Kesä/syysvauva 2013

Täällä ollaan lueskeltu ja seurattu sivusta keskusteluja, mutta koska nyt päätimme avopuolison kanssa mennä asioissa eteenpäin ja yrittää saada jälkikasvua niin liityn mukaan tähän ketjuun.

Ikää mulla on 27v ja miehellä 31v ja esikoista ollaan yrittämässä. Aiemmin työni epäsäännöllisyys on ollut suurin syy, ettei olla lähdetty yrittämään. Ehkäisy on jätetty aiemmin jo pois mutta kiertoni on erittäin epäsäännöllinen ja ovis ei aina anna mitään merkkejä joten siitä on ollut hankala lähtee hakemaan "sitä oikeaa aikaa". Nyt päätettiin ensin yrittää ihan ilman mitään kommervenkkejä, mut jos ei ala tärppään ni sit pitää ottaa tikkuja jne käyttöön. Yritän parhaani mukaan välttää asiasta tulevaa stressiä sillä kroppani reagoi herkästi kaikkiin muutoksiin jne... mutta siis kuumetta on ja tällä hetkellä puran sitä meiän 1v karvavauvaan ;)Ihana päästä mukaan tänne keskusteluihin!

ihanaa uusi tyyppi, mukana. Käyn joka päivä varmaan viis kertaa kattomassa onko tullut uutta keskustelua tänne. Saataisiinpa vähän eloa tähänkin ketjuun lissee :).



Teil on vähän sama tilanne kun meillä ikä on lähes sama (mie olin sen 26 ja mies 32) ja täälläkin puretaan kuumetta karvakorviin (kaks kissaa ja koira). Myös kaverien vauvat on saanut osansa mun kuumeilua ja ovat kyllä myös oman osansa antaneet mun kuumeen lisäämiseen.



Mä taas hipelöin kaupassa vaikka mitä potkiksia ja kirpparilta meinas lähte eihana pieni mekko mukaan, mutta sit mietin, että jos nyt hillitsen itseni ainakin kaikkien sukupuoleen sidottujen vaatteiden suhteen :)...kyllä sitä ihminen voi mennä vaan ihan höpsöksi.



Hei onko kellään vinkkaa mitään ihania blogeja vauvailuun tai muuhun littyen? Tykkään hirmusti blogeista niin ois kiva lukea.

Meikäläinenkin änkee mukaan :)

Toista yritetään, toinen yrityskuukausi menossa, joten todennäköisesti yrittämistä vielä jonniinverran edessäpäin. Mut eipä se mitään, mukavaa puuhaahan se on.. Jotenkin tuntuu, että nyt on taas omat kierrot ja ovulaatiot ihan sekaisin, mitä lie kroppa sekoilee. Mutta tsemppiä nyt itse kullekin, että päästäis raskausajan vaivoja valittelemaan :)

Adanna, meiän tilanteista tosiaan löytyy samaa :) Meillä on kaveripiirissä kans vauvoja ollut ja tällä hetkellä on "toinen kierros" menossa, useampi kaveri- ja lähipiiristä saa ens vuoden alkupuolella vauvan. Meillä ajatus on ollut jo pitkään, että saisi mielellään tulla, mutta nyt tosiaan päätettiin vähän enemmän oikein "panostaa" asiaan.



Asutaan aika pienellä paikkakunnalla ja täällä asiat leviää juoruiluna aika nopeasti, joten en ole viitsinyt esim. hipelöidä niitä vauvanvaatteita kaupoissa :D Netissä kyllä olen ihaillut erilaisia juttuja

Ei näköjään näkynytkään koko viesti... Mut tosiaan tässä ollaan hyvin rennolla asenteella ja yritetään elää ihan normielämää. Noin vkon päästä pitäs ne menkatki tulla ni sitten pääsee oviksen metsästykseen ;) Tästä se siis lähtee.

Täällä ollaan taas, kiva, että tulee uusiakin mukaan :)



Ei tärpännyt meillä tällä kertaa, mutta se ei ollut mikään yllätys, kun ei oltu ihan oikeaan aikaan liikkeellä. Mutta voi hyvänen aika, minkälaisia temppuja tämä kehoni tekee! Minulla on omasta mielestäni ollut ihan kaikki raskausoireet, pahoinvointi, väsymys, maitorauhaset kipeinä, närästystä.... Mutta menkat ne ovat kuitenkin alkamassa :( Juuri tämän takia ei tästä tjottailusta tule yhtään mitään, alan vain kytätä itseäni ja miettimään joka hetki mahdollista raskautta. Näin homma meni viimeksikin ja olin ihan poikki koko asiaan.



