Lue keskustelun säännöt.
Opettaja pakottaa lapsen syömään haarukka
07.08.2012 |
vasemmassa kädessä. On kuulemma huono tapa syödä toisinpäin eli haarukka oikeassa ja veitsi vasemmassa. Lapsi tuntuu olevan nyt myös kovin huolissaan äitinsä huonotapaisuudesta, olen nimittäin itse aina syönyt haarukka oikeassa kädessä.
Olen oikeakätinen, mutta haarukka vasemmassa kädessä syöminen tuntuu mahdottomalta enkä toisaalta näe mitään järjellistä syytä miksi pitäisi opetella syömään niin päin.
Onko tosiaan aivan täysin vastoin etikettiä syödä haarukka oikeassa ja veitsi vasemmassa kädessä? Jos siis kuitenkin syö suunnilleen sivistyneesti sekä haarukan että veitsen kanssa?
Kommentit (175)
Minä taas en juuri sitä asiaa ymmärrä, että nykypäivänä ei saisi pitää kiinni mistään ns. perinteisistä tavoista. Kaikki muu kyllä pitäisi hyväksyä ja perusteluna juuri tuollaiset "kunhan osaa suht siististi syödä", "kunhan nyt edes syö"... Minä arvostan hyviä tapoja ja perinteitä. Ne ovat tärkeitä ja tulen aina niitä opettamaan omille lapsilleni ja myös oppilailleni. Onneksi täällä maalla niitä arvostavat myös valtaosa vanhemmista. terv. se ope
Jos käyt huomauttamassa samalle lapselle (8-9v) kolmena päivänä viikossa, että hän syö väärin, niin eikö se aiheuta lapselle stressiä koko syömistilanneeta kohtaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun kohta 50 vee mies syö lähes aina haarukka oikeessa ja veitsi vasemmassa, ja niin tekee myös nyt 8 vee poika! Mua toi tapa ärsyttää, ja jaksan siitä pojalle jäkättää, miehelle en enää...taitaa vaan poikakin olla jo menetetty tapaus. Mulle on täysin päivänselvää et haarukka vasurissa ja veitsi oikeessa, piste.
Itse syön ainakin ihan siten kuin itsestä hyvältä tuntuu, koskaan en ole vielä niin hienossa seurassa ollut ettenkö olisi voinut pidellä ruokailuvälineitä "väärin" ja jos joskus olen niin ei se nyt kovin vaikeaa ole sitten käyttää niitä oikein jos sillä välttää av-mamman verenpaineen nousun.
Mutta ehkä me ollaankin luusereita, kun meitä ei ole kutsuttu mihinkään oikein hienoon paikkaan :D
eikä tuollaisia 90-luvun alussa ainakaan omassa koulussani opetettu. Kotona vain opetettiin ylipäänsä käyttämään haarukkaa ja veistä.
ja olen käynyt myös kokkikoulun eikä kummassakaan ole tuota opetettu.
Se nyt vielä puuttuisi, että "kokkikoulussa" (ravintolakoulu?) pitäisi alkaa opetus alkeellisimmista käytöstavoista!
mutta minusta ei ole oikein pakottaa muita noudattamaan niitä.
Esimerkkejä vaikka kuinka paljon:
- Ei meidän lasta pakoteta pitämään pyöräilykypärää.
- Ei meidän lapsen tarvitse maistaa tomaattia.
- Ei meidän lasta voi pakottaa pitämään pipoa päässä. jne. jne. jne.
Odotan sitä päivää, kun joku vanhempi tulee sanomaan, ettei meidän lasta saa pakottaa lukemaan ja laskemaan.... t. se sama ope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta minusta ei ole oikein pakottaa muita noudattamaan niitä.
On olemassa yleisesti hyväksyttyjä normeja, joita ei ehkä ole pakko noudattaa, mutta jotka on hyvä tuntea, ihan oman edun vuoksi. Jos joku sitten kuitenkin haluaa kävellä päin punaisia, kirjoittaa yhdys sanat erikseen, uskoa, että 1+1=3 tai että haarukkaa pidetään vasemmassa kädessä, niin ihan kaikessa rauhassa. Ei kuitenkaan kannata ihmetellä, jos ympäristö huomioi tämän negatiivisesti, vaikkei ääneen mitään sanoisikaan.
eroa siinä käveleekö punaisia päin vai pitääkö ruokailuvälineitä eri tavalla. Miksi jälkimmäistä pitäisi huomioida negatiivisesti? Minä en huomioi mitenkään, syököön jokainen miten haluaa, vaikka lapiolla jos siltä tuntuu kunhan ei minua sillä syömisellään häiritse (eli ei töki tai töni, tunge lautaselleni, huuda pöydässä tms. oikeasti häiritsevää)
mutta minusta ei ole oikein pakottaa muita noudattamaan niitä.
