Ei sitä miestä vaan kertakaikkiaan löydy!!!

No etpä kyllä ole kauhean aktiivisesti etsinyt...

Miehenä aina hämmästyttää nämä naisten passiivisuuskeinot, eli neuvotaan lopettamaan etsiminen. Minusta naiset vaikuttavat passiivisilta vaikka sanoisivatkin etsivänsä kumppania, eli eivät ota kunnolla kontaktia tai uskalla näyttää kiinnostuneelta.

Miehenä jos yrittäisi löytää kumppanin noilla keinoilla olisi kohtalona kuolla vanhuuteen yksin ja poikuus tallella. Kyllä uskon ihan varmasti, että jos nainen rohkaistuu oikeasti yrittämään miehiä niin kyllä löytyy. Ehkä ongelma on siinä, että naiset inhoavat aloitteiden tekemistä.

Joku taisi sanoa, että on käynyt netin kautta noin sadan miehen kanssa treffeillä ja yksikään ei napannut. Varmaan siinä on jo karsintaa tehty ennen treffeille menoa, eli luultavasti perusjoukkona on ollut useampi sata tai tuhansia miehiä. Kukaan ei kelvannut. Heti perään kyllä ollaan puhumassa miten ihan tavallinen tallaaja kelpaa, kunhan on "itselle sopiva"? Miten voi muka tavallinen kelvata, jos sadoista miehistä ei löydy sellaista?

eli mies on vonkaaja ja valloitaja ja nainen näyttelee siveää ja kiinnostumatonta, ja miehen pitää voittaa hänet puolelleen.

Nykyisin on tilanne vähän vaikea pariutumisen kannalta, kun ei ole enää mitään selkeitä normeja noissa. Toisaalta monet naiset edelleen on sellaisia että odottavat että mies tulee ja valloittaa heidät vaikka väkisin ja väsyttämällä, mutta toisaalta toiset naiset taas pitävät äärimmäisen loukkaavana jos jää siihen vonkaamaan jos nainne itse ei osoita että kiinnostaa. Samoin monet miehet odottavat naiselta edelleen sitä perinteistä passiivisuutta, mutta eivät kaikki. Aktiivinen nainen on tosi monelle vieläkin epätoivoinen tyrkky, kun taas toiset odottavat että kyllä naisen kuuluu selkeästi osoittaa jos kiinnostaa.

Alex Goranin sanoin (elokuvasta Up in the Air): "You know, honestly by the time you're 34, all the physical requirements just go out the window. You secretly pray that he'll be taller than you, not an asshole would be nice, just someone who enjoys my company, comes from a good family. […] Someone who wants kids, likes kids. Healthy enough to play with his kids. […] And hopefully, some hair on his head. I mean, that's not even a deal breaker these days. A nice smile. Yea, a nice smile just might do it."

Tiedän, että on monia ihan valideja syitä olla juomatta, mutta joillakin ihmisillä absolutismi on osa laajempaa persoonallisuuden ongelmaa, johon voi liittyä myös esim. kontrollifriikkiys, pikkumaisuus, ylemmyydentunto, nyrpeys tai ns. pihtipilluisuus. Kaikki ominaisuuksia, jotka aiheuttavat ongelmia läheisissä ihmissuhteissa. Vaikka ap:llä ei itsellään olisi tällaisia ongelmia, voi olla että juomattomuus sinällään saa miehet pelkäämään niitä. Itse ainakaan en kovin helpolla luottaisi ihmiseen, jolle ei alkoholi kelpaa.



Jos ei ap:llä ole jotain terveydellistä syytä olla juomatta, niin suosittelen kokeilemaan. Juopumus auttaa suhtautumaan ihmisiin ja omaan elämäänsä luontevammin ja näkemään kauneutta ja rakastettavuutta myös sellaisissa "ok-tyypeissä". Ja ainakin itse olen kännissä oppinut elämästä paljon sellaista, mistä on ollut iloa myös selvin päin ollessani, eli ei ole tarpeen ryypätä jatkuvasti eikä sitä voi suositellakaan.

