Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lopetin täysin mieheni "äitinä olemisen" ja seuraukset alkavat kypsyä :D
10.10.2014 |
Elämme jännittäviä aikoja!
Päätin tuossa parisen viikkoa sitten, etten ole enää mieheni äiti ja sitä myöden lopetin kaiken ns. passaamisen ja "nalkuttamisen".
Jos mies jättää tavaroitaan ns. vääriin paikkoihin (esim. jätti vasaran keskelle eteisen lattiaa kun käytti sitä johonkin tietokonehommaansa) niin en siivoa niitä oikeille paikoilleen vaan laitan ne miehen työpöydälle tms miehen "omalle alueelle".
En enää myöskään osta hänelle hänen käyttämiään hygieniatuotteita ja omanikin olen siirtänyt "piiloon" (eri paikkaan), jotta hän ei voi tapansa mukaan siirtyä käyttämään minun tuotteitani omiensa loputtua kun ei saa aikaiseksi ostaa uusia.
Maksan itse yhteiset laskut, hänen nimellään tulevista en kysele yhtään mitään. Saa nähdä koska alkaa perintäkirjeet putoilla koska yleensä hän maksaa omat laskunsa vasta kun kyselen moneen otteeseen. Silloinkin hän hermostuu kun muka "tekee kaiken väärin" kun minä nalkutan, vaikka totuus on, ettei hän tee yhtään mitään ja joutuu aikamoiseen kiipeliin jos ei ala hoitaa hommiaan ilman että minä pidän huolen ja muistutan. Mutta sori, se on loppu nyt :D
Hänellä on myös tapana kasata likaiset vaatteet työtuolilleen. Ennen aina tämän 4 vuotta kestäneen suhteen aikana tasaisin väliajoin joko itse otin siitä likaiset vaatteet pois ja vein pyykkiin tai sanoin hänelle asiasta (monta kertaa) kunnes hän lopulta itse vei ne pyynnöstä pesuun. Nyt en ole sanonut sanallakaan asiasta ja tilanne on se, että miehellä taitaa olla enää yksi ainoa puhdas paita kaapissa jäljellä, kaikki muut vaatteet ovat likasena tuolilla. Hän ei tajua tehdä asialle mitään, vaikka välillä nostan lattialle pudonneita vaatteita takaisin siihen tuolille ja mikä uskomattominta: hän ISTUU nykyään sen vaatekasan päällä käyttäen vain tuolin reunaa. Hän ei siis edes enää mahdu kunnolla sille tuolille, mutta SILTI hän ei tajua(???) viedä niitä p*skaisia vaatteita siitä pois. Seuraan suurella mielenkiinnolla, miten tämä tuoliepisodi päättyy...
Eli jos samat asiat suhteessa häiritsee mitkä minua häiritsi, niin suosittelen tälläistä testiä ja asennetta kaikille teille! Tässä oppii lisää todella paljon sekä kumppanistaan, että myös itsestään! :D
Kommentit (993)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjuun liittyvä kokemus eilisestä:
Mies -Pitäisiköhän laittaa kanansiivet uuniin?
Vaimo -Joo. Hyvä idea.Mies katselee, jokos se vaimon pylly nousisi sohvalta ja kipittäisi keittiöön touhuamaan.
Vaimo tietää mitä mies odottaa ja nälkää kurnivin vatsoin jatkaa sitkeästi netissä surffausta.Lopulta 1,5 tunnin jälkeen (sinä aikana ei vaihdettu sanaakaan) mies kävelee keittiöön ja laittaa kanat uuniin.
10 pistettä ja papukaijamerkki! Tuossapa kokemus, jossa asiat hoituivat nalkuttamatta ja nainen sai vielä herkulliset kanansiivet päivän päätteeksi, minkä kruunasi odotuksen mukanaan tuoma kiljuva nälkä.
