Riita miehen lapsesta; "estin" tapaamisen

Viimeksi oli 8 päivää meillä ja kaveri mukana 7 päivää. Tuona aikana piti tehdä Tukholman-risteily, pari päivää Puuhamaassa ja päivä Serenassa.

...jos yläkouluikäisen pitää viettää pari päivää Puuhamaassa. Johan siinä kuka tahansa vetelisi ranteita auki.

miksi uusperheessä ystävät on kiellettyjä?

Lapsen äiti vain nyt on sitä mieltä, että lasta ei saa pakottaa tapaamisiin eli jos lapsi sanoo ei, niin äiti sanoo myös, että ei tapaamista.



Lapsi itse halusi kaverinsa kanssa Puuhamaahan ja olivat siellä kumpanakin päivänä vähän yli 5 tuntia eli kukaan ei heitä sinne pakottanut.



Minusta tuntuu, että tapaanisista on tullut ihme huvimatkoja ja lapsi on sen kyllä ovelasti osannut ottaa vallankäytön välineeksi, koska isä ei osaa sanoa ei. Koen, että tilanne karkaa nyt käsistä ja on aika ottaa erätauko.



Mieheni tietysti pelkää, että "menettää" lapsen jos ei ole aina jotain erityistä ohjelmaa mutta kyllä tällaisen pitää loppua.



En tietenkään ole kieltämässä kavereita ja huveja kokonaan mutta joku raja kai pitää olla?



ap

niin äidin on luovutettava lapsi isälle. Kuten sopimuksessa lukee, "lapsella on oikeus tavata isäänsä...". Äiti rikkoo sopimusta, jos ei anna lasta. Ei muuta kuin puhelinsoitto lastenvalvojalle, kun rikkoo sopimusta.

Äiti antaa lapsen, isä ottaa tämän vastaan jne., kun niin on kerran virallisestikin sovittu. Isä ei menetä lastaan sen vuoksi, jos lapsella ei ole erityistä ohjelmaa.



Olkaa tiukkana ja sanokaa sille lapselle ja äidille, että sopimusta on noudatettava. Ainahan voi joustaa, mutta tässä tapauksessa on joustettu jo vähän liikaakin, kun lapselta kysellään, että haluaako mennä ja lapsi päättää asiasta sen perusteella, mitä on ohjelmassa.

Joskus tietysti on kiva olla kavereitakin mukana jos niitä ei löydy siitä teidän läheltä. Mutta eihän se elämä ole sellaista, että koko ajan käydään jossain viihtymässä ja koko ajan hengaillaan kavereiden kanssa. Ihan hyvä, että joku osaa pistää rajoja. Lapset oppivat äkkiä mistä langoista nykiä ja nopeasti käy niin, että lapsi pompottaa kahta perhettä. Se on avioerojen nurja puoli.

jokainen sana ja asia on totta.



Miksi tämä olisi keksitty juttu?



ap

Olet ap jumiutunut johonkin taapero-kuvitelmaan siitä, mitä lapsien KUULUU tehdä. Että istutaan kotona, käydään kävelyllä isin ja äitipuolen kaa ja ruokitaan sorsia matkalla.



Juuei. Minulla on 12-vuotias tyttö, ja kyllä hänkin tuppaa tylsistymään, jos ei näe kavereita, eikä ole tekemistä. Omassa kodissa tekemistä sentään on vielä, mutta mitä teillä voi tehdä?



Onko tietokone? Konsolipelejä? Elokuvakanavia? Nuortenkirjoja? Pop-musiikkia?



Toki voit sanoa, että kaveria ei voi joka kerta ottaa mukaan, mutta järjestä lapselle sitten jotain muuta MIELUISAA (siis lapselle mieluisaa, ei sulle) tekemistä.

pullollaan, on fillari, käsityötarvikkeita, ompelukone (lapsi harrastaa käsitöitä), on erilaisia askartwlumahdollisuuksia eli tekemistä kyllä löytyy yllin kyllin.



ap

Ja jos saa, ei se kuitenkaan tee siitä käytäntöä kaikissa perheissä (ydin- tai eroperhe ei ole tässä se pointti!). Pointti on se, että jos - syystä tai toisesta - lapsen kaveri, joka muuten ap:nkin mukaan on ollut aika paljon yötä ja mukana reissuissakin ihan hiljattain - ei nyt juuri pääse yöksi tai viikonlopuksi kyläilemään, ei lapsi voi siitä syystä päättää olla tulematta kotiinsa Ei ydin- eikä eroperheessä!



