Miten kätilö voi puhua tällaista p-aa?!

Se on niiiiiiin väsynyt synnytyksestä, että haluaa kätilöiden hoitavan vauvan kun mammaa niiiiiiiin väsyttää.

Ja silti se haluaa laukkoa miehensä kanssa jatkuvasti kahviossa kahvilla ja kätilöiden hoitavan vauvan.

Eli nykymamma haluaa, että kätilöt ottavat vauvan ja hoitavat sitä kokonaan muutaman päivän. Uusi äiti haluaa maata ja levätä ja lueskella lehtiä ja syödä herkkuja ja odottaa, että sille kannetaan kaikki eteen. Lisäksi se haluaa virikkeitä ulkoilemalla ja kahviossa ja viettämällä aikaa osaston ulkopuolella laukkomassa koko ajan jossain viihdykkeessä miehensä kanssa.

Vauvanhoito on sitä kaikkein pahinta ja viimeisintä, mitä nykymamma haluaa tehdä. Nykymammaa pitää kuskata sairaalasängyllä, että se saa levätä, mutta yhtäkkiä se haluaa kipittää omilla jaloillaan monta kertaa päivässä alakerran kahvioon.

että lähde kävelylle! Kahvioon tai ulkoilemaan mutta lähde, se nopeuttaa palautumista.

Jännä, että tämä onkin toiselle lisää raskasta työtä. Onko se kenties hoitavan henkilön asennetta vai eikö kävely olekaan ok?

tässäkin ketjussa esiin, että se oli nimenomaan se meidän äitiemme ikäluokka, joka siellä röhnötti passattavana viikonkin ja vauvat olivat vauvalassa lastenhoitajilla.

Minä en taas ymmärrä sitä, että mikä hinku sulla on hyökätä oman ikäluokkasi edustajan kurkkuun kiinni. Väärin oletuksin vieläpä. Kysypä vaikka omalta äidiltäsi miten paljon hän vauvojaan on synnärillä joutunut hoitamaan.

ja varmasti totta osan synnyttävien kohdalla. Luonnollista kipua ei siedetä lainkaan, vauvan tarvitsevuus ahdistaa, alapään kunto mietityttää, väsymys pitää saada äkkiä pois, vauvasta tarvitaan lomaa jne.



Synnytyskipu on siedettävissä ja kuuluu asiaan. Kyllä sen kestää. Vauva tarvitsee äitiään 24h/vrk ja siihen täytyy sopeutua. Ei se niin kauheaa ole.

on ihan asiasta sana sanottavana. Vai että "omaa aikaa" heti synnärillä, joopa joo. Kannattaisi tosiaan useammankin kasvaa ensin aikuiseksi ennen kuin alkaa leikkimään kotia.

mutta luulisi terveydenhuollon ammattilaisen osaavan asennoitua hieman ammatillisemmin ja empaattisemmin. Huomaavan, että tämä perhe tarvitsee ehkä hieman tukea asiassa, pilkan ja veetuilun sijaan. Asenne tekstissä on aivan väärä. T: hoitaja ja äiti

olikin lehtijutusta kyse.

että asenne tekstissä on aivan väärä. Ja kyllä tuo mielestäsi antaa aika paljon osviittaa siitä, mitä se on työssäkin. Ei minulla ainakaan ole mitään eri asennetta mahdollisia lehtijuttuja varten, vaan ihan samalla mennään niin töissä kun muuallakin.

T: hoitaja ja äiti

Kyllä meitä on paljon, jotka voivat sanoa samantasoista juttua omista asiakkaistaan.

Kyllä ne alun supistukset kestää, jos niihin vaatii puudutusta jo, niin mitä siitä lopusta synnytyksestä sitten tulee. Kyllä sen synnytyksen pitää olla käynnissä, ennen kuin niitä kivunlievityksiä tarvitaan. Ja ihmetouhua tuon kahvillemenon kanssa. Miksi sinne kanttiiniin on pakko mennä??