Jos sä et tajunnut kiittää ja palkita miestä vaikkapa seksillä, niin turha kuvitella, että mies oppi yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ehdi selata ketjua läpi, mutta oliko niin että myöhemmin ap kertoi eronneensa?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tuollainen mies, mutta perkele nalkuttaa vielä niistä kotitöistä, mitkä MINUN pitäisi tehdä. Omissa kuvitelmissaan tekee yhtä paljon, mutta todellisuudessa on melkoinen vätys. Meillä tehtiin lopulta niin, että kirjasin viikon ajan paperille sen, kuka teki mitäkin ja nalkutinalkuti loppui siihen kun kysyin, että kuinka paljon hän on tehnyt viikon aikana kotitöitä ja hän vastasi, että 50-60% kaikesta. Oli jotain 30%. Miehellä on todella korkeat siisteysstandardit ja osaa kyllä valittaa, mutta saisi kanavoida sen valituksen siihen siivoamiseen ennemmin. Juuri sellainen "pitäisipitäisi"-mies. Prkele menisi ja tekisi sen ainaisen pitäisipitäisin sijaan! Ehkä juuri siksi korostaa omaa tekemistään kun tekee siitä aina numeron ja minä vain menen ja teen, sen sijaan, että tekisin siitä suuren spektaakkelin...
Meillä taitaa olla sama mies. Ei se oikein nykyään uskalla nalkuttaa, kun pelkää, että vastaan "siivoapa sitten". Mutta kyllä sillä on hankalaa. Odottaa anoppitasoista palvelua, mutta joutuu raukka elämään minun siisteysstandardien mukaan, kun ei itse halua siivota. Sillä on kaikenlaisia rituaaleja, miten kävelee keittiössä, ettei osu murusiin tai kylppärissä valelee hanaa kuumalla vedellä ja psyykkaa itseään, että se on tarpeeksi puhdas. Istuu pöntölle siten, ettei vahingossakaan kurkkaa sinne, mutta sitäkään ei sitten voi pestä siten, että kelpaisi. Haluaisi myös sisustetussa kodissa elää ja haalii koristetyynyjä, joita ei pese eikä tuuleta. Luulisi, että tuommoinen on hankalaa.
On mun lankokin korkeiden siisteysstandardien mies, oli jo soluasuntoaikoina, mutta sillä pysyy rättikin kädessä. Hyvä noin, ovat siskon kanssa samanlaiset.
Vierailija kirjoitti:
Tässä se nähdään. Miehet ei siedä naiselta yhtään, jos tämä ei tee kotitöitä. Silti aika suuri osa miehistä tuntuu olevan sitä mieltä, että naisen kuuluu tehdä (yksin?) kaikki kotityöt, koska hän vaihtaa 2x vuosi renkaat autoon. Ja kyllä on viljelty v-sanaa viestissä ;)
Sinun mielestäsi se toinen vaihtoehto on että nainen tekee kaiken? Eli ei voi yhdessä tehdä niin että kummatkin pesee vaatteet, laittaa astiat koneeseen ja pitää kämpän siistinä?
Tässähän ongelma on aikalailla sama kuin minulla oman vaimoni kanssa; minä pesen 90% pyykeistä, minä laitan 90% astioista koneeseen (hän altaasen, likaiset tiskit yököttävät), minä kerään vaimon ja lasten likaiset astiat ja roskat keittiön pöydiltäö ja minä olen se joka ei jätä likaisia vaatteita keittiön tai olohuoneen tuoleille odottamaan seuraavaa käyttökertaa (jos sitä tulee) tai jätä viittä kirjaa tai lehteä pitkin olohuoneen sohvaa koska "luen ne joskus".
Jos pyydän esim. laittamaan astiat koneeseen, esimerkkinä lapsille, kun lapset istuvat keittiössä iltapalalla tai laittamaan banaaninkuoret, muovit, purkit, tms roskikseen kun huomaan että hän on lähdössä niin ensin kritisoidaan miten astianpesukone on täytetty väärin ja sitten uhataan avioerolla ("se oma kämppä on helpompi pitää puhtaana") koska "mä tein ruoan".
Jos jostain asiasta sanoo jotain poikittaista tai on eri mieltä niin seuraa kylmä kausi (niin sosiaalisesti kuin makuuhuoneessa) ja odotetaan ylitsevuotavan vuolasta anteeksipyyntöä, hellyyttelyä, ym, keräten koko ajan vihaa ja negatiivisia tunteita "varastoon" ellei tällaista tule.