Ja ap:lle ja miehelleen myös tiedoksi: lapsen äiti ei päätä siitä, saako lapsi tulla vai ei tai saako lapsi itse päättää tulemisestaan. Kun on isän viikonloppu, ISÄ päättää, tuleeko lapsi vai saako lapsi halutessaan olla tulematta (jälkimmäiseen vaihtoehtoon toki tarvitaan myös äidin suostumus, eihän lapsi voi jäädä lähikotiin ilman äidin lupaa/valvontaa).

Ensinnäkin, on paljon ydinperheitäkin, joista ei löydy Wiitä, pleikkaria ym. viihdykkeitä ja ihan hyvin - monella tapaa ehkä paremminkin kuin pleikkarin parissa kasvaneet lapset - nämäkin lapset kasvavat!



Toiseksikin, se isän kotikin on lapsen koti. Ei siellä tarvitse "järjestää" yhtään sen enempää ohjelmaa kuin äidinkään kotona, jotta lapsi malttaisi siellä olla ja asua. Toki kaikissa perheissä välillä mennään lapsen ehdoilla ja keksitään ja järjestetään kivaa tekemistä, mutta kasvatuksen idea ei ole toimia viihdekoneena (tai hankkia taloa täyteen viihdekoneita) lapselle! Keksitkö sinä, 22, joka päivä jotain lapsellesi mieluisaa viihdykettä, jotta hän viitsii tulla kotiin?

Ihan varmasti tuossa tilanteessa olisin sanonut, että ei tule kesää. Kaverit tulevat, jos se teidän perheelle sopii, mutta eivät automaattisesti.



Olisimme mieheni kanssa myös pitäneet tiukasti huolta siitä, että lapsi tulee sovitulle tapaamiselle. Lapsi haetaan kotoaan ja talutetaan autoon.



Jos äiti estää sovitun tapaamisen toteutumisen, asia vedetään eteenpäin: lastenvalvojalle, tarvittaessa oikeuteen, tarvittaessa poliisit hakevat kotoa.



Nyt lapsi tietää jo, että voi pompottaa teitä ihan miten tykkää - ja tuon ikäinenhän haluaa juuri sitä: testata rajojaan. Nyt rajaa ei ole ja hän kävelee isänsä yli mennen tullen. Äkkiä korjausliike, muuten olette vuosia pulassa tuon lapsen kanssa!

On tietokone, Wii, elokuvia kaappi ja digiboxit pullollaan, on fillari, käsityötarvikkeita, ompelukone (lapsi harrastaa käsitöitä), on erilaisia askartwlumahdollisuuksia eli tekemistä kyllä löytyy yllin kyllin. ap

lapsen kanssa siitä, paljonko hän noiden lisäksi saa harrastaa sosiaalisia suhteitaan eli olla kaverin kanssa. Eikä sitten kannata lähteä siitä että sinä haluat määrätä, niin niin tehdään. Vaan että koska isä ja sinä haluatte nauttia lapsen seurasta, eikä pelkästään nähdä selkäpuolelta, kun säntää kaverin kanssa huoneeseensa, SIKSI olisi kiva, että edes yhden päivän kolmipäiväisen tapaamisen aikana on vain teidän kanssanne, ilman kaveria.

