Lue keskustelun säännöt.
Lopetin täysin mieheni "äitinä olemisen" ja seuraukset alkavat kypsyä :D
10.10.2014 |
Elämme jännittäviä aikoja!
Päätin tuossa parisen viikkoa sitten, etten ole enää mieheni äiti ja sitä myöden lopetin kaiken ns. passaamisen ja "nalkuttamisen".
Jos mies jättää tavaroitaan ns. vääriin paikkoihin (esim. jätti vasaran keskelle eteisen lattiaa kun käytti sitä johonkin tietokonehommaansa) niin en siivoa niitä oikeille paikoilleen vaan laitan ne miehen työpöydälle tms miehen "omalle alueelle".
En enää myöskään osta hänelle hänen käyttämiään hygieniatuotteita ja omanikin olen siirtänyt "piiloon" (eri paikkaan), jotta hän ei voi tapansa mukaan siirtyä käyttämään minun tuotteitani omiensa loputtua kun ei saa aikaiseksi ostaa uusia.
Maksan itse yhteiset laskut, hänen nimellään tulevista en kysele yhtään mitään. Saa nähdä koska alkaa perintäkirjeet putoilla koska yleensä hän maksaa omat laskunsa vasta kun kyselen moneen otteeseen. Silloinkin hän hermostuu kun muka "tekee kaiken väärin" kun minä nalkutan, vaikka totuus on, ettei hän tee yhtään mitään ja joutuu aikamoiseen kiipeliin jos ei ala hoitaa hommiaan ilman että minä pidän huolen ja muistutan. Mutta sori, se on loppu nyt :D
Hänellä on myös tapana kasata likaiset vaatteet työtuolilleen. Ennen aina tämän 4 vuotta kestäneen suhteen aikana tasaisin väliajoin joko itse otin siitä likaiset vaatteet pois ja vein pyykkiin tai sanoin hänelle asiasta (monta kertaa) kunnes hän lopulta itse vei ne pyynnöstä pesuun. Nyt en ole sanonut sanallakaan asiasta ja tilanne on se, että miehellä taitaa olla enää yksi ainoa puhdas paita kaapissa jäljellä, kaikki muut vaatteet ovat likasena tuolilla. Hän ei tajua tehdä asialle mitään, vaikka välillä nostan lattialle pudonneita vaatteita takaisin siihen tuolille ja mikä uskomattominta: hän ISTUU nykyään sen vaatekasan päällä käyttäen vain tuolin reunaa. Hän ei siis edes enää mahdu kunnolla sille tuolille, mutta SILTI hän ei tajua(???) viedä niitä p*skaisia vaatteita siitä pois. Seuraan suurella mielenkiinnolla, miten tämä tuoliepisodi päättyy...
Eli jos samat asiat suhteessa häiritsee mitkä minua häiritsi, niin suosittelen tälläistä testiä ja asennetta kaikille teille! Tässä oppii lisää todella paljon sekä kumppanistaan, että myös itsestään! :D
Kommentit (993)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n 4 vuotta sitten tekemään avaukseen olisi hauska saada päivitystä. Yhteiselo heillä näytti olevan melko alkuvaiheessa, no, ainakin jos omaan taipaleeseemme vertaa.
Meilläkin kieltämättä syntyy sotkua jo parissa päivässä, jollen ole tyhjentämässä tasoja ja laskualustoja. Mutta kokonaiskuvassa se on minulle pieni vaiva. Tämä nyt vaan on meidän työnjakomme.
Mies käy pyytämättä kaupassa ja huolehtii muutenkin sellaisesta asumisen perushuollosta, mikä vaatii kodin ulkopuolisia asiointeja. Samoin jos on kotiimme tulevia huoltokäyntejä, hän järjestää niille aikatauluistaan ajan ja valvonnan, joihin minun ei tarvitse puuttua.
Meillä on molemmilla omat tulomme ja tilimme, mutta perheenä myös yhteistili ja yhteinen kirjanpito. Jälkimmäisen pitämisestä ajan tasalla vastaan minä.
Yleissiivoukset teemme yhdessä.
