Mies vaatii minua maksamaan takaisin sen, että hän varakkaampana on elättänyt minua. Onko ok?

Oletteko naimisissa?

Jos se miestä rauhoittaa niin kyllä minä voisin maksaa, en tuollaisesta jaksaisi riidellä. Mutta edellyttäisin että elinkustannukset yms. on samaa luokkaa kuin silloin kun toinen oli opiskelijan tuloilla elävä ja mies ainoa palkansaaja. Vuosi nyt on aika lyhyt aika teki niin tai näin.

Ei ole ok, aivan naurettavaa.

Ja mikäli olette avioliitossa, on aviopuolisoilla elatusvelvollisuus toisiaan kohtaan, joten se tuosta miehesi ehdotuksesta.

jos olette vain avoliitossa

Se ehkä on, jos alkaa kuitteja laskeskella että mitä nyt sitten edellisenä vuonna on kukakin ostanut.



Miten te yhteisenä opiskelija-aikana pärjäsitte, jos sinun vielä opiskellessa otit opintolainaa vuokran maksuun? Ilmeisesti miehen työpaikan myötä elintasoa on nostettu reilusti? Oliko se yhteinen päätös vai miten siinä kävi?



Yhtä kaikki, kyllä minä ihan mielelläni ns. tasaisin puntit. Siitä on sitten helpompi jatkaa, mielestäni.

Ihan hullu äijä. Eroa - tulet kiittämään itseäsi myöhemmin.

Kyllä yhdessä parisuhteessa elävät joutuvat tekemään huomattavan paljon isompia kompromisseja. Miksi mies ei voi todeta, että nyt maksetaan puoliksi ja jos joskus hän tarvitsee apua, niin sitten sinä tietenkin elätät häntä (esim. työttömyys, sairausloma)?



Minusta miehesi kuulostaa ahneelta ja pihiltä. Etkö sinä ole sen arvoinen, että hän auttaisi sinua ihan siitä ilosta, että olet hänelle rakas? Sitäpaitsi et saanut miehen tulojen takia asumistukea tai toimeentulotukea opiskeluvuonnasi eli miehen kanssa yhdessä asuminen eväsi sinulta leveämmät tulot. Laskepa ne nyt heti alkuun ja pyydä sitten miestä suorittamaan ne sinulle ensin korvaukseksi. Ei tuollainen lupaa kyllä hyvää...

kämppissuhde. Jos olet avoliitossa, kannattaa ehkä ottaa aikalisä. Miehen pihiys ei tähän lopu, vaan löytää tulevaisuudessa monia erilaisia ilmentymiä. Ei varmaan tule olemaan mukavaa.

Onko ok olla vapaamatkustajana ja sitten kun olisi oma vuoro niin ei kiinnosta? No minusta ei. Vuoden kuitenkin omien sanojesi mukaan maksanut aivan kaiken...

On ehdottoman tärkeää, että myös työpanos otetaan huomioon yhteisessä taloudessa. Laske reilusti tekemäsi työtunnit ja laskuta mieheltäsi tasauskorvaus.



Valitettavasti suhteenne ei kuulosta rakkaussuhteelta vaan asumisjärjestelyltä.

eutkäteen voi alkaa perii takaisin..hei haloo!!!Tottakai jos miehelle kävis niin kuin sulle että tulot alenis niin sitten se olis sun vuoro...huhhhuh!

koska ap ei ole lainannut mitään. Eri asia, jos tuo olisi etukäteen sovittu.

Ollaan avoliitossa. Mies on aina ollut aika tarkka rahasta. Opiskeluaikana otimme molemmat lainaa opintotuen lisäksi. Silloin laitoimme molemmat tietyn summan kuussa ns. ruokakassaan ja kaiken oman hommasimme omilla rahoilla. Tällöin toisinaan lainasin mieheltä rahaa, ja maksoin takaisin sitten myöhemmin. Tällöin se oli mielestäni ok, kun molemmat olimme aika vähävaraisia (ja minulla ei tuo raha meinannut käsissä pysyä ja mies oli tarkempi, ja olisikin ollut epäreilua jos hän sen takia olisi joutunut minun hummailujani kustantamaan).



Elintasomme tietysti nousi kun mies meni töihin. Tällöin en enää nostanut opintolainaa. Ei tässä vuodessa mitenkään erityisemmin ole säästöön jäänyt, mutta sellaiset pienet jutut, kuten leffassa käyminen ja ulkona syöminen on lisääntynyt. Ja onhan se kiva, ettei kaupassa niin tarvitse alelappuja tuijottaa.



Juupa, juu. En ehkä ihan tämän perusteella vielä viitsi miestä jättää, mutta olen kyllä miettinyt, että miten nämä raha-asiat meitä tulevaisuudessa painaa. Mies ei halua, että rahamme ovat kokonaan yhteiset, vaan että on yhteinen tili ja molemmilla sitten omat tilit myös. Minusta vain on outoa, että perheessä toisella on enemmän esim. säästöjä tai varaa harrastaa kuin toisella. Enkä ede viitsi miettiä, miten tämä kuvio sotkeentuisi kun on lapsia.

Ellei ole jo silloin elätysvaiheessa sovittu että kyseessä on laina joka on maksettava takaisin.

Äkkiä pakoon tollasta miestä!

Siskoni oli naimisissa tuollaisen nuukan miehen kanssa, ja huonosti lopulta kävi.

Varsinkin kun teillä ei ole vielä lapsia, niin pääsee vielä helpolla.

miten uskot käyvän kun olet äitiyslomalla?

Miten joku voi vaatia naiseltaa jotain korvauksia yhtään mistään. Hyi,,, oikeesti kaikkeen tekin suostutte. Kukaan oikeasti MIES ei tuollaista vaatisi tai kukaan joka rakastaa naistaan.

No sitä saa mitä tilaa.

jos teette niitä lapsia? Silloinkin sinun tulosi alenevat äitiyspäivärahan ja mahdollisen kotihoidotuen aikana. Pitääkö sinun samalla logiikalla myös niiden jälkeen maksaa miehelle elatusta takaisin - vaikka hoidat yhteistä lastanne?



Tuolla miehen logiikalla kyllä. Oletko siihen valmis?



Muista, että suuri osa avo-/avioeroista johtuu erimielisyyksistä raha-asioiden hoidossa. Jos jo tuossa vaiheessa on näkyvissä noin radikaalisti erilainen linja välillänne, voin vakuuttaa, että se ei vuosien kuluessa ja lasten tullessa kuvioihin ainakaan helpota - päinvastoin.



Entäs asuminen? Asunette nyt vuokralla? Mitäs sitten kun olisi tarkoitus ostaa oma asunto - voitteko ottaa yhteistä lainaa ja miten sen takaisinmaksaminen sovitaan?



Vaikak sanot, ettet vielä ole tällaisen takia miestä jättämässä, niin mietipä oikein pitkään ja hartaasti millaisessa suhteessa nimenomaan raha-asioiden valossa haluat elää. Jos haluat riidellä niistä vuodesta toiseen, niin onnea, olet löytänyt oivan miehen itsellesi. Jos haaveilet toisenlaisesta liitosta, niin voi olla, ettei se tämän miehen kanssa onnistu.



Raha-asioihin suhtautuminen liittyy ihmisen arvomaailmaan ja siihen, mitä hän elämässään arvostaa. Niitä ei pysty toinen ihminen muuttamaan, eli kannattaa punnita sopiiko arvomaailmanne yhteen vai ei ja toimia sen mukaisesti.