T: yksi synnyttänyt, joka sai sen epiduraalin, kun synnytys käynnistyi, ja kivut tulivat Oikeasti.

Tuohan oli ihan hyvä kirjoitus ja varmasti totta osan synnyttävien kohdalla. Luonnollista kipua ei siedetä lainkaan, vauvan tarvitsevuus ahdistaa, alapään kunto mietityttää, väsymys pitää saada äkkiä pois, vauvasta tarvitaan lomaa jne.

Synnytyskipu on siedettävissä ja kuuluu asiaan. Kyllä sen kestää. Vauva tarvitsee äitiään 24h/vrk ja siihen täytyy sopeutua. Ei se niin kauheaa ole.

ihmekö tuo, että ensimmäistä kertaa synnyttävät ovat vähän tuuliajolla

Syntysvalmennuksessa olisi varmaan paljon parannettavaa

Tuohan oli ihan hyvä kirjoitus ja varmasti totta osan synnyttävien kohdalla. Luonnollista kipua ei siedetä lainkaan, vauvan tarvitsevuus ahdistaa, alapään kunto mietityttää, väsymys pitää saada äkkiä pois, vauvasta tarvitaan lomaa jne.

Synnytyskipu on siedettävissä ja kuuluu asiaan. Kyllä sen kestää. Vauva tarvitsee äitiään 24h/vrk ja siihen täytyy sopeutua. Ei se niin kauheaa ole.

on ihan asiasta sana sanottavana. Vai että "omaa aikaa" heti synnärillä, joopa joo. Kannattaisi tosiaan useammankin kasvaa ensin aikuiseksi ennen kuin alkaa leikkimään kotia.

mutta luulisi terveydenhuollon ammattilaisen osaavan asennoitua hieman ammatillisemmin ja empaattisemmin. Huomaavan, että tämä perhe tarvitsee ehkä hieman tukea asiassa, pilkan ja veetuilun sijaan. Asenne tekstissä on aivan väärä. T: hoitaja ja äiti

olikin lehtijutusta kyse.

että asenne tekstissä on aivan väärä. Ja kyllä tuo mielestäsi antaa aika paljon osviittaa siitä, mitä se on työssäkin. Ei minulla ainakaan ole mitään eri asennetta mahdollisia lehtijuttuja varten, vaan ihan samalla mennään niin töissä kun muuallakin.

T: hoitaja ja äiti

Kyllä meitä on paljon, jotka voivat sanoa samantasoista juttua omista asiakkaistaan.

on vähän eri asia jos kaupan myyjä valittaa asiakkaista. Synnytys on monelle kuitenkin melko arka aihe. Itselleni se oli myös traumaattinen. Synnyttäjä on sairaalassa henkilökunnan armoilla vähän erilain kuin joku kaupan asiakas. Mielestäni kätilön kommentit olivat syyllistäviä ja asenteellisia ja siten epäammattimaisia.

Hoitajien tehtävänä ei ole hoitaa sun lasta. Hoitajien tehtävänä on hoitaa lääketieteellisiä ongelmia. He ovat siellä sitä varten jos tulee ongelmia. Ei sitä varten että he hoitavat lastasi

Mutta sinun lapsesi seon ei sen hoitajan. Ei se kuulu henkilökunnan hoitaa sinun lastasi

mutta pointti onkin siinä, että kun se vauva NUKKUU, niin sitä ei sen kummemmin tarvitse hoitaa :)

Vauvan hoitamista on esim vauvan syöttäminen, vaipan vaihto jne. Ei se, että on samassa huoneessa nukkuvan tai köllöttelevän vauvan kanssa!

lapsen äiti eli siis synnyttänyt neljä kertaa ja ollut neljä kertaa synnärillä, joista kolme kertaa huoneessa, jossa oli kaksikin muuta äitiä ja kyllä jokainen äiti on aina jättänyt vauvan siksi aikaa vauvalaan, kun käy suihkussa tai kanttiinissa, yleensä molempia. Ei ole tullut mieleenkään paheksua.