Koska kokkaus (ja itseasiassa myös tiskaus sen jälkeen kun luovuimme tiskikoneesta) on rentoutumiskeino minulle, omin sen usein tehtäväkseni. Vaatehuoltoon olen kehittänyt systeemin joka on todettu sekä vaivattomaksi, että toimivaksi eli ei ole ollut syytä sotkea sitä.
Yhteispelillä ja sopivalla hauskanpidolla on menty viimeiset 30 vuotta.
Mies-83 kirjoitti:
Iltapäivää! Tulikin yllättäen työkeikka enkä ole käynyt tänään täällä palstalla. Alkuviikko meni laiskotellen. Kyllä ihminen sellaistakin toisinaan elämäänsä tarvitsee. Ja ajankuluksi ajatusten vaihtoa, esim täällä vauvapalstalla.
Parille skeptikolle muutama huomio: olen aivan luonnollinen henkilö. Mistä te tiedätte missä asun? Vaikka jossain Keski-Suomessa on nyt Hiihtoloma niin mitä se vaikuttaa työikäisen vuosiloman ajankohtaan? Pakonomaisesto patologisoitte minut Laasaseksi. En ole Laasanen. Eilen tuli tosiaan päivystettyä palstalla. So not? Kai sitä huonompiakin harrastuksia voi olla? Lapset viettävät lomaa anoppilassa pari päivää, vaimo oli töissä kun joku jo epäili ettei mitään perhettä edes ole.
---
Tuosta itsetunnon syntymisestä. Kertokaa nyt sitten mistä se ihmisille tulee jos ei ympäristön ja läheisten arvonannosta? Se on jotain sisältä kumpuavaa karismaa jota joko on tai ei, vai? Kyllä miehen omakuva ja itsetunto syntyy siitä, että voi olla arvokas ja kunnioitettu etupäässä juuri työn, statuksen, toimeentulon, saavutusten ja sen sellaisten kautta. Kun nauttii muiden miesten arvostusta, saa myös siinä sivutuotteena sitten naisten arvostusta. Koska naiset haluavat voittajan. Riisukaa mieheltä mahdollisuus itsensä kohottamiseen työn, statuksen, toimeentulon jne hankkimiseen ja käskekää kokea hyvää itsetuntoa siitä mitä on. "Olet vaan oma ittes", niinkuin nykyään kaikkia neuvotaan. Metsään menee.
Eli eivät ne kotityöt nyt ainakaan voi olla miehelle mikään hyvän itsetunnon, itsearvostuksen ja kunnian lähde. Vielä vähemmän pelkästään ne, esim työttömälle. Jos tämän ymmätäisitte, ymmärtäisitte ehkä hitusen miesten ajattelutavasta ja mielenmaisemasta. Tärkeätä on olla kunniallinen ja kunnioitettu. Kotityöt eivät kohota miestä jalustalle hitustakaan.
Mutta vielä haitallisempaa on puheet siitä, että edes niitä kotitöitä kiltteyttään tekeviä miehiä ei saisi edes kehua. Eli jos nyt sitten jostain pyykkäämisestä tai vessan siivoomisesta voisi saada vaimolta jonkun kehun ja nostaa osakkeita esim anopin silmissä niin sekin on jonkun mielestä väärin. Pitäisi vain tehdä ilman kiitosta koska niin vain kuuluu tehdä ja vaimokin tekee. Esim täällä palstalla on toisinaan aloituksia tyyliin "miksi koti-isät saavat hehkutusta" "Miksi kotitöitä tekevät miehet ansaitsisivat kehuja" jne. Tehkää vain tällaisia oletuksia, ottakaa miesten tekemät kotityöt itsestäänselvyytenä ja valittakaa sitten palstalla miksi miehiä ei kiinnosta kotityöt. Ei tietenkään kiinnosta jos samaan aikaan voi kohottaa statustaan vaikkapa nyt sitten erilaisilla netin keskustelupalstoilla pätemällä, erilaisissa verkon kautta pelattavissa peliyhteisöissä tai vaikka verkkopokerissa. Kodin ulkopuolella tapahtuvista haasteista puhumattakaan.
