Opettaja pakottaa lapsen syömään haarukka

Minullekin aikoinaan koulussa yritettiin laittaa sitä haarukkaa vasempaan ja veistä oikeaan käteen, vaikka se tuntui vaikealta ja luonnottomalta ja tuntuu edelleen. Toinen järjettömyys oli liha- ja kalakeiton syöminen. Rehtorin mielestä perunoita ja kasviksia ei saanut mössätä liemeen vaan niistä piti pilkkoa paloja ja lientä piti juoda sellaisenaan. Tänäkin päivänä mössään keittoni, ihan vaan koska se on MINUN mielestäni paras tapa. Ei kiinnosta yhtään jos jonkun kurpan mielestä se on sivistymätöntä.

Tässä nyt yksi kurppa kauhistelee: aikuinen ihminen mössää perunansa liemeen tai kastikkeeseen?! Ei voi olla totta. O tempora, o mores.

kiinnitä huomiota siihen miten muut syövät, jos nyt eivät suorastaan silmäänsä töki haarukalla tai desibelit nosuse yli 100 maiskutuksessa. Joten ei todellakaan ole mitään väliä kummassa kädessä aterimet ovat.

Asumme Keski-Euroopassa ja meillä on viitisen vuotta ollut au pair, yleensä välivuotta viettävä tyttö. Kaikki nämä olen valinnut ensin papereiden perusteella haastatteluun. Koska haluamme, että lasten suomen kieli pysyy kohtuullisella tasolla, kaikki kirjoitusvirheitä, puhekieltä tai hymiöitä sisältävät hakemukset hylkään heti. Haastatteluihin valitsen kahdestä neljään ehdokasta, ja teen haastattelut lounashaastatteluna ravintolassa. Ruokapöytäkäyttäytyminen kertoo ihmisestä todella paljon, ja se on minulle painava peruste valintaa tehdessä. Kansainvälisessä ympäristössä käytöstavoilla ylipäätään on ihan erilailla merkitystä kuin Suomessa, joten en voi ottaa sitä riskiä, että lapset saavat huonoja vaikutteita au pairilta.

Tämä siis sille, joka kysyi otsikossa, mihin kiinnitän huomiota. Esimerkiksi seuraaviin asioihin:

-Miten tervehtii, onko napakka kädenpuristus.

-Suhtautuminen tarjolla oleviin ruokavaihtoehtoihin, pitääkö olla lihapullia ja perunoita, vai onko valmis kokeilemaan uutta. Tästä käydään usein small talk -tyyppistä keskustelua, tyyliin mistä ruuasta pidät, löytyykö listalta mitään mieluista. Ruokavalinnalla sinänsä ei ole merkitystä.

-Ottaako muut huomioon esim. tarjoamalla vettä tai leipää, jos niitä on pöydässä, huomioiko keskustelukumppanit ja miten huomioi lapset, jos en ole yksin haastattelemassa.

-Katsooko silmiin puhuessa.

-Miten suhtautuu tarjoilijoihin, onko oma-aloitteinen, ottaako kontaktia luontevasti.

-Syökö suu kiinni, puhuuko ruoka suussa, maiskuttaako.

-Miten käyttää tai on käyttämättä haarukkaa ja veistä ja miten luontevaa se on.

-Kiittääkö tarjotusta ruuasta haastattelun päätteeksi.

Jännä on ollut huomata, että toisilta nämä tulevat ihan itsestään ja luontevasti, toisilta eivät ollenkaan. Ei, en usko, että ihminen on parempi ihminen, vaikka osaisi käytöstavat. Sen sijaan uskon, että ihminen, joka vaivautuu käyttäytymään tilanteen (työhaastattelu) vaatimalla tavalla "epäluonnollisesti", osaa ottaa muut huomioon, tai ei ainakaan ajattele pelkästään omaa mukavuuttaan. On valitettavaa, että joissakin tapauksissa huomaa, että nuori on muuten mukava ja olisi varmasti muuten hyvä valinta, mutta kyse on pohjimmiltaan siitä, ettei tapoja ole kotona opetettu tai vaadittu. En kuitenkaan työnantajana koe, että se olisi minun tehtäväni, ja silloin valinta osuu aiemmin mainituista syistä johonkin toiseen.