Jännä, miten ihmiset täällä valittavat: "Ei ole miestä, erosin pari vuotta sitten ja on vain kymmenittäin treffejä!"



Entäs me, joilla ei ole ollut miestä? Ei ainuttakaan poikaystävää? Treffejäkin alle 10 tähän 27 vuoteen mennessä?



Jos on ollut joskus naimisissa tai poikaystävä, niin on ollut miehiä.



Mua ei oo ikinä kukaan pussannut tai edes pitänyt kädestä, joka olisi välittänyt. (Mies siis.)

Hyväksikäyttäjiä on riittänyt, mieskavereita on enkä ole istunut nuoruuttani neljän seinän sisällä.



En oo mikään sotanorsu eikä mulla ole mitään hygieniaongelmia, seksiä kyllä vongataan. Olen käynyt suurella osalla Suomen festareista, käyn keikoilla, baareissa, tapahtumissa, harrastuksissa, olen ollut töissä miesvoittoisilla aloilla jne. Olen soittanut erilaisissa kokoonpanoissa, ainoana naisena.



Edes lapsena ei ollut mitään leikkipoikaystäviä.

Mut on raiskattu ja mua on lyöty, mikä osaltaan on vaikuttanut luottamukseen miehiä kohtaan.

Muhun ei vaan ihastu kukaan.



Olen myös kokeillut samat jutut kuin ketjun aloittaja eikä ne ole mitään tuoneet.

Itse olen absolutisti ja olen poikkeuksetta saanut miehiltä kiitosta siitä.



Kuulemma kännissä sönkkäävät naiset ovat inhottavia ja uskon sen, niin ovat minunkin mielestäni. Estot heiltä tosiaan ovat poissa ja kaunista on silmänkantamattomiin joka puolella, mutta siinäpä se sitten onkin.

Itse ainakaan en kovin helpolla luottaisi ihmiseen, jolle ei alkoholi kelpaa.

Koskeeko tämä muitakin päihteitä kuin alkoholia? Voiko luottaa ihmiseen, joka ei halua laajentaa tajuntaansa sienillä tai LSD:llä?

Juopumus auttaa suhtautumaan ihmisiin ja omaan elämäänsä luontevammin ja näkemään kauneutta ja rakastettavuutta myös sellaisissa "ok-tyypeissä".

Kannabis toimii tässä suhteessa paljon paremmin.

Minä olen mies, enkä käytä päihteitä. Lopetin parikymppisenä kun totesin, ettei niillä ole sen kummempaa lisäarvoa. Samata asiat voi tehdä selvinpäinkin. Ne mitä ei voi, kannattaa jättää tekemättä.

oletko läski?

Vai pitäisi minun alkaa juomaan, että miehet uskaltaisi tulla lähemmäksi? Aikamoista. En tosiaankaan ole mikään pikkutarkka nipottaja, vaan hyvinkin rento ja vapaamielinen. En itse vaan koe alkoholia mitenkään kutsuvaksi. Ja ihan varmasti riittää örveltäjiä baareissa, jos sellaisia haluavat.



No tuohon treffilukuun sitten. Riippuu nyt tietysti vähän, mikä siihen lasketaan. Tuo luku oli nettitreffien kautta käydyt, enkä siellä ole montaa vuotta ollut. Muuten tietysti törmää ties missä ihan sattumalta johonkin (harrastus tms) mutta en nyt niitä treffeiksi laskisi. Onko sillä oikeastaan väliäkään minkä numeron tuohon olisin pistänyt. Jos luku olisi ollut vähän isompi, joku olisi tullut valittamaan minua nirppanokaksi niin kuin jollekkin muulle tässä ketjussa.