Katsokaa vaikka kun menette seuraavan kerran sairaalan kanttiiniin, kyllä siellä on aina joku nainen, joka on juuri synnyttänyt, riippumahasta tunnistaa.

Syötin ja hoidin vauvan ja kävin suihkussa/vessassa/kanttiinissa kun se nukkui. Saman huoneen äitien kanssa sovittiin että jos vauvat herää ja huutaa niin muut laittavat tuttia tai jos ei rauhoitu niin soittavat hoitajan. Aina se vauva kyllä nukkui kun palasin. Sama metodi toimi kotona, suihkuun silloin kun vauva oli tyytyväinen. Jos se hetken kitisee niin siihen ei maailma kaadu.

Toi nyt on vielä pahempaa, että pyydät toisia äitejä katsomaan vauvaasi, ei hyvää päivää!!! Hoitajat saa palkkaa siitä, että hoitaa vauvoja, toiset äidit taas ei saa. Toivottavasti en ikinä saa huonekaverikseni kaltaistasi tolloa.

Ei voi kuin ihmetellä, miten empatiakyvytön voi ihminen olla...

"Normaaleja" synnytyksiä on yhtä monta kuin synnyttäjiäkin. Mä itse synnytin molemmat lapseni alle viidessä tunnissa ilman kivunlievityksiä (ensimmäisellä kerralla en ehtinyt saada, toisella kerralla ajattelin, että jos menee yhtä nopeasti kuin eka, en tarvitse) ja tosiaan kävelin itse hyvävoimaisena osastolle - tottakai kun ei voimat ehtineet yhtään mennä pikanopeissa synnytyksissä! Minulle ei silti tulisi mieleenkään arvostella niitä synnyttäjiä, jotka viedään osastolle tuolissa tai sängyssä. Eihän siihen tarvita kuin pitkäksi venynyt synnytys tai vähän runsaampi vuoto, niin ronskimpikin eukko on heikossa kunnossa.

Niin kauan kuin äidit arvostelevat toisiaan näin rumasti kuin lainaamani kirjoittaja, on turha odottaa kovin kummoista asenteiden muutosta. Surullista.

Mutta normaalinainen on hyvässä kunnossa synnytyksen jälkeen ja kävelee itse osastolle omin jaloin.

Suihkussa käymisestä tässä ketjussa useampi mainitsi...



Mulla tulee vieläkin vuosien jälkeen itku kun muistelen tätä peseytymis asiaa. Vauvaa en uskaltanut jättää yksin nukkumaan, että olisin suihkuun päässyt. Kyllä ensisynnyttäjä siinä tilassa ansaitsisi päästä rauhassa pesulle synnytyksen jälkeen samanpäivän aikana.

että joku olisi hoitanut vauvan. Esikoisen aikaan vielä ehdotettiin vauvalaa, mutta halusin pitää vauvan vierihoidossa.

Vastasyntynyt vauva on ihana ja en olisi millään raskinut luopua siitä. Imettäminenkin mielestäni lähti hyvin käyntiin kun olimme ensimäiset päivät vierekkäin.



Synnytyksen jälkeen tulee mieletön endorfiinihyöky. Ei olisi tullut mieleenikään jättää vauvaa jonnekin kansliaan ja lähteä jonnekkin viettämään omaa aikaa. Minusta tuntui, että leimauduin vauvoihin heti kun ne nostettiin rinnalle.



Minulle tuli jälkiväsymys vasta pari kuukautta synnytyksen jälkeen. Kyllä vastasynnyttäneenä oli energiaa täynnä.



Mutta nykyään tuntuu olevan muotia valittaminen ja kärsiminen ja henkilökunnan haukkuminen ja dramattisuus. En uskalla koskaan kertoa kenellekään, että en tarvinnut puudutuksia ja olen täysimettänyt ja vauvat oli minusta ihania ja minulla ei pälli levinnyt kotona äitiyslomilla vaan omien lasten kanssa oli ihanaa.



