Riita miehen lapsesta; "estin" tapaamisen

että ei halua mennä isälle. Ja niin kummalliselta kuin tuntuukin, oikeus ei pakota yli 12v ikäistä öiksi isän luokse, jos hän pystyy perustelemaan, miksi isätapaamisille riittää muutama tunti viikossa.

Kyse on lapsen isyydestä, jonka ap on nyt ottanut itselleen äitiydeksi eli kyse on halusta määrätä, ei lapsen parhaasta. Naapurin ydinperhe oli kesälomalla 2 vko ja sinä aikana heillä oli kylpyläreissu, risteily, Lintsi ja jotain muutakin eli ihan normaalia lomamenemistä. Jostain syystä uusperheen lapsille ei tällaista sallita, heille kuuluu lautapelit ja käpylehmät, kuten ap:kin esittää.

Ap voi sanoa ei, mutta niin saa sanoa lapsikin. Jos lapsi ei halua nähdä ap:ta, ei ole pakko. Jos isä tekee huonon valinnan, ei lapsen tarvitse siitä kärsiä.

ei jaksa kestitä lapsen kavereita kotonaan. En minäkään haluaisi katsella vieraita kakaroita kotonani viikko- tai edes päivätolkulla. Kaverit kotiin ajoissa, piste.

terv. kahden lapsen äitipuoli

Ensinnäkään mikään oikeus ei lapsen toiveen perusteella evää isältä tapaamisoikeutta, jos toiveen peruste on tyyliin "kaveri ei saa tulla sinne ja muakaan ei huvita, jos ei päästä Tukholmaan". Lapsen toive on muutenkin vain OSA oikeusprosessia, eikä pelkästään sen perusteella tehdä mitään päätöksiä. Lähtökohta on aina LAPSEN JA VANHEMMAN YHTEYDEN SÄILYTTÄMINEN.



Toiseksikin, eiköhän se ole lähinnä niin päin, että viikonloppuiseistä tuppaa hhelposti tulemaan niitä "huvipuistoisejä", eli heidän kanssa mennään ja tehdään, ja perusarki jää lähivanhemman kontolle. Poissaoloa ja vähäistä yhteyttä kun yritetään usein kompensoida kaikenlaisella extrakivalla. Tässäkin aloituksessa ap kertoi, että 8 yhdessä vietetyn päivän aikana käytiin sekä Ruotsissa että Puuhamaassa. Miten niin etäperheissä tarjottaisiin vain "käpylehmiä"?

uskotkaan. Minulla on kuin onkin esiteini (kutosluokan aloittava poika) ja itsekin olen eronnut lapsen isästä. Ymmärrän toki, että lapseni ei ole enää ihan lapsi ja viihtyy kavereiden kanssa ja omissa menoissaan, ja tähän hänelle suotakoon runsaasti mahdollisuuksia. Ymmärrän kuitenkin myös sen, että lapsen (hän on kuitenkin vielä LAPSI) aika vanhempienkin kanssa ja kotona "rauhoittumassa" on kavereiden, koulun ja harrastusten ohella oleellista; kun etävanhemman kanssa vietettyä aikaa on lisäksi luonnostaankin paljon vähemmän, ei todellakaan ole järkevää, että KAIKKI etävanhemman luona vietetty aika vietetään ystävän läsnäollessa. Ap ei mielestäni antanut sellaista kuvaa heidän tilanteestaan, että kavereita ei saisi tulla heidän kotiinsa ollenkaan tai olla läsnä vain harvoin lapsen tavatessa isäänsä. Päin vastoin, lapsen kaverihan on kai ollut läsnä valtaosan siitä ajasta, jonka lapsi on viettänyt isällään kesäloman aikana. - Asian voi kääntää toisinkin päin: koulut alkavat kohta, ja lapsi näkee jälleen päivittäin ystäviään sekä koulussa että harrastuksissa. Isäänsä hän sen sijaan näkee lukuvuoden aikana entistä vähemmmän. Jos ystävä on ollut mukana muissa kesän tapaamisissa, on vain kohtuullista, että yksi viikonloppu omistetaan isälle ja isän perheelle ennen koulujen alkua. Tämäkin aika on tärkeää - myös kasvavalle nuorelle. Ja muuten, kyllä minun 12-vuotiaani jaksaa vallan hyvin viettää viikonloppupäiviä ja -iltoja MYÖS vanhempiensa kanssa: ihan jopa lautapelejä pelaillen ja muuten kotona ollen (katsotaan leffoja ja syödään poppareita, kootaan pienoismalleja, pelataan pleikkaa, käydään urheilemassa...) -25