Joten ensi kuussa on viimeinen yritys, ajattelin jopa ostaa ovis-tikkuja ja yrittää tosissaan ja jos ei tärppää, sitten antaa olla. Johan meille olisi parhaimmillaan tulossa viiden vuoden ikäero ja jotenkin vauvan saaminen alkaa tuntua koko ajan vain kaukaisemmalta asialta, kun tuo esikoinen alkaa olla niin iso jo. Huoh.



Mutta tsemppiä meille kaikille!

Maanmainio: toivotaan sitten, että ensi kierrossa tärppää, jos olette sen viimeiseksi päättäneet. :)



Mäkin aattelin ensimmäistä (ja luultavasti viimeistä) kertaa kokeilla tikuttaa ovulaatiota. Ajattelin tehdä sen myös kierron alusta loppuun eli tilasin melkein 30 ovistikkua. Heh. Ihan siis vain testatakseni tapahtuuko sitä ovulaatiota ollenkaan.



Toi itsensä tarkkailu on kyllä syvältä, varsinkin kun suurimman osan ajasta kroppa huijaa tai ainakin ressaava mieli saa aikaan "valeraskauden". Ja sitten kun on tarpeeksi muuta ajateltavaa, niin se on sitten työressiä tai muuta, mikä sekään ei oo hyväksi. Hohhoijaa.

Täällä olisi kans innokas vauvakuumeilija.

Kerkesin olla jo kevätvauva kuumeilijoiden kanssa keskustelussa,kunnes sain keskenmenon. Mutta nyt uutta yritystä,en halua lannistua.



Eli olen 25,mieheni 27. Meillä on 3,5v tyttö. Olemme yrittäneet toista jo viime vuodesta heinäkuulta saakka,tuloksetta. Toki käytin ensimmäisen lapsen jälkeen pillereitä, mutta lopetin ne jo viime vuoden alussa. Tammikuussa 2012 aloin tikuttamaan ovista,koska minusta tuntui että ovis ei ollutkaa silloin kun kovin yritimme, ja onneksi tikutin,sillä oviksen ajankohta oli tuolloin pielessä. Toki petipuuhatkin ovat olleet viime vuodella aika vähäistä yötöiden takia.



Mutta nyt tosiaan yhdet menkat takana keskenmenon jälkeen ja ens viikolla pitäisi alkaa menkat(toivottavasti ei ala)..

Minä olen sitten niin malttamaton ja hermoilen tämän asian kanssa, ja sanon käsi sydämmellä että stressaaminen ei kyllä sitten tuota tulosta,sen olen koennut!



Kaikille kovasti tsemppiä.Kirjoittelen tällä viikolla lisää :)

Hyvää yötä!

Voi paljon zemppiä teille kaikille!

Maanmainio ja hevi onnea uuteen kiertoon, täällä jännitellään teidän mukana.



Ja emlulle oikein paljon voimia ja zemppiä uuteen yritykseen. Kiva kun tulit tänne meidän kanssa jakamaan juttuja. Minuu hirmusti jännittää teidän muidenkin puolesta. Omat ovikset oletettavasti meni jo (kp 20). Mulla on kyllä todella vaihteleva kierto, mutta katotaan nyt mitä tuleman pitää. Koitan olla liiempiä paineilematta. Jostain oon lukenut että ekan alulleen saaminen olisi vaikeamapaa, pitääkös tämä kutinsa?



Hyvää yötä ja huomisiin :)!

Hei,



Nyt voin minäkin haaveilla ja unelmoida yhdessä kanssanne :)



Olen 33v. ja mieheni on 32v. Yhteisiä lapsia meillä ei ole, mutta perheeseemme kuuluu kaksi lastani aikaisemmasta liitosta: poika 11v. ja tyttö 7v.



Jo suhteemme alkumetreiltä olemme haaveilleet yhteisestä lapsesta/lapsista ja odottaneet oikeaa hetkeä. Nyt asiasta on sitten keskuteltu enemmän ja päätetty, että vauva saa tulla. Tänään menen poistattamaan kierukan eli nyt se sitten on oikeasti mahdollista :))



Kaikki on ihan alussa, odottaa saa vielä tovin. Minulle on tyypillistä uppoutua unelmiin ja välillä suunnittelen asioita tosi pitkälle. Tottakai olen jo miettinyt nimiä ja kaikkea mahdollista :)



Ikäeroa meidän perheen mukuloille tulee, mutta olen ajatellut "kahta sarjaa", kaksi lasta on siis vielä haaveissa. Ois aika huippua saada ne kerralla ;)



Perheeseen kuuluu lisäksi koira. Lisätilaa tarvittais ja isompi auto ja ja ja.. Yritetään kuitenkin nyt ensin saada se rakkauden siemen itämään ja järjestellään sitten muut asiat kuntoon.