Kyllä minä nyt ainakin vielä pidän aktiivisena tuota nettiprofiilia, ties vaikka sieltä joku kaunis päivä kirjoittelisi se oikea.. :)



-ap

Minä elin huonossa suhteessa monta vuotta, yksin olin sen jälkeen 7 vuotta. Olin varma, että olen aina yksin, sillä entinen mieheni pelotteli kaikki miehet jota tapasin pois. Sitten tuli tämä mies, joka jäi. Nyt ymmärrän, miksi minun piti odottaa, hyvää kannattaa odottaa. Uskon, että kaikille on se oikea puoliso, joka tulee elämään kun on aika on valmis ja on itse rakkauteen valmis. Onnea sinulle, se oikea tulee vielä...usko saman kokeneena sen tiedän:)

oletko läski?

Painan 56kg ja urheilen suht paljon.

-ap

Minä elin huonossa suhteessa monta vuotta, yksin olin sen jälkeen 7 vuotta. Olin varma, että olen aina yksin, sillä entinen mieheni pelotteli kaikki miehet jota tapasin pois. Sitten tuli tämä mies, joka jäi. Nyt ymmärrän, miksi minun piti odottaa, hyvää kannattaa odottaa. Uskon, että kaikille on se oikea puoliso, joka tulee elämään kun on aika on valmis ja on itse rakkauteen valmis. Onnea sinulle, se oikea tulee vielä...usko saman kokeneena sen tiedän:)

Toivon todella niin. :) Onnea!

mulle tulee tästä

OK tyypillä tarkoitin sellaista, joka ei herätä minkäänlaisia tunteita.

mieleen, että ehkä sä et tällä hetkellä pysty syystä tai toisesta rakastumaan tulisesti. Ehkä siksi, että miehen löytämisestä on tullut sulle liian työläs projekti ja olet jotenkin menettänyt kosketuksen siihen, mitä oikeastaan haluat. Sen puolesta "luovuttaminen" voi olla hyvä juttu. Yritä jonkin aikaa ELÄÄ ilman, että yrität niin paljon.

jos kerran sellaisen kuitenkin saisit?

Ei ihmiset niin ihmeellisiä ole, miehet varsinkaan. Naisilta pitäisi kieltää kaikkien harlekiinien yms. lukeminen, ettei olisi vääriä kuvitelmia miehistä. Miehet eivät ole prinssejä! Ne on vaan miehiä.

en kertakaikkiaan ymmärrä teitä, ketkä tuputatte noita "ok- tyyppejä" ap:lle! Tai kenellekkään! Siis eihän se ole kenenekään puolesta reilua, että kaksi ihmistä tuomittaisiin elämään toistensa rinnalla koko loppu elämä ilman minkäänlaisia tunteita toisiaan kohtaan!! Miettikäähän nyt vähän.



Malta vaan ap odottaa, kyllä se sieltä eteen tulee ennemmin tai myöhemmin.

en kertakaikkiaan ymmärrä teitä, ketkä tuputatte noita "ok- tyyppejä" ap:lle! Tai kenellekkään! Siis eihän se ole kenenekään puolesta reilua, että kaksi ihmistä tuomittaisiin elämään toistensa rinnalla koko loppu elämä ilman minkäänlaisia tunteita toisiaan kohtaan!! Miettikäähän nyt vähän.

Malta vaan ap odottaa, kyllä se sieltä eteen tulee ennemmin tai myöhemmin.

ne pitää itse käydä etsimässä ja ottamassa. Ap on lopun ikäänsä ilman miestä jos se ei jossakin vaiheessa suostu ottamaan jotakuta sinänsä sopivaa miestä. Unelmien miehiä ei ole. Siitä miehestä tehdään se unelmien mies itselle. Pitää vaan valita sopuisa ja mukava yksilö.

Miehen saaminen on helpompaa naisille, jotka osaavat ihastua helpommin. Tiukkapipoisille älyköille ihastuminenkin on vaikeampaa kuten orkkujenkin saaminen, se on ihan tutkittu juttu.

en kertakaikkiaan ymmärrä teitä, ketkä tuputatte noita "ok- tyyppejä" ap:lle! Tai kenellekkään! Siis eihän se ole kenenekään puolesta reilua, että kaksi ihmistä tuomittaisiin elämään toistensa rinnalla koko loppu elämä ilman minkäänlaisia tunteita toisiaan kohtaan!! Miettikäähän nyt vähän.