niita "paheksumiasi" huvituksia: leffojen katselemista, pleikan peluuta, urheilemassa käymistä jne. Eli te KEKSITTE LAPSELLE PUUHAA JA ORGANISOITTE SITÄ. Miten urheilemassa käyminen eroaa Serenassa käymisestä (ap mitä ilmeisimmin asuu täällä pk-seudulla...)?

Muuten, tulet kyllä huomaamaan, että 13-vuotias tyttö ja 12-vuotias poika on aika erilaisia kypsyystasoltaan. Siinä missä pojasta on ihan ok viettää viimeinen lomaviikonloppu kotosalla äiskän kanssa, 13-vuotias tyttö ei mitä suurimmalla todennaköisyydellä ajattele niin. Ikäeroa on psyykkisesti ja sosiaalisesti katsoen about kolme vuotta, tytöt ovat kehityksessä tuossa iässä pari vuotta poikia edellä.

PLUS että lapset ovat yksilöitä, toisille ne kaverit ovat tärkeämpiä kuin toisille. Et voi oman lapsesi perusteella väittää, että kaikkien muiden suht samanikäisten pitää olla samanlaisia.

-22-

Lähiäidit ei halua myöntää, että ne isät keskustelee sen uuden kanssa perheen asioista. Lähiäidit olettaa, että eksä hyppii heidän mielitekojensa mukaan kysymättä uudelta puolisolta, asuinkumppanilta ja hyvässä lykyssä yhteisten lasten äidiltä mitään, kun eksä vaan sattuu jotain keksimään.

Yllättäin olen etäisän vaimo ja meillä lähiäidin kanssa menee hyvin. Ollaan joustavia puolin ja toisin, mutta ei se mies nyt sentään mitä tahansa mulle puhumatta sovi. Yleensä mulle sopii kaikki, jos ei ole erikseen merkittävää syytä.

vaikea käsittää, että siinä isän uudessa perheessä päätöksiin vaikuttavat muutkin kuin isä. Esimerkiksi meillä mies kysyy AINA minulta, jos lasten tapaamisissa on jotain poikkeavaa. Ei hän voi päättää yksikseen, että joo nyt lapset tulevat meille kahdeksi viikoksi ilmoittamatta minulle mitään. Tämä on minunkin kotini ja ne tapaamiset sattuvat myös koskemaan minunkin elämääni. Ihan älytöntä kommentoida jotain "mies päättää, se on miehen koti".

Tämä ei tarkoita sitä, että olisin joku kamala pirttihirmu, vaan sitä, että on kaksi aikuista ihmistä jotka sopivat perheensä asioista yhdessä.

Ettekö tajuu? likka lähtee ryyppään viikolopuksi. sai tosi hyvän syy olla äitins tykönä joka sallii hälle kaiken ja on tähän kello aikaaan jo vetänyt pään hyvin täyteen kun viimeinen viikoloppu!!!

en tiedä mitä olisi pitänyt tehdä, mutta ihan kohtuullista mielestäni sinulta tuo toive, että kaveri ei tällä kertaa tulisi. Mutta jos miehesi on eri mieltä tuosta kohtuullisuudesta, niin hankalaa.



Sinuna en vetoaisi toiveessasi kasvatukseen, ei tarvi. Vetoa vaan siihen, ettet aina jaksa vieraita lapsia teillä (tarkoittaen siis kaveria). Et vaan jaksa, piste. Jos lapsi saa itse tulla teille aina tai aina kun on sovittu, ja kaverikin toisinaan,

niin se on hyvä.



Isä voi kertoa lapselleen, että haluaa joskus viettää hänen kanssaan kahdenkeskistä aikaa ilman kaveria, kun eivät asu yhdessä.

