Oravanpyörästä irtautuminen.

että pyrkii saamaan ihmiset kulutushysteriaan ja sitten kun ihmiset tarpeeksi ostaa niin on liekassa ja mikään muu ei auta kuin työnteko putkeensa ja kaikki on kärttysiä.



Itselläni kun tuo velka on maksettu ensi vuoden alussa niin pidän tosiaan kesälomaa kaksi kuukautta. Olen sellaisessa myyntiedustajan hommassa jossa kaupanteko ajoittuu tiettyihin aikoihin vuodessa. Myyn tavaraa vähittäiskauppiaille ennakkoon ja kesä/heinäkuu on hiljaista aikaa.

Myös joulun aikaan pidän lomaa kaksi tai neljä viikkoa.

että sekä yhteiskunnan että yksilötasolla pätee se, että jollekin riittää vähäkin, toiselle ei riitä mikään. Kyllä meidänkin kaupungissa on täysin uunoja hankkeita: parkkitaloja, jotka ammottavat tyhjyyttään, moottoritien päälle rakennetaan kate, jonka päälle tulee kauppoja, vaikka aivan vieressä on "valmis" keskusta, josta liikkeet ovat paenneet hypermarkettialueelle. Ja näitä riittää. Jos kaupunkilaisilta kysyttäisiin ihan suoraan, haluavatko he vanhustenhoidon kuntoon ja lapsille pienemmät koulut (juuri nyt täällä yhdistämisten kautta syntyi yksi jättikoulu), noin esimerkiksi, vai nuo em. rakennushankkeet, niin väitän, että valtaosa haluaisi nuo "ihmishankkeet". Aina sanotaan "vaikuta vaaleissa", mutta eipä se tunnu auttavan. Kaikki ehdokkaat ovat pienen ihmisen asialla, mutta se kääntyy lopulta käytännössä noiksi ökyhankkeiksi. Eli rahaa olisi, mutta se menee sinne, mihin ihmiset eivät haluaisi sen menevän.

Ja sama yksilötasolla. Rahaa saadaan palamaan ihan miten paljon vaan, jos asunto on pakko saada tietyltä alueelta, viisi vuotta vanhaa vaatetta ei VOI enää käyttää, hiihtolomalla on PAKKO päästä etelään, uusin älypuhelinmalli on hankittava teinille, muuten se IHAN VÄKISIN syrjäytyy. Että kyllähän minä säästäisin, mutta kun noita pakollisia menoja on niin paljon ;)

vaaleissa haluavatko noita jättikouluja ja pienten koulujen lopetusta. Kokoomus on herrojen puolue ja valitettavasti suomessa on herrasmielisiä niin paljon että kokoomus aina vaan jyllää.

Ei ihmiset äänestä perussuomalaisia tai kristillisiä, jotka ajavat asioita jotka ovat kulutushysteriaa vastaan ja syrjäytymistä vastaan. Ihmiset haluaa olla oravanpyörässä.

Muuten, kaikki nuo maaseudunkin palvelut on poistuneet ihmisten äänestyksen kautta. Ihmiset suosii hypersupermarketti ostoskeskuksia vaikka palvelu olisi ollut paljon parempaa ja yksilöllistä pienissä kaupoissa, apteekeissa, kyläterveysvastaanotolla, pikkupankeissa jne.

Olen töissä perheyrityksessä, mutta itse siis työntekijä. Olen edustaja ja työn kiireet ajoittuu tiettyihin aikoihin vuodessa ja kesä ja heinäkuu ovat hiljaisia. Kaupat on tehty muuna aikana.



Omaa lomaa eli siis palkatonta saa ihan helposti. Perheyrittäjät ovat vain tyytyväisiä jos heidän rahojaan säästyy.

Onko Sinunkin työssäsi jokin aika hiljaista, mutta et voi olla pois töistä kun on velkaa? Onkohan ihmiset ajaneet itsensä sellaiseen tilanteeseen, että eivät voi olla pois vaikka työnantajan puolesta asia järjestyisi?

