Miten kätilö voi puhua tällaista p-aa?!

Mutta sinun lapsesi seon ei sen hoitajan. Ei se kuulu henkilökunnan hoitaa sinun lastasi

Tämä on kyllä niin naurettavaa. Tässäkin on kyse vain säästöistä ja henkilökunnan määrän minimoimisesta. Äideiltä ja perheiltä on helppo säästää, kukaan ei suutu sille joka vähentää henkilökuntaa, vaan ämmät käyvät toistensa kurkkuun.

ei lääkkeitä, kipu kun on tarpeen kasvussa äidiksi. Ilman kipua kun ei tiedä synnyttäneensä ja sitten ei ole äiti!

Mutta sinun lapsesi seon ei sen hoitajan. Ei se kuulu henkilökunnan hoitaa sinun lastasi

Sinne palkattuja lastenhoitajia lähinnä mietin. Mikä idea niiden on siellä olla töissä, jos niiltä ei sitä työtä voi edellyttää?

Ja kuten sanottu, omaa vauvaani on synnärillä hoitanut itseni lisäksi mies, että siitä ei ole kiinni, mutta mietinpä vain.

Vauvat olivat huoneissa ja vietiin sängyssä suihkuun (suihkut oli käytävällä) ja vessaan. Ei ollut mitään ongelmaa.

Mutta en koskaan ollutkaan sairaalassa kuin pari päivää, koska kotona sai levättyä paremmin.

Kyllä itsekin olen kuunnellut aika kauhulla näitä elämyssynnyttäjiä, jotka tekee listaa etukäteen, mitä pitää kätilön tehdä ja mitä puudutteita ja miten päin heille pitää kumartaa. Ja kun kaikki ei mene kuvion mukaan niin sitten ollaan hirmu masentuneita ja pitää vaUVAA SAADA hoitoon kun pitää selvitä siitä traumasta, että vauva ei syntynytkään niin kuin mamma halusi kyykyssä, tuolissa kivuttomasti parissa minuutissa.

Tästä voidaan sitten jatkaa siihen, miten pettyneitä nämä mammat on kun se äitiys ei olekaan niin ihkua kuin he kuvitteli. Kuinka kamala olla kotona ja vauva pitää saada hoitoon ja pitää saada omaa aikaa ja voi kun pitää päästä heti töihin saamaan aikuiskontakteja ja se kakarkin on kauhea ja voivoivoivoi kun se äitinä olo on kamalaa.

lapsen äiti eli siis synnyttänyt neljä kertaa ja ollut neljä kertaa synnärillä, joista kolme kertaa huoneessa, jossa oli kaksikin muuta äitiä ja kyllä jokainen äiti on aina jättänyt vauvan siksi aikaa vauvalaan, kun käy suihkussa tai kanttiinissa, yleensä molempia. Ei ole tullut mieleenkään paheksua.

Katsokaa vaikka kun menette seuraavan kerran sairaalan kanttiiniin, kyllä siellä on aina joku nainen, joka on juuri synnyttänyt, riippumahasta tunnistaa.

ei lääkkeitä, kipu kun on tarpeen kasvussa äidiksi. Ilman kipua kun ei tiedä synnyttäneensä ja sitten ei ole äiti!

kun en itse löytänyt ko. sivuilta kyllä mitään tällaista.

Itsekin olen jokaisesta synnytyksestä tullut omin jaloin kävelemällä osastolle, kuten moni muukin, jotka synnytti samaan aikaan. Moni lähti kotiin jo polikilinikkasynnytyksen jälkeen, yleensä ollaan vain se pari päivää.

Harvempi on tosi kipeä ja huonossa kunnossa. He saavat apua, Mutta normaalinainen on hyvässä kunnossa synnytyksen jälkeen ja kävelee itse osastolle omin jaloin.

ja minusta on ihan asiallista ajatella, että siihen akuuttiin kipeänäolo- ja univajetilanteeseen saisi apua sairaalasta (vauvaa hoidettaisiin että äiti saisi nukkua ja voimistua ja tervehtyä) VAIKKA sen jälkeen äiti huolehtiikin lapsestaan seuraavat 20 vuotta ilman sairaalan apua.