Vierailija kirjoitti:
Mies-83 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjuun liittyvä kokemus eilisestä:
Mies -Pitäisiköhän laittaa kanansiivet uuniin?
Vaimo -Joo. Hyvä idea.Mies katselee, jokos se vaimon pylly nousisi sohvalta ja kipittäisi keittiöön touhuamaan.
Vaimo tietää mitä mies odottaa ja nälkää kurnivin vatsoin jatkaa sitkeästi netissä surffausta.Lopulta 1,5 tunnin jälkeen (sinä aikana ei vaihdettu sanaakaan) mies kävelee keittiöön ja laittaa kanat uuniin.
10 pistettä ja papukaijamerkki! Tuossapa kokemus, jossa asiat hoituivat nalkuttamatta ja nainen sai vielä herkulliset kanansiivet päivän päätteeksi, minkä kruunasi odotuksen mukanaan tuoma kiljuva nälkä.
Joo eläköön kommunikoimattomuus! Kumpikin teki mielestäni väärin. Riskinä vielä asian eskaloituminen pahemmaksi nälkäruidaksi kun ei asiasta voida puhua. Jos mies on koneella niin mitä tekemistä naisella oli ettei voinut sitä puolen minuutin hommaa tehdä? Jotain älyvapaata ihmissuhde-saippuasarjaa vai?
Kyllä ihmeelliseksi menee jos "kotityöt" pitää minuutilleen kellottaa
Tarina ei kerro, mitä mies teki. Mikäli katoi televisiota tai "oli koneella", kyse voi yhtälailla olla viihteestä, eikä se puoli minuuttia vie mieheltä yhtäään enempää aikaa. - Toisten kanssa on pakko kellottaa, jos kumppanilla on taipumusta vapaamatkustukseen. Reilu peli kotitöissäkin.[/
Kumpikin meistä surffaili netissä omilla koneillaan. Kyse ei myöskään ollut mistään kotitöiden kellotuksesta.
Huomasin vaan niin selkeän viattomaksi ehdotukseksi naamioidun lauseen, jonka perusteella pikkuvaimon tulee kuuliaisesti välittömästi ruveta ruokahuoltoa hoitamaan.
Käytännössä mies siis ensin ehdotti kanojen laittoa uuniin.
Kerroin hänelle idean olevan hyvä.Eikös ollutkin hassua, ettei tälläisen kommunikoinnin jälkeen mies ymmärtänyt lähteä vääntämään uunia päälle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde on sitä, että tehdään asioita yhteiseksi hyväksi, toimittaan samassa tiimissä. Onnea valitsemallasi tiellä. Et vaikuta kovin onnelliselta. Katkera?
Näin nimenomaan se mieskin herätellään olemaan siinä tiimissä aktiivisena jäsenenä eikä vapaamatkustajana!
Näin neuvoi myös aikanaan eräs todella iso lehtijuttu ja sekin oli tehty aiheesta kirjoitetun kirjan pohjalta. Tuon kirjan kirjoittanut joku parisuhdepsykologi tmv.
Ihan neuvoi menemään niin pitkälle, että jättää kaikki laskut maksamatta, kuten sähkölasku ja jättää aivan kaikki miehelle. Eli hommaan kuului antaa jopa oma pankkikortti miehelle ja tunnukset sekä koko talouden hoito. Oikeasti sellainen vaatii rohkeutta, varsinkin jos olet suhteessa ollut aina se asiat hoitava osapuoli. Eräskin nainen antoi kiitollista palautettaan kuinka heidän suhteensa pelastui näillä neuvoilla. Heillä oli oikeasti katkennut sähköt kun mies ei ollut maksanut sitä laskua. Siinä sitten maksoi sen ja tavat muuttuivat.
Tämä on myös oivallinen keino jos puoliso narisee usein ettei rahat riitä tai toinen ei tee asioita oikein jne.