Ensinnäkin olen itse alakoulun opettaja, joten tiedän vallan hyvin eron 12-vuotiaan pojan ja 13-vuotiaan tytön välillä. Siitä ei ole kyse. Myöskään en ole sitä mieltä, että esiteinin pitää viihtyä vain kotona lautapelejä pelaten (kuten mielestäni toin ilmi). Mutta luemmekohan me nyt ap:n aloitusta jotenkin eri tavalla? Hänhän nimenomaan kertoi, että homma on mennyt siihen, että AINA pitäisi olla jotain erikoiskivaa järjesttettyä tekemistä ja kaverin pitäisi saada olla AINA mukana, muuten tyttö ei enää isälleen suostu tulemaan. Ja onhan ap:n perhe kertomansa mukaan järjestänytkin monenlaista tekemistä ja ottaneet myös avosylin tytön kaverin vastaan aiemmin kesälomalla.



Minusta ei edelleenkään ole kohtuutonta, että yhden viikonlopun voi sitten kesästä viettää myös ilman kaveria ja ihan vaikka kotona niitä lautapelejä (tai pleikkaa ja muita vempeleitä, niitähän isän luota kuulemma myös löytyy) pelaten.



Ja ennen kaikkea näin vääränä sen, että teinille annettiin tässä kaikki päätösvalta. - Olisin siis kanssasi ihan samaa mieltä, jos vaikuttaisi siltä, ettei ap:n perheessä koskaan tehtäisi mitään "kivaa" tai järjestettäisi teinille tekemistä tai kutsuttaisi kavereita isän luokse kylään. Mutta kun ap nimenomaan kysyi, että pitääkö AINA olla kaveri ja erikoistekemistä. Eikö esiteinille ole KOSKAAN tärkeä järjestää aikaa ihan isänsäkin kanssa ja kotona rauhassa? Vaikka sitten vastoin hänen tahtoaan joskus?



Eihän kai ydinperheissäkään teini AINA saa tuoda kaveriaan kylään ja määrätä viikonloppujen ohjelmaa? Eihän ydinperheissäkään AINA organisoida jotain Serena-reissuja, jottei lapsi lähde lätkimään?



-25

Ensinnäkään mikään oikeus ei lapsen toiveen perusteella evää isältä tapaamisoikeutta, jos toiveen peruste on tyyliin "kaveri ei saa tulla sinne ja muakaan ei huvita, jos ei päästä Tukholmaan". Lapsen toive on muutenkin vain OSA oikeusprosessia, eikä pelkästään sen perusteella tehdä mitään päätöksiä. Lähtökohta on aina LAPSEN JA VANHEMMAN YHTEYDEN SÄILYTTÄMINEN. Toiseksikin, eiköhän se ole lähinnä niin päin, että viikonloppuiseistä tuppaa hhelposti tulemaan niitä "huvipuistoisejä", eli heidän kanssa mennään ja tehdään, ja perusarki jää lähivanhemman kontolle. Poissaoloa ja vähäistä yhteyttä kun yritetään usein kompensoida kaikenlaisella extrakivalla. Tässäkin aloituksessa ap kertoi, että 8 yhdessä vietetyn päivän aikana käytiin sekä Ruotsissa että Puuhamaassa. Miten niin etäperheissä tarjottaisiin vain "käpylehmiä"?

alkuperäisen tarkoituksen mukaisia eli lapsi ei tapaa isäänsä vaan äitipuolen, niin oikeus todella "vapauttaa" lapsen viikonlopputapaamisista ja niistä määritellään lyhyemmät "päivätapaamiset". Tuossa iässä lasta ei pakoteta sen vanhemman luokse, joka selkeästi ei ole lapsen kanssa. Näin siis silloin, jos isä ei suostu joustamaan ja tyttö tietää oikeutensa.

Lähtökohtana ei ole lapsen ja isän uuden puolison yhteyden synnyttäminen!

biologisesta isästään ja tämän suvusta. En pyydä mieheltä ylimääräistä apua, koska hän sopii ihan kaikesta nykyisen perheensä kanssa (jossa ei ole hänen biologisia lapsiaan). Ymmärrän, että heillä on oma perheensä, johon nämä minun ja exän yhteiset lapset eivät enää kuulu edes sen vertaa, että isä voisi joskus käyttää lapsen hammaslääkärissä.