Minusta vauvan hoitoon ei tarvitse "sitoutua" heti parin tunnin kuluttua synnytyksestä, vaan vähitellen oman jaksamisen mukaan ja sitä sairaalahenkilöstön apua saisi käyttää hyväkseen minusta ihan ilman syyllistämistä. Jokainen päivä synnytyksen jälkeen tuo voimia takaisin ja kun äiti lähtee kotiin vauvoineen, hän on erilaisessa kunnossa kuin tunti tai päivä synnytyksen jälkeen. Minä ainakin koin näin jokaisen synnytykseni jälkeen ja uskon, että monilla muillakin oli samanlaisia kokemuksia.

Vain harvat ovat heti hyvässä kunnossa synnytyksen jälkeen. Mutta muutaman päivän kuluttua suurin osa. Minusta sairaala on paikka, jossa äiti saa levätä ja saa apua niin kauan kuin on taas "jaloillaan". Sitten lähtee kotiinkin energisempänä ja jaksaa kohdata sen vauva-arjen siellä paremmin.

menossa. Vaahdotaanhan täälläkin kuinka vanhemmat tarvii omaa aikaa ja on ihan ok laittaa pieni vauva yökylään heti pian synnäriltä kotiuduttua. Parhaimmat jopa perustelevat yökyläilyä sillä että vauvan pitää luoda hyvä suhde mummoon ja vaariin.



Valitettavasti se porukka jonka mielestä vauvan pitää sopeutua vanhempiensa elämään, olla hiljaa ja huomaamaton on kasvamassa. Ja on helvetin hyvä että joku uskaltaa sanoa ääneen että suuntaus ei ole hyvä. Lapsia ei pidä tehdä, jos ei kestä elämää.

kun päätöstä puudutuksen antamisesta ei tee kätilö, vaan lääkäri? Tämä kivunlievitys synnytykessä on sellainen ikuisuusaihe, että siitä saa lukea lehdistä tasaisin väliajoin. Ensin kätilöliitto paheksuu kivunlievitystä ja väittää, että kipu tekee äidin ja saa kiintymään lapseen (tämä on siis lähes suora lainaus Oulaisissa toimineen kätilön haastattelusta) ja sen jälkeen haastatellaan lääkäriä, joka kumoaa nuo kätilöiden väitteet, ja kertoo kuinka paljon turvallisempia ja nopeampia (!!) synnytykset ovat oikean kipulääkityksen kanssa.



Tuosta jutusta sai muuten sellaisen hauskan käsityksen, että ne vauvat ei nuku ollenkaan vaan tarvitsevat jatkuvasti äitinsä läheisyyttä. Oikeastihan vastasyntynyt on unessa suuren osan ajasta (ja taatusti nukkuu enemmän kuin imee tissiä, noin ajallisesti, tai muuten on reppana todella nälissään). Siitä ei ole mitään haittaa, että lapsi, joka on kapaloissaan ja nukkuu muovikärryssä, on siellä kansliassa kun äiti käy haukkaamassa happea. Nukkuuhan se lapsi kotonakin pinniksessä. Ei äiti voi jättää muita lapsiaan heitteille sen vuoksi että istuu siinä vieressä tuijottamassa lastaan. Nopein tapa saada esikoisen äidit masentumaan on antaa ymmärtää, ettei vauvasta saa olla senttiä kauempana tai on huono äiti. Ja jos siitä ahdistuu, ettei edes suihkuun pääse rauhassa, on vielä huonompi äiti. Jokaisen ihmisen on pakko vetää happea välissä tai päässä alkaa poksumaan, ja ne äidit jotka kävivät juomassa kupin kahvia kanttiinissa, kuulostavat minusta järkeviltä ihmisiltä.

jos kävi kanttiinissa. Kiva käydä suihkussakin kun vauva on yksin huoneessa eikä tiedä käykö sinne vaikka naapurisängyn pennut räkimässä jne..

kun päätöstä puudutuksen antamisesta ei tee kätilö, vaan lääkäri? Tämä kivunlievitys synnytykessä on sellainen ikuisuusaihe, että siitä saa lukea lehdistä tasaisin väliajoin. Ensin kätilöliitto paheksuu kivunlievitystä ja väittää, että kipu tekee äidin ja saa kiintymään lapseen (tämä on siis lähes suora lainaus Oulaisissa toimineen kätilön haastattelusta) ja sen jälkeen haastatellaan lääkäriä, joka kumoaa nuo kätilöiden väitteet, ja kertoo kuinka paljon turvallisempia ja nopeampia (!!) synnytykset ovat oikean kipulääkityksen kanssa.