Huumoria naiset ja luottamusta! Ei se elämä kaadu tuollaiseen vaan sen laatu voi todellakin parantua. ;)
Mies-83 kirjoitti:
Mies-83 kirjoitti:
Joo eläköön kommunikoimattomuus! Kumpikin teki mielestäni väärin. Riskinä vielä asian eskaloituminen pahemmaksi nälkäruidaksi kun ei asiasta voida puhua. Jos mies on koneella niin mitä tekemistä naisella oli ettei voinut sitä puolen minuutin hommaa tehdä? Jotain älyvapaata ihmissuhde-saippuasarjaa vai?
Kyllä ihmeelliseksi menee jos "kotityöt" pitää minuutilleen kellottaa
Tarina ei kerro, mitä mies teki. Mikäli katoi televisiota tai "oli koneella", kyse voi yhtälailla olla viihteestä, eikä se puoli minuuttia vie mieheltä yhtäään enempää aikaa. - Toisten kanssa on pakko kellottaa, jos kumppanilla on taipumusta vapaamatkustukseen. Reilu peli kotitöissäkin.
Jos ne paljon puhutut "kotityöt" ovat sitä että vaimo joutuu laittamaan kanansiivet uuniin ja pihtaa tätäkin puolitoista tuntia silloin kun mies on koneella ja siirtää molempien syömistä saman ajan pelkkää ilkeyttään niin kyllä on aikakin laittaa lusikat jakoon. Jos kommunikointitaidot molemmilla tuota tasoa niin hohhoijaa..
Tutkimusten mukaan miehet ovat todella paljon kiinnostuneempia oikeista asioista kuin naiset. Miesten kiinnostuksen kohteita ovat politiikka ja yhteiskunnalliset asiat, talous ja tekniikka. Naisia kiinnostaa lähinnä hömppä, kuten horoskoopit, aivottomat ihmissuhdesaippuasarjat ja "katso kuvat!!"-lööpit. Tämä toteamus on todistettu tutkimuksilla joten ihan turha Sinun ainutkertainen lumihiutale tulla solipsismissasi todistamaan että "kyllä minä ainakin.." Se tutkimus: https://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=1&ved=0ahU…
Eli jos mies on koneella, hän on siellä tekemässä asiaa. Nainen olisi tänä aikana pystynyt aivan hyvin nakkaamaan ne kanansiivet uuniin jos kerran se on korkein ruuanlaiton näyte johon hän pystyy. Itse en kyllä sellaiseen tyytyisi vaan menisin vaikka lähirillille ja jättäisin muijan järsimään niitä luisia siipiään. Siinäpähän sitten miettisi miksei kelvannut.
:DDDD Syö jotain, niin kiukku menee ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä nainen yritti alussa passata, mutta nyttemmin on laantunut, kun mikään ei mulle kelvannut. Aikuinen ihminen osaa ottaa itse mitä tarvitsee ja laittaa ne tavarat tieltä pois, mitkä häiritsevät. Sitten kuorossa huudetaan lapsille, jos rojut ovat levällään. Se on sitä tasapainoisuutta ja yhdenvertaisuutta. Jos rouva esim. pyytää kahvia, niin silti ojennan sen hänelle sanoen jotain rumaa.
Lopen Kyllästynyt kirjoitti:
Sinun mielestäsi se toinen vaihtoehto on että nainen tekee kaiken? Eli ei voi yhdessä tehdä niin että kummatkin pesee vaatteet, laittaa astiat koneeseen ja pitää kämpän siistinä?
Tässähän ongelma on aikalailla sama kuin minulla oman vaimoni kanssa; minä pesen 90% pyykeistä, minä laitan 90% astioista koneeseen (hän altaasen, likaiset tiskit yököttävät), minä kerään vaimon ja lasten likaiset astiat ja roskat keittiön pöydiltäö ja minä olen se joka ei jätä likaisia vaatteita keittiön tai olohuoneen tuoleille odottamaan seuraavaa käyttökertaa (jos sitä tulee) tai jätä viittä kirjaa tai lehteä pitkin olohuoneen sohvaa koska "luen ne joskus".
