Oravanpyörästä irtautuminen.

se tarkoittaa työn vaihtamista vapaampaan mutta huonommin palkattuun. Mies vaihtoi töihin jossa saa itse määritellä työaikansa. Tekeekin pääosin 9-15 töitä. Lapsilla ei ole ylettömästi harrastuksia, periaatteessa yksi per lapsi. Autot on vanhoja, mutta velattomia. Muutettiin maalle, asutaan isoissa tiloissa mutta seinien kunto ei ole samaa kuin kaverien kaupunkien Villa Rauhaloissa. Meille oma rauha ja oma tontti on tärkeämpää. On eläimiä ja luontoa.



Nyt mietimme taas niitä työkuvoioita. Parin vuoden päästä on tilanne että lainat on maksettu pois ja taas selviämme vähemmillä tuloilla. Jäiskö vallan töistä pois vai mitä tekisimme. Muutto ulkomaille voisi olla kiva, mutta lasten kanssa ehkä kuitenkin hankalaa.

Minusta on hassua, että tavanomaista keskiluokkaista elämäntapaa usein kutsutaan muotissa elämiseksi. Ihan kuin kaikilla meistä sen valinneista olisi joku ulkoinen paine sen säätänyt osaksemme ja elämme niin vain koska emme jotenkin uskalla muka kyseenalaistaa sitä elämäntapaa.

Uskon, että useimmilla meistä "muotissa eläjiksi" väitetyistä ei ole kyse ollenkaan mistään muotista, vaan siitä että ihan oikeasti ITSE haluamme sellaisen keskiluokkaisen elintason jossa omaan makuumme elintaso ja työ ovat tasapainossa. Ei kaikki tarvitse mitään osa-aikatöitä tai enempiä downshiftaamisia siihen että voivat hyvin ja on aikaa perheelle. Osa tarvitsee tai haluaa ja silloin heidän on hyvä niitä käyttää. Mutta ei jokainen perhe jossa on omakotitalo, 2 autoa ja vanhemmat täyspäivätyössä ole mitään muotissa eläjiä jotka surkeina juoksevat oravanpyörissä.

Mutta sitä tuskin voi kukaan kieltää miten vallitsevat asenteet ja normit siitä mikä on tavoiteltavaa, ihanteellista ja "normaalia" vaikuttavat ihmisten käytökseen. Suurin osa ei taida edes ajatella näitä asioita, vaan elää tietyllä tavalla koska se "kuuluu asiaan" tai koska "kaikki muutkin tekevät niin" jne.

Mielestäni ei kieli perheiden hyvinvoinnista nämä nykyilmiöt, joita ympärillämme näkyy. Se ei tarkoita etteikö olisi ihan "tavallisia" perheitä, joissa asiat ovat hyvin, mutta huolestuttavaa on mt-ongelmien lisääntyminen, perheiden hajoaminen jne.

Jokainen valitsee oman elämänsä, oli se sitten normin mukainen tai jotain muuta. Punainen lanka koko keskustelunaloituksessa olikin se, että kuinka moni ihminen kyseenalaistaa vallitsevan järjestyksen, joka aiheuttaa yltäkylläisyyden lisäksi pahoinvointia niin lapsille kuin aikuisille?

että työnteko täyspäiväisesti, kun nykyaikana on hyvin lomia ja työajat kohtuullisia, on porun aihe. Että siitä muka jotenkin pitäisi vielä downshiftata jotta voi hyvin.



Downshiftaus on sekin minusta tietynlaista elitismiä. Näin varsinkin siksi, että sitä ei ikinä voi harrastaa kovin suuri joukko työvoimasta, koska tämä talousjärjestelmä ei sitä kestäisi. Esimerkiksi eläkejärjestelmämme vaatii että työhön kykenevät tekevät työtä, samoin muut yhteiskunnan palvelut kuten lasten koulutus. Minä ainakin pysyn epätrendikkäänä tavallisena töissä käyjänä ja veronmaksajana enkä lähde pilvilinnoja tavoittelemaan millään haihatteluilla, koska katson asian velvollisuudekseni kun onnekseni olen terve ja työkykyinen ihminen toistaiseksi.