Tämän kirjoittajan kaltaisen kanssa ei kannata tietenkään ryhtyä parisuhteeseen lainkaan, koska hän ei etsi kumppania vaan egoa pönkittävää palvelija-äiti-seksirobottia. :D
Hän on myös hyvä esimerkki siitä, miksi osa naisista jää kokonaan yksin. Jos on tarjolla tämän kaltaisia "löytöjä", sinkkuus on yksinkertaisesti kaikin tavoin parempi optio.
Toisaalta, esim. omat veljeni huolehtivat lapsistaan ja kodistaan niin kuin aikuiset. Keskenkasvuisuus ei ole mikään miesten yleinen asenne. Hyvin koomiseksi nämä tällaisten miesten avaukset tekee se, että seuraa itkupotkuraivarit, kun naiset eivät ole kiinnostuneita kuin maksimissaan seksistä. :D Tosin vaikea kuvitella että tuolla asenteella olisi edes siihen kiinnostava optio. Varmaan luennoisi ennen riisumista siitä, kuinka häntä pitää kehua ja palvoa, kun suorittaa kolme työntöä ja tuijotus -bravuurinsa. :D
Ei voi tuon töräytyksen jälkeen kuin todeta että vauva.fi:n keskustelijat ovat täydellisen kykenemättömiä asialliseen, asiapohjaiseen keskusteluun. Pelkkää henkilökohtaisuuksiin menemistä, olkiukon hakkaamista ja tahallisra väärinymmärtämistä ja mustamaalaamista. M.O.T.
Vierailija kirjoitti:
Mies-83 kirjoitti:
Iltapäivää! Tulikin yllättäen työkeikka enkä ole käynyt tänään täällä palstalla. Alkuviikko meni laiskotellen. Kyllä ihminen sellaistakin toisinaan elämäänsä tarvitsee. Ja ajankuluksi ajatusten vaihtoa, esim täällä vauvapalstalla.
Parille skeptikolle muutama huomio: olen aivan luonnollinen henkilö. Mistä te tiedätte missä asun? Vaikka jossain Keski-Suomessa on nyt Hiihtoloma niin mitä se vaikuttaa työikäisen vuosiloman ajankohtaan? Pakonomaisesto patologisoitte minut Laasaseksi. En ole Laasanen. Eilen tuli tosiaan päivystettyä palstalla. So not? Kai sitä huonompiakin harrastuksia voi olla? Lapset viettävät lomaa anoppilassa pari päivää, vaimo oli töissä kun joku jo epäili ettei mitään perhettä edes ole.
---
Tuosta itsetunnon syntymisestä. Kertokaa nyt sitten mistä se ihmisille tulee jos ei ympäristön ja läheisten arvonannosta? Se on jotain sisältä kumpuavaa karismaa jota joko on tai ei, vai? Kyllä miehen omakuva ja itsetunto syntyy siitä, että voi olla arvokas ja kunnioitettu etupäässä juuri työn, statuksen, toimeentulon, saavutusten ja sen sellaisten kautta. Kun nauttii muiden miesten arvostusta, saa myös siinä sivutuotteena sitten naisten arvostusta. Koska naiset haluavat voittajan. Riisukaa mieheltä mahdollisuus itsensä kohottamiseen työn, statuksen, toimeentulon jne hankkimiseen ja käskekää kokea hyvää itsetuntoa siitä mitä on. "Olet vaan oma ittes", niinkuin nykyään kaikkia neuvotaan. Metsään menee.
Eli eivät ne kotityöt nyt ainakaan voi olla miehelle mikään hyvän itsetunnon, itsearvostuksen ja kunnian lähde. Vielä vähemmän pelkästään ne, esim työttömälle. Jos tämän ymmätäisitte, ymmärtäisitte ehkä hitusen miesten ajattelutavasta ja mielenmaisemasta. Tärkeätä on olla kunniallinen ja kunnioitettu. Kotityöt eivät kohota miestä jalustalle hitustakaan.