Jos pyydän esim. laittamaan astiat koneeseen, esimerkkinä lapsille, kun lapset istuvat keittiössä iltapalalla tai laittamaan banaaninkuoret, muovit, purkit, tms roskikseen kun huomaan että hän on lähdössä niin ensin kritisoidaan miten astianpesukone on täytetty väärin ja sitten uhataan avioerolla ("se oma kämppä on helpompi pitää puhtaana") koska "mä tein ruoan".
Jos jostain asiasta sanoo jotain poikittaista tai on eri mieltä niin seuraa kylmä kausi (niin sosiaalisesti kuin makuuhuoneessa) ja odotetaan ylitsevuotavan vuolasta anteeksipyyntöä, hellyyttelyä, ym, keräten koko ajan vihaa ja negatiivisia tunteita "varastoon" ellei tällaista tule.
Miksi edes olet tuollaisessa suhteessa? Ymmärtäisin tilanteen jotenkin jos nainen hoitaa elättämisen ja olet itse kotona (lasten kanssa?), mutta myrkyllinen ihmissuhde tuo siitä huolimatta on. Olet henkisen väkivallan kohde, sillä avioerolla uhkailu ei kuulu terveeseen parisuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies-83 kirjoitti:
Luin läpi koko ketjun enkä oikein missään vaiheessa löytänyt tätä näkökulmaa asiaan:
https://www.heikkinen.hk/nalkutus-on-naisten-vika/
Eli kuten Heikkinen tuossa toteaa: "Kotitöiden jakautumista ei todellisuudessa selitä mikään epätasa-arvo, vaan osapuolten erilaiset odotukset tehtävien kotitöiden määrästä, joka JOHTAA koettuun epätasa-arvoon ja kriittisyyteen miestä kohtaan."
Eli kysymys on loppujen lopuksi täysin erilaisista siisteyskäsityksistä kuin mistään muusta. Lukekaa tuo kieli poskessa tehty kirjoitus, jossa kuitenkin mielestäni piilee totuuden siemen.
Lapsettomalla pariskunnalla epäreilu kotitöiden jakautuminen on helppo korjata: tekee vain sen, mistä itselle on hyötyä. Pesee vain omat vaatteet, ostaa ja tekee vain itselle ruokaa ja toisen jättämät vaatteet, tavarat ja roskat voi tunkea yhteen kasaan tämän vaatekaappiin.
Jos on lapsia, tuo ei onnistu, koska lapsissa on niin paljon hommaa. Harmi, kun monen miehen laiskuus tulee kunnolla ilmi vasta lasten syntymän jälkeen. Meilläkin homma levisi käsiin toisen lapsen hoitovapaalla ollessani eikä se siitä muuttunut töihin palaamiseni jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi edes olet tuollaisessa suhteessa? Ymmärtäisin tilanteen jotenkin jos nainen hoitaa elättämisen ja olet itse kotona (lasten kanssa?), mutta myrkyllinen ihmissuhde tuo siitä huolimatta on. Olet henkisen väkivallan kohde, sillä avioerolla uhkailu ei kuulu terveeseen parisuhteeseen.
En todellakaan ole vaimon elätti. Vaikkei tulotasomme eroa kuin satasen tai pari kuukaudessa (vaimo saa lapsilisät suoraan tililleen) niin koen että kannan hieman suuremman vastuun talouden hankinnoista (ruoka ehkä 60/40, tms) ja kaikki vähänkään suuremmat hankinnat (TV, tms) maksan minä. Autosta nyt puhumattakaan (suhde ehkä 30/70 hankinnassa, käyttökulut n. puoliksi).
Oma ajattelutapani on että lapsilla pitää olla koti - siksi pyrinkin välttämään yhteenottoja ja mieluummin poistun kun alan tappelemaan tai väittelemään yhtä tai kahta lausetta pidempään.
Itse voin sietää, olen sietänytkin, tiuskimista, haukkumista, kritisointia, seksistä pidättäytymistä (joskus tuntuu kiristykseltä) - kunhan lapsilla on asiat hyvin, katto päällä ja perhe tukena. En minäkään toki täydellinen ole - mikä tosin on vuosien saatossa ehkä vielä korostunut kun ilmapiiri on kylmennyt; tunnustan itseni introvertiksi ja viihdyn omissakin oloissani, joskus liiankin hyvin.