Kuinka joskus kyllästytti kuunnella avoimissa päiväkodeissa ja muissa paikoissa sitä jatkuvaa valittamista, kuinka kätilöt oli paskoja ja kuinka äitejä tahallaan kidutetaan ja kuinka alapää repesi ja lapsi revittiin verisenä pois ja pakotettiin petaamaan vuode, vaikka oli henkihieverissä ja silti piti oma vauvakin hoitaa ja kuinka kauheaa se vauvanhoito on ja mieskin on paska jne...



Naisten elämä tuntuu olevan todella kamalaa.

Kaksi nukkumatonta vuorokautta ja lopulta kipulääkkeetöön synnytys vei aika finaaliin, olisi ollut mukava levätä se yksi yö. Siitä alkoi pitkä monne kuukauden valvomisurakka, joka vei minut ihan piippuun. Jotenkin vaan 10 vuotta myöhemminkin ajattelen, että kumpa olisin alussa saanut edes sen yhden yön nukkua...

Se yksi yö ei olisi vauvalle pahaa tehnyt..

ilmaista mielipidettään, kuten tuolla kätilöllä?



Se koira älähtää...

Suihkussa käymisestä tässä ketjussa useampi mainitsi...

Mulla tulee vieläkin vuosien jälkeen itku kun muistelen tätä peseytymis asiaa. Vauvaa en uskaltanut jättää yksin nukkumaan, että olisin suihkuun päässyt. Kyllä ensisynnyttäjä siinä tilassa ansaitsisi päästä rauhassa pesulle synnytyksen jälkeen samanpäivän aikana.

Sairaala ei ole lepokoti. Synnytyssairaalan tehtävänä on varmistaa synnytyksen turvallisuus ei se että äiti lepäilee siellä kuin lepokodissa. Musta sairaalasta voisi lähteä jo seuraavana päivänä. Säästyisi verorahojakin. HYvähän sitä on vaatia kun mistään ei joudu maksamaan

Itsekin olen jokaisesta synnytyksestä tullut omin jaloin kävelemällä osastolle, kuten moni muukin, jotka synnytti samaan aikaan. Moni lähti kotiin jo polikilinikkasynnytyksen jälkeen, yleensä ollaan vain se pari päivää. Harvempi on tosi kipeä ja huonossa kunnossa. He saavat apua, Mutta normaalinainen on hyvässä kunnossa synnytyksen jälkeen ja kävelee itse osastolle omin jaloin.

Itse synnytyin lapseni ulkomailla ja täällä suhtaudutaan ehkä eri tavalla? Kukaan ei saanut edes kävellä heti synnynytksen jälkeen, vaan äidit työnnettiin sängyissä huoneeseen. Suhtaduttiin enemmän kuin sairaaseen.

Ihan normaalisynnytykset olivat.

on osastolla oikein vauvala. Siellä munkin vauvani vietti ensimmäiset 2 yötään. Olin niin huonossa kunnossa synnytyksestä, etten kyennyt hoitamaan vauvaa. En kävellytkään itse osastolle, vaikka ihan normaali nainen (kai?) olenkin.



Siellä kyllä tunnuttiin ottavan vauva helposti vauvalaan, sittenkin kun mies sai tulla perhehuoneeseen, hoitaja sanoi, että periaatteessa vauvaa ei saa perhehuoneesta tuoda vauvalaan, mutta voi tuoda, jos on tarvetta. Sanoin, että eiköhän me pärjätä!

Sairaala ei ole lepokoti. Synnytyssairaalan tehtävänä on varmistaa synnytyksen turvallisuus ei se että äiti lepäilee siellä kuin lepokodissa. Musta sairaalasta voisi lähteä jo seuraavana päivänä. Säästyisi verorahojakin. HYvähän sitä on vaatia kun mistään ei joudu maksamaan

Eikö sun tarvinnut maksaa sairaalamaksuja?

:O