Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lopetin täysin mieheni "äitinä olemisen" ja seuraukset alkavat kypsyä :D
10.10.2014 |
Elämme jännittäviä aikoja!
Päätin tuossa parisen viikkoa sitten, etten ole enää mieheni äiti ja sitä myöden lopetin kaiken ns. passaamisen ja "nalkuttamisen".
Jos mies jättää tavaroitaan ns. vääriin paikkoihin (esim. jätti vasaran keskelle eteisen lattiaa kun käytti sitä johonkin tietokonehommaansa) niin en siivoa niitä oikeille paikoilleen vaan laitan ne miehen työpöydälle tms miehen "omalle alueelle".
En enää myöskään osta hänelle hänen käyttämiään hygieniatuotteita ja omanikin olen siirtänyt "piiloon" (eri paikkaan), jotta hän ei voi tapansa mukaan siirtyä käyttämään minun tuotteitani omiensa loputtua kun ei saa aikaiseksi ostaa uusia.
Maksan itse yhteiset laskut, hänen nimellään tulevista en kysele yhtään mitään. Saa nähdä koska alkaa perintäkirjeet putoilla koska yleensä hän maksaa omat laskunsa vasta kun kyselen moneen otteeseen. Silloinkin hän hermostuu kun muka "tekee kaiken väärin" kun minä nalkutan, vaikka totuus on, ettei hän tee yhtään mitään ja joutuu aikamoiseen kiipeliin jos ei ala hoitaa hommiaan ilman että minä pidän huolen ja muistutan. Mutta sori, se on loppu nyt :D
Hänellä on myös tapana kasata likaiset vaatteet työtuolilleen. Ennen aina tämän 4 vuotta kestäneen suhteen aikana tasaisin väliajoin joko itse otin siitä likaiset vaatteet pois ja vein pyykkiin tai sanoin hänelle asiasta (monta kertaa) kunnes hän lopulta itse vei ne pyynnöstä pesuun. Nyt en ole sanonut sanallakaan asiasta ja tilanne on se, että miehellä taitaa olla enää yksi ainoa puhdas paita kaapissa jäljellä, kaikki muut vaatteet ovat likasena tuolilla. Hän ei tajua tehdä asialle mitään, vaikka välillä nostan lattialle pudonneita vaatteita takaisin siihen tuolille ja mikä uskomattominta: hän ISTUU nykyään sen vaatekasan päällä käyttäen vain tuolin reunaa. Hän ei siis edes enää mahdu kunnolla sille tuolille, mutta SILTI hän ei tajua(???) viedä niitä p*skaisia vaatteita siitä pois. Seuraan suurella mielenkiinnolla, miten tämä tuoliepisodi päättyy...
Eli jos samat asiat suhteessa häiritsee mitkä minua häiritsi, niin suosittelen tälläistä testiä ja asennetta kaikille teille! Tässä oppii lisää todella paljon sekä kumppanistaan, että myös itsestään! :D
Kommentit (993)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi myöhään kuin ei milloinkaan ap! Onneksi olet fiksu, tsemppiä sinulle ja miehellesi, kyllä hänkin tuosta tulee oma aloitteiseksi nyt kun saa tilaisuuden 😊👍
Mies-83 kirjoitti:
Luin läpi koko ketjun enkä oikein missään vaiheessa löytänyt tätä näkökulmaa asiaan:
https://www.heikkinen.hk/nalkutus-on-naisten-vika/
Eli kuten Heikkinen tuossa toteaa: "Kotitöiden jakautumista ei todellisuudessa selitä mikään epätasa-arvo, vaan osapuolten erilaiset odotukset tehtävien kotitöiden määrästä, joka JOHTAA koettuun epätasa-arvoon ja kriittisyyteen miestä kohtaan."
Eli kysymys on loppujen lopuksi täysin erilaisista siisteyskäsityksistä kuin mistään muusta. Lukekaa tuo kieli poskessa tehty kirjoitus, jossa kuitenkin mielestäni piilee totuuden siemen.