Eron jälkeen kummallakaan ei olisi varaa asua omakotitalossa ainakaan kovin pian, joten muutto kerrostalokaksioon ja lapsille yhteiset huoneet, kilometritolkulla pidempi koulumatka, jne olisi mitä todennäköisintä. Puhumattakaan nyt pihasta (itse olen laiska koiran ulkoiluttaja, myönnän - en senkään takia halua enää kerrostaloon), jne mitkä olisivat historiaa. Omalta osalta siis mukavuudenhalua, osittain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies-83 kirjoitti:
Mies-83 kirjoitti:
Joo eläköön kommunikoimattomuus! Kumpikin teki mielestäni väärin. Riskinä vielä asian eskaloituminen pahemmaksi nälkäruidaksi kun ei asiasta voida puhua. Jos mies on koneella niin mitä tekemistä naisella oli ettei voinut sitä puolen minuutin hommaa tehdä? Jotain älyvapaata ihmissuhde-saippuasarjaa vai?
Kyllä ihmeelliseksi menee jos "kotityöt" pitää minuutilleen kellottaa
Tarina ei kerro, mitä mies teki. Mikäli katoi televisiota tai "oli koneella", kyse voi yhtälailla olla viihteestä, eikä se puoli minuuttia vie mieheltä yhtäään enempää aikaa. - Toisten kanssa on pakko kellottaa, jos kumppanilla on taipumusta vapaamatkustukseen. Reilu peli kotitöissäkin.
Jos ne paljon puhutut "kotityöt" ovat sitä että vaimo joutuu laittamaan kanansiivet uuniin ja pihtaa tätäkin puolitoista tuntia silloin kun mies on koneella ja siirtää molempien syömistä saman ajan pelkkää ilkeyttään niin kyllä on aikakin laittaa lusikat jakoon. Jos kommunikointitaidot molemmilla tuota tasoa niin hohhoijaa..
Tutkimusten mukaan miehet ovat todella paljon kiinnostuneempia oikeista asioista kuin naiset. Miesten kiinnostuksen kohteita ovat politiikka ja yhteiskunnalliset asiat, talous ja tekniikka. Naisia kiinnostaa lähinnä hömppä, kuten horoskoopit, aivottomat ihmissuhdesaippuasarjat ja "katso kuvat!!"-lööpit. Tämä toteamus on todistettu tutkimuksilla joten ihan turha Sinun ainutkertainen lumihiutale tulla solipsismissasi todistamaan että "kyllä minä ainakin.." Se tutkimus: https://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=&esrc=s&source=web&cd=1&ved=0ahU…
Eli jos mies on koneella, hän on siellä tekemässä asiaa. Nainen olisi tänä aikana pystynyt aivan hyvin nakkaamaan ne kanansiivet uuniin jos kerran se on korkein ruuanlaiton näyte johon hän pystyy. Itse en kyllä sellaiseen tyytyisi vaan menisin vaikka lähirillille ja jättäisin muijan järsimään niitä luisia siipiään. Siinäpähän sitten miettisi miksei kelvannut.
Noilla ruuanlaittokyvyillä ei kyllä kannattaisi pullistella. Palstamiehet hyvin usein kertovat, miten maailman parhaat kokit ovat miehiä, mutta ei se tunnu arkielämässä näkyvän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies-83 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä ketjuun liittyvä kokemus eilisestä:
Mies -Pitäisiköhän laittaa kanansiivet uuniin?
Vaimo -Joo. Hyvä idea.Mies katselee, jokos se vaimon pylly nousisi sohvalta ja kipittäisi keittiöön touhuamaan.
Vaimo tietää mitä mies odottaa ja nälkää kurnivin vatsoin jatkaa sitkeästi netissä surffausta.Lopulta 1,5 tunnin jälkeen (sinä aikana ei vaihdettu sanaakaan) mies kävelee keittiöön ja laittaa kanat uuniin.