Mutta vielä haitallisempaa on puheet siitä, että edes niitä kotitöitä kiltteyttään tekeviä miehiä ei saisi edes kehua. Eli jos nyt sitten jostain pyykkäämisestä tai vessan siivoomisesta voisi saada vaimolta jonkun kehun ja nostaa osakkeita esim anopin silmissä niin sekin on jonkun mielestä väärin. Pitäisi vain tehdä ilman kiitosta koska niin vain kuuluu tehdä ja vaimokin tekee. Esim täällä palstalla on toisinaan aloituksia tyyliin "miksi koti-isät saavat hehkutusta" "Miksi kotitöitä tekevät miehet ansaitsisivat kehuja" jne. Tehkää vain tällaisia oletuksia, ottakaa miesten tekemät kotityöt itsestäänselvyytenä ja valittakaa sitten palstalla miksi miehiä ei kiinnosta kotityöt. Ei tietenkään kiinnosta jos samaan aikaan voi kohottaa statustaan vaikkapa nyt sitten erilaisilla netin keskustelupalstoilla pätemällä, erilaisissa verkon kautta pelattavissa peliyhteisöissä tai vaikka verkkopokerissa. Kodin ulkopuolella tapahtuvista haasteista puhumattakaan.
Tämän kirjoittajan kaltaisen kanssa ei kannata tietenkään ryhtyä parisuhteeseen lainkaan, koska hän ei etsi kumppania vaan egoa pönkittävää palvelija-äiti-seksirobottia. :D
Hän on myös hyvä esimerkki siitä, miksi osa naisista jää kokonaan yksin. Jos on tarjolla tämän kaltaisia "löytöjä", sinkkuus on yksinkertaisesti kaikin tavoin parempi optio.
Toisaalta, esim. omat veljeni huolehtivat lapsistaan ja kodistaan niin kuin aikuiset. Keskenkasvuisuus ei ole mikään miesten yleinen asenne. Hyvin koomiseksi nämä tällaisten miesten avaukset tekee se, että seuraa itkupotkuraivarit, kun naiset eivät ole kiinnostuneita kuin maksimissaan seksistä. :D Tosin vaikea kuvitella että tuolla asenteella olisi edes siihen kiinnostava optio. Varmaan luennoisi ennen riisumista siitä, kuinka häntä pitää kehua ja palvoa, kun suorittaa kolme työntöä ja tuijotus -bravuurinsa. :D
Minusta tuossa oli oikein hyvin tiivistetty se miksi päädytään tilanteeseen ettei kotityö kiinnosta. Ei se tarkoita että se Oikeuttaisi sitä. Se että tuon tiedon sivuuttaa täysin "harhaoppisena" on haitaksi vain itselleen. Naisille itsetunnon ja arvostuksen yleisin boostaaja taas on.. koti ja perhe. "Äiteys". Eikö vain? Asenteet tuohon tulee tietenkin ympäristöstä. Molemmissa tapauksissa. Se että niitä haluaa muuttaa vaatii sen että niitä ymmärtää.
Mutta tosiaan helpompi vain dissata ja lähteä tuolle henk koht solvausten linjalle. Hyvin naismaista. Bravo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies-83 kirjoitti:
Ei voi tuon töräytyksen jälkeen kuin todeta että vauva.fi:n keskustelijat ovat täydellisen kykenemättömiä asialliseen, asiapohjaiseen keskusteluun. Pelkkää henkilökohtaisuuksiin menemistä, olkiukon hakkaamista ja tahallisra väärinymmärtämistä ja mustamaalaamista. M.O.T.
Mieti nyt itsekin, mitä töräyttelet. Sinusta työtön mies, joka käy kaupassa ostamassa ruokaa, valmistaa sen, siivoaa jälkensä, pesee vessan, tiskaa ja pyykkää on työssäkäyvän naisen keittiöpiika. Miehen pitää syödä, hänen pitää pedata sänky, jossa itse nukkuu, viedä pois roskat, joita on itse tehnyt, pestä vessa, jota itse käyttää, pestä pyyhkeet ja lakanat, joita itse käyttää, imuroida, koska miehen jäljeltäkin tulee pölyä ja roskaa, mutta tämä kaikki ei sovi miehen tehtäväksi, jos samassa taloudessa asuu työssäkäyvä nainen. Minulla ei mene jakeluun, miten ihmeessä sinä pystyt perustelemaan tuon? Älä selitä miehen omanarvontunnosta, koska miehen pitää tehdä tuo kaikki vaikka asuisi yksin.