Tuosta jutusta sai muuten sellaisen hauskan käsityksen, että ne vauvat ei nuku ollenkaan vaan tarvitsevat jatkuvasti äitinsä läheisyyttä. Oikeastihan vastasyntynyt on unessa suuren osan ajasta (ja taatusti nukkuu enemmän kuin imee tissiä, noin ajallisesti, tai muuten on reppana todella nälissään). Siitä ei ole mitään haittaa, että lapsi, joka on kapaloissaan ja nukkuu muovikärryssä, on siellä kansliassa kun äiti käy haukkaamassa happea. Nukkuuhan se lapsi kotonakin pinniksessä. Ei äiti voi jättää muita lapsiaan heitteille sen vuoksi että istuu siinä vieressä tuijottamassa lastaan. Nopein tapa saada esikoisen äidit masentumaan on antaa ymmärtää, ettei vauvasta saa olla senttiä kauempana tai on huono äiti. Ja jos siitä ahdistuu, ettei edes suihkuun pääse rauhassa, on vielä huonompi äiti. Jokaisen ihmisen on pakko vetää happea välissä tai päässä alkaa poksumaan, ja ne äidit jotka kävivät juomassa kupin kahvia kanttiinissa, kuulostavat minusta järkeviltä ihmisiltä.

en saanut kertaakaa syödä mm. tai käydä vessassa rauhassa kun vauva oli kokoajan hereillä.

Itsekin olen jokaisesta synnytyksestä tullut omin jaloin kävelemällä osastolle, kuten moni muukin, jotka synnytti samaan aikaan. Moni lähti kotiin jo polikilinikkasynnytyksen jälkeen, yleensä ollaan vain se pari päivää.

Harvempi on tosi kipeä ja huonossa kunnossa. He saavat apua, Mutta normaalinainen on hyvässä kunnossa synnytyksen jälkeen ja kävelee itse osastolle omin jaloin.

Itse synnytyin lapseni ulkomailla ja täällä suhtaudutaan ehkä eri tavalla? Kukaan ei saanut edes kävellä heti synnynytksen jälkeen, vaan äidit työnnettiin sängyissä huoneeseen. Suhtaduttiin enemmän kuin sairaaseen.

Kovia on vaatimukset. vauva kansliaan ja kun joku toinen äiti soittaa kelloa vaikka verenvuodon takia, sinun mielestä kätilön pitää kykkiä vahtimassa sitä sinun vauvaa kansliassa, että saa juoda miehesi kanssa kanttiinissa kahvia. Kun et reppana kahta päivää kestä ilman...

Kätilöitä on osastoilla niin vähän, ettei ole ylimääräisiä resursseja istumaan kansiassa, että jokainen mamma saisi omaa aikaa kanttiinissa käymiseen. Koittakaa nyt pari päivää sietää sitä lastanne. Kun pääsette kotiin niin kyllä ne mummut ottaa sen vauvan yökylään, että pääsette hemmottelemaan itseänne ja kapakkaan ottamaan vinkkua, että pää kestää.

kun päätöstä puudutuksen antamisesta ei tee kätilö, vaan lääkäri? Tämä kivunlievitys synnytykessä on sellainen ikuisuusaihe, että siitä saa lukea lehdistä tasaisin väliajoin. Ensin kätilöliitto paheksuu kivunlievitystä ja väittää, että kipu tekee äidin ja saa kiintymään lapseen (tämä on siis lähes suora lainaus Oulaisissa toimineen kätilön haastattelusta) ja sen jälkeen haastatellaan lääkäriä, joka kumoaa nuo kätilöiden väitteet, ja kertoo kuinka paljon turvallisempia ja nopeampia (!!) synnytykset ovat oikean kipulääkityksen kanssa.

Tuosta jutusta sai muuten sellaisen hauskan käsityksen, että ne vauvat ei nuku ollenkaan vaan tarvitsevat jatkuvasti äitinsä läheisyyttä. Oikeastihan vastasyntynyt on unessa suuren osan ajasta (ja taatusti nukkuu enemmän kuin imee tissiä, noin ajallisesti, tai muuten on reppana todella nälissään). Siitä ei ole mitään haittaa, että lapsi, joka on kapaloissaan ja nukkuu muovikärryssä, on siellä kansliassa kun äiti käy haukkaamassa happea. Nukkuuhan se lapsi kotonakin pinniksessä. Ei äiti voi jättää muita lapsiaan heitteille sen vuoksi että istuu siinä vieressä tuijottamassa lastaan. Nopein tapa saada esikoisen äidit masentumaan on antaa ymmärtää, ettei vauvasta saa olla senttiä kauempana tai on huono äiti. Ja jos siitä ahdistuu, ettei edes suihkuun pääse rauhassa, on vielä huonompi äiti. Jokaisen ihmisen on pakko vetää happea välissä tai päässä alkaa poksumaan, ja ne äidit jotka kävivät juomassa kupin kahvia kanttiinissa, kuulostavat minusta järkeviltä ihmisiltä.