Malta vaan ap odottaa, kyllä se sieltä eteen tulee ennemmin tai myöhemmin.

ne pitää itse käydä etsimässä ja ottamassa. Ap on lopun ikäänsä ilman miestä jos se ei jossakin vaiheessa suostu ottamaan jotakuta sinänsä sopivaa miestä. Unelmien miehiä ei ole. Siitä miehestä tehdään se unelmien mies itselle. Pitää vaan valita sopuisa ja mukava yksilö.

Miehen saaminen on helpompaa naisille, jotka osaavat ihastua helpommin. Tiukkapipoisille älyköille ihastuminenkin on vaikeampaa kuten orkkujenkin saaminen, se on ihan tutkittu juttu.

No en mä nyt kirjaimellisesti tarkottanutkaan, että se mies sieltä "tupsahtaisi" eteen, kun se aika on. Tottakai ap:n pitää jatkaa etsintöjä avoimin mielin! Vai miehestä "tehdään" unelmien mies.. No en kyllä voi olla samaa mieltä kanssasi. Luonne on sellainen asia, mitä ei kyllä hevillä muuteta. Joustavuus voisi olla parempi termi tähän kohtaan. Itse en usko mihinkään "rakkautta ensi silmäyksellä"- juttuun, mutta kyllä sitä jotakin pitää tuntea jo ensimmäisillä treffeillä. Edes sillä tavalla, että hei, tämän kanssa haluan nähdä seuraavankin kerran, edes tutustua ystäväksi. Eiköhän kaikki oikeasti ymmärtänyt viestini pointin.

ja pitäisikin olla mutta turha odottaa mitään suurta tunteen paloa tms. värinöitä ja tähtiä. Miehet on ihan tavallisia! Rupeaa vaan tutustumaan johkuhun mukavaan mieheen eikä odota liikoja. Muuten jää ilman. Niin se on. Naisia on enemmän ja hyvistä miehistä on kova kilpa, koettakaa nyt tajuta, että naisen on etsittävä se hyvä mies ja pidettävä siitä sitten kiinni.

en kertakaikkiaan ymmärrä teitä, ketkä tuputatte noita "ok- tyyppejä" ap:lle! Tai kenellekkään! Siis eihän se ole kenenekään puolesta reilua, että kaksi ihmistä tuomittaisiin elämään toistensa rinnalla koko loppu elämä ilman minkäänlaisia tunteita toisiaan kohtaan!! Miettikäähän nyt vähän.

Malta vaan ap odottaa, kyllä se sieltä eteen tulee ennemmin tai myöhemmin.

ne pitää itse käydä etsimässä ja ottamassa. Ap on lopun ikäänsä ilman miestä jos se ei jossakin vaiheessa suostu ottamaan jotakuta sinänsä sopivaa miestä. Unelmien miehiä ei ole. Siitä miehestä tehdään se unelmien mies itselle. Pitää vaan valita sopuisa ja mukava yksilö.

Miehen saaminen on helpompaa naisille, jotka osaavat ihastua helpommin. Tiukkapipoisille älyköille ihastuminenkin on vaikeampaa kuten orkkujenkin saaminen, se on ihan tutkittu juttu.

No en mä nyt kirjaimellisesti tarkottanutkaan, että se mies sieltä "tupsahtaisi" eteen, kun se aika on. Tottakai ap:n pitää jatkaa etsintöjä avoimin mielin! Vai miehestä "tehdään" unelmien mies.. No en kyllä voi olla samaa mieltä kanssasi. Luonne on sellainen asia, mitä ei kyllä hevillä muuteta. Joustavuus voisi olla parempi termi tähän kohtaan. Itse en usko mihinkään "rakkautta ensi silmäyksellä"- juttuun, mutta kyllä sitä jotakin pitää tuntea jo ensimmäisillä treffeillä. Edes sillä tavalla, että hei, tämän kanssa haluan nähdä seuraavankin kerran, edes tutustua ystäväksi. Eiköhän kaikki oikeasti ymmärtänyt viestini pointin.