Mutta tosiaan jos se jonkun käsityksen mukaan on sitä että lepäillään vaan eikä tehdä mitään niin on kyllä harvinaisen väärässä. Meillä siihen liittyy sekin että kulutetaan vähemmän, yritetään olla ulkopuolella ns. kerskakulutuksesta, jonka mukaan ihminen nyt vaan tarvii ne uusimmat ja hienoimmat laitteet ja välineet, jotta elämä olisi muka laadukasta. Ja silti puuhaa ja työtä riittää. Kasvatetaan paljon omaa ruokaa, ihan lihasta lähtien kasviksiin. Ja siinä riittää työtä vaikkei siitä palkkapussiin täytettä saakaan. Mutta tämä työ on sitä mistä mä ainakin nautin. Ja tämä on sitä meidän elämää, mulle muiden tavat elää on yks hailee vaikka olenkin vakaasti sitä mieltä, että tämä maapallo ei kestä tätä meidän länsimaista tapaa kuluttaa. Se on vain fakta jota ei tajuta eikä haluta tajuta. Ei saavutetuista eduista kukaan halua luopua. Jatkuva talouskasvu ei vaan ole se joka voi kestää loputtomiin.

Siis silloin kun vähennetään työtunteja, jotta voidaan olla enemmän perheen parissa tai vaihdetaan työpaikkaa vähemmän stressaavaan. Ostetaan vähemmän ja vain sitä, mitä tarvitaan jne.



Sen sijaan nämä totaalidownshiftaajat, joille kelpaavat yhteiskunnan tuet ja palvelut mutta jotka eivät itse osallistu pätkääkään näiden rahoittamiseen, ovat vain itsekkäitä vapaamatkustajia. Työstä poisjäänti tarkoittaa sitä, että yhteiskunta on kouluttanut turhaan yhden ihmisen kalliilla rahalla eikä tämä ihminen ikinä maksa velkaansa yhteiskunnalle, ei osallistu palvelujen rahoittamiseen, vaikka käyttää niitä jne. Tietyllä tavalla downshiftaaminen on muodikasta ja eräänlaisen muotin perässä juoksemista. Ei todella tiedosteta, mistä luovutaan ja miksi ja mitä saadaan ja miksi vaan yritetään päästä elämässä mahdollisimman helpolla ja saada samalla maximihyöty yhteiskunnasta. Sitten naureskellaan oravanpyöräihmisille eli niille, jotka tekevät töitä ja rahoittavat downshiftaajien elämän. Naureskellaan ja todetaan, että tyhmä paljon työtä tekee, viisas pääsee vähemmällä.



Tulee mieleen jo kouluaikoina ne lusmut, jotka eivät ryhmätöissä tehneet mitään tai enintään sen otsikon mutta puhuivat sitten opettajan pyörryksiin ja saivat hyvän arvosanan. Downshiftaaminen onkin mielestäni lusmuilua, laiskuutta ja vapaamatkustamista. Revitään toisten työstä hyöty ja nauretaan päälle. Tällaisia ns. moraalittomia ihmisiä on ollut aina ja tulee aina olemaan. KOvasti on tarve todistella, että heillä on avaimet onneen ja heidän elämäntapansa on se järkevin, kun totuus kuitenkin on, että repivät sen onnensa muiden työstä. Ei se ole mitään kestävää kulutusta eikä eettisesti oikeaa ratkaisua. Ei omaa elämäntapaa saa rahoittaa toisilla. Jos on varaa olla tekemättä töitä, asia on ok, mutta jos käytetään tukijärjestelmää ja yhteiskunnan palveluja luovuttamatta mitään takaisin yhteiskunnalle, on pelkästään riistäjä ja itsekäs lusmuilija.



En osaa arvostaa näitä ekoihmisiäkään, jotka kasvattavat ruokansa itse ja elävät metsän keskellä vailla sähköä. Okei, kuluja ei tästä tule, mutta entäs sitten lasten kouluttaminen, terveyspalvelut,kirjastot jne. Kun ei osallistu näiden yhteisten ja ilmaisten/puoli-ilmaisten palvelujen rahoittamiseen, ei mielestäni ole oikeutta näitä käyttääkään. Maksakoon sitten kalliilla rahalla yksityiset palvelut. Eikö se olisi reilumpaa? Tai opettavat itse lapsensa ja hoitavat tautinsa ratamon lehdillä...

mutta ekologisesti eläminen, oman ruuan kasvattaminen ei tarkoita ettei ihminen maksa veroja. Miksi ihmeessä ei tajuta että se että maapallo ei kestä tätä meidän länsimaista elämätapaa kovinkaan pitkään? Miksi se ei ole ikinä yhtä tärkeä asia kuin se että jokainen yhteiskunnan jäsen repii itsestään kaiken irti ns. hyvinvointiyhteiskunnan ja kerskakulutuksen vuoksi?



