Miten kätilö voi puhua tällaista p-aa?!

kun päätöstä puudutuksen antamisesta ei tee kätilö, vaan lääkäri? Tämä kivunlievitys synnytykessä on sellainen ikuisuusaihe, että siitä saa lukea lehdistä tasaisin väliajoin. Ensin kätilöliitto paheksuu kivunlievitystä ja väittää, että kipu tekee äidin ja saa kiintymään lapseen (tämä on siis lähes suora lainaus Oulaisissa toimineen kätilön haastattelusta) ja sen jälkeen haastatellaan lääkäriä, joka kumoaa nuo kätilöiden väitteet, ja kertoo kuinka paljon turvallisempia ja nopeampia (!!) synnytykset ovat oikean kipulääkityksen kanssa.

Tuosta jutusta sai muuten sellaisen hauskan käsityksen, että ne vauvat ei nuku ollenkaan vaan tarvitsevat jatkuvasti äitinsä läheisyyttä. Oikeastihan vastasyntynyt on unessa suuren osan ajasta (ja taatusti nukkuu enemmän kuin imee tissiä, noin ajallisesti, tai muuten on reppana todella nälissään). Siitä ei ole mitään haittaa, että lapsi, joka on kapaloissaan ja nukkuu muovikärryssä, on siellä kansliassa kun äiti käy haukkaamassa happea. Nukkuuhan se lapsi kotonakin pinniksessä. Ei äiti voi jättää muita lapsiaan heitteille sen vuoksi että istuu siinä vieressä tuijottamassa lastaan. Nopein tapa saada esikoisen äidit masentumaan on antaa ymmärtää, ettei vauvasta saa olla senttiä kauempana tai on huono äiti. Ja jos siitä ahdistuu, ettei edes suihkuun pääse rauhassa, on vielä huonompi äiti. Jokaisen ihmisen on pakko vetää happea välissä tai päässä alkaa poksumaan, ja ne äidit jotka kävivät juomassa kupin kahvia kanttiinissa, kuulostavat minusta järkeviltä ihmisiltä.

Mulle on joka ainoa kerta tarjottu kivunlievitystä, kolme kertaa olen synnyttänyt. Yksi kätilö oli selvästi epiduraalivastainen, mutta ei alkanut siitä inttää kun kerroin mielipiteeni selvästi. Joten mulla on kyllä aika positiivinen kuva kätilöistä (ja kätilöliitosta) ja siitä, että kyllä he sitä kipua haluavat monilla eri keinoin poistaa.

Ja miksi sitä kahvia piti oikein erikseen lähteä kanttiinista hakemaan, kun sitä sai sieltä osastoltakin? Ja on se aika ankeeta tulevaisuutta ajatellen, jos äidin pää alkaa poksua jo synnärillä, silloin ollaan heikoilla kantimilla ja tarvitaan muutakin apua kuin kätilöitä.

Veljieni vaimot, jotka ovat siihen aikaan synnyttäneet (minulla veljeeni isot ikäerot) kertoivat kuinka kauheaa se oli kun sairaalassa piti maata 5 päivää ja vauvaa näki vain syöntiaikaan ja isä näki vauvan vain lasi-ikkunan takaa.

No, saipa äiti omaa aikaa ja levätä ja ei tarvinnut hoitaa omaa lastaan. Siihen haluaa nykyajan mammat takaisin.

Minusta oli ihana kun oli vierihoito ja veljieni vaimot oli tosi kateellisia siitä.

synytyksen jälkeen piti maata sängyssä ja vauva vietiin vauvalaan. Näin oli vielä 80-luvulla jolloin siskoni syntyi. Ei tullut kuuloonkaan, että äidin olisi itse pitänyt hoitaa lapsensa yksin.

lastenhoitajaa, että saisit viettää miehesi kanssa aikaa kanttiinissa.

Ainakin itse sain keittää osastolla kahvia kahvinkeittimellä niin paljon kuin halusin. Jääkaappi oli ruokaa täynnä ja siellä salissa sai miehen kanssa kahvitella ja vauva oli vieressä.

Ei ihme jos mammat tappaa vauvojaan nykyään niin paljon jos pälli leviää jo synnärillä kun joutuu reppanat hoitamaan itse omaa vauvaansa.