On olemassa yleisesti hyväksyttyjä normeja, joita ei ehkä ole pakko noudattaa, mutta jotka on hyvä tuntea, ihan oman edun vuoksi. Jos joku sitten kuitenkin haluaa kävellä päin punaisia, kirjoittaa yhdys sanat erikseen, uskoa, että 1+1=3 tai että haarukkaa pidetään vasemmassa kädessä, niin ihan kaikessa rauhassa. Ei kuitenkaan kannata ihmetellä, jos ympäristö huomioi tämän negatiivisesti, vaikkei ääneen mitään sanoisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Opettajat joutuvat... Vaikka joku ei olisi ikimaailmassa kuullut hyviin pöytätapoihin liittyvistä asioista (mm.haarukan ja veitsen oikea käyttö, oikea lusikkaote jne.)opetajan tehtäviin kuuluu sitkeästi opettaa näitä. Musiikin ja käsityön tunneillakin liirum laarum jäkäti jäkäti jne.
t. ope
Ja vasurilla ei sitten kirjoiteta tai tulee karttakepistä molemmille käsille.
Jos käyt huomauttamassa samalle lapselle (8-9v) kolmena päivänä viikossa, että hän syö väärin, niin eikö se aiheuta lapselle stressiä koko syömistilanneeta kohtaan?
Kierrän aina ruokailun aluksi kaikki oppilaitteni pöydät ja tarvittaessa sanon yleisesti kaikille, että haarukka vasempaan ja veits oikeaan. Kukaan ei tästä ole stressaantunut eikä kommentoinut asiaa muutenkaan. Joku ehkä voi sanoa "ai niin". t. ope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos ei osaa käyttää ruokailuvälineitä oikein päin. Toki esim. kotona voi joskus syödä vaikka pelkällä haarukalla, mutta oikea tapa on syytä tietää ja hallita.
Kotona voi tosiaan vähän olla rennommin. Itse hörppään joskus (mutta vain yksin ollessani) keiton liemet kupista suoraan. Julkisesti en _ikinä_ tekisi noita. Olen todella tarkka tavoista, ja yritän parhaillani kouluttaa miestäni, jonka kotona näitä ei ole opetettu....
Kun tiedät ettei kukaan ole stressaantunut?
T: juuri tuollaisista tilanteista lapsena stressiä kokenut
Jos käyt huomauttamassa samalle lapselle (8-9v) kolmena päivänä viikossa, että hän syö väärin, niin eikö se aiheuta lapselle stressiä koko syömistilanneeta kohtaan?
Kierrän aina ruokailun aluksi kaikki oppilaitteni pöydät ja tarvittaessa sanon yleisesti kaikille, että haarukka vasempaan ja veits oikeaan. Kukaan ei tästä ole stressaantunut eikä kommentoinut asiaa muutenkaan. Joku ehkä voi sanoa "ai niin". t. ope
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen aina syönyt haarukka oikeassa kädessä ja veitsi vasemmassa.
Enpä tiennyt, että tähänkin on joku "etiketti" :o
Mitä väliä sillä miten ap:n lapsi tai muutkaan niitä välineitä pitävät, eiköhän heiltä tarvittaessa onnistu aikuisena etiketin mukaan syöminen jos normaalijärkisiä ovat, ei sitä tarvitse koulussa erikseen harjoitella.
Itse syön ainakin ihan siten kuin itsestä hyvältä tuntuu, koskaan en ole vielä niin hienossa seurassa ollut ettenkö olisi voinut pidellä ruokailuvälineitä "väärin" ja jos joskus olen niin ei se nyt kovin vaikeaa ole sitten käyttää niitä oikein jos sillä välttää av-mamman verenpaineen nousun.
Pöytätavat ovat tärkeä osa sivistystä ja niitä täytyy opettaa nimen omaan lapsille! Vaikeaa se tietysti on, jos vanhemmatkaan eivät omaa tapoja. Itse olen oppinut jo lapsena ja pidän erittäin tärkeänä, että myös lapseni osaavat. Silloin käytöstavat ovat osa persoonaa, eikä niitä tarvitse erikseen stressata. Olen ollut paljonkin hienoissa tilaisuuksissa ja kyllä se helpottaa kummasti, kun ei tarvitse miettiä miten päin olisi, vaan voi nauttia juhlista ja keskittyä kokonaan keskustelemiseen.