Mielestäni ei kieli perheiden hyvinvoinnista nämä nykyilmiöt, joita ympärillämme näkyy. Se ei tarkoita etteikö olisi ihan "tavallisia" perheitä, joissa asiat ovat hyvin, mutta huolestuttavaa on mt-ongelmien lisääntyminen, perheiden hajoaminen jne.

Jokainen valitsee oman elämänsä, oli se sitten normin mukainen tai jotain muuta. Punainen lanka koko keskustelunaloituksessa olikin se, että kuinka moni ihminen kyseenalaistaa vallitsevan järjestyksen, joka aiheuttaa yltäkylläisyyden lisäksi pahoinvointia niin lapsille kuin aikuisille?

kyllä tuntuu ilmenevän voimakkaimmin ihan muunlaisissa perheissä kuin "oravanpyöräperheissä". Monissa oikein pahoin voivissa perheissä olisi parempi että vanhemmat vähän "upshiftaisivat" ja ottaisivat itseään niskasta kiinni ja lopettaisivat sen päihteiden käytön, velton elämän ja menisivät töihin. En väitä etteikö ole varakkaita perheitä joissa lapset kärsivät vanhempien uratavoittteista ja kovan elintason tavoittelusta, mutta minusta se ei ole suuri ryhmä eikä huolestuttavin ryhmä yhteiskunnassa.

Myönnän kyllä että itse en omassa elämässäni ole kauheasti kyseenalaistanut vallitsevaa järjestystä koska en ole nähnyt tarvetta. Olen hankkinut koulutuksen, mennyt töihin ja sitten on hankittu, lapset, talo, autot. Ja koska mikään tästä ei ole tuntunut stressaavalta tai ahdistavalta niin ei ole oikein ollut tarvetta kyseenalaistaa.

toki voi olla vaikka miten puuhakas, meillähän on kaikilla temperamenttierotkin: toinen touhuaa kotonakin mielellään, toinen istuskelee haaveksimassa ikkunasta tuijottaen.



Kaikista ei ole tarkoituskaan tehdä hiljaisia ja rauhallisia istuskelijoita :) Vaan hidastaminen on jotain sellaista, että kysyy itseltään, mitä arvoja minä oikeasti haluan elämässäni vaalia, ja elää niiden mukaan sitten. Esimerkiksi jos haluan enemmän vapaa-aikaa viettää lasteni kanssa kuin nykyisin, niin mistä karsin, että saan sitä: työstä, harrastukista jne.



Aika monissa asioissa olemme ulkoaohjautuvia. Kysymme mikä on muotia tai mikä on junttia tai noloa ja täytämme toisten asettamia mittareita tai odotuksia sen sijaan että kysymme ihan oikeasti itseltämme, tarvinko ja allekirjoitanko tämän kaiken, esim. rahallisesti mitattavan.

kukkakaupassa juoksupoikana ja jouluaikaan oli paljon kuljetettavaa ja veljen auto oli lastattu paketteja täyteen ja tunsimme kaupungin kaikki kadut.

Sitten pääsin tavarataloon töihin ilta-apulaiseksi ja olin myös viikonloppuna ja kesälomilla. Koulukavereilla ei ollut rahaa, mutta minulla oli.

Opiskelujen jälkeen pääsin vakituiseksi tavarataloon ja siitä sitten työura on edennyt. Välillä oli oma yritystoiminta ja velkaa jäi ja maksoin 20 vuoden aikana velan pois ja ketään takaaja ei joutunut maksamaan ja en nostanut sosiaalitoimistosta tukia. -80 ja -90 lukujen vaihteessa velan korko oli lähes 20 %, mutta kun olen oppinut elämään vastuulisesti niin ei ole tarvinnut tukia nostella.

Tällä hetkellä siis sellainen tilanne, että on oma talo ja hieno perhe ja poika on 20 v ja tytär 17 v ja koskaan ei ole ollut mitään murrosiän vaikeuksia vaan perhe on onnellinen. Nuoret ymmärtävät rahan arvon ja osaavat käsitellä sitä ja tietävät ettei ottamalla velkaa 100 000 saa mitään hyvää aikaiseksi.