Kaikkien naisten tulisi lukea tuo Heikkisen teksti huolella läpi. Auttaa ymmärtämään miehen näkemystä.
Vierailija kirjoitti:
Mitä nämä miehet sitten tekevät jos arkeen ei kuulu mitään ruoan laittoa, ei siivousta tai järjestelyä. Mitä siis miehet oikeasti tekevät päivän tai illan aikana?
Jos on kerran aikaa seistä tyhjän jääkaapin edessä.Mies siis ajattelee että kun hän tulee kotiin on kaappi ruokaa täys ja voi vaan ottaa muttei koskaan antaa. Eikö tosiaan miehelle tule mieleen että käy omalla autollaan kaupassa hakemassa edes ruokatarvikkeet?
Auto kun yleensä joka miehellä kuitenkin on...
Meillä ainakin tuo miehen tekeminen on tv:n katselua. Istutaan töllön edessä koko ilta ja viikonloppukin jos ei muuta menoa ole. Siitä sitten vaimoa pyydetään hakemaan milloin mitäkin ettei vaan tarvitse nousta ylös. Kaupassa kyllä käy aina välillä ja jollen ruokaa tee, niin laittaa sitäkin. Siihen se sitten jääkin se tekeminen.
Minulla oli muutama vuosi sitten aivan sama tilanne "naisen" kanssa. Ei häneltä onnistunut pyykin pesu, ei onnistunut kissan p.a.s.k.o.j.e.n siivoaminen (itse halusi kissan), ei onnistunut ruuan tekeminen (minä tein), ei onnistunut mistään tekemästäni asiasta kiittäminen, ei onnistunut likaisten astioiden koneeseen laitto.
V.i.t.t.u.i.l.u, seksin "jäädyttäminen", tyytymättömyyden osoitus sentään onnistui niin hyvin, että käskin hänen painua v.i.t.t.u.u.n ja ostamaan dildon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä ketjuun liittyvä kokemus eilisestä:
Mies -Pitäisiköhän laittaa kanansiivet uuniin?
Vaimo -Joo. Hyvä idea.
Mies katselee, jokos se vaimon pylly nousisi sohvalta ja kipittäisi keittiöön touhuamaan.
Vaimo tietää mitä mies odottaa ja nälkää kurnivin vatsoin jatkaa sitkeästi netissä surffausta.
Lopulta 1,5 tunnin jälkeen (sinä aikana ei vaihdettu sanaakaan) mies kävelee keittiöön ja laittaa kanat uuniin.
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjuun liittyvä kokemus eilisestä:
Mies -Pitäisiköhän laittaa kanansiivet uuniin?
Vaimo -Joo. Hyvä idea.Mies katselee, jokos se vaimon pylly nousisi sohvalta ja kipittäisi keittiöön touhuamaan.
Vaimo tietää mitä mies odottaa ja nälkää kurnivin vatsoin jatkaa sitkeästi netissä surffausta.Lopulta 1,5 tunnin jälkeen (sinä aikana ei vaihdettu sanaakaan) mies kävelee keittiöön ja laittaa kanat uuniin.
10 pistettä ja papukaijamerkki! Tuossapa kokemus, jossa asiat hoituivat nalkuttamatta ja nainen sai vielä herkulliset kanansiivet päivän päätteeksi, minkä kruunasi odotuksen mukanaan tuoma kiljuva nälkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niinpä.
Mies pyytää usein vaimoa tekemään itselleen ruokaa sanomalla vain :"Pitäisiköhän meidän kohta syödä?"
Millainen lapsuudenkoti hänellä on ollut? Kuinka ja kuka siellä nämä asiat on hoitanut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu ei, eivät ne muutu.
Olen toista kertaa naimisissa. Ensimmäisellä miehelläni pysyi elämä hanskassa ja kotityöt hoituivat, hän jopa harrasti ruoanlaittoa. Ei se ollut mikään avio-onnen tae. Mies oli myös komea, mukava ja tuli hyvin toimeen naisten kanssa. Antoi aina, kun nainen pyysi. En sitten enää kestänyt sitä ja erosimme.