lapsen äiti eli siis synnyttänyt neljä kertaa ja ollut neljä kertaa synnärillä, joista kolme kertaa huoneessa, jossa oli kaksikin muuta äitiä ja kyllä jokainen äiti on aina jättänyt vauvan siksi aikaa vauvalaan, kun käy suihkussa tai kanttiinissa, yleensä molempia. Ei ole tullut mieleenkään paheksua.

Katsokaa vaikka kun menette seuraavan kerran sairaalan kanttiiniin, kyllä siellä on aina joku nainen, joka on juuri synnyttänyt, riippumahasta tunnistaa.

Syötin ja hoidin vauvan ja kävin suihkussa/vessassa/kanttiinissa kun se nukkui. Saman huoneen äitien kanssa sovittiin että jos vauvat herää ja huutaa niin muut laittavat tuttia tai jos ei rauhoitu niin soittavat hoitajan. Aina se vauva kyllä nukkui kun palasin. Sama metodi toimi kotona, suihkuun silloin kun vauva oli tyytyväinen. Jos se hetken kitisee niin siihen ei maailma kaadu.

Koko synnyttäneiden osastolla olo oli kyllä niin fiasko kuin olla voi. Olin todella kipeä, pääsin hädin tuskin vessaan, ruokaa en saanut aina haettua kun kävely sattui niin paljon (joskus siivooja toi tarjottimen, hoitajat eivät ehtineet tai viitsineet) Pyysin päästä kotiin kolmen päivän jälkeen, ihan sillä että siellä olisi mies sentään auttamassa koko ajan. No niinhän siinä sitten kävi että jouduin palaamaan takaisin sairaalaan kun kivut vain pahenivat. Tuo suihkuhomma nyt oli ehkä se pienin murhe, kun ei siellä saanut apua niihin kipuihin ja kun kivuilta ei voinut vauvaa hoitaa, ei siihenkään saanut apua. Ihan turhaan siellä mitään henkilökuntaa on. Ihan sama vaikka siellä olisi yksin.



6

ja veritulppien vaara pienenee.

Olisi kamalaa vain maata sängyssä ja kuljetettaisiin pyörätuolissa.

Itsekin olen jokaisesta synnytyksestä tullut omin jaloin kävelemällä osastolle, kuten moni muukin, jotka synnytti samaan aikaan. Moni lähti kotiin jo polikilinikkasynnytyksen jälkeen, yleensä ollaan vain se pari päivää.

Harvempi on tosi kipeä ja huonossa kunnossa. He saavat apua, Mutta normaalinainen on hyvässä kunnossa synnytyksen jälkeen ja kävelee itse osastolle omin jaloin.

Itse synnytyin lapseni ulkomailla ja täällä suhtaudutaan ehkä eri tavalla? Kukaan ei saanut edes kävellä heti synnynytksen jälkeen, vaan äidit työnnettiin sängyissä huoneeseen. Suhtaduttiin enemmän kuin sairaaseen.

kunnes kappalainen kävi kirkottamassa. Naapurin emäntä kävi lypsämässä niin kauan.

hiihtänyt kouluun kesät talvet, lypsänyt lehmät siinä samalla kun olen synnyttänyt ja lapsen pyöräytyksen jälkeen mennyt samantien tekemään heinää. Vauvaa en kuitenkaan ole jättänyt tietenkään hetkeksikään yksin, koska eihän se nyt isänsä kanssa pärjää, kyllä se äidin tarvitsee.



Kyllä nykyajan naiset ovat pullamössöä ja minä olen pyhimys, nih!

synytyksen jälkeen piti maata sängyssä ja vauva vietiin vauvalaan. Näin oli vielä 80-luvulla jolloin siskoni syntyi. Ei tullut kuuloonkaan, että äidin olisi itse pitänyt hoitaa lapsensa yksin.

jolloin äidistäkin pidettiin huolta ja sai levätä. Äidit oli osastollakin päiväkausia ja vauvat vietiin vauvalaan. Nykyään tuollainen olisi kauhistus ja huonon äidin merkki.