Se on elämäntavasta kysymys jos menee hyvin tai huonosti. Minäkin joskus luulin, että yritystoiminta tuo onnen ja sitten ajelen hienolla autolla, mutta se oli väliaikaista. Pilvilinnoja ei kannata rakentaa elämässä vaan elää jalat maassa.

Nyt on se mahdollisuus, että voi pitää kaksi kuukautta kesälomaa ensi vuonna ja velat ei paina.

ennen eläkeikää on velaton elämä.

sitten tietysti voisi eläkeiässä tehdä työtä ja pitää lomaa välillä muutama kuukausi ja näin siis tienaisi eläkettä + tuloja työstä.

Sitten voisi katsella hieman mualimoooo.

Sekään ei ollut pointti että lakataan kaikki tekemästä työtä ja lähdetään reppureissaamaan maailmalle lopuksi ikää. Kuten varmaan fiksu lukija tajusikin.



Yritin tässä herätellä ihmisiä ajattelemaan, että pohtisivat, oikeasti pohtisivat, elämässään sitä mitä sillä haluavat tehdä. Toisille se juttu on työnteko ja omaisuuden haaliminen, fine. Mutta kaikille se ei tuo onnea, ja silloin elämästä tulee vaikeaa koska ei mahdu niiden normien sisään. Onhan se helppoa olla se keskiluokkainen ja elää kaikin puolin sen mukaan koska sillä elämäntyylillä ei kohtaa arvostelua tai paheksuntaa. Sulautuu joukkoon.



Mutta kun me ihmiset olemme erilaisia. Kaikki eivät arvosta nykyisenlaista ihmisestä mehut imevää järjestelmää. En sano että nouskaa barrikadeille, vaan tarttukaa toimeen oman elämänne puolesta. Ei sitä ole pakko rämpiä kurjuudessä kehdosta hautaan. Edes köyhyys tai alhainen elintaso ei estä meitä tavoittelemasta tyytyväisyyttä ja onnellisuutta elämässä, koska edelleen moni asia on ilmaista ja Suomen olosuhteissa perustarpeet tulevat tyydytettyä.



Elämähän on valintoja, ja moni ei tunnu tajuavan että onnellisuus tulee itsestä jos avaa silmänsä ja kelaa edes hetken että mitkä ovat niitä asioita, joista itse nauttii. Se ei aina välttämättä ole se materia ja (liiallinen) työnteko. Parempi olisikin ihmisten suitsia kulutustaan jotta maapallosta olisi jotain jäljellä parin sukupolven jälkeenkin. Silloin kuluttamisen tilalle tarvitaan jotakin muuta tyydytystä antavaa, esim. yhteisöllisyyttä ja ihmisten väliseen kanssakäymiseen perustuvaa ilmaista toimintaa.

Lukaisin tuon pariskunnan "kirjan" oravanpyörästä irtautumisesta. Toki siinä oli hyviä pointteja onnellisuudesta jne. mutta itseäni häiritsi tekstin sävy ikäänkuin tavalliset ihmiset ovat jotenkin vajaita, kun tekevät työtänsä ja elävät tavallista elämäänsä. Toisaalta myös tuntui, että he itse miettivät kovasti sitä mitä muut heistä ajattelevat.



Ja raha. Hmm. Tuskin hekään ihan kerjäläisinä haluaisivat olla. He myivät omaisuutensa ja sillä eleleskelevät siellä. Eli ennen unelmaelämää täytyi kuitenkin ansaita oravanpyörässä.



Ei sillä, itsekin olen Lattareissa asunut ja myin silloin autoni, jotta sinne pääsin. Nyt kuitenkin taas oravanpyörässä tienaamassa Suomessa, kun sitä nyt valitettavasti vaan rahaa tarvitsee, että voi tehdä niitä kivoja juttuja.



Eli summa summarum, kirjan teksti ei ollut kovin korkeatasoista ja ihme ylimielinen asenne kirjoittajilla muita ihmisiä kohtaan. Ja ilmiselvä katkeruus yt-neuvotteluista ja irtisanomisesta. No ovat ilmeisesti nyt sitten hurjan onnellisia. ;)

voi sitten hypätä pois oravanpyörästä 50+ ikäisenä. Mutta se vaatii työntekoa nyt. Ei ole kivaa olla köyhä downshiftaaja....