10 pistettä ja papukaijamerkki! Tuossapa kokemus, jossa asiat hoituivat nalkuttamatta ja nainen sai vielä herkulliset kanansiivet päivän päätteeksi, minkä kruunasi odotuksen mukanaan tuoma kiljuva nälkä.
Joo eläköön kommunikoimattomuus! Kumpikin teki mielestäni väärin. Riskinä vielä asian eskaloituminen pahemmaksi nälkäruidaksi kun ei asiasta voida puhua. Jos mies on koneella niin mitä tekemistä naisella oli ettei voinut sitä puolen minuutin hommaa tehdä? Jotain älyvapaata ihmissuhde-saippuasarjaa vai?
Kyllä ihmeelliseksi menee jos "kotityöt" pitää minuutilleen kellottaa
Ne, jotka itkee siitä miten typerää on kellottaa kotitöitä on 100% niitä, jotka ei tee kotona mitään/tekee huomattavasti vähemmän kuin puolisonsa.
Samaa mieltä: ihmiset, jotka tuomitsevat kotitöistä nalkuttamisen ja ylipäänsä puhumisen tasa-arvoisen kotitöiden tekemisen puolesta ovat juurikin niitä siipeilijöitä tai sitten ilmaisia, vapaaehtoisia piikoja miehelleen ja/tai perheelleen.
Lopen Kyllästynyt kirjoitti:
En todellakaan ole vaimon elätti. Vaikkei tulotasomme eroa kuin satasen tai pari kuukaudessa (vaimo saa lapsilisät suoraan tililleen) niin koen että kannan hieman suuremman vastuun talouden hankinnoista (ruoka ehkä 60/40, tms) ja kaikki vähänkään suuremmat hankinnat (TV, tms) maksan minä. Autosta nyt puhumattakaan (suhde ehkä 30/70 hankinnassa, käyttökulut n. puoliksi).
Oma ajattelutapani on että lapsilla pitää olla koti - siksi pyrinkin välttämään yhteenottoja ja mieluummin poistun kun alan tappelemaan tai väittelemään yhtä tai kahta lausetta pidempään.
Itse voin sietää, olen sietänytkin, tiuskimista, haukkumista, kritisointia, seksistä pidättäytymistä (joskus tuntuu kiristykseltä) - kunhan lapsilla on asiat hyvin, katto päällä ja perhe tukena. En minäkään toki täydellinen ole - mikä tosin on vuosien saatossa ehkä vielä korostunut kun ilmapiiri on kylmennyt; tunnustan itseni introvertiksi ja viihdyn omissakin oloissani, joskus liiankin hyvin.
Eron jälkeen kummallakaan ei olisi varaa asua omakotitalossa ainakaan kovin pian, joten muutto kerrostalokaksioon ja lapsille yhteiset huoneet, kilometritolkulla pidempi koulumatka, jne olisi mitä todennäköisintä. Puhumattakaan nyt pihasta (itse olen laiska koiran ulkoiluttaja, myönnän - en senkään takia halua enää kerrostaloon), jne mitkä olisivat historiaa. Omalta osalta siis mukavuudenhalua, osittain.
Nostan hattua vastuun kantamisesta. Sellaiseksi (avio)liitoilla on yleensä tapana mennä, että siedetään toista ennen pitkää ihan vain siksi, että se on helpompaa kuin eroaminen - varsinkin, kun lapset ovat kuvioissa. Eikä siinä mitään niin kauan kun tilanne ei mene riitelyksi ja avoimeksi vihamielisyydeksi. Pääasia, että lapsilla on tuttua ja turvallista. Miettii sitten myöhemmin asiat uusiksi, jos mitään yhteistä ei enää ole.
Lopen Kyllästynyt kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi edes olet tuollaisessa suhteessa? Ymmärtäisin tilanteen jotenkin jos nainen hoitaa elättämisen ja olet itse kotona (lasten kanssa?), mutta myrkyllinen ihmissuhde tuo siitä huolimatta on. Olet henkisen väkivallan kohde, sillä avioerolla uhkailu ei kuulu terveeseen parisuhteeseen.