kokeilin, että kuinka se oikeaoppinen ruokailu sujuu. Herranjestas, sehän sujui! Olen siis kolmattakymmentä vuotta pitänyt haarukkaa oikeassa ja veistä vasemmassa kädessä. Menin työpaikan ruokalaan tavallista myöhemmin, ettei kukaan tuttu ihmettelisi jos syömiseni näyttää hieman kömpelöltä. Pikkasen lisää reeniä ni eiköhän se suju kuin vanhalla tekijällä ;)

Hyviä pöytätapoja ovat esim. kyynärpäät pois pöydältä, ruokaa ei jätetä lautaselle, ei puhuta ruoka suussa, ei kuroteta toisen lautasen yli, veistä ei laiteta suuhun, aterimet kello viiden asentoon ruokailun jälkeen, ruoasta kiitetään. Asian voi tarkistaa vaikka Marttaliiton sivuilta.



Sillä ei ole mitään merkitystä, miten haarukka ja veitsi on käsissä, kunhan ne ovat ja niillä syödään oikein eli veitsellä leikataan ja haarukalla laitetaan ruokaa suuhun. Esim. Yhdysvalloissa on tapana leikellä ensin ruoka palasiksi lautasella, veitsi laitetaan lautasen reunalle ja haarukalla laitetaan ruoka suuhun. Aasiassa taas ei käytetä haarukka ja veistä juuri ollenkaan, vaan syödään puikoilla. Tavat vaihtelevat, joten au pair -mammat ovat pahasti hakuteillä.

Joo, on etiketin mukaista mättää se ruoka kitusiin haarukalla ja veitsellä ja se haarukka vasemmassa kädessä. Ihan sama meneekö se ruoka syliin vai poskelle, kun sen on vaan pakko olla vasemmassa kädessä. Siis sen haarukan, ei ruuan.



Kaikilla ei ole tässä maailmassa edes varaa haarukoihn saati veitsiin tai ruokaan ja jotkut jaksavat tämmöstä.

80-luvulla ja toki me opeteltiin pöytä kattamaan eli täytyihän silloin oppia myös miten syödään ja millä.

Usein kun syön ravintolassa ihmettelen, näillä palkoilla kun itse joutuu ruokansa maksamaan ei kovin hienoissa käydä, miten salaattia nykyisin kuuluu syödä, minusta on aika kamala tunkea neljännestä kasvihuonekurkusta tai kokonaista tomaattia suuhuni eli huomaa että nykyisin ei köksille opeteta että salaatti syödään pelkästään haarukalla.

Hyviä pöytätapoja ovat esim. kyynärpäät pois pöydältä, ruokaa ei jätetä lautaselle, ei puhuta ruoka suussa, ei kuroteta toisen lautasen yli, veistä ei laiteta suuhun, aterimet kello viiden asentoon ruokailun jälkeen, ruoasta kiitetään. Asian voi tarkistaa vaikka Marttaliiton sivuilta.

Jaa, ai Marttaliiton sivuilla neuvotaan, että ruokaa ei jätetä lautaselle? Missä? Tuo on vanhanaikainen kotimainen neuvo ja on ollut osa etikettiä. Terveystiedon kasvettua, kansallisen hyvinvoinnin lisättyä ylipainoa ja kun ei ole ruokapulaa sitä ohjetta ei pidä noudattaa. On asiallista ottaa vain sen verran kuin syö, tärkeämpää kuitenkin on, ettei syödä enempää kuin on nälkä.

On erityisen tärkeää, että lapset oppivat syömään sen verran kuin tarvitsevat. Ruoasta ei pidä tehdä pakkoa, eikä ylimääräiseen syömiseen pidä kannustaa, varsinkaan pakottaa. Jos ruokaa jää, voi huomauttaa, että tuliko otettua liikaa?

Haarukka ja veitsi oikeissa käsissä on kaunista perinnettä ja sivistystä, joka ei vahingoita ketään. Kaiken opettaminen voidaan kyseenalaistaa, mutta koulun kuuluu olla yleissivistävä. Ruokailutavat kuuluu hyvin tärkeänä osana yleissivistykseen. Samoin kuuluisi terveystieto, mutta en ole ainakaan kuullut tai huomannut, että opetussuunnitelmissa tai yhdelläkään lapsistamme olisi ollut juurikaan opetusta kalorimääristä, sen kulutuksesta ja ylimääräisten kalorien vaikutuksista - vaikka syömisongelmat ja ylipaino on joku vuosi takaperin nostettu jopa verokeskusteluun.

