Ei sitä miestä vaan kertakaikkiaan löydy!!!

niin oletko itse sitten keskivertoa parempi nainen?

minä korjasin virheeni. OK tyypillä tarkoitin sellaista, joka ei herätä minkäänlaisia tunteita. Ja sinulle joka sanoit, että sellaisen kanssa vain yhteen, niin ei kai tapauksesi ole kovinkaan yleinen? Tarkoitan, että jos sitä rakkautta ei sitten synnykään, niin siinähän sitten möllötetään koko loppuelämä yhdessä.. Ja mitään seksisuhteita en etsi enkä kaipaa.

Aika monen sorttista mielipidettä täällä.. Mutta kuten jo sanoin aloituksessani, olen monen monta vuotta ollut jo etsimässä, tyytynyt kohtalooni. Nyt vaan alkoi uudestaan ärsyttämään asia niin päätin tehdä aloituksen.

Ja sinulle joka kysyit mitä oikein etsin. En etsi uljasta ja täydellistä prinssiä. Ei minulla ole mitään vaatimuslistaa. Haluaisin vain tuntea, että "tämä se on", ja elellä sellaista tavallista arkea! Oma perhe ja talo yms. Ei mielestäni liikaa vaadittu? Tai sitten on, jaa-a.

Ja syy, miksi tämä asia edes jälleen palasi mieleeni näiden yksinäisten vuosien jälkeen on se, että lastensaannin kanssa alkaa kohta tulle kiire. En voisi kuvitellakaan elämääni ilman omia lapsia, joten ehkä sitten täytyy vain mennä yksin johonkin hedelmöityshoitoihin :( Ja ennen kuin joku tulee asiasta väittämään, tämä "haluan epätoivoisesti lapsia" juttu ei ole kauaakaan ollut, eikä täten ole näkynyt (/tule näkymään) ulospäin.

-ap

autotallista.

autotallista.

Ei löydy :D

Käytkö sä missään iltaa istumassa? Tanssimassa? Sanotaan mitä sanotaan niin kyllä sieltä (baareista) usein seuraa löytää ja kyllä ihan vakituistakin :) Ja asutko pienellä paikkakunnalla? Lähde seikkailemaan johonkin uuteen kaupunkiin.. Sopivan pieni kaupunki, mutta jossa kuitenkin yöelämää. :) Siellä kaivataan aina piristystä ja sinä olisit varmasti sellainen ja ties vaikka löytäisit elämäsi miehen. Ei tarvitse tietää (ja ehkä hyvä niin;) miehen historiaa vaan voi aloittaa "puhtaalta pöydältä". Kokeile näitä edes, jos saisi jonkun ystäväsi lähtemään mukaan. :)

Miksi niitä lapsia ja omakotitaloa ei voi yksin elämäänsä saada?

Tekee surutyön sinkkuudestaan ja rupeaa tuumasta toimeen yksin. Niin mä tein.

APn kaltaisia naisia laitettaisiin esim. kymmenelle treffeille erilaisten miesten kanssa. Jos sanon ihan suoraan, uskon että useimmat näistä naisista tahtovat jatkotreffeille sellaisten miesten kanssa, jotka eivät tahdo tavata heitä uudestaan.

mulla on ongelma,että miehiä ois liikaakin tarjolla,aina ollu.Enkä ole mikään timmi kroppainen,mutta hyvän mallinen kroppa kuitenkin(pieni tissinen :)). En usko ollenkaan,että tarttis mikään täydellinen vartalo olla.Se on vaan se joku juttu mikä toisilla on ja toisilla ei.

Harmi vaan kun ei voi kaikkia ihania miehiä pitää itellään.

Mitä teit ennen sitä 35v ikää?

Jos siinä kohtaa heräsit ajattelemaan, että lapsiakin olisi kiva saada ja siihen -totta tosiaan- tarvitaan se mies? Moni elää niin minä-keskeistä elämää, että biologia unohtuu.



Ura on pakko keskeyttää, jotta lapset saa hankituksi.

Jos nyt olet 38v ja etsit lapsillesi isää, olet aikamoisen haasteen edessä. Tarjolla on sitoutumiskammoisia bimbojen perässä juoksijoita = lue: ei lapsia, mutta ei myöskään isä-materiaalia sekä sitten näitä "eronneita ja karanneita" -jotka eivät välttämättä enää lisää lapsia halua.



Kaikki ne parhaat ovat 35-40 vuotiaina varattuna jo. Sorry vaan. Omastani en luovu ja varmasti moni muukin pitää kiinni omastaan.



Neuvoisin siis tyytymään kompromissiin tai hyväksymään lapsettomuuden ja odottamaan jonkin aikaa, että Se Oikea kävelee elämääsi -vaikka se sitten olisikin vasta 42-vuotiaana.

Kannattaa siis ottaa lähtökohdaksi se, että miehellä on lapsia aiemmasta liitosta ja historiaa.

Ei enää oikeastaan kiinnostakaan, viihdyn yksin.