Meillä on tämä toiminut jo 15 vuotta!
Keräilen miehen tavaroita pitkin taloa ja todellakin siirrän ne hänen työpäydälleen. Meillä on työpöydät vastakkain ja työnnän aina takaisin sen puolelle tavaraa jos alkavat vyöryä mun pöydälle. Jos on tulossa vieraita, kehoitan siivoamaan ja näin tekeekin. Tai jos on vaikka reissussa niin siivoan kamat laatikkoon tms ja laitan sen sängyn päälle piiloon vieraiden katseilta. Siivoaa sitten siitä jos mielii smaan sänkyyn nukkumaan.
Vaatteet hän kerää myöskin omalle tuolilleen. On itse näistä vastuussa, toki tuo pyykkiin myös ettei kaikki jää tähän. Sama vieras-kuvio, eli läjä siirtyy sängylle jos ei itse ole saanut aikaiseksi.
Onko tässä jotain kummaa? :D Minä en pidä nalkutuksesta ja mies ei pidä sen kuuntelemisesta. Joku raja kuitenkin oltava - meillä toimii vieraat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloituksesta päätellen kyseessä on tyypillinen nainen, joka aluksi haluaa leikkiä kotia ja hössöttää. Ja mies on tyytyväinen, kun palvelu pelaa kuin kotona. Eli aiheellinen kysymys: Miksi ylipäänsä aloit passata miestä? Pelostako, että jos et ole "kiltti", niin mies jättää sinut, niinkö? Ja kuitenkin heti tehtyäsi muutoksen, passasit kuitenkin miestä. Minä olisin jättänyt vasaran siihen, mihin se miehen kädestä putosi. Ilmoititko muuten miehellesi, että komento taloudessa muuttuu? Luultavasti et, vaan kuvittelet useimpien naisten tavoin, että miehesi osaa lukea ajatuksiasi. Ei osaa! Muuten: jos sinä käytät useammin perheen autoa, niin vaihdatko siihen ilman muuta renkaat keväällä ja syksyllä, käytät auton katsastuksessa ja määräaikaishuolloissa, käyt tankkaamassa, siivoat ja peset auton tarpeen vaatiessa?
En jaksanut lukea aloitusta enempää näitä kirjoituksia, mutta aloitus kuulosti siltä kuin olisit aina hakenut puolisosi autolla kotiin, mutta nyt päätitkin jättää hänet turhia etukäteen kertomatta sinne pakkaseen seisomaan ja kyytiä odottamaan? Ehkä tässä keskusteliketjussa on jo käsitelty rauhallinen ja syvällinen keskustelu puolisoiden välillä töistä ja tehtävistä kotona ja yhteiselossa?
Muuten tuollainen yksipuolinen asioiden muuttaminen on kyllä perseestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies-83 kirjoitti:
Ei voi tuon töräytyksen jälkeen kuin todeta että vauva.fi:n keskustelijat ovat täydellisen kykenemättömiä asialliseen, asiapohjaiseen keskusteluun. Pelkkää henkilökohtaisuuksiin menemistä, olkiukon hakkaamista ja tahallisra väärinymmärtämistä ja mustamaalaamista. M.O.T.
Minusta on ihan asiallista keskustelua, jos tehdään toisen keskustelijan kommenttien perusteella päätelmiä tuosta keskustelijasta sen sijaan, että ulotettaisiin päätelmät koskemaan kaikkia palstan keskustelijoita ja/tai koko hänen edustamaansa sukupuolta. Oletko sinä eri mieltä? Ilmeisesti olet, kun tunnut mielelläsi käyttävän ilmauksia "perinaiselliseen tapaan", "naisille tyypillistä", "mitä muuta voi naisilta odotaakaan" jne. sen lisäksi, että toteat yhden kommentin perusteella (kaikki) vauva.fi-foorumin keskustelijat täydellisen kykenemättömiksi asialliseen, asiapohjaiseen keskusteluun.