Hyviä pöytätapoja ovat esim. kyynärpäät pois pöydältä, ruokaa ei jätetä lautaselle, ei puhuta ruoka suussa, ei kuroteta toisen lautasen yli, veistä ei laiteta suuhun, aterimet kello viiden asentoon ruokailun jälkeen, ruoasta kiitetään. Asian voi tarkistaa vaikka Marttaliiton sivuilta. Sillä ei ole mitään merkitystä, miten haarukka ja veitsi on käsissä, kunhan ne ovat ja niillä syödään oikein eli veitsellä leikataan ja haarukalla laitetaan ruokaa suuhun. Esim. Yhdysvalloissa on tapana leikellä ensin ruoka palasiksi lautasella, veitsi laitetaan lautasen reunalle ja haarukalla laitetaan ruoka suuhun. Aasiassa taas ei käytetä haarukka ja veistä juuri ollenkaan, vaan syödään puikoilla. Tavat vaihtelevat, joten au pair -mammat ovat pahasti hakuteillä.

jos se on valmiiksi annosteltu lautaselle esim. ravintalassa.

mun vasenkätinen poika on opetellut syömään niin, että veitsi on oikeassa ja haarukka vasemmassa.

Veitsi ja lusikka ovat etiketin mukaan samassa kädessä. Vasenkätinen poikasi siis lusikoi keittoa niin, että lusikka on oikeassa kädessä?

Veitsi ja lusikka ovat etiketin mukaan samassa kädessä.

No pitääpä muistaa seuraavan kerran, kun syön keittoa. Saako lusikoidessa veitsi olla poispäin suusta? Pihviveitsen kanssa tuo voi sattua.

Meillä opettaja pakotti pojan syömään haarukka oikeassa kädessä viidennellä luokalla .....nyt poika seiskalla ja vaikeata kitkeä pois ,,, ei sen puoleen erityisope pakotti kirjoittamaan läksyt moneen kertaan käsialalla ,,,siis aivan kaikki

Aivan perusasioita pöytätavoissahan tuo on. Miten voi olla, että aikuinen ihminen ei sitä tiedä?

Ihan käsittämätöntä että joku länsimaalainen aikuinen ei nykyään tuollaista tiedä. Ettekö ole yhtä ainutta kertaa käynyt ravintolassa syömässä? Missä teille on käytöstavat opetettu, navetassa? Eikös jossain Titanicissäkin ollut kohtaus jossa tämä helppo sääntö opetettiin.

No, jos syö vaan saarioisten lihapullia ja grillimakkaraa, samahan tuo on syödä vaikka käsin.

Tuo haarukka vasemmassa -jutun helppous on niin suhteellista... On mielestäni typerää pitää sitä sääntönä nykyaikana, kun tunnustetaan ihmisten erilaisuus kaikessa muussakin.



Itseäni harmittaa, että aikanaan annoin periksi painostuksen edessä ja opettelin väkisin pitämään haarukkaa vasemmassa kädessä. Samaten soittimia soitin "väärin päin", vasenkätisten tapaan. En sitten koskaan oppinut kunnolla sitä "oikeaa" tapaa ja nyt harmittaa! koska olin todella hyvä soittamaan "väärin"!

Esimerkkejä vaikka kuinka paljon:

- Ei meidän lasta pakoteta pitämään pyöräilykypärää.

- Ei meidän lapsen tarvitse maistaa tomaattia.

- Ei meidän lasta voi pakottaa pitämään pipoa päässä. jne. jne. jne.

Odotan sitä päivää, kun joku vanhempi tulee sanomaan, ettei meidän lasta saa pakottaa lukemaan ja laskemaan.... t. se sama ope

Veit sanat suustani. Lippis on osa persoonallisuutta, eikä sitä tarvitse riisua luokassa tai ruokalassa. Lasta ei saa rangaista, kun hän oli vaan mukana pahanteossa, ei keksinyt itse ikkunoiden rikkomista. Kätellessä ei tarvitse nousta seisomaan. Ylipäänsä ei tarvitse kätellä, murahtaminen johonkin suuntaan riittää.

En usko että tuo mainitsemasi päivä lukemaan ja laskemaan pakottamisesta on kovinkaan kaukana.

t. toinen ope

Rinnastatko seksuaalisen suuntautumisen ja silmienvärinkin noihin rikkomuksiin kuten yllä teet kätisyydelle?!