En todellakaan ole vaimon elätti. Vaikkei tulotasomme eroa kuin satasen tai pari kuukaudessa (vaimo saa lapsilisät suoraan tililleen) niin koen että kannan hieman suuremman vastuun talouden hankinnoista (ruoka ehkä 60/40, tms) ja kaikki vähänkään suuremmat hankinnat (TV, tms) maksan minä. Autosta nyt puhumattakaan (suhde ehkä 30/70 hankinnassa, käyttökulut n. puoliksi).
Oma ajattelutapani on että lapsilla pitää olla koti - siksi pyrinkin välttämään yhteenottoja ja mieluummin poistun kun alan tappelemaan tai väittelemään yhtä tai kahta lausetta pidempään.
Itse voin sietää, olen sietänytkin, tiuskimista, haukkumista, kritisointia, seksistä pidättäytymistä (joskus tuntuu kiristykseltä) - kunhan lapsilla on asiat hyvin, katto päällä ja perhe tukena. En minäkään toki täydellinen ole - mikä tosin on vuosien saatossa ehkä vielä korostunut kun ilmapiiri on kylmennyt; tunnustan itseni introvertiksi ja viihdyn omissakin oloissani, joskus liiankin hyvin.
Eron jälkeen kummallakaan ei olisi varaa asua omakotitalossa ainakaan kovin pian, joten muutto kerrostalokaksioon ja lapsille yhteiset huoneet, kilometritolkulla pidempi koulumatka, jne olisi mitä todennäköisintä. Puhumattakaan nyt pihasta (itse olen laiska koiran ulkoiluttaja, myönnän - en senkään takia halua enää kerrostaloon), jne mitkä olisivat historiaa. Omalta osalta siis mukavuudenhalua, osittain.
Kurjaa, mutta pisteet sinulle että olet ikään kuin asettunut tilanteen yläpuolelle ja ajattelet lasten etua (joo, lasten takia ei pitäisi pysyä yhdessä, mutta asiat eivät ole aina niin yksinkertaisia). Toivottavasti tilanne ratkeaa jossain vaiheessa onnellisesti.
Hyvänen aika, mies haluaa olla facessa tai katsoa autolinkkejä ja sä yrität saada sitä keräämään vaatteitaan ja viemään kahvikuppeja keittiöön?
Etkö ymmärrä, että mies yrittää rentoutua ja chillata?
Vaikka kävisitte molemmat töissä niin miehet vaan rasittuu siitä työnteosta enemmän kuin naiset.
Nyt siivoat ne vaatteet siitä miehen pyllyn alta ja laitat sille hyvää ruokaa, tarjoilet sen sinne tietokonepöydälle ja käyt sitten keräämässä astiat kun hän on syönyt ja viet tiskikoneeseen. Mikä ongelma tässä on?
Vierailija kirjoitti:
Taas huomaa, ettei vaimoa kannattaisi valita summamutikassa!
Toisaalta naiset ovat ovelia ja melkein kaikki esittävät aluksi hellää ja huolehtivaista, mikä tekee asiasta sangen haastavan. Kadehdin äärettömän paljon miehiä, joille on osunut nainen, joka on tuollainen vielä vuosienkin päästä. Ei toisaalta tule mieleenkään kuin yksi. Ovat jo yli nelikymppisiä, mutta vaimo edelleen ihanin, jonka olen koskaan tavannut. Voi kun voisi kloonata sellaisen itsellekin..
Nyt treenaat itsellesi unelmien kropan..onko talous kunnossa?
viettelet kaverisi unelmien vaimon..hyvällä seksillä, lahjoilla, ulkomaanmatkoilla.....
Kaverisi ei kuitenkaan rakasta vaimoaan niin kuin sinä..
vaimo ansaitsee SINUT
Alue: Aihe vapaa
Tässä se nähdään. Miehet ei siedä naiselta yhtään, jos tämä ei tee kotitöitä. Silti aika suuri osa miehistä tuntuu olevan sitä mieltä, että naisen kuuluu tehdä (yksin?) kaikki kotityöt, koska hän vaihtaa 2x vuosi renkaat autoon. Ja kyllä on viljelty v-sanaa viestissä ;)