Omissa keskustelutaidoissasi on vielä varsin paljon kehitettävää, vaikka tunnut ovan täysin sokea tälle tosiasialle.
Vierailija kirjoitti:
Aloituksesta päätellen kyseessä on tyypillinen nainen, joka aluksi haluaa leikkiä kotia ja hössöttää. Ja mies on tyytyväinen, kun palvelu pelaa kuin kotona. Eli aiheellinen kysymys: Miksi ylipäänsä aloit passata miestä? Pelostako, että jos et ole "kiltti", niin mies jättää sinut, niinkö? Ja kuitenkin heti tehtyäsi muutoksen, passasit kuitenkin miestä. Minä olisin jättänyt vasaran siihen, mihin se miehen kädestä putosi. Ilmoititko muuten miehellesi, että komento taloudessa muuttuu? Luultavasti et, vaan kuvittelet useimpien naisten tavoin, että miehesi osaa lukea ajatuksiasi. Ei osaa! Muuten: jos sinä käytät useammin perheen autoa, niin vaihdatko siihen ilman muuta renkaat keväällä ja syksyllä, käytät auton katsastuksessa ja määräaikaishuolloissa, käyt tankkaamassa, siivoat ja peset auton tarpeen vaatiessa?
Tämä. En voi käsittää, että odotellaan neljä vuotta paasaten ja sitten ollaan, että "nyt riittää". Neljä vuotta opetettu puolisoa käyttäytymään tietyllä tavalla ja sitten tehdään täyskäännös ihan tosta vaan. Ei ristus, naiset...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloituksesta päätellen kyseessä on tyypillinen nainen, joka aluksi haluaa leikkiä kotia ja hössöttää. Ja mies on tyytyväinen, kun palvelu pelaa kuin kotona. Eli aiheellinen kysymys: Miksi ylipäänsä aloit passata miestä? Pelostako, että jos et ole "kiltti", niin mies jättää sinut, niinkö? Ja kuitenkin heti tehtyäsi muutoksen, passasit kuitenkin miestä. Minä olisin jättänyt vasaran siihen, mihin se miehen kädestä putosi. Ilmoititko muuten miehellesi, että komento taloudessa muuttuu? Luultavasti et, vaan kuvittelet useimpien naisten tavoin, että miehesi osaa lukea ajatuksiasi. Ei osaa! Muuten: jos sinä käytät useammin perheen autoa, niin vaihdatko siihen ilman muuta renkaat keväällä ja syksyllä, käytät auton katsastuksessa ja määräaikaishuolloissa, käyt tankkaamassa, siivoat ja peset auton tarpeen vaatiessa?
Tämä. En voi käsittää, että odotellaan neljä vuotta paasaten ja sitten ollaan, että "nyt riittää". Neljä vuotta opetettu puolisoa käyttäytymään tietyllä tavalla ja sitten tehdään täyskäännös ihan tosta vaan. Ei ristus, naiset...
Ei ristus, kieli- ja lukutaidottomat miehet..
Käypä katsomassa vaikka täällä: https://www.kielitoimistonsanakirja.fi/netmot.exe?motportal=80
mikä ero on passaamisella ja paasaamisella. Sitten lue aloitus ja ap:n myöhempiä viestejä. Missä sanotaan, että ap ei ole todellakin paasannut asiasta jo lukemattomia kertoja?
Mies-83 kirjoitti:
Hän saattaa sinkkuuntua ihan kotitöistä huolimatta. Edellinen kommentti ei tuonut mitään uutta keskusteluun. Ihmisellä on hyvä itsetunto kunhan on "sinut itsensä kanssa". Itsetunto on "korvien välissä". Näin ei ole.
Itsetunto tulee siitä että on arvostettu muiden silmissä. Jos potee huonoa itsetuntoa niin aivan psyko-nonsensea on kehoitus ottaa itseään niskasta kiinni ja olemaan sinut itsensä kanssa. Oprah, Dr. Phil vai Furmanko tällaista opettaa? Kannattavampaa on hakea sitä ympäristön arvostusta omilla teoilla ja näytöillä. Ympäristön antama arvonanto voi sitten kohentaa sitä omaakin omanarvontuntoa.