En siis pyydä ja olen opettanut lapsillekin, että isää ei häiritä sovittujen tapaamisten ulkopuolella. Niissä taas minä en jousta yhtään eli jos jostain syystä joku viikonloppu ei miehelle sovi, en ryhdy omaa elämääni organisoimaan uudestaan vaan ilmoitan, että sitten hankkii lapsille hoitajan. Jos se ei käy, menettää mies sen viikonlopun.

enemmän kuin on sovittu. Mielestäni tapaamissopimus on minimi tapaamismäärä.



En ole odottanut, että tapaamiset olisivat minun ja lapsen välisiä vaan nimenomaan, että lapsi viettäisi aikaa isänsä kanssa. Minulla ja lapsella on kuitenkin hyvät välit ja ihan sattumalta myös yhteinen harrastus, jota pyrimme harrastamaan tapaamisilla.



Tilanne on kuitenkin nyt viimeisen puolen vuoden aikana muuttunut siihen, että aina pitää olla kaveri mukana ja olemme enemmän matka/huvitustoimisto ja 5 tähden hotelli kuin perhe.



Lapsi ei luonnollisestikaan vietä aikaansa isän kanssa kun kaveri on meillä vaan lapset ovat huoneessa lukitun oven takana puuhaamassa omiaan tai sitten heille pitää järjestää jotain kivaa tekemistä ja tällä tarkoitan jotain sellaista kuin matkat, Serena, Puuhamaa jne.



Nyt lapsi ensimmäisen kerran teki tämän eli kaveri tai ei tule. Mielestäni tämä on merkki siitä, että me aikuiset olemme menneet liian pitkälle lapsen tahdon mukaan. Haluan korjata tilanteen nyt enkä joskus viiden vuoden kuluttua.



Punainen lanka on se, että lapsi ei voi kiristää tapaamisilla tyyliin, tulen jos.....



ap

biologisesta isästään ja tämän suvusta. En pyydä mieheltä ylimääräistä apua, koska hän sopii ihan kaikesta nykyisen perheensä kanssa (jossa ei ole hänen biologisia lapsiaan). Ymmärrän, että heillä on oma perheensä, johon nämä minun ja exän yhteiset lapset eivät enää kuulu edes sen vertaa, että isä voisi joskus käyttää lapsen hammaslääkärissä.

En siis pyydä ja olen opettanut lapsillekin, että isää ei häiritä sovittujen tapaamisten ulkopuolella. Niissä taas minä en jousta yhtään eli jos jostain syystä joku viikonloppu ei miehelle sovi, en ryhdy omaa elämääni organisoimaan uudestaan vaan ilmoitan, että sitten hankkii lapsille hoitajan. Jos se ei käy, menettää mies sen viikonlopun.

Voi hyvä luoja kun aikuinen ihminen voi olla kapeakatseinen marttyyri... Ajattele vähän lapsiasikin etkä vaan itseäsi. Inhottavaa miten viha uusia liittoja kohtaan sumentaa biologisia suhteita. Miksi ehdoin tahdoin haluat etäännyttää lapsesi isästään?

Voi hyvä luoja kun aikuinen ihminen voi olla kapeakatseinen marttyyri... Ajattele vähän lapsiasikin etkä vaan itseäsi. Inhottavaa miten viha uusia liittoja kohtaan sumentaa biologisia suhteita. Miksi ehdoin tahdoin haluat etäännyttää lapsesi isästään?

Mutta vanhempien uusillä puolisoilla on merkitystä siihen ilmapiiriin, missä eletään.



Merkitystä on myös taloudelliseen tilanteeseen.

Ok, ymmärrän, että jos AIKUISET eivät osaa käyttäytyä, tapaamisoikeudet pitää sopia kellontarkasti. Mutta että TALUTTAA 12-vuotias lapsi autoon, hei haloo, tuohan on ruumiilliseen koskemattomuuteen puuttumista.