"KirkkoSisko - 15.8.2012 11:18 (7/60)

Mä en katsonut ohjelmaa, mutta kannatan

itse downshiftausta. Mielestäni siihen kannustavat niin ekologiset, ihmisarvoiset, eettiset kuin jopa kristillisenkin maailmankuvan syyt.



Luopumalla roolista "kuluttajana" ja "suorittajana" ja elämällä ihan vaan ihmisenä tekee melkoisen voltin mielessään ja elämä kyllä jotenkin tulee aidommaksi.



Itse olen tässä aivan opetuslapsiasteella. En voi kehuskella että eläisin ekologisesti kestävästi. Mutta jotenkin kuluttamisen suhteen on mitta tullut täyteen. Ajattelen, että tulevaisuus (maailmanlaajuisesti sen paremmin kuin omassakaan elämässäni) ei mitenkään voi perustua talouskasvun ihannoimiseen ja pönkittämiseen.



Mikä riittää ja on tarpeeksi on eri kysymys kuin mitä haluan ja mikä ois hienoa.



Kiva,e ttä otit asian puheeksi "



Tiesitkö, että vervaroja tarvitaan yhteiskunnan pyörittämiseen. Että saadaan sairaanhoitajien palkat maksettua ja sinunkin palkkasi seurakunnan (?) alaisena työntekijänä tulee verovaroista. Näitä verovaroja kun vain ei kerry jos ihmiset eivät käy työssä josta saa verotettavaa.



Yksi syy mikä tekee tämän "trendin" mahdolliseksi on se että Suomessa on niin hyvätasoinen sosiaaliturva, että kyllähän se houkuttelee jättäytyä pois tästä ns. oravanpyörästä (monelle ihan tavallinen leipätyö 8-16). Eri asia monessa kehittyvässä maassa, jopa ihmemaa-Amerikassa jossa matalapalkka-alalla (tarjoilijat, siivoojat, tehdastyöläiset) pitää olla jopa kaksi tai kolme työtä että saa elätettyä itsensä ja perheensä.



Vaikka kuluttamisen vähentäminen on hyvä ja kirkas arvo, niin ilman talouskasvua (tai tässä tapauksessa työpaikkoja/työntekoa) olisimme pississä. Eivät ne luomuhipsteritkään saa idätettyä tarpeeksi perunaa parvekkeella sankoissa ruokkiakseen itsensä, saati lapsensa.

Minusta on hassua, että tavanomaista keskiluokkaista elämäntapaa usein kutsutaan muotissa elämiseksi. Ihan kuin kaikilla meistä sen valinneista olisi joku ulkoinen paine sen säätänyt osaksemme ja elämme niin vain koska emme jotenkin uskalla muka kyseenalaistaa sitä elämäntapaa.

Uskon, että useimmilla meistä "muotissa eläjiksi" väitetyistä ei ole kyse ollenkaan mistään muotista, vaan siitä että ihan oikeasti ITSE haluamme sellaisen keskiluokkaisen elintason jossa omaan makuumme elintaso ja työ ovat tasapainossa. Ei kaikki tarvitse mitään osa-aikatöitä tai enempiä downshiftaamisia siihen että voivat hyvin ja on aikaa perheelle. Osa tarvitsee tai haluaa ja silloin heidän on hyvä niitä käyttää. Mutta ei jokainen perhe jossa on omakotitalo, 2 autoa ja vanhemmat täyspäivätyössä ole mitään muotissa eläjiä jotka surkeina juoksevat oravanpyörissä.

edustaa kuitenkin usein sitä ihanteellista, tuottavaa kuluttajaa, joksi markkinavoimat ihmiset haluavat. Jos tarkkaan katsoo omaa elämää voi huomata et moni ratkaisu saattaa olla ulkopuolisten maalien ja toiveiden mukainen, eikä niitä omia hurjia unelmia ole edes alkanut miettiä. Toisaalta tämän yhteiskunnan "hyvä" perustuu juuri siihen et on mahd. paljon harmittomia ja ahkeria yhteiskunnan rakenteiden palevlijoita- eihän mitään peruspalevluja olisikaan jos kaikilla olisi oma, riippumaton tiensä. Ja sekin vielä että kun haluaa "keskiluokkaisen elintason" on todellakin jo tehnyt melkoisen valinnan joka sulkee paljon muuta pois. Eli on siinä keskiluokkaisen elintason tavoittelumuotissa ja joutuu sen eteen tekemään tiettyjä uhrauksia. Kokeile joskus jotain ihan muuta niin ehkä huomaat sen muotin missä olet, ja ehkä voit myös huomata ulkoiset "kourat" jotka sun valintojasi johdattelevat:)