Nykyinen mieheni muistuttaa paljon ap:n miestä. En tosin ole koskaan holhonnut häntä. Huomasin heti alussa, mistä on kysymys, ja sovimme asiat kerralla kuntoon. Meillä on tarkka työnjako ja omat reviirit. Mies on ihan vapaasti saanut sotkea luottotietonsa (ei siitä ole ollut minulle mitään haittaa) ja lähteä töihin reikäisessä t-paidassa. Hänen huoneensa ovi ei aina mahdu kiinni, kun tavaraa kasaantuu lattialle oven eteen. Noin joka toinen vuosi hän siivoaa siellä.
Muualla kodissa on joka huoneessa kori, johon vien miehen irtotavarat, jos ne alkavat ärsyttää. Näin mies tietää, mistä ne löytyvät. Aina välillä hän sitten itse järjestelee tavaransa paikoilleen. Ellein niin tapahdu, kippaan tavarat tyynesti miehen huoneen lattialle, siellähän ne muutkin tavarat ovat.
Mies osallistuu kotitöihin maksamalla viikkosiivoojan. Kyllä mieskin osaa siivota, mutta vain ohjattuna, ja ammattilainen siivoaa paljon paremmin, siksi olen ihan tyytyväinen. Jos hänellä on hyvä päivä, hän osaa tyhjentää ja täyttää astianpesukoneen. Aina se ei onnistu. Hänellä on oma pyykkikori siinä kohtaa, mihin hän aina aikaisemmin riisui vaatteensa lattialle. Minä pesen yleensä pyykit, mutta todistettavasti mieskin on siinä onnistunut pari kertaa. Ruoat laitan minä - mies ostaa valmisruokaa, kun minulla on kiire tai en viitsi. Miesten töitä meidän taloudessa ei ole lainkaan. Kyllä minäkin osaan sulakkeen ja lampun vaihtaa.
Isänä ja aviomiehenä mieheni on todella lämmin ja omistautuva. Käytännön asiat vain eivät suju. Ajattelen, että hänellä on releet eri päin päässä kuin meillä neurologisesti normaaleilla. Eivät ne releet siellä aivoissa käänny toisin päin nalkutuksella eivätkä huomiotta jättämisellä. Sinnikkäällä käyttäytymisterapialla voi jotakin saada aikaan.
Hyväksyn sen, että mieheni on erilainen. Avioliittoni on onnellinen, toisin kuin sen kotitöitä tekevän miehen kanssa. Silloin elin jatkuvalla vuoristoradalla, ei kiitos enää sitä. Olemme olleet lähes 20 vuotta yhdessä ja minulla on ollut valinnan mahdollisuuksia tänä aikanakin. Joka kerta olen valinnut oman mieheni. Hän on aivan ainutlaatuisen mahtava, mutta tämä ketju ei ole oikea paikka sen tarkempaan selostamiseen.
Ap on ihan oikeilla jäljillä siinä, ettei enää huomauttele asioista, jotka miehen pitäisi hoitaa itse. On kuitenkin turha toivo odottaa, että hän muuttuisi taikaiskusta. Kyllä ne luottotiedotkin ihan oikeasti siinä saattavat mennä, joten jos se pelottaa, on parempi valita toinen toimintatapa.
Ehdotan, että ap mietit, mitkä asiat ovat niin kriittisiä, että ne eivät saa missään tapauksessa mennä miehen toiminnan takia "punaiselle". Sovitte yhdessä, että sinä hoidat ne aina. Esim. jos et halua, että mieheltä menee luottotiedot, hoidat myös hänen raha-asiansa. Asperger-miesten vaimot usein tekevät näin. Minä en, koska minua ei vaivaa, että miehen asiat ovat sekaisin. Hän haluaa elää niin ja se on hänen oikeutensa.