Kaikki tuki ja tsemppi ap:lle, vaikutat harvinaisen täysjärkiseltä uusperheen äidiltä! Hienoa, että teillä on hyvät välit lapsen kanssa!



t. avioerolapsi, jonka tapaamissopimuksessa vuonna nappi ja tikkari luki "vanhemmat sopivat lapsen tapaamisesta tapauskohtaisesti, mahdollisuuksien mukaan lapsi viettää kalenterivuoden aikana laskennallisesti mahdollisimman tarkasti puolet molemmilla vanhemmillaan."

kanssasi ja samoilla linjoilla esim 25:n kanssa.



t. 14- ja 13-vuotiaiden tyttöjen äiti

että kaveri viettää noin paljon aikaa teillä.

mutta muistakaa että 12 vuotiaasta ylöspäin saa lapsi päättää kummalla haluaa olla.

on kyllä ala-ikäinen ja hänen menemisensä ja tulemisensa päättää tasan aikuinen!!!! Tietysti lapsenkin toiveet ja tarpeet kannattaa ottaa huiomioon. Mut ei 12v lapsella ole mitään oikeutta kiristää yhtään mitään, eikä valloittaa perheen elämää miten haluaa.

Minä en antaisi ottaa kaveria aina mukaan.



Ja kyllä nämä asiat kuuluu äitipuolelle. On se hänenkin koti ja rahat voivat olla yhteisiä.



Meillä jos minä panisin jostain vastaavasta hanttiin niin mies olisi heti tukenani ja saisi lapsi olla sitten tulematta.



Näissä eroperheissä tulee juuri tämä ongelma että etästä tulee hupien rahoittaja ja tekee sen paikatakseen huonoa omaatuntoaan. Samoin etä ei raaski pitää sääntöjä kun näkee niin harvoin ja lähi voi olla hanakala ja puuttua joka asiaan. Lapselle huono juttu. Isä ei ole isä vaan lompakko.

Jos näin niin en näe mitään ihmeellistä koko kuviossa. Ihan ymmärettävää jos isä haluaa niihin panostaa.

et estänyt tapaamista. tyttö itse kieltäytyy tulemasta.

kaveri on ollut teillä melkein koko ajan. Miehen tyttö vaikuttaa hemmotellulta. meidän saman ikäinen on käynyt 1 huvituspaikassa kesällä.



Moni lapsi käy isällää vaan viikonloppuisin. tuo lapsihan on ollut teillä puolet kesästä, ja lähes koko ajan kaverin kanssa.



Ihan oikein teit.

biologisesta isästään ja tämän suvusta. En pyydä mieheltä ylimääräistä apua, koska hän sopii ihan kaikesta nykyisen perheensä kanssa (jossa ei ole hänen biologisia lapsiaan). Ymmärrän, että heillä on oma perheensä, johon nämä minun ja exän yhteiset lapset eivät enää kuulu edes sen vertaa, että isä voisi joskus käyttää lapsen hammaslääkärissä. En siis pyydä ja olen opettanut lapsillekin, että isää ei häiritä sovittujen tapaamisten ulkopuolella. Niissä taas minä en jousta yhtään eli jos jostain syystä joku viikonloppu ei miehelle sovi, en ryhdy omaa elämääni organisoimaan uudestaan vaan ilmoitan, että sitten hankkii lapsille hoitajan. Jos se ei käy, menettää mies sen viikonlopun.

Voi hyvä luoja kun aikuinen ihminen voi olla kapeakatseinen marttyyri... Ajattele vähän lapsiasikin etkä vaan itseäsi. Inhottavaa miten viha uusia liittoja kohtaan sumentaa biologisia suhteita. Miksi ehdoin tahdoin haluat etäännyttää lapsesi isästään?

siten, että tapaamisoikeuden mukainen viikonloppu menee siihen matkaan. Isä itse valitsee, että ei ole lapsensa kanssa, joten miksi ihmeessä minun äitinä tulee joustaa ja antaa lapsi isälle silloin, kun meillä on perheviikonloppu? Olenko äitinä jotenkin huonommassa asemassa sen suhteen, millaista perhe-elämää haluan elää?

Meillä lapset tietävät, että jos isälle ei joku viikonloppu sovi, ei heidän tarvitse isää siitä hyvitellä. Ja isän nykyinen vaimo tietää, että lapsiani ei saa lyödä vaikka miten ottaisi päähän.