Minusta se, että jollain on kova tarve vastustaa ihan vain periaatteesta kaikkia tapoja ja perinteitä on vain merkki omasta epävarmuudesta.
En arvostelisi ap:ta ihmisenä, mutta kiinnittäisin väistämättä huomiota siihen, että pöytätavoissa on puutteita. Ja yleensä se kyllä kertoo myös enemmänkin ihmisen sivistyksen tasosta. Ei ehkä aina, mutta usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja veitsi oikeassa kädessä. Ohjaan oppilaitani aina tähän tapaan, se kuuluu mielestäni osata. Meidän koulussa ainoastaan esikoululaiset syövät pelkällä haarukalla, muut käyttävät sekä haarukkaa että veistä. t. luokanopettaja
Ei kaikkia ruokia syödä haarukalla ja veitsellä! Veistä käytetään vain leikkaamiseen. Esim. salaatit, pastaruuat, laatikot... mitä näitä nyt on, syödään pelkällä haarukalla (haarukka oikeassa kädessä). On moukkamaista (ja valitettavan yleistä) syödä esim. salaattia veitsellä ja haarukalla. Mutta ihmekös tuo, että sitä alvariinsa näkee, jos kerran jo koulussa niin opetetaan!
pitää teräase oikeassa kädessä, oli se sitten miekka, peitsi tai veitsi.
Toivon, ettei asialla olisi enää niin kovin painoarvoa ruokailuun opetettaessa, vaikka toki etikettiä tulisikin noudattaa. Etiketti helpottaa mm. pöydän kattaamista juhlissa ja muutenkin.
Itse kannatan lapsilla lähinnä sitä, että oppivat syömään haarukalla ja veitsellä ja mieluiten vielä suu kiinni. (tapa, joka tuntuu jäävän nykyään valitettavan unholaan)
Itse olen vasenkätinen, syön haarukka vasemmassa kädessä, veitsi oikeassa. Mutta leipää leikkaan leipäveitsi vasemmassa kädessä. Heitän palloa oikealla mutta kiekkoa vasemmalla. Neulaa pidän vasemmassa, mutta tarkkaa kolvaustyötä tehdessäni kolvi on oikeassa kädessä.
Esimerkkejä vaikka kuinka paljon:
- Ei meidän lasta pakoteta pitämään pyöräilykypärää.
- Ei meidän lapsen tarvitse maistaa tomaattia.
- Ei meidän lasta voi pakottaa pitämään pipoa päässä. jne. jne. jne.Odotan sitä päivää, kun joku vanhempi tulee sanomaan, ettei meidän lasta saa pakottaa lukemaan ja laskemaan.... t. se sama ope
Veit sanat suustani. Lippis on osa persoonallisuutta, eikä sitä tarvitse riisua luokassa tai ruokalassa. Lasta ei saa rangaista, kun hän oli vaan mukana pahanteossa, ei keksinyt itse ikkunoiden rikkomista. Kätellessä ei tarvitse nousta seisomaan. Ylipäänsä ei tarvitse kätellä, murahtaminen johonkin suuntaan riittää.
En usko että tuo mainitsemasi päivä lukemaan ja laskemaan pakottamisesta on kovinkaan kaukana.
t. toinen ope
niitä kuuluisia pöytätapoja ihan pienestä pitäen, joten ei hätää, ei tarvitse aivosolujaan kiehuttaa sen takia että hienoissa tilaisuuksissa saastuttaisin verkkokalvosi pitämällä ruokailuvälineitä väärin. Voiko tuota kamalampaa rikosta ollakaan...
Enkä vastusta periaatteesta kaikkia tapoja ja perinteitä, kyseenalaistan kyllä niitä joissa ei ole aina paljoa järkeä.
Mitä väliä sillä miten ap:n lapsi tai muutkaan niitä välineitä pitävät, eiköhän heiltä tarvittaessa onnistu aikuisena etiketin mukaan syöminen jos normaalijärkisiä ovat, ei sitä tarvitse koulussa erikseen harjoitella.
Itse syön ainakin ihan siten kuin itsestä hyvältä tuntuu, koskaan en ole vielä niin hienossa seurassa ollut ettenkö olisi voinut pidellä ruokailuvälineitä "väärin" ja jos joskus olen niin ei se nyt kovin vaikeaa ole sitten käyttää niitä oikein jos sillä välttää av-mamman verenpaineen nousun.