Minä en omaa elämäntapaani kenellekään kuuluta emmekä ole mitään totaalimetsäläisiä yhteiskunnan ulkopuolella ja maksamme veroja ja teemme palkkatyötä myös. Ja jokainen tekee omasta elämästään itselleen parhaan mahdollisen. Jos on pakko tienata isot määrät rahaa jotta saa sen uusimman taulutelkkarin ja ison talon ja viimeisen pelit ja vempeleet, niin sitten toki elää niin että saa ne.



En odota toisilta mitään ihailua tai ylipäänsä minkäänlaista suhtautumista siihen millaisena minä maailman näen ja miten sen maailman osana haluan elää. Olen todennut, että ihminen on aika ahne eikä suostu näkemään mitä tekee maapallolle, mutta itse elän mielelläni niin että yritän tehdä sillekin asialle jotain. On ihmisiä joille raha on elämän ydin ja se mitä ilman ei onnea saavuta ja olkoon niin. Odotan myös että minun tahtoni toimia vähän kuluttavasti on sellainen asia johon jokainen kanssaeläjä ei tule arvostelemaan ja narisemaan.

Pointti: tein uhrauksen 21-44-vuotiaana eli tein duunia joka ei ollut kutsumustyö eikä oikein maittanutkaan

..

Eli tein aluksi uhrauksia ja sitten korjasin sadon.

Kiinnostaa, että missä vaiheessa päätit ja suunnittelit, että näin haluat elämäsi menevän. Et varmaan 21 vuotiaana, vai?

Onko Sinunkin työssäsi jokin aika hiljaista, mutta et voi olla pois töistä kun on velkaa? Onkohan ihmiset ajaneet itsensä sellaiseen tilanteeseen, että eivät voi olla pois vaikka työnantajan puolesta asia järjestyisi?

Minun työssäni ei saa ottaa palkatonta vapaata, se on kategorisesti kielletty. Vuorotteluvapaaseen ei suostuta, ja lomarahat saa vaihtaa vapaaksi vain erityisneuvotteluin.

Pointti: tein uhrauksen 21-44-vuotiaana eli tein duunia joka ei ollut kutsumustyö eikä oikein maittanutkaan

..

Eli tein aluksi uhrauksia ja sitten korjasin sadon.

Kiinnostaa, että missä vaiheessa päätit ja suunnittelit, että näin haluat elämäsi menevän. Et varmaan 21 vuotiaana, vai?

mutta tein samantapaisen ratkaisun nuorena. Ei oikein ollut mitään ammattia mikä kiinnostaa joten valitsin sen perusteella mistä saa tiettävästi melko hyvin rahaa ja töitä riittää, vaikka tiesin etten tule pitämään siitä ammatista eikä se aiheena kiinnostanut lainkaan. Minä tosin olen ajatellut tehdä tätä ihan eläkeikään asti, hyvä palkka kompensoi työn sisällöllisen tympeyden oikein mainiosti.

Minä asuin nuorena ulkomailla ympäriinsä, enkä kerännyt omaisuutta. Tein töitä, opiskelin, millon mitäkin.



Sitten tuli esikoinen. Muutin takaisin Suomeen, ostin sen omakotitalon ja tavallisen henkilöauton ja harrastetaan. On lemmikkiä ja mariskoolia ja kukkapenkki.



Usein pysähdyn miettimään miksi se yhteiskunnan paine on niin kova mennä siihen muottiin. Miksi minä ajttelin että nyt on parempi elää näin kun on lapsia. Osaako tästä enää irrottautua kun lapset kasvavat isoksi vai jatketaanko tätä ja ostetaan se vene ja mökkikin vielä.

Sitten ajattelen että irrottaudutaan tästä, pakataan laukut ja lähdetään johonkin vaan. Mutta ei ole munaa enää lasten kanssa päämäärättömästi lähteä reissuun kokeilemaan erilaista elämää.

kukkakaupassa juoksupoikana ja jouluaikaan oli paljon kuljetettavaa ja veljen auto oli lastattu paketteja täyteen ja tunsimme kaupungin kaikki kadut.

Sitten pääsin tavarataloon töihin ilta-apulaiseksi ja olin myös viikonloppuna ja kesälomilla. Koulukavereilla ei ollut rahaa, mutta minulla oli.