Olisiko jo aika murtaa tämä viimeinen pönötystabu.

Tähän häntä on kannustanut niin päiväkodin henkilökunta kuin toimintaterapeuttikin.

Eikö ole aivan loogista, että sillä kädellä leikkaa, joka on vahvempi eli veitsi on siis vahvemmassa kädessä? Mielestäni ihan jo turvallisuudenkin takia. Ei lennä ruoka ympäriinsä eikä satu vahinkoja.

Minäkin kannatan tapakasvatusta ja olen ope. Mutta koen kyllä, että vasenkätiset saavat pitää veistä vahvemmassa kädessä eli vasemmassa kädessä leikatessaan ruokaa. Tavat ovat vielä siltä ajalta, jolloin vasenkätisiä ei tunnustettu olemassa oleviksi ja kaikkien piti olla oikeakätisiä. Eiköhän se ole jo menneen talven lumia, ja tavat päivitetään nykypäivään.

Sen sijaan en koe tarpeelliseksi jokaisen itse päättää, mikä on se vahvempi käsi leikatessa. Se vahvempi käsi on kynäkäsi eli veitsi siihen käteen, jolla kirjoittaa. Muu on vain vääränlaista tottumusta ja selittelyä. Veitsen hallinnassa ei tarvita vain voimaa vaan myös kynämaista liikettä eli kynäkäsi on veitsikäsi.

Ihmetyttää että on niin juntteja ihmisiä jotka eivät itse tiedä miten syödään tai osaa syödä kunnolla. Itse opein heti syömään jopa kiinalaisilla tikuilla, kun kokeilin (kerran oli kiinalaisessa ravintolassa ohje).



Mutta mua on ärsyttänyt se, että ekatokaluokkalaiset pakotetaan syömään haarukalla ja veitsellä. Eihän se haittaisi jos olisi oikeasti aikaa syödä. Mutta kun sitä ei ole. vaan jonottamiselta ei jää paljon aikaa yhdelle luokalle olla ruokalassa, koska ruokailu on porrastettu.



Kyllä mun lapsi olisi ehtinyt kotona oppia syömään isompanakin haarukalla ja veitsella, tärkeämpää olisi että alipainoinen lapsi ehtisi saada tarpeeksi ravintoa.

ja veitsi oikeassa kädessä. Ohjaan oppilaitani aina tähän tapaan, se kuuluu mielestäni osata. Meidän koulussa ainoastaan esikoululaiset syövät pelkällä haarukalla, muut käyttävät sekä haarukkaa että veistä. t. luokanopettaja

Tosi hyvä juttu että koulussa opetetaan hyviä ruokailutapoja! Siihen kuuluu ehdottomasti myös veitsen ja haarukan kanssa syöminen.

Olin taannoin aivan järkyttynyt siitä, kun Steiner-koulussa kaikki lapset söivät suu auki. Opettaja oli niin viherpiipertäjä, ettei ollut viitsinyt edest tätä silminnähden törkeää tapaa kitkeä pois oppilaistansa.

Ärsyttävintä oli, että meidänkin lapsi alkoi muiden esimerkin myötä maiskuttamaan, vaikka olimme opettaneet hänelle ruokailutavat jo aivan pienenä.

Kai te tajuatte että tuo on ihan kulttuurisidonnainen juttu.



Ainakin täällä Kaliforniassa pihviä syövät bisnes-sedät laittavat ensin haarukan vasempaan ja veitsen oikeaan. Seuraavaksi he leikkaavat sen koko pihvin suupaloiksi. Seuraavana on vuorossa haarukan siirtäminen oikeaan käteen ja annoksen syöminen.



Täällä kyllä tunnistaa ruokailutavoista että kuka on amerikkalainen ja kuka ei.

Täällä kyllä tunnistaa ruokailutavoista että kuka on amerikkalainen ja kuka ei.

että aikanaan saksalaisille ei ollut ruokapöydässä työlästä tunnistaa amerikkalaista vakoojaa.

Aloittajan aiheeseen, voisiko aloittaja yksilöidä paperille, mitä kaikkea koko oppivelvollisuuden ajan saa opettaa. Saako mm. opettaa pyyhkimään pyllyä, jos sellaista ei ole vielä sisäistänyt?