Miksihän nämä niitä vauvoja tekevät jos eivät kestä niitä edes pari päivää synnytyksen jälkeen vaan on heti päästävä niistä eroon.

hiihtänyt kouluun kesät talvet, lypsänyt lehmät siinä samalla kun olen synnyttänyt ja lapsen pyöräytyksen jälkeen mennyt samantien tekemään heinää. Vauvaa en kuitenkaan ole jättänyt tietenkään hetkeksikään yksin, koska eihän se nyt isänsä kanssa pärjää, kyllä se äidin tarvitsee.

Kyllä nykyajan naiset ovat pullamössöä ja minä olen pyhimys, nih!

Misihän muuten ne sängyt on semmosia kapeita joissa laitaa vain siellä päässä, kun kuitenkin vauvan suositellaan olevan koko ajan vieressä. Pelotti aina että vauva tippuu siitä, eikä itse mahtunut kuin kyljelleen vauvan viereen (enkä ole ylipainoinen).



6

Tuskin kovin monessa synnytyssairaalassa on enää lastenhoitajia hoitamassa vauvoja. Kätilöillä taas on ihan muutakin tekemistä kuin vahtia terveitä vastasyntyneitä. Näin siis luulisin, mutta voihan siinä olla jokin muukin syy että äitien oletetaan itse hoitavan vauvansa.



Joku aiemmin kertoi että naapurisängyn äitien kanssa olivat sopineet tutin laittamisesta toistensa vauvalle jos oma äiti ei ole paikalla. Minä suuttuisin aivan älyttömästi jos joku muu äiti koskisi minun vauvaani edes sen tutin laittamisen verran. Tai siinä tapauksessa olisi ehkä ok jos olisi erittäin huolellisesti desinfioinut kätensä, muuten ei.

Minä en kyllä olisi pystynyt siitä naapurin vauvasta vielä huolehtimaan. Omankin kanssa oli vaikeaa, kun liikkuminen sattui niin paljon.



6

kun päätöstä puudutuksen antamisesta ei tee kätilö, vaan lääkäri? Tämä kivunlievitys synnytykessä on sellainen ikuisuusaihe, että siitä saa lukea lehdistä tasaisin väliajoin. Ensin kätilöliitto paheksuu kivunlievitystä ja väittää, että kipu tekee äidin ja saa kiintymään lapseen (tämä on siis lähes suora lainaus Oulaisissa toimineen kätilön haastattelusta) ja sen jälkeen haastatellaan lääkäriä, joka kumoaa nuo kätilöiden väitteet, ja kertoo kuinka paljon turvallisempia ja nopeampia (!!) synnytykset ovat oikean kipulääkityksen kanssa.

Tuosta jutusta sai muuten sellaisen hauskan käsityksen, että ne vauvat ei nuku ollenkaan vaan tarvitsevat jatkuvasti äitinsä läheisyyttä. Oikeastihan vastasyntynyt on unessa suuren osan ajasta (ja taatusti nukkuu enemmän kuin imee tissiä, noin ajallisesti, tai muuten on reppana todella nälissään). Siitä ei ole mitään haittaa, että lapsi, joka on kapaloissaan ja nukkuu muovikärryssä, on siellä kansliassa kun äiti käy haukkaamassa happea. Nukkuuhan se lapsi kotonakin pinniksessä. Ei äiti voi jättää muita lapsiaan heitteille sen vuoksi että istuu siinä vieressä tuijottamassa lastaan. Nopein tapa saada esikoisen äidit masentumaan on antaa ymmärtää, ettei vauvasta saa olla senttiä kauempana tai on huono äiti. Ja jos siitä ahdistuu, ettei edes suihkuun pääse rauhassa, on vielä huonompi äiti. Jokaisen ihmisen on pakko vetää happea välissä tai päässä alkaa poksumaan, ja ne äidit jotka kävivät juomassa kupin kahvia kanttiinissa, kuulostavat minusta järkeviltä ihmisiltä.