Tsemppiä kaikille, jotka yrittävät elää unelmiaan todeksi. Odotan innolla ensimmäisiä riemunkiljahduksia ja plussiä :)

Täällä ollaan jälleen, vaikka muka ei pitänyt olla pakkomielteisesti vauva-ajatuksissa :D



Joo, pettymyshän tämä menkkojen alkaminen oli, vaikka tiesinkin suht.hyvin, milloin ovis oli, eikä tosiaan oltu silloin vauhdissa ollenkaan. Mutta ainahan sitä toivoo salaa...



Ensi kuussa ajattelin ekaa ja vikaa kertaa (kuten joku muukin täällä :)) tikutella niitä oviksia. Että voi ainakin sanoa tehneensä kaikkensa. Mutta tätä stressiä, joka väkisinkin tästä yrittämisestä näköään aiheutuu, en jaksa kaiken muun elämän päälle, joten kyllä se vaan on sitten kuukauden päästä todettava, että jäämme yksilapsiseksi perheeksi, jos ei tärppää. Ihana muksu meillä onkin

Maanmainio:

Muutamalle ystävälleni on käynyt niin, että kun yrittämisen on lopettanut niin sen jälkeen on napannut. Jätäthän kuitenkin takaoven auki? :)

yrittäminen ei tosiaan itselläni tuottanut tulosta..Tein kymmeniä raskaustestejä,tikutin ovista melkein puoli vuotta ym ym...esikoisen kohdalla yritimme 3kk ja tämän jälkeen taisin miehelle sanoa etten jaksa enään..mutta meniköhän viikko tai kaksi niin plussa pamahti testiin..sama toisen kohdalla,yritimme tosiaan 1,5v. ja päätin että lopetan tikuttelun ja kohta koko saamarin yhdynnän miehen kanssa,meni mielenkiinto jopa seksiin.Olin siis tosi turhautunut ja stressaantunut..mutta kuinkas kävikään,kesäloman eka päivä ja olinkin raskaana..Tämä tosin päättyi keskenmenoon..Ja se tunne,kun on yrittänyt ja yrittänyt..Otin jo tyttöni vauvavaatteita varastosta,ihastelin niitä ja mietein tulevaa..Keskenmeno oli rankka hetki :( Kolme päivää keskenmenon toteamisesta,makasin uudelleen sairaalassa,umpisuoli tulehtu ja minut leikattiin. Ajattelin sillä hetkellä että "Miksi aina minä"...

Te,jotka olette mahdollisesti kokeneet keskenmenon..Onko teidä kuukautiskierto ollut tämän jälkeen melko samoissa?

tämä lapsen yrittäminen. Ihan hurjia ja kurjia juttuja. Toivon niin kovin, että kaikilla natsaisi hommat. Meillä tosiaan mennään senkin takia ihan tulkoon jos on tullakseen meiningillä, että tässä nyt sinällään ole mikään ihanteellisin hetki ihan viel pariin kuukauteen saada homma osumaan kohdilleen, mutta jos osuu, niin se on sitten järjestelykysymys. Mulle sopii kyllä parhaiten just tällai innostunut mutta paineeton kokeilu. Tiedän, että olen kyllä kova stressaamaan niin työtä kuin ihan elämääkin, niin varmasti tästäkin vielä stressi saadaan meillekin tehtyä, mutta pyrin nyt siihen että en järettömästi stressais.



Mun on vaikea edes kuvitella, kuinka raskasta on koittaa selvitä keskenmenosta. Ajatuksena ihan sietämätön, mutta pakkohan se on, jos kohdalle sattuu. Vähän kyllä alkanut kaikki tuollainen pelottamaan. Ootte työ kyllä niin vahvoja naisia!



Huomenna kaverin piskuista kattomaan. Näinköhän taas sydän pakahtuu :)!