Pöytätavat ovat tärkeä osa sivistystä ja niitä täytyy opettaa nimen omaan lapsille! Vaikeaa se tietysti on, jos vanhemmatkaan eivät omaa tapoja. Itse olen oppinut jo lapsena ja pidän erittäin tärkeänä, että myös lapseni osaavat. Silloin käytöstavat ovat osa persoonaa, eikä niitä tarvitse erikseen stressata. Olen ollut paljonkin hienoissa tilaisuuksissa ja kyllä se helpottaa kummasti, kun ei tarvitse miettiä miten päin olisi, vaan voi nauttia juhlista ja keskittyä kokonaan keskustelemiseen.
Minusta se, että jollain on kova tarve vastustaa ihan vain periaatteesta kaikkia tapoja ja perinteitä on vain merkki omasta epävarmuudesta.
En arvostelisi ap:ta ihmisenä, mutta kiinnittäisin väistämättä huomiota siihen, että pöytätavoissa on puutteita. Ja yleensä se kyllä kertoo myös enemmänkin ihmisen sivistyksen tasosta. Ei ehkä aina, mutta usein.
Valitettavasti tähän asenteeseen törmää nykyään usein.
mutta minusta ei ole oikein pakottaa muita noudattamaan niitä.
Esimerkkejä vaikka kuinka paljon:
- Ei meidän lasta pakoteta pitämään pyöräilykypärää.
- Ei meidän lapsen tarvitse maistaa tomaattia.
- Ei meidän lasta voi pakottaa pitämään pipoa päässä. jne. jne. jne.Odotan sitä päivää, kun joku vanhempi tulee sanomaan, ettei meidän lasta saa pakottaa lukemaan ja laskemaan.... t. se sama ope
Pöytätavat (=haarukan ja veitsen oikea käyttö) ja pyöräilykypärän käyttö eivät ole mitenkään verrannollisia.
Ala-asteella meillä oli yksi ope, jonka mielestä leipä kuuluu ruokailuun (varmaa joku keskiaikainen etiketti) ja pakotti meidät ottamaan näkkileivän (muuta leipää ei ollut). Minä olin pieniruokainen ja kun söin sen pakkoleivän, jäi varsinaista ruokaa paljon syömättä, jonka kippasin jäteastiaan, kun ope oli poistunut ruokalasta. Ja joka kerta stressasin asiasta.
niihin tapoihin kiinnitettäisiin siellä kotona huomiota! Tottakai ekluokkalainen ahdistuu, jos kaikki muut osaavat koulussa syödä haarukalla ja veitsellä, mutta itse ei edes tiedä kmmassa kädessä niitä pitäisi. Minusta on oikein, että opettaja kiinnittää pöytätapoihin huomiota, mutta se opetus tulisi tapahtua kotona! Ihan luonnollisesti. Tämä kertoo kyllä aika paljon kotioloista.
Mä kanssa leikkaan eka veitsi oikeassa kädessä, kun vasemmalla ei siitä hommasta tule mitään. Sitten siirrän haarukan oikeaan käteen ja veitsen vasempaan, kun syön. Jos yritän syödä haarukka vasemmassa kädessä, niin käsi voi täristä ja syöminen on ongelmmallista.
Samoin kun juon, niin tuen kyynärpäätä pöytään, jotta lasi on tukevasti kädessä. Tarvittaessa otan kaksin käsin lasista kiinni. Viinilasista en pidä jalasta kiinni, vaan ylempää koska on tukevampi niin. Se juominen on ruokailussa pahinta, koska neste läikkyy helposti jos käsi tärisee. Ja sen myös huomaa muutkin.
Tiedän kyllä etiketin, mutta jos ruokailutilanne on vieraampi/virallisempi, niin kahvikuppineuroosini pyrkii nousemaan pintaan. Tuo ruokailutapana on siis selviytymistä ruokailusta kahvikuppineuroosini kanssa.
Ja muuten olen kyllä täysijärkinen työelämässä mukana oleva ja sosiaalinen ihminen. Kahvikuppineuroosin vuoksi en vain vaikuta tietyissä tilanteissa kovin "viralliselta". Toivon vain todellakin että kahvikuppineuroosini ei periydy lapsilleni, sillä isäni kärsi tästä samasta vaivasta ja itse sain tämän nuorena aikuisena. Tästä syystä en yritä tehdä ruokailusta liian sääntöjä sisältää ja stressaavaa lapsille, sillä jos tämä vaiva heille tulee niin silloin nuo etiketin vastaiset toimet ovat pelastus.