Ei tämä osa-aikatyö mikään oikotie onneen ole. Ole kyllä päässyt suoritusmentaliteetista, mutta huomaan ettei minulla olekaan mitään "suuria unelmia" tai lahjakkuuksia joita toteuttaa runsaalla vapaa-ajallani.



Yhtä hyvin voisin uudelleen upsiftata kokopäiväiseen työhön, olla vaikka ylitöissäkin kun ei parempaakaan tekemistä ole.

jotka hyppää pois sitä oravanpyörästä, mutta halveksitaan niitä jotka siihen eivät ole koskaan kokeneet tarvetta hypätä (esim. "sossupummit")

Minusta on hassua, että tavanomaista keskiluokkaista elämäntapaa usein kutsutaan muotissa elämiseksi. Ihan kuin kaikilla meistä sen valinneista olisi joku ulkoinen paine sen säätänyt osaksemme ja elämme niin vain koska emme jotenkin uskalla muka kyseenalaistaa sitä elämäntapaa.

Uskon, että useimmilla meistä "muotissa eläjiksi" väitetyistä ei ole kyse ollenkaan mistään muotista, vaan siitä että ihan oikeasti ITSE haluamme sellaisen keskiluokkaisen elintason jossa omaan makuumme elintaso ja työ ovat tasapainossa. Ei kaikki tarvitse mitään osa-aikatöitä tai enempiä downshiftaamisia siihen että voivat hyvin ja on aikaa perheelle. Osa tarvitsee tai haluaa ja silloin heidän on hyvä niitä käyttää. Mutta ei jokainen perhe jossa on omakotitalo, 2 autoa ja vanhemmat täyspäivätyössä ole mitään muotissa eläjiä jotka surkeina juoksevat oravanpyörissä.

edustaa kuitenkin usein sitä ihanteellista, tuottavaa kuluttajaa, joksi markkinavoimat ihmiset haluavat. Jos tarkkaan katsoo omaa elämää voi huomata et moni ratkaisu saattaa olla ulkopuolisten maalien ja toiveiden mukainen, eikä niitä omia hurjia unelmia ole edes alkanut miettiä. Toisaalta tämän yhteiskunnan "hyvä" perustuu juuri siihen et on mahd. paljon harmittomia ja ahkeria yhteiskunnan rakenteiden palevlijoita- eihän mitään peruspalevluja olisikaan jos kaikilla olisi oma, riippumaton tiensä. Ja sekin vielä että kun haluaa "keskiluokkaisen elintason" on todellakin jo tehnyt melkoisen valinnan joka sulkee paljon muuta pois. Eli on siinä keskiluokkaisen elintason tavoittelumuotissa ja joutuu sen eteen tekemään tiettyjä uhrauksia. Kokeile joskus jotain ihan muuta niin ehkä huomaat sen muotin missä olet, ja ehkä voit myös huomata ulkoiset "kourat" jotka sun valintojasi johdattelevat:)

minun tuttavapiirissä on paljon erilaisia hippimäisiä tyyppejä jotka todellakin ovat valinneet erilaisen tien, ja heidän piirissään olisi helpompaa ja hyväksytympää olla lähes-omavarainen ekohippi maalla kuin tällainen helsinkiläinen työtä tekevä IT-asiantuntija.