Mulle on joka ainoa kerta tarjottu kivunlievitystä, kolme kertaa olen synnyttänyt. Yksi kätilö oli selvästi epiduraalivastainen, mutta ei alkanut siitä inttää kun kerroin mielipiteeni selvästi. Joten mulla on kyllä aika positiivinen kuva kätilöistä (ja kätilöliitosta) ja siitä, että kyllä he sitä kipua haluavat monilla eri keinoin poistaa.

Ja miksi sitä kahvia piti oikein erikseen lähteä kanttiinista hakemaan, kun sitä sai sieltä osastoltakin? Ja on se aika ankeeta tulevaisuutta ajatellen, jos äidin pää alkaa poksua jo synnärillä, silloin ollaan heikoilla kantimilla ja tarvitaan muutakin apua kuin kätilöitä.

mitään iltapäiväkahvia ei tosiaan saanut kummassakaan näistä.

No, epiduraalia en ole ottanut kertaakaan, vaikka sitä on tarjottukin, saanko tällä anteeksi sen, että kävin hakemassa sen kahvikupin?

Tuskin kovin monessa synnytyssairaalassa on enää lastenhoitajia hoitamassa vauvoja. Kätilöillä taas on ihan muutakin tekemistä kuin vahtia terveitä vastasyntyneitä. Näin siis luulisin, mutta voihan siinä olla jokin muukin syy että äitien oletetaan itse hoitavan vauvansa.

Joku aiemmin kertoi että naapurisängyn äitien kanssa olivat sopineet tutin laittamisesta toistensa vauvalle jos oma äiti ei ole paikalla. Minä suuttuisin aivan älyttömästi jos joku muu äiti koskisi minun vauvaani edes sen tutin laittamisen verran. Tai siinä tapauksessa olisi ehkä ok jos olisi erittäin huolellisesti desinfioinut kätensä, muuten ei.

joku tutin laittais sen sun lapsen suuhun. Eiköhän sille lapselle ole ihan hyväksi saada vähän pöpöjä, et sä sitä voi missään ilmakuplassa pitää loppuikäänsä. Kuitenkin lähdet heti pian kotiuduttasi sen lapsen kanssa shoppailemaan ja arvaas vaan kuinka paljon se sieltä kaikkea basilleja saa.

että lähde kävelylle! Kahvioon tai ulkoilemaan mutta lähde, se nopeuttaa palautumista.



Jännä, että tämä onkin toiselle lisää raskasta työtä. Onko se kenties hoitavan henkilön asennetta vai eikö kävely olekaan ok?

en ymmärrä miksi kaikesta pitää tehdä niin vaikeaa ja hankalaa.

Varmasti vielä kymmenen vuotta sitten näin oli, mutte ei enää.

Mutta sinun lapsesi seon ei sen hoitajan. Ei se kuulu henkilökunnan hoitaa sinun lastasi

Sinne palkattuja lastenhoitajia lähinnä mietin. Mikä idea niiden on siellä olla töissä, jos niiltä ei sitä työtä voi edellyttää?

Ja kuten sanottu, omaa vauvaani on synnärillä hoitanut itseni lisäksi mies, että siitä ei ole kiinni, mutta mietinpä vain.

Toi artikkeli oli kyllä aika ikävään sävyyn kirjoitettu, mutta tarkoitus oli kai kärjistää... toivottavasti. Vähän sama kun sanottaisiin, että kaupan asiakkaat aina valittavat jonoista kassoille (eivät ole tottuneet odottamaan) tai että vanhemmat yleisesti odottavat, että opettajat opettavat Ville-Veerat harjaamaan hampaansa.



Mä olen saanut (esikoistani odotan) niin neuvolasta, kuin synnäriltä kuin kavereiltani sen käsityksen, että ihmiset ovat yksilöitä ja jokainen synnytys on omalaatuinen juttunsa. Joskus äiti on väsyneempi kuin toisella kertaa ja silloin kätilöt voivat auttaa äitiä enemmän. Joskus kivunlievitystä suositellaan, joskus sitä ei ehditä antaa. Jne.



Mutta kyllä tästä ketjusta jotenkin näkyy se, ettei naisilla kovin solidaarisuutta ole. Ihmeellistä nokittelua sillä, kuka on hyvä äiti ja kuinka vain kipu jalostaa äidiksi kasvamista.