Kuten monilla muillakin täällä, myös meikäläisellä tärppäsi, kun olin lopettanut etsinnän - siis totaalisesti lopettanut. Lukuisien sydänsurujen jälkeen (kun taaskaan ei onnistunut) olin päättänyt jättää koko touhun sikseen. Olin juuri päässyt itseni kanssa tasapainoon ja tuntui kivalta elellä ihan vaan yksin, nyt ja jatkossa. Huom ! Olin 30 v ja ollut aina enemmän tai vähemmän sinkku.



Tavattuani miehen homma lähti käsittämättömän hitaasti liikkeelle, koska olin todellakin vakaasti päättänyt, että no more heartache for me ja ehkä olin jopa vähän kyyninen. Ei siis missään nimessä mikään rakkautta ensi silmäyksellä -case. Muutamien treffien jälkeen alkoi kuitenkin hahmottua puolin ja toisin, että tämä taitaa nyt kuitenkin olla menoa.



Nyt 7 vuotta yhdessä, talo, 2 lasta ja koira eli se perinteinen paketti. Enpä olis uskonut tavatessamme ekan kerran enkä edes vielä 5 vuotta sitten että sitä nyt ollaan. Sanonpa vielä tähän loppuun sen klassisen, että jos kerran mäkin siihen oikeaan törmäsin, niin se tapahtuu varmasti myös sulle, ap. Ennemmin tai myöhemmin.

Seuraava teksti ei sitten missään nimessä ole mikään surkutteluviesti kurjasta kohtalosta, onpahan vain realistisen miehen omakohtainen näkemys aiheesta. Ei se kumppanin löytäminen ole niin helppoa miehillekään.



Miehenä olen kovasti hämmentynyt näistä termeistä. Kaikki tietää mikä on "SE oikea" ja itse edelleen haluan siihen oikeaan uskoa, vaikka avioerokin ja lapsia on jo takana. Mittarissa "kolmekymppiä" ja vaikuttaa, että naisille ei kukaan kelpaa OIKEAKSI, aina vaan pitäisi löytyä parempi. Onko vika silloin miehessä, kun vastaan tulevat nämä "hyvät" ja "ok:t" yms. "tavistallaajat" vai naisessa, jolle edellä mainitut ei sitten kuitenkaan kelpaa.



Itse olen monellakin tapaa tavallinen, töissä käyvä, omillani toimeen tuleva omistusasunnossa asuva ja varmasti miehenä hyvä ja jollekin haluaisin olla se oikea. Puheesta ei jää kiinni, eikä ulkonäöstäkään, jollei nainen ihan kovin pinnallinen ole. Tosin kovin pinnallista naista en itsekään halua, mutta en toki tyrmää ajatusta ilman ihmiseen tutustumista, mutta todennäköisesti kovin pinnallisen (laaja käsite) naisen kanssa en vain pääsisi samalle aaltopituudelle.



Naiset vaan vaikuttavat olevan kumppani-vaatimustensa kanssa tasoni yläpuolella, vaikka keskustelemaan tai viestittelemään päästyäni olen jotain muuta, kuin ulkoinen olemukseni antaa vaikuttaa. Jostain syystä, sosiaalisuudestani huolimatta tai ehkä jopa siksi usemmatkin naiset haluavat olla kanssani mieluummin hyviä ystäviä, kuin tyttöystäviä.



Mutta kuten monet ovat naisia neuvoneet olemaan yrittämättä, niin olen yrittämättä minäkin. Katsoo sitten, mistä ja kuka kohdalle osuu, jos on osuakseen.