Kai olen vähän kyllästynyt noihin oman tuttavapiirin downshiftaajien puheisiin ja touhuihin kun ne on usein niin utopistisia, ja lisäksi meitä "taviksia" halveksivia. Tosiaan ajatellaan että tämmöiset minunkaltaiseni ovat suunnilleen jotain henkisesti kehittymättömiä olentoja jotka typeryyttään palvelevat kapitalismipirua joka tuhoaa luonnon ja kaiken mennessään. Silti nämä samat ihmiset käyttävät meidän työtätekevien verorahoilla maksettuja palveluita kun lapsi sairastuu kun isoäiti pitää saada vanhainkotiin.

se tarkoittaa työn vaihtamista vapaampaan mutta huonommin palkattuun. Mies vaihtoi töihin jossa saa itse määritellä työaikansa. Tekeekin pääosin 9-15 töitä. Lapsilla ei ole ylettömästi harrastuksia, periaatteessa yksi per lapsi. Autot on vanhoja, mutta velattomia. Muutettiin maalle, asutaan isoissa tiloissa mutta seinien kunto ei ole samaa kuin kaverien kaupunkien Villa Rauhaloissa. Meille oma rauha ja oma tontti on tärkeämpää. On eläimiä ja luontoa.

Nyt mietimme taas niitä työkuvoioita. Parin vuoden päästä on

tilanne että lainat on maksettu pois ja taas selviämme vähemmillä tuloilla. Jäiskö vallan töistä pois vai mitä tekisimme. Muutto ulkomaille voisi olla kiva, mutta lasten kanssa ehkä kuitenkin hankalaa.

voi vallan jäädä vaikka kokonaan pois töistä:D. Siis eikö teillä ole muita kuluja kuin lainanhoitokulut? Mainitsit, että on lapsia ja nehän kuluttaa myös ve lattomaa :). Mietipä oikein mikä kaikki maksaa! Vakuutukset, sähkö, lämmtys, kiinteistöverot, bensat, ajoneuvoverot, talon kunnostamiskustannukset, auton huollot, kampaaja, vesi ja ruoka!!!! Ja nää IHAN pakollisia kaikki. Sitten muut kulut päälle. Ja itsekin velattomana ollut vuosia ja ei voi jäää pois töistä, sillä kuka nuo ed. mainitut maksaisi?

Ei tämä osa-aikatyö mikään oikotie onneen ole. Ole kyllä päässyt suoritusmentaliteetista, mutta huomaan ettei minulla olekaan mitään "suuria unelmia" tai lahjakkuuksia joita toteuttaa runsaalla vapaa-ajallani.

Yhtä hyvin voisin uudelleen upsiftata kokopäiväiseen työhön, olla vaikka ylitöissäkin kun ei parempaakaan tekemistä ole.

Ei mulla ole mitään mitä sitten tekisin sillä vapaa-ajalla. Röhnöttäisin kotona sohvalla ja tylsistyisin. Nettailisin ja töllöttäisin telkkua enemmän. Kyllä minulle taitaa olla henkisesti kehittävämpää olla älyllisesti virikkeellisessä työssäni suuri osa päivästä.

Ei tämä osa-aikatyö mikään oikotie onneen ole. Ole kyllä päässyt suoritusmentaliteetista, mutta huomaan ettei minulla olekaan mitään "suuria unelmia" tai lahjakkuuksia joita toteuttaa runsaalla vapaa-ajallani.

Yhtä hyvin voisin uudelleen upsiftata kokopäiväiseen työhön, olla vaikka ylitöissäkin kun ei parempaakaan tekemistä ole.

Ei mulla ole mitään mitä sitten tekisin sillä vapaa-ajalla. Röhnöttäisin kotona sohvalla ja tylsistyisin. Nettailisin ja töllöttäisin telkkua enemmän. Kyllä minulle taitaa olla henkisesti kehittävämpää olla älyllisesti virikkeellisessä työssäni suuri osa päivästä.

Uusia odotuksia ja paineita tuleekin downshiftaajien suunnalta: PITÄISI olla luova ja jotenkin erityinen ja löytää TARKOITUS. Pah.

Ajattelen, että tulevaisuus (maailmanlaajuisesti sen paremmin kuin omassakaan elämässäni) ei mitenkään voi perustua talouskasvun ihannoimiseen ja pönkittämiseen.

Periaatteessa samaa mieltä, mutta kun talouskasvu takaa myös sen kaiken hyvän yhteiskunnassa (terveydenhuolto, koulut jne.) Sitten kun keksit ratkaisun tähän umpisolmuun, niin voit käydä samalla pokkaamassa nobelin palkinnon :)

Toisaalta voidaan pohtia (ainakin teoriassa), että jos ihmiset "downshiftaamisen" myötä voivat yleisesti ottaen paremmin, niin silloin on tietenkin vähemmän tarvetta myös terveyspalveluille. Eli ei tarvitakaan niin paljon verotuloja.