Wikipedia: "Itsetunto eli omanarvontunto tarkoittaa tietoisuutta omasta arvosta, itsekunnioitusta[1]. Itsetunto ei liity välttämättä juurikaan siihen, kuinka menestyksekäs ihminen tosiasiassa on, vaan kysymys on oman itsensä hyväksymisestä ja omiin mahdollisuuksiin uskomisesta."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nauratti apn viesti :D tunnistin itseni.. en sinusta, vaan miehestäsi. Olen kyllä kova sotkemaan ja sietokykyni epäjärjestykselle on puolisoani huomattavasti korkeampi. Omien juttujen loppuessa törkeästi käytän esim. mieheni sukkia.
Todennäköisesti asuntomme muistuttaisi jotakuinkin ämmänsuon kaatopaikkaa ilman että hän korjailisi jälkiäni. Pyykkäys on ainoa kodinhoidollinen toimenpide, mitä siedän ja suoritan oma-aloitteisesti.
Toisaalta taas, itse ravaan kaupassa, hoidan talousasiat ja keksin syötävää tuolle toiselle. Ehkä kaurapuuroa ja kalapuikkoja osaisi laittaa jos en olisi keittiössä hääräämässä.
Onko AP vieläkään keronut,miten kävi heidän liitonsa. Vai eikö kumppani ymärtänyt hoitaa tonttiaan ja ap heitti sen pihalle.
Mun tämä aviomieheni ei tiedä missä meidän roskis sijaitsee. Osaa keittää kahvin mutta jättää käytetyn suodatinpussin keittiön työtasolle. Toinen mitä hän osaa on banaanin ja hedelmien syönnin. Kuorinnan jälkeen hän siististi jättää kuoret minun puolelle ruokapöytää.
Ruokaa hän ei osaa tehdä ollenkaan. On kerran ! alkanut keittämään puuroa, mutta ohje oli kuulemma niin outo ja monimutkainen, että ei kuulemma kannattanut edetä pitemmälle, kuin jo kattilan etsiminen oli kestänyt pitkään. Uh.
Kun hän menee suihkuun, ei löydä pyyhettä ja kun hän tulee suihkusta, ei löydä alusvaatteita.
Kaupassa hän on oppinut asioimaan lunttilapun kanssa n. vuosi sitten. ( sairastuin ja jouduin pitemmäksi aikaa jäämään sairaalaan. Vuodeosastolla kirjoitin hänelle ostoslistaa kun hän tuli mua tervehtimään). Ostoslistaa oli vain valmisruokaa, osaa mikrossa lämmittää. Yllätys oli suuri, kun hän oli oppinut käyttämään sekä pyykinpesu-, että astianpesukonetta. Tosin poikamme oli käynyt häntä siinä opastamassa. Luulen, että poikamme loppuviimein ne koneet käynnisti ja pyykit ripusti.
Tästä minun sairaala-ajanjaksosta hänelle on jäänyt vain tuo kaupassa käyminen, se sujuu mukisematta. Sama kauppa ja tuotteet helposti löydettävissä, kun vain on selkeä Ostoslista mukana, se oli kommentti.
Olemme olleet naimisissa 42 vuotta. Olen antanut kertoa itselleni, että kun hän osaa tehdä käsillään vaikka mitä, on taitava, rakentaa, nikkaroi, perkaa kalat, metsästää ja pilkkoo linnunlihat valmiiksi, OMPELEE ! ( minä en osaa ommella ) niin olkoo kotitöistä ihan ulkona. Mä kuljen perässä, siivoan ja keräilen jätteitä, etsin sukkia ja alkkareita, vaikka ne ovat aina siellä omassa kaapissa, samassa paikassa. Pestynä.
Varmaan meillä sitten menee nallekarkit tasan, eikö ?
Omakin mieheni herätti minut aamulla tekemään hänellä eväsleivät töihin, kun en ollut muistanut illalla tehdä. Nyt saakin sitten kokkailla omat ruokansa itse ja hyvinhän se sujuu.