Kolme ystävääni löysivät hyvät miehet ulkomailta, vaikka Suomessa eivät kohdanneet yhtäkään.

asia joka klikkaa. Olen vakaassa parisuhteessa, ja en tahdi sinulta yhtikäs mitään.

muita vastauksia. Olin jo 41v kun löysin elämäni miehen, hän oli silloin 29v. Molemmat akateemisia, tavattiin pizzeeriaassa baarin jälkeen. Nyt 4v yhdessä, olemme tosi onnellisia ja naimisiin menossa:)

että löysin mieheni. En nyt tarkoita viiltää veistä haavassa, mutta ei se rakkauden löytäminen todellakaan ole kaikille helppoa. Minä olin aiemmin juuri teidän tilanteessanne, tuntui ettei sopivia ehdokkaita vaan tullut vastaan yhtään missään, ja jos joku herättikin tunteita, kävi sitten aina ilmi että oli varattu/homo/muuten vaan ei kiinnostunut. Minulla kävi ihan mieletön tuuri, että sitten tutustuinkin nykyiseen mieheeni. Hänen kanssaan heti alusta asti tuntui, kuin olisin löytänyt hukassa olleen perheenjäsenen ja ihmisen, jonka kanssa vain synkkasi joka tasolla. Ei ole toista samanlaista tullut vastaan, vaikka en nyt enää etsiskelekään.



Mutta jos miestäni ei olisikaan, en varmaan kovin helposti löytäisi uutta kumppania. Ei se minusta vaan ikinä ole ollut helppoa ja tapahtunut vain elämällä - silloin kun se tapahtui, oli kyse lähinnä siitä, että satuin törmäämään oikeaan ihmiseen ja kaikki sitten kävikin kuin itsestään. Mutta jos siihen ihmiseen ei vain törmää, en kyllä tiedä mitä voisi tehdä, ehkä sitten 'tyytyä'. Voihan hyvin olla, että ajan kanssa oppii tätä henkilöä rakastamaan ja suhde syvenee oikeaksi rakkaudeksi. Minä en ainakaan enää osaisi olla yksin, tarvitsen kumppanin, ja luultavasti 'tyytyisin' jos ei muuten kumppania löytyisi.

Tässä kai kuuluisi avautua, kuinka naiset etsivät vaan aina liian hyvää miestä ja tällainen minun kaltaiseni mukava kiltti ja omasta mielestäni täydellinen mies ei jostain syystä kelpaa.



Paitsi että olen todella paska mieskandidaatti. Olen töitten ja harrastusten vuoksi alle 100 päivää vuodessa kotona ja silloinkin joko luen tai pelaan tietokoneella ja perhe-elämä ei voisi vähempää kiinnostaa ylipäätään.

Ei pidä lopettaa etsimistä, mutta kannattaa heittää pois luettelo odotuksista, joita teillä on miestä ja tulevaisuuttanne kohtaan. Jos mies löytyy niin ei se kuitenkaan ole sellainen kuin listassa. Tärkeintä että on hyvä olla yhdessä ja että lasten teosta on hiukan samansuuntaiset haaveet. Muulla ei lopulta ole niin paljon väliä. Etsiminen on sitä, että yrittää tutustua avoimin mielin uusiin miehiin, vaikka suurin osa tuttavuuksista ei johda sen pitemmälle.

Mikäli olet yli 30v, niin suunnista ulkomaille. Suomessa ei löydy kunnollisia miehiä, vaikka lyhdyn kanssa etsisi. Täällä on niin vähän hyviä aviomieskandidaatteja, että kaikki ovat varattu jo alle 30v.



Ei minusta pidä tyytyä suhteeseen ilman rakkautta.

Itse tapasin mieheni opiskeluporukoissa 90-luvulla. Aloitimme seurustelun kun olin 24v ja mies 25v, kahden ja puolen vuoden jälkeen menimme naimisiin.



Nyt kun katsoo nelikymppisiä vapaita miehiä esimerkiksi täällä Helsingissä, niin en takuuvarmasti löytäisi puolisoa enää. Meillä on töissäkin kaksi sinkkumiestä ja aivan mahdottomia olisivat miesystäväksi kenellekään. Ikävä sanoa näin.

Haetko lampun hyvää henkeä toteuttamaan (ilmaiseksi?) sinun kolme toivomustasi (okt, mökki ja lapsi) vai ihmistä, jolle saat antaa rakkautta ja jonka kanssa voit tuntea kumppanuutta ja yhteenkuuluvuutta?



Toteuta itse haaveesi! Lapsia voi saada hedelmöityshoidon kautta. Mitä jos rakastut ihanaan mieheen mutta hän ei omakotitaloa tahdo eikä mökkeilystä pidä? Ja lapsia hänellä saattaa olla jo ennestään.



Kaipaatko oikeasti miestä vai maksumiestä?

Aika moni on jostain syystä saanut väärän käsityksen iästäni. Olen 26v, eli en ihan ikäloppu vielä. Ja en tietenkään mitään maksumiestä etsi!! Vaan sitä oikeaa rakkautta! Baareihin on vähän tylsä mennä, kun olen itse absolutisti. Mieheltä en sitä vaadi, mutta saattaa vähän vinoon katsoa jos siellä lipittelen vettä ja vilkuilen ympärilleni..? ;)



Tottahan se on, että yksinkin voin perheen perustaa ja kodin ostaa, mutta jostain syystä se ei vain tunnu oikealta.



-ap