Ensinnäkin, on paljon ydinperheitäkin, joista ei löydy Wiitä, pleikkaria ym. viihdykkeitä ja ihan hyvin - monella tapaa ehkä paremminkin kuin pleikkarin parissa kasvaneet lapset - nämäkin lapset kasvavat! Toiseksikin, se isän kotikin on lapsen koti. Ei siellä tarvitse "järjestää" yhtään sen enempää ohjelmaa kuin äidinkään kotona, jotta lapsi malttaisi siellä olla ja asua. Toki kaikissa perheissä välillä mennään lapsen ehdoilla ja keksitään ja järjestetään kivaa tekemistä, mutta kasvatuksen idea ei ole toimia viihdekoneena (tai hankkia taloa täyteen viihdekoneita) lapselle! Keksitkö sinä, 22, joka päivä jotain lapsellesi mieluisaa viihdykettä, jotta hän viitsii tulla kotiin?

Varhaisteini ei takuulla motivoidu pelaamaan lautapeliä kolme päivää kesäloman viimeisenä vapaana viikonloppuna.

Sille PITÄÄ olla tekemistä. Jos ei ole vimpaimia, niin sitten jotain muuta tekemistä. Tai myös vimpaimien LISÄKSI jotakin muuta kuin että "nyt minä määrään, että sinä viihdyt kotona ompelemassa, etkä ole kaverien kanssa tai katsele youtubea!"

Kuten sanoin, meillä lapsi on omassa kodissaan, hänellä on kaikki tekemisensä siinä ääressä. Ap:n miehen lapsi on isänsä kodissa, jossa on osa hänen tavaroistaan, mutta vain osa.

En toimi jatkuvana viihdekoneena, mutta en myöskään oleta, että lapsi hiukan vieraammassa paikassa viihtyy ilman kavereita ja tekemistä pelkästään AIKUISTEN ehdoilla.

Onko sinulla muuten itselläsi ainoatakaan teinityttöä? Vankasti epäilen, että ei ole.

-22-

Nyt tosiaan on lasten viimeinen vapaa viikonloppu ennen koulun alkua, ja kaikenlaisia bileitäkin on tekeillä vähän isommilla yläkoululaisilla. En yhtään ihmettele, että ap:n miehen tytär ei viitsi lähteä isänsä luo ilman kavereitaan.



Av-palstalla on muodissa se, että mitä kovempi kuri ja luulot pois -lapsilta kirjoitus tehdään, sitä enemmän se saa suosiota.



Mutta kannattaa aina välillä katsoa asiaa siltäkin kannalta, että eri-ikäisillä lapsilla on vähän erilaiset kotkotukset. Muistelkaa vaikka omaa nuoruuttanne, olisitteko viitsineet jättää kaverit ja tekemiset säännöllisesti ollaksenne vähän vieraammassa paikassa ilman selkeää tekemistä.



Totta kai viihdykkeille kannattaa panna joku raja, mutta niiden vinkuminen kielii siitä, että ap:n tytärpuolella EI ole oikein järkevää tekemistä isänsä kotona.

miksi uusperheessä ystävät on kiellettyjä?

ydinperheessä se lapsi viettää 31 päivää kuukaudessa ja siell uusperheessä vaan 4 päivää eli kaksi viikonloppua. Tuskin huolisit muita kavereita lapsen seuraksi jos saisit olla lapsen kanssa vain 2 päivää joka toinen viikonloppu, vai eikö lapsen seura kiinnosta ???

Ihan varmasti tuossa tilanteessa olisin sanonut, että ei tule kesää. Kaverit tulevat, jos se teidän perheelle sopii, mutta eivät automaattisesti.

Olisimme mieheni kanssa myös pitäneet tiukasti huolta siitä, että lapsi tulee sovitulle tapaamiselle. Lapsi haetaan kotoaan ja talutetaan autoon.

Jos äiti estää sovitun tapaamisen toteutumisen, asia vedetään eteenpäin: lastenvalvojalle, tarvittaessa oikeuteen, tarvittaessa poliisit hakevat kotoa.