Jokaista asiaa kohti, jonka sinä hoidat aina, sovitte, miten mies "korvaa" sen. Se pitää korvata, jotta et alkaisi ajatella, että mies käyttää sinua hyväksi. Esim. minä teen ruoat aina, mutta mies korvasi sen hoitamalla lapset aamuisin kouluun niin kauan kuin meillä oli koululaisia. Minulla ei ollut ikinä aamuvuoro. Vaihtarin pitää tietenkin olla homma, joka mieheltä sujuu.
Ja sitten osa palveluista voidaan ostaa. Mies tietenkin maksaa, jos ei pysty hoitamaan tarpeeksi asioita muuten. Meillä myös tämä on käytössä.
Vaikka mies olisi täysin kädetön, kotiasiat on mahdollista jakaa riittävän tasan.
hymyilen oikeesti melkein korviin asti. Mun mielestä tälle pariskunnalle pitäisi antaa mitalli. Tässä osoitus siitä että on mahdollista saada hommat toimimaan oli alku asetelma mikä hyvänsä, jos MOLEMMAT ovat valmiita joustamaan tahoillaan ja tulemaan vastaan,.sekä ymmärtämään että erilaisuus ei ole aina pahe. Kaikkea hyvää teille
Minustakin on hienoa, että ylläoleva on onnistunut suhteessaan, mutta tuo mitä sanot ei kyllä pidä paikkaansa. Ylläolevan mies on vapaaehtoisesti hoitanut lapset kouluun ja ilmeisesti muutenkin hoitanut lapsia, heillä on sen verran rahaa että miehen luottotietojen menetys ei haittaa perhettä, mies maksaa siivoojan, mies ei suutu siitä, että vaimo ei hoivaa häntä.
Lakatkaa nyt edistämästä sitä asennetta, että kun nainen vaan toimii "oikein" niin mikä tahansa liitto onnistuu.
Mulla oli tuollainen mies, ei pitänyt mistään asiasta huolta, maksanut laskuja, edes yhteisiä, ei käynyt kaupassa ikinä, jätti kaikki tavarat ympäri asuntoa, lehdet lattialle, kitaroita sängyillä ja sohvilla, ei ollut paikkaa minne astua tai istua, pyykkikonetta, imuria, ruohonleikkuria, lumikolaa tai tiskikonetta ei osannut käyttää.
Eron jälkeen hänen uusi asuntonsa haisee kyllä pahalle, mutta on päältä päin siisti.
Miksikö?
Koska kun hän asui naisen kanssa, hänen mielestä mamman kuului hoitaa kaikki kotona ja pihalla. Maksaa myös hänen autonsa korjaukset ja hänen ulkomaan matkansa.
Kun hän asuu yksin, hän pitää asioista huolta, omalta äidiltään kyllä lainaa rahaa.
No, hän on nyt ollut kohta 8 vuotta sinkkuna, luultavasti kukaan muu ei ole niin idiootti, kuin minä olin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjuun liittyvä kokemus eilisestä:
Mies -Pitäisiköhän laittaa kanansiivet uuniin?
Vaimo -Joo. Hyvä idea.Mies katselee, jokos se vaimon pylly nousisi sohvalta ja kipittäisi keittiöön touhuamaan.
Vaimo tietää mitä mies odottaa ja nälkää kurnivin vatsoin jatkaa sitkeästi netissä surffausta.Lopulta 1,5 tunnin jälkeen (sinä aikana ei vaihdettu sanaakaan) mies kävelee keittiöön ja laittaa kanat uuniin.
10 pistettä ja papukaijamerkki! Tuossapa kokemus, jossa asiat hoituivat nalkuttamatta ja nainen sai vielä herkulliset kanansiivet päivän päätteeksi, minkä kruunasi odotuksen mukanaan tuoma kiljuva nälkä.
Joo eläköön kommunikoimattomuus! Kumpikin teki mielestäni väärin. Riskinä vielä asian eskaloituminen pahemmaksi nälkäruidaksi kun ei asiasta voida puhua. Jos mies on koneella niin mitä tekemistä naisella oli ettei voinut sitä puolen minuutin hommaa tehdä? Jotain älyvapaata ihmissuhde-saippuasarjaa vai?