Tuskin kovin monessa synnytyssairaalassa on enää lastenhoitajia hoitamassa vauvoja. Kätilöillä taas on ihan muutakin tekemistä kuin vahtia terveitä vastasyntyneitä. Näin siis luulisin, mutta voihan siinä olla jokin muukin syy että äitien oletetaan itse hoitavan vauvansa.

Joku aiemmin kertoi että naapurisängyn äitien kanssa olivat sopineet tutin laittamisesta toistensa vauvalle jos oma äiti ei ole paikalla. Minä suuttuisin aivan älyttömästi jos joku muu äiti koskisi minun vauvaani edes sen tutin laittamisen verran. Tai siinä tapauksessa olisi ehkä ok jos olisi erittäin huolellisesti desinfioinut kätensä, muuten ei.

joku tutin laittais sen sun lapsen suuhun. Eiköhän sille lapselle ole ihan hyväksi saada vähän pöpöjä, et sä sitä voi missään ilmakuplassa pitää loppuikäänsä. Kuitenkin lähdet heti pian kotiuduttasi sen lapsen kanssa shoppailemaan ja arvaas vaan kuinka paljon se sieltä kaikkea basilleja saa.

Sä voit mun puolesta vaikka uittaa vastasyntyneesi paskassa, mutta minä en. Vastasyntynyt ei todellakaan tarvitse mitään bakteereita, vaikka niitä toki myöhemmin sitten saakin ja on hyväkin altistua. Ja ei, en aio lähteä shoppailemaan vastasyntyneen kanssa. Ja vaikka lähtisinkin niin ei sielläkään kukaan likaisilla käsillään koske vauvaa.

Tuosta jutusta sai muuten sellaisen hauskan käsityksen, että ne vauvat ei nuku ollenkaan vaan tarvitsevat jatkuvasti äitinsä läheisyyttä. Oikeastihan vastasyntynyt on unessa suuren osan ajasta (ja taatusti nukkuu enemmän kuin imee tissiä, noin ajallisesti, tai muuten on reppana todella nälissään). Siitä ei ole mitään haittaa, että lapsi, joka on kapaloissaan ja nukkuu muovikärryssä, on siellä kansliassa kun äiti käy haukkaamassa happea. Nukkuuhan se lapsi kotonakin pinniksessä. Ei äiti voi jättää muita lapsiaan heitteille sen vuoksi että istuu siinä vieressä tuijottamassa lastaan. Nopein tapa saada esikoisen äidit masentumaan on antaa ymmärtää, ettei vauvasta saa olla senttiä kauempana tai on huono äiti. Ja jos siitä ahdistuu, ettei edes suihkuun pääse rauhassa, on vielä huonompi äiti. Jokaisen ihmisen on pakko vetää happea välissä tai päässä alkaa poksumaan, ja ne äidit jotka kävivät juomassa kupin kahvia kanttiinissa, kuulostavat minusta järkeviltä ihmisiltä.

Olin samaa mieltä kanssasi tuohon "... on siellä kansliassa kun äiti käy haukkaamassa happea" -kohtaan asti. Aivan niin, (monet, ei kaikki) vauvat nukkuvat paljon, joten mikä estää ottaa vauvaa siinä muovisängyssä nukkuvana mukaan kahville? Kyse ei ole nyt siitä, että pitäisi tuijottaa vauvaa 24/7 sen ekan vuoden, mutta kyllä ne ekat pari vuorokautta pitäisi keskittyä vauvaan ja "symbioosin" muodostamiseen ja antaa vauvan tehdä töitä sen eteen että maito nousisi rintoihin. Jos tuossa muutamassa ekassa päivässä ehtii jo pää posahtaa, kun ei pääse minnekään ilman vauvaa, pitäisi kyllä hakea apua.

Se on niiiiiiin väsynyt synnytyksestä, että haluaa kätilöiden hoitavan vauvan kun mammaa niiiiiiiin väsyttää.

Ja silti se haluaa laukkoa miehensä kanssa jatkuvasti kahviossa kahvilla ja kätilöiden hoitavan vauvan.

