitenkaan itse harjoita sitä mitenkään. Olemme luterilaisia molemmat, muttemme käy kirkossa kuin todella harvoin.

No, kysysisin varmaan myöhemmin että onko jotan tapahtunut? Hienoahan se olisi jos mies rukoilisi, mutta jokin kriisi siihen tarvittaisiin ennenkuin hän Jumalan puoleen kääntyisi.

koska on jo lapsena vanhempiensa kanssa eronnut kirkosta eikä ole siis rippikouluakaan käynyt.

olisin tyytyväinen koska itse olen uskova. en kuitenkaan ehkä sanoisi mitään, koska helposti saattaisin sanoa arvioivasti.

kovin outoa olisi kyllä ylipäätään nähdä ketä tahansa syntyperäistä suomalaista polvillaan rukousasennossa, ei ihan kuulu meidän valtakulttuuriin... ehkä jotkut hihhulit sellaista tekee, muttei kyllä valtaväestö normaalisti. eli hyvin erikoisena asiana pitäisin ja ajattelisin, että tuon ihmisen täytyy olla nyt todella hädissään ja käyttää rukousta aivan viimeisenä oljenkortena. voisi olla esim. kuolemaisillaan.