Kyllä ihmeelliseksi menee jos "kotityöt" pitää minuutilleen kellottaa
Minulla oli samanlainen suhde kuin ap:lla. Mies heittäytyi yhteen muutettua täysin huollettavaksi, oletti minun tekevän kaikki kotityöt, maksavan kaikki yhteiset laskut, kaikki ruuat ja sen lisäksi tein ns. miesten työt, koska mies ei ymmärtänyt pienistäkään sähkö- tai remontointihommista mitään. Tietokoneista ymmärsi pelaamisen verran. Autoa meillä ei ollut, asuimme omassa kerrostaloasunnossa.
Mies ei ollut mikään 'alfa', vaan itseään usein ja jatkuvasti kiltiksi luonnehtiva, äitiinsä erittäin tiiviissä suhteessa oleva. Meillä ei ollut lapsia.
Pyysin kauniisti ja puhuin lukemattomat kerrat sen puolesta että mieskin tekisi osuutensa kotona. Mikään ei muuttunut. Ero tuli ja eron jälkeen mies messusi, etten tule ikinä löytämään yhtä kilttiä miestä.
Kiltteys oli hänelle synonyymi kaikelle aloitekyvyttömyydelle ja aikaansaamattomuudelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies-83 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjuun liittyvä kokemus eilisestä:
Mies -Pitäisiköhän laittaa kanansiivet uuniin?
Vaimo -Joo. Hyvä idea.Mies katselee, jokos se vaimon pylly nousisi sohvalta ja kipittäisi keittiöön touhuamaan.
Vaimo tietää mitä mies odottaa ja nälkää kurnivin vatsoin jatkaa sitkeästi netissä surffausta.Lopulta 1,5 tunnin jälkeen (sinä aikana ei vaihdettu sanaakaan) mies kävelee keittiöön ja laittaa kanat uuniin.
10 pistettä ja papukaijamerkki! Tuossapa kokemus, jossa asiat hoituivat nalkuttamatta ja nainen sai vielä herkulliset kanansiivet päivän päätteeksi, minkä kruunasi odotuksen mukanaan tuoma kiljuva nälkä.
Joo eläköön kommunikoimattomuus! Kumpikin teki mielestäni väärin. Riskinä vielä asian eskaloituminen pahemmaksi nälkäruidaksi kun ei asiasta voida puhua. Jos mies on koneella niin mitä tekemistä naisella oli ettei voinut sitä puolen minuutin hommaa tehdä? Jotain älyvapaata ihmissuhde-saippuasarjaa vai?
Kyllä ihmeelliseksi menee jos "kotityöt" pitää minuutilleen kellottaa
Tarina ei kerro, mitä mies teki. Mikäli katoi televisiota tai "oli koneella", kyse voi yhtälailla olla viihteestä, eikä se puoli minuuttia vie mieheltä yhtäään enempää aikaa. - Toisten kanssa on pakko kellottaa, jos kumppanilla on taipumusta vapaamatkustukseen. Reilu peli kotitöissäkin.
Minulla on tuollainen mies, mutta perkele nalkuttaa vielä niistä kotitöistä, mitkä MINUN pitäisi tehdä. Omissa kuvitelmissaan tekee yhtä paljon, mutta todellisuudessa on melkoinen vätys. Meillä tehtiin lopulta niin, että kirjasin viikon ajan paperille sen, kuka teki mitäkin ja nalkutinalkuti loppui siihen kun kysyin, että kuinka paljon hän on tehnyt viikon aikana kotitöitä ja hän vastasi, että 50-60% kaikesta. Oli jotain 30%. Miehellä on todella korkeat siisteysstandardit ja osaa kyllä valittaa, mutta saisi kanavoida sen valituksen siihen siivoamiseen ennemmin. Juuri sellainen "pitäisipitäisi"-mies. Prkele menisi ja tekisi sen ainaisen pitäisipitäisin sijaan! Ehkä juuri siksi korostaa omaa tekemistään kun tekee siitä aina numeron ja minä vain menen ja teen, sen sijaan, että tekisin siitä suuren spektaakkelin...