Eli nykymamma haluaa, että kätilöt ottavat vauvan ja hoitavat sitä kokonaan muutaman päivän. Uusi äiti haluaa maata ja levätä ja lueskella lehtiä ja syödä herkkuja ja odottaa, että sille kannetaan kaikki eteen. Lisäksi se haluaa virikkeitä ulkoilemalla ja kahviossa ja viettämällä aikaa osaston ulkopuolella laukkomassa koko ajan jossain viihdykkeessä miehensä kanssa.

Vauvanhoito on sitä kaikkein pahinta ja viimeisintä, mitä nykymamma haluaa tehdä. Nykymammaa pitää kuskata sairaalasängyllä, että se saa levätä, mutta yhtäkkiä se haluaa kipittää omilla jaloillaan monta kertaa päivässä alakerran kahvioon.

että lähde kävelylle! Kahvioon tai ulkoilemaan mutta lähde, se nopeuttaa palautumista.

Jännä, että tämä onkin toiselle lisää raskasta työtä. Onko se kenties hoitavan henkilön asennetta vai eikö kävely olekaan ok?

Siis Kättärillä oli lastenhoitaja, oli pointtini.

Se on niiiiiiin väsynyt synnytyksestä, että haluaa kätilöiden hoitavan vauvan kun mammaa niiiiiiiin väsyttää.

Ja silti se haluaa laukkoa miehensä kanssa jatkuvasti kahviossa kahvilla ja kätilöiden hoitavan vauvan.

Eli nykymamma haluaa, että kätilöt ottavat vauvan ja hoitavat sitä kokonaan muutaman päivän. Uusi äiti haluaa maata ja levätä ja lueskella lehtiä ja syödä herkkuja ja odottaa, että sille kannetaan kaikki eteen. Lisäksi se haluaa virikkeitä ulkoilemalla ja kahviossa ja viettämällä aikaa osaston ulkopuolella laukkomassa koko ajan jossain viihdykkeessä miehensä kanssa.

Vauvanhoito on sitä kaikkein pahinta ja viimeisintä, mitä nykymamma haluaa tehdä. Nykymammaa pitää kuskata sairaalasängyllä, että se saa levätä, mutta yhtäkkiä se haluaa kipittää omilla jaloillaan monta kertaa päivässä alakerran kahvioon.

että lähde kävelylle! Kahvioon tai ulkoilemaan mutta lähde, se nopeuttaa palautumista.

Jännä, että tämä onkin toiselle lisää raskasta työtä. Onko se kenties hoitavan henkilön asennetta vai eikö kävely olekaan ok?

Kärjistäminen on niin helppoa.

Ajattelin samalla tavalla kun luin jutun: ihme asenne tuolla kätilöllä. Synnytyskipu (supistukset) oli ainakin minulle järkytys ja jotakin sellaista mitä ei todellakaan pystynyt etukäteen kuvittelemaan. Miksi sellaista kipua pitäisi kestää, jos apukeinoja on olemassa? Olin myös synnytyksen jälkeen niin kipeä ja väsynyt, että olisin todella tarvinnut lepoa ja toipumisaikaa.



Itselläni taas ei ole yhtään kokemusta raskauspahoinvoinnista. Kätilön logiikalla voisinkin väittää oksentelevia odottavia äitejä huomionkipeiksi teeskentelijöiksi...

Varmasti vielä kymmenen vuotta sitten näin oli, mutte ei enää.

Mutta sinun lapsesi seon ei sen hoitajan. Ei se kuulu henkilökunnan hoitaa sinun lastasi

Sinne palkattuja lastenhoitajia lähinnä mietin. Mikä idea niiden on siellä olla töissä, jos niiltä ei sitä työtä voi edellyttää?

Ja kuten sanottu, omaa vauvaani on synnärillä hoitanut itseni lisäksi mies, että siitä ei ole kiinni, mutta mietinpä vain.

harmi, jos ei enää

Mutta minäpä kävinkin viettämässä ns. penkkareita synnäriltä käsin, ja jätin vauvan kätilöille. Mitäs siihen sanotte!

Ei ole tarvis hakea kanttiinista kahvia, kun voi keittää ihan itse... ja kotona ei samassa huoneessa ole myöskään vieraita kuuntelemassa kaikkea, mitä äiti ja hänen vieraansa puhuvat. Sairaalassa ei ole yksityisyyttä, paitsi ulkona ja kanttiinissa omassa pöydässä.