Vierailija kirjoitti:
Mies-83 kirjoitti:
Hän saattaa sinkkuuntua ihan kotitöistä huolimatta. Edellinen kommentti ei tuonut mitään uutta keskusteluun. Ihmisellä on hyvä itsetunto kunhan on "sinut itsensä kanssa". Itsetunto on "korvien välissä". Näin ei ole.
Itsetunto tulee siitä että on arvostettu muiden silmissä. Jos potee huonoa itsetuntoa niin aivan psyko-nonsensea on kehoitus ottaa itseään niskasta kiinni ja olemaan sinut itsensä kanssa. Oprah, Dr. Phil vai Furmanko tällaista opettaa? Kannattavampaa on hakea sitä ympäristön arvostusta omilla teoilla ja näytöillä. Ympäristön antama arvonanto voi sitten kohentaa sitä omaakin omanarvontuntoa.
Wikipedia: "Itsetunto eli omanarvontunto tarkoittaa tietoisuutta omasta arvosta, itsekunnioitusta[1]. Itsetunto ei liity välttämättä juurikaan siihen, kuinka menestyksekäs ihminen tosiasiassa on, vaan kysymys on oman itsensä hyväksymisestä ja omiin mahdollisuuksiin uskomisesta."
Heheh. Täällä siteerateen Wikipediaa jonakin lopullisena totuutena psykologiasta. Mitähän se tietää queer-teoriasta ja sukupuolten määrästä..?
Mies-83 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies-83 kirjoitti:
Hän saattaa sinkkuuntua ihan kotitöistä huolimatta. Edellinen kommentti ei tuonut mitään uutta keskusteluun. Ihmisellä on hyvä itsetunto kunhan on "sinut itsensä kanssa". Itsetunto on "korvien välissä". Näin ei ole.
Itsetunto tulee siitä että on arvostettu muiden silmissä. Jos potee huonoa itsetuntoa niin aivan psyko-nonsensea on kehoitus ottaa itseään niskasta kiinni ja olemaan sinut itsensä kanssa. Oprah, Dr. Phil vai Furmanko tällaista opettaa? Kannattavampaa on hakea sitä ympäristön arvostusta omilla teoilla ja näytöillä. Ympäristön antama arvonanto voi sitten kohentaa sitä omaakin omanarvontuntoa.
Wikipedia: "Itsetunto eli omanarvontunto tarkoittaa tietoisuutta omasta arvosta, itsekunnioitusta[1]. Itsetunto ei liity välttämättä juurikaan siihen, kuinka menestyksekäs ihminen tosiasiassa on, vaan kysymys on oman itsensä hyväksymisestä ja omiin mahdollisuuksiin uskomisesta."
Heheh. Täällä siteerateen Wikipediaa jonakin lopullisena totuutena psykologiasta. Mitähän se tietää queer-teoriasta ja sukupuolten määrästä..?
No sentään jotain siteerataan toisin kuin sinä, jonka "faktat" ovat peräisin ihan pelkästään omasta päästäsi.
PS Tiesitkö, että Wikipedian tynkäartikkelienkin lopusta löytyy yleensä viitteitä ja lähteitä. Tässä:
Lähteet: Aho, Sirkku (1996). Lapsen minäkäsitys ja itsetunto. Helsinki: Oy Edita Ab.
Viitteet: Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
Kirjallisuutta: Keltikangas-Järvinen, Liisa: Hyvä itsetunto. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1994. ISBN 951-0-19425-5.
Minua ei ole huijattu, elän onnellisena parisuhteessa miehen kanssa jota en aio, enkä halua muuttaa. En ole katkera (kuten aika moni tänne kommentoinut näyttää olevan..) ja elämää nähneenä ja kokeneena ja siitä viisastuneena voin kertoa että niin kauan kun haluaa uskotella että miehet ja naiset ovat samanlaisia, ei parisuhde voi olla kovin tasapainoinen. Emme elä sikolätissä, eikä mieheni ole sika (vaikkakin unohtaa tavaroita sinne/tänne). En jaksa stressata tuollaisista pikku asioista kun mies on muuten upea. Elämässä on tärkeimpiäkin asioita.