Moikka vaan kaikille! Täällä kanssa 1 kuumeilija. Lyhyesti minusta ja perheestä : Minä 26 ja ukko 31. 2007 syntynyt tyttö ja 2010 syntynyt poika. Eli siis kolmatta yritetään. Tiistaina kävin poistattamassa kierukan, joka oli sen 2.5 vuotta. Tyhjennysvuoto ei ole alkanut vielä. Ensimmäisiä menkkoja odotellaa ,että päästään tositoimiin. Ihanaa lukea ja keskustella asioista muidn kanssa :)

terv:Ansku

Meillä kävi niin, että ekalla kerralla tärppäsi heti toisesta kierrosta, enkä siis ehtinyt asiaa kauheasti vatvomaan ja stressaamaan. Mutta tuo toisen yrittäminen oli kyllä tosi stressaavaa. Ja nyt, kun päätettiin ottaa rennosti, huomaan kuitenkin miettiväni asiaa jatkuvasti ja kyttääväni oireita. Tuntuu melkein siltä, että ne raskausoireet ilmestyvät silloin, kun alan kuvitella olevani raskaana :-O Huhhuh.



Ja tässä on vielä sekin aspekti, että mieheni ei ole kovin innostunut koko hommasta. Sain pitkien ja uuvuttavien keskustelujen jälkeen ylipuhuttua sen yrittämään edes vähän aikaa, ettei sitten vanhana harmita, että ei edes yritetty. Eli tuskin voidaan jättää takaovea auki, mies on jo menossa suunnilleen samantien sterilisaatioon.. :-/



Kyllä jännittää vähän lähteä seuraavaan kiertoon, kun se on viimeinen. Mutta kyllä tässä menkkoja kytätessäni taas ajattelin, että ei jaksa enää. Mieletön onnihan meillä on käynyt, kun olemme saaneet yhden ihanan pienen ihmisen elämäämme

Täällä tuli täti kylään vähän etuajassa kuin olin aatellu... Mulla on AINA ollut kauheen epäsäännöllinen kierto mut nyt kierto oli vain 24pvää. Pari päivää nyt tullut semmosta tuhrua. Aattelin että no nytpä ainakin voin vähä etsiä sitä ovista ja vois kokeilla ekan kerran tärppäiskö.



MUTTA... Nyt oon ihan kummissani. Samanlaisia mahanpuruja yms ei oo ollu ku mitä normaalisti tähän aikaan ja on tullut aivan outoja asioita eteen. Oon nyt pari pvää joutunut hyppäämään vessassa KOKO ajan ja aattelin jo saaneeni jonku tulehduksen. Mitään kipuja ei kuitenkaan ole. Väsymys on ollut vkon ajan melko kovaa. Oudointa on närästys, mitä mulla ei oo ollu KOSKAAN. Mitä tää nyt siis on?! Työkaveri on täysin sitä mieltä, että oon raskaana (se ei tiedä meidän tilanteesta eikä siitä, että aihe on ajankohtainen), hällä itellä on kuulemma tullu vielä pienet ekat menkat raskauden alussa. Nyt oon aivan suurena kysymysmerkkinä? Mitä täs pitäs tehä? Oottaa? Tehä testi? Tekeekö kroppa ja mieli vaa kepposia?

Kirjoittelen harvakseltaan tuolla toukokuisissa ja sitä ennen huhtikuisissa ja sitä ennen jne... Yk9 loppusuoralla siis:)



Meillä minun esikoinen täyttää parin viikon päästä 17vee ja täällä mä kuumeilen kakkosta. Joten mulla mitään muuta asiaa ollu, kuin maan mainiolle vaan kommenttina, että koskaan ei elämässä tiedä mitä tuleman pitää! Asiat voi muuttua ja peruuttamattomia ei pidä tehdä:D

Hyvvee perjantaita naikkoset!



Maanmainio, toi on kyllä kinkkinen tilanne, jos mies ei oikeen oo mukana jutussa. Nyt pistetään teille oikeen kaikki positiivinen zemppi meidän muidenkin puolesta!!



Cutie, mullakin tuntuu tulevan kaikki maholliset kummaisuus oireet tässä nyt. Mutta luulen, että mä nyt vaan tarkkailen itteäni paljon ahkerammin kun aiemmin.



Mä sorruin jo ostamaan yhden bodyn, ku oli niin hömppä ja maksoi yhdessä kaupassa 5e (tällai rock n roll :D http://www.leatherheaven.com/tuote/body-skeleton-long-sleeve/KID156/). Ajattelin, että tuon nyt voi antaa Halloween lahjaks kelle tahansa kaverin muksullekin jos siltä tuntuu :). Kyllä tuli kotona vähän pöljä olo kun tällasta touhuilen.

Tulisin mielelläni joukkoonne kuumeilemaan. Täällä vauva palstalla aikanaan kuumeilin myös esikoista, joten tuntuu vähän kun olisi kotiin palannut. Taustatietona sen verran, että minä olen 26v ja mieheni 32v. Esikoisia tulikin aikanaan kaksin kappalein, joten meillä vilistäää vilkkaat 4-vuotiaat poikaset