Opiskelujen jälkeen pääsin vakituiseksi tavarataloon ja siitä sitten työura on edennyt. Välillä oli oma yritystoiminta ja velkaa jäi ja maksoin 20 vuoden aikana velan pois ja ketään takaaja ei joutunut maksamaan ja en nostanut sosiaalitoimistosta tukia. -80 ja -90 lukujen vaihteessa velan korko oli lähes 20 %, mutta kun olen oppinut elämään vastuulisesti niin ei ole tarvinnut tukia nostella.



Tällä hetkellä siis sellainen tilanne, että on oma talo ja hieno perhe ja poika on 20 v ja tytär 17 v ja koskaan ei ole ollut mitään murrosiän vaikeuksia vaan perhe on onnellinen. Nuoret ymmärtävät rahan arvon ja osaavat käsitellä sitä ja tietävät ettei ottamalla velkaa 100 000 saa mitään hyvää aikaiseksi.



Se on elämäntavasta kysymys jos menee hyvin tai huonosti. Minäkin joskus luulin, että yritystoiminta tuo onnen ja sitten ajelen hienolla autolla, mutta se oli väliaikaista. Pilvilinnoja ei kannata rakentaa elämässä vaan elää jalat maassa.



Nyt on se mahdollisuus, että voi pitää kaksi kuukautta kesälomaa ensi vuonna ja velat ei paina.

kivaa vaihtelua, mut taitaa vaatia aikalailla alkupääomaa...

joten ei ole kaipuuta siitä irottautumiseen.



Työtä, tavallista akateemista leipätyötä, kyllä teen, mutta niinhän sitä on tarvinnut ihmisen kautta historian elääkseen jotain tehdä eikä se itsessään ole mikään kauhea oravanpyörä. Työ ei ole minulle kuitenkaan mikään suuri elämänsisältö vaan keino tosiaan hankkia elämiseen tarvittava raha. En pyri eteenpäin urallani. Emme myöskään tavoittele mitään ihmeellistä elintasoa itsellemme, nykyinen tavallisen keskiluokkainen riittää oikein hyvin.



Tällainen elämä ei minusta mitenkään haittaa rakkaisiin ihmisiin keskittymistä eikä stressaa, en ollenkaan ainakaan tunnista tuota koko oravanpyöräongelmaa meillä vaikka tosiaan ihan täyspäivätyötä tehdään molemmat.

Tehdään niin kuin ite tykätään eikä sen mukana mikä ympäristölle on parasta. Jos joku vetää siitä palkokasvin nenuun niin sitten vetää.



Työkuviot rukattiin uusiksi muutama vuosi, nyt on taas mietinnän paikka kun lapset kasvaneet. Rahan tarvetta on, töitä on tehtävä mutta osa-aikaisellakin pärjää. jne.

Vois olla kivaa vaihtelua, mut taitaa vaatia aikalailla alkupääomaa...

että ihmiset luulee heidän olevan miljonäärejä vaikka niin ei ole. Kumpikin myi oman asuntonsa/omaisuutensa kun muuttivat pois Suomesta, eiköhän tuolla tavoin moni tavallinen ihminen saisi alkupääomaa. Plus eläminen on monessa maailman kolkassa huomattavasti edullisempaa kuin Suomessa.

Toki on hyvä, jos ihminen ei ajaudu oravanpyörään, mutta kyllä se valitettavan yleinen ilmiö nykyään on. Paiskotaan töitää hullun lailla, otetaan ylisuuria lainoja, jotta saadaan edustuskelpoiset talot ja autot jne. Tuollainen väkisin syö sitä parisuhdetta ja perheen sisäisiä suhteita.

Meillä on vain yksi elämä ja mitään emme saa mukaamme. Aivan täysipainoista elämää voi elää keskittymällä läheisiinsä ja jättämällä kuluttamisen vähemmälle. Tuo hirveä rahan tarve vain on niin hyvin iskostettu meihin länkkäreihin, että sen läpi ei ilmeisesti moni näe. Välttämättömyyksiin tarvitsee rahaa, juu, mutta miksi meillä on tarve siihen kaikkeen turhaan härpäkkeeseen ja "luksukseen" niiden välttämättömyyksien jälkeen?

Ollaan sellanen ei muotissa elävä perhe. Tehdään niin kuin ite tykätään eikä sen mukana mikä ympäristölle on parasta. Jos joku vetää siitä palkokasvin nenuun niin sitten vetää.