Nyt lapsi tietää jo, että voi pompottaa teitä ihan miten tykkää - ja tuon ikäinenhän haluaa juuri sitä: testata rajojaan. Nyt rajaa ei ole ja hän kävelee isänsä yli mennen tullen. Äkkiä korjausliike, muuten olette vuosia pulassa tuon lapsen kanssa!

olla lapsilleen vanhempia, vaan kavereita. Varmaan sen vuoksi, ei niitä rajoja viitsitä laittaa.

että ei halua mennä isälle. Ja niin kummalliselta kuin tuntuukin, oikeus ei pakota yli 12v ikäistä öiksi isän luokse, jos hän pystyy perustelemaan, miksi isätapaamisille riittää muutama tunti viikossa.



Kyse on lapsen isyydestä, jonka ap on nyt ottanut itselleen äitiydeksi eli kyse on halusta määrätä, ei lapsen parhaasta. Naapurin ydinperhe oli kesälomalla 2 vko ja sinä aikana heillä oli kylpyläreissu, risteily, Lintsi ja jotain muutakin eli ihan normaalia lomamenemistä. Jostain syystä uusperheen lapsille ei tällaista sallita, heille kuuluu lautapelit ja käpylehmät, kuten ap:kin esittää.



Ap voi sanoa ei, mutta niin saa sanoa lapsikin. Jos lapsi ei halua nähdä ap:ta, ei ole pakko. Jos isä tekee huonon valinnan, ei lapsen tarvitse siitä kärsiä.

uskotkaan. Minulla on kuin onkin esiteini (kutosluokan aloittava poika) ja itsekin olen eronnut lapsen isästä. Ymmärrän toki, että lapseni ei ole enää ihan lapsi ja viihtyy kavereiden kanssa ja omissa menoissaan, ja tähän hänelle suotakoon runsaasti mahdollisuuksia. Ymmärrän kuitenkin myös sen, että lapsen (hän on kuitenkin vielä LAPSI) aika vanhempienkin kanssa ja kotona "rauhoittumassa" on kavereiden, koulun ja harrastusten ohella oleellista; kun etävanhemman kanssa vietettyä aikaa on lisäksi luonnostaankin paljon vähemmän, ei todellakaan ole järkevää, että KAIKKI etävanhemman luona vietetty aika vietetään ystävän läsnäollessa.



Ap ei mielestäni antanut sellaista kuvaa heidän tilanteestaan, että kavereita ei saisi tulla heidän kotiinsa ollenkaan tai olla läsnä vain harvoin lapsen tavatessa isäänsä. Päin vastoin, lapsen kaverihan on kai ollut läsnä valtaosan siitä ajasta, jonka lapsi on viettänyt isällään kesäloman aikana. - Asian voi kääntää toisinkin päin: koulut alkavat kohta, ja lapsi näkee jälleen päivittäin ystäviään sekä koulussa että harrastuksissa. Isäänsä hän sen sijaan näkee lukuvuoden aikana entistä vähemmmän. Jos ystävä on ollut mukana muissa kesän tapaamisissa, on vain kohtuullista, että yksi viikonloppu omistetaan isälle ja isän perheelle ennen koulujen alkua. Tämäkin aika on tärkeää - myös kasvavalle nuorelle.



Ja muuten, kyllä minun 12-vuotiaani jaksaa vallan hyvin viettää viikonloppupäiviä ja -iltoja MYÖS vanhempiensa kanssa: ihan jopa lautapelejä pelaillen ja muuten kotona ollen (katsotaan leffoja ja syödään poppareita, kootaan pienoismalleja, pelataan pleikkaa, käydään urheilemassa...)



-25

vaikea käsittää, että siinä isän uudessa perheessä päätöksiin vaikuttavat muutkin kuin isä. Esimerkiksi meillä mies kysyy AINA minulta, jos lasten tapaamisissa on jotain poikkeavaa. Ei hän voi päättää yksikseen, että joo nyt lapset tulevat meille kahdeksi viikoksi ilmoittamatta minulle mitään. Tämä on minunkin kotini ja ne tapaamiset sattuvat myös koskemaan minunkin elämääni. Ihan älytöntä kommentoida jotain "mies päättää, se on miehen koti".



Tämä ei tarkoita sitä, että olisin joku kamala pirttihirmu, vaan sitä, että on kaksi aikuista ihmistä jotka sopivat perheensä asioista yhdessä.