Huolenpito on kyllä vähän eri asia kuin aikuisen miehen hyysääminen. Kyl nyt pitäis omat laskut maksaa, ei siihen tarvii tyttöystävää (tai äitiä) auttamaan ja muistuttelemaan :D Saati sit toi tuoliepisodi, kyllä mä esimerkiksi pesen meillä pyykit, mut mies tuo likaiset vaatteet pyykkikoriin.
Vierailija kirjoitti:
Mies-83 kirjoitti:
Luin läpi koko ketjun enkä oikein missään vaiheessa löytänyt tätä näkökulmaa asiaan:
https://www.heikkinen.hk/nalkutus-on-naisten-vika/
Eli kuten Heikkinen tuossa toteaa: "Kotitöiden jakautumista ei todellisuudessa selitä mikään epätasa-arvo, vaan osapuolten erilaiset odotukset tehtävien kotitöiden määrästä, joka JOHTAA koettuun epätasa-arvoon ja kriittisyyteen miestä kohtaan."
Eli kysymys on loppujen lopuksi täysin erilaisista siisteyskäsityksistä kuin mistään muusta. Lukekaa tuo kieli poskessa tehty kirjoitus, jossa kuitenkin mielestäni piilee totuuden siemen.
Kaikkien naisten tulisi lukea tuo Heikkisen teksti huolella läpi. Auttaa ymmärtämään miehen näkemystä.
Ei tässä pelkästä siisteydestä oli kyse. Eikä erilaisesta siisteyskäsityksestä. Ruualaittokin on kotityö ja pyykinpesu. Voisiko siis ajatella niin, että jos miestä ei haittaa, että nurkat on täynnä likaa ja käytettyjä sukkia, niin työt jaetaan niin, että se nainen , jota se paska haittaa, siivoa, mutta mies tekee siitä edestä aina ruua ja pesee pyykit. Kotona, jossa asuu muitakin, kuin vain se mies, ei voi ajatella, että se siivoa, jota lika haittaa. Koti on kuitenkin kaikkien perheenjäsenten koti ja on ikävää, jos kaikkien täytyy kahlata paskassa, vain sen takia, että miehen "siisteyskäsitys"on niin erilainen. Jos mies on sitä mieltä, että siivota ei tarvitse, kuin vuoden välein, niin sittenhän mies voi tehdä ne muut kotityöt ja nainen hoitaa sen siivouksen kerran viikkoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjuun liittyvä kokemus eilisestä:
Mies -Pitäisiköhän laittaa kanansiivet uuniin?
Vaimo -Joo. Hyvä idea.Mies katselee, jokos se vaimon pylly nousisi sohvalta ja kipittäisi keittiöön touhuamaan.
Vaimo tietää mitä mies odottaa ja nälkää kurnivin vatsoin jatkaa sitkeästi netissä surffausta.Lopulta 1,5 tunnin jälkeen (sinä aikana ei vaihdettu sanaakaan) mies kävelee keittiöön ja laittaa kanat uuniin.
10 pistettä ja papukaijamerkki! Tuossapa kokemus, jossa asiat hoituivat nalkuttamatta ja nainen sai vielä herkulliset kanansiivet päivän päätteeksi, minkä kruunasi odotuksen mukanaan tuoma kiljuva nälkä.
No joo. Mutta meillä himassa on sovittu ts. vaimo vuosia sitten ilmoitti, että hän hoitaa ruuanlaiton ja minä muut (pyykit, perussiivous), autoa ei enää ole joten se mun listalta jäi pois. Vaimo tulee kotiin usein myöhemmin kuin minä ja on sitä mieltä, että koska mä olen jo kotona niin mun ois pitänyt laittaa vielä ruokakin. Myönnetään, että olen ihan lapanen.
Alue: Aihe vapaa
Minulla on tuollainen mies, paitsi pahempi. Kunpa olisin tajunnut erota ennen lapsia. Häntä ei todellakaan haittaa mikään sotku ja mitään ei siivoa, mitään ei ”tajua” tehdä, mistään ei saa sanoa, joten minä saan tehdä kaiken.