Työkuviot rukattiin uusiksi muutama vuosi, nyt on taas mietinnän paikka kun lapset kasvaneet. Rahan tarvetta on, töitä on tehtävä mutta osa-aikaisellakin pärjää. jne.

Mitä tuo "ei muotissa" käytännössä tarkoittaa? Vähemmän työntekoa, vähemmän maallista omaisuutta, mitä?

itse downshiftausta. Mielestäni siihen kannustavat niin ekologiset, ihmisarvoiset, eettiset kuin jopa kristillisenkin maailmankuvan syyt.



Luopumalla roolista "kuluttajana" ja "suorittajana" ja elämällä ihan vaan ihmisenä tekee melkoisen voltin mielessään ja elämä kyllä jotenkin tulee aidommaksi.



Itse olen tässä aivan opetuslapsiasteella. En voi kehuskella että eläisin ekologisesti kestävästi. Mutta jotenkin kuluttamisen suhteen on mitta tullut täyteen. Ajattelen, että tulevaisuus (maailmanlaajuisesti sen paremmin kuin omassakaan elämässäni) ei mitenkään voi perustua talouskasvun ihannoimiseen ja pönkittämiseen.



Mikä riittää ja on tarpeeksi on eri kysymys kuin mitä haluan ja mikä ois hienoa.



Kiva,e ttä otit asian puheeksi

Minusta on hassua, että tavanomaista keskiluokkaista elämäntapaa usein kutsutaan muotissa elämiseksi. Ihan kuin kaikilla meistä sen valinneista olisi joku ulkoinen paine sen säätänyt osaksemme ja elämme niin vain koska emme jotenkin uskalla muka kyseenalaistaa sitä elämäntapaa.



Uskon, että useimmilla meistä "muotissa eläjiksi" väitetyistä ei ole kyse ollenkaan mistään muotista, vaan siitä että ihan oikeasti ITSE haluamme sellaisen keskiluokkaisen elintason jossa omaan makuumme elintaso ja työ ovat tasapainossa. Ei kaikki tarvitse mitään osa-aikatöitä tai enempiä downshiftaamisia siihen että voivat hyvin ja on aikaa perheelle. Osa tarvitsee tai haluaa ja silloin heidän on hyvä niitä käyttää. Mutta ei jokainen perhe jossa on omakotitalo, 2 autoa ja vanhemmat täyspäivätyössä ole mitään muotissa eläjiä jotka surkeina juoksevat oravanpyörissä.

Vois olla kivaa vaihtelua, mut taitaa vaatia aikalailla alkupääomaa...

että ihmiset luulee heidän olevan miljonäärejä vaikka niin ei ole. Kumpikin myi oman asuntonsa/omaisuutensa kun muuttivat pois Suomesta, eiköhän tuolla tavoin moni tavallinen ihminen saisi alkupääomaa. Plus eläminen on monessa maailman kolkassa huomattavasti edullisempaa kuin Suomessa.

Toki on hyvä, jos ihminen ei ajaudu oravanpyörään, mutta kyllä se valitettavan yleinen ilmiö nykyään on. Paiskotaan töitää hullun lailla, otetaan ylisuuria lainoja, jotta saadaan edustuskelpoiset talot ja autot jne. Tuollainen väkisin syö sitä parisuhdetta ja perheen sisäisiä suhteita.

Meillä on vain yksi elämä ja mitään emme saa mukaamme. Aivan täysipainoista elämää voi elää keskittymällä läheisiinsä ja jättämällä kuluttamisen vähemmälle. Tuo hirveä rahan tarve vain on niin hyvin iskostettu meihin länkkäreihin, että sen läpi ei ilmeisesti moni näe. Välttämättömyyksiin tarvitsee rahaa, juu, mutta miksi meillä on tarve siihen kaikkeen turhaan härpäkkeeseen ja "luksukseen" niiden välttämättömyyksien jälkeen?

Kaikilla ei oo viel omaisuutta mitä myydä. Ja jos sit myyt 2 asuntoa ja saat niistä 200 000 € ni on se aika kova alkupääoma kuitenkin...eikö? Mut ideana hyvinkin mielenkiinntoinen ja kyl suomeeesa voi aina down shiftaa...eli ottaa välivuosi jne...Oliks näistä samoist tyypeistä Kuukausiliitteessä juttua tossa keväällä?