Mene ja tiedä.

Ajattelen, että tulevaisuus (maailmanlaajuisesti sen paremmin kuin omassakaan elämässäni) ei mitenkään voi perustua talouskasvun ihannoimiseen ja pönkittämiseen.

Periaatteessa samaa mieltä, mutta kun talouskasvu takaa myös sen kaiken hyvän yhteiskunnassa (terveydenhuolto, koulut jne.) Sitten kun keksit ratkaisun tähän umpisolmuun, niin voit käydä samalla pokkaamassa nobelin palkinnon :)

Toisaalta voidaan pohtia (ainakin teoriassa), että jos ihmiset "downshiftaamisen" myötä voivat yleisesti ottaen paremmin, niin silloin on tietenkin vähemmän tarvetta myös terveyspalveluille. Eli ei tarvitakaan niin paljon verotuloja.

Mene ja tiedä.

mutta kun esim viime vuosikymmenien talouskasvu ei mitenkään ole parantantu esim. kunnallista terveydenhuoltoa, vanhustenhuoltoa jne. Koko ajan niitä on ajettu alas ja esim. hoitoonpääsy vaikeutunut

Sen sijaan siitä on esimerkiksi tällaisia lieveilmiöitä

(vain yksi esimerkki kaikesta tuhlaamisesta)

http://www.iltalehti.fi/ruoka/2012081015940662_ru.shtml

Oma työni oli henkisesti hyvin kuormittavaa, sekä tehtävien haasteellisuuden että työilmapiirin vuoksi. Olin työssäni erittäin hyvä, ja lisäksi olen äärimmäisen tehokas. Työskentelen mielelläni hyvin intensiivisesti, jonka vuoksi saan työt nopeasti valmiiksi.



"Oravanpyörässä" työskentelytapani kostautui. Koska työt oli nopeasti tehty, niin niitä lykättiin lisää. Työnantajani laskutti asiakkailta noin 3-kertaisesti sen tuntimäärän, jonka olin työhön oikeasti käyttänyt. Tein siis normaalin työpäivän aikana usein n. 20 h laskutettavaa työtä.



Tehokas työskentelytapani vaatii kuitenkin äärimmäisen paljon keskittymistä ja energiaa. En jaksa tehdä sillä tavalla töitä 8 h päivässä, enkä toisaalta osaa työskennellä toisinkaan.



Irtisanouduin ja ryhdyin yrittäjäksi. Nyt teen töitä omalla tehokkaalla tavallani 2-3 h päivässä, mikä on sopiva. Laskutan siitä asiakkailtani noin 4-8 h. Ansiotasoni nousi merkittävästi, ja samalla sain työn rinnalle ylenmäärin vapaa-aikaa, jota voin käyttää palautumiseen. Kannatti.



Hyppy oravanpyörästä näkyy perheessämme siten, että minulla on a) paljon vapaa-aikaa, jota voin viettää lasten ja mieheni kanssa sekä b) energiaa ja voimavaroja nauttia siitä ajasta. Aikaa jää jopa ihan itsellekin, hyvinvoinnille, liikunnalle, terveelliseen ruokavalioon panostamiselle, ja niin edelleen.



Olisin ihan mielelläni mukana työelämässä palkkatyöntekijänä, jos työelämä olisi joustavampi ja ottaisi mm. huomioon yksilölliset erot työskentelytapojen välillä. Ymmärrän, ettei siihen nykyisellään ole yrityksissä oikein mahdollisuuksia, tulee vastaan kaikenlaiset tasa-arvoperiaatteet ja arviointitapojen erot.



Omalla kohdallani olisin toivonut, että olisin saanut käyttää osan työajastani muuhun kuin asiakkailta laskutettavaan tekemiseen, esimerkiksi työyhteisöni hyvinvoinnin kehittämiseen. Tämä ei onnistunut, sillä työnantajan kannalta oli houkuttelevampaa maksimoida työlläni saatava voitto. Se sitten kostautui jaksamiseni heikkenemisessä ja johti lopulta irtisanoutumiseeni.