Mies vaatii minua maksamaan takaisin sen, että hän varakkaampana on elättänyt minua. Onko ok?

ja nyt ryhdyin rahastosäästäjäksi. Miestä ei moinen kiinnosta niin pitäisikö minunkin lopettaa, ettei vaan olla eriarvoisia?

Mulla on parempi palkka, yhteiset menot on jaettu. Ei nyt prosentilleen, mutta mä maksan enemmän, kun on enemmän tulojakin.

Meillä on aina ollut eri tilit, eikä ikinä tapella rahasta.

Alkuperäiseen viestiin sen verran, että musta miehen ehdotus on ihan kelpo. Mä haluaisin ainakin itse tehdä noin, kun en halua elää kenenkään siivellä.

Mulla on myös enemmän säästöjä kuin miehelläni, enkä tajua, miksei näin saisi olla. Mä olen säästäväinen luonne, pidän huolta, että tilillä on aina reilu puskuri, säästän itselleni (tosin vain rahastoihin) ja lapsille. Mies törsää omia rahojaan, ja se on ihan ok. En voi pakottaa häntä säästämään eikä hän minua tuhlaamaan. Siksikin on kerrassaan loistavaa, että kummallakin on ikioma tili.

Meidän ei ole tarvinnut riidellä rahasta koskaan.

mielestäni jos olette naimisissa, niin sanot vaan, että älä höpötä.



jos olette avoliitossa, niin miksi ihmeessä olet ruvennut toisen elätettäväksi.



Mun mielestä asia olisi pitänyt sopia jo etukäteen, ei jälkikäteen. Mutta sitä kaatunutta maitoa...



Mielestäni olisi tosiaan reilua, että maksat jotain takaisinkin, omasta halustasi ja niin, ettei itselläsi ole tiukkaa. Maksat vaikka jonkun yhteisen lomamatkan tms. kun sinulla on siihen varaa.



Millaisista summista on kyse?



Mun mielestä viisainta on, jos ollaan vaan seurustelusuhteessa, maksaa suurimmat menot puoliksi tai yhteistili + molemmilla omat tilit.



Ajatteles, sähän olisit voinut eka loisia vuoden miehen rahoilla ja sitten kun alat rikastua, nostaa kytkintä. Tulisi miehelle kallis erehdys.

Ja koskaan, ei koskaan, pitäisi ihmissuhde olla kiinni raha-asioista. Parasta siis tulevaisuudessa sunkin pitää huolta siitä, että teet sopimukset ajoissa, miten menetellään.



Ymmärrän ajatuksen, että perheen sisällä ei pitäisiä olla tuloeroja, mutta pitääkö miehesi sinua perheenä ja lopullisena kumppanina?



Ja lasten kanssa teette niin, että maksatte yhteiselle tilille prosentuaalisesti saman summan ja loput voi käyttää mihin huvittaa.



Juttele nyt miehesi kanssa myös, kuinka tärkeitä nämä raha-asiat ovat.

raha-asiat valmiiksi etukäteen, jos kerran näkemykset kohtuudesta eroavat tässä vaiheessa suhdetta. Eiköhän ap itse tiedä onko miehensä järkevää tyyppiä jonka kanssa raha-asioista voi keskustella ja sopiakin jotain, vai sairaanloisen pihiä tyyppiä. Mielestäni ei kuulosta sairaanloisen pihiltä, jos mies on kerran jo yhden vuoden ajan maksanut lähes kaikki, eikä ole vaatinut että ap asuu opiskelijana yksinään soluasunnossa ja että kaikilla yhteisillä reissuilla kulut pannaan puoliksi. Mutta toki ap varmasti tietää meitä paremmin mihin sävyyn rahasta on keskusteltu.

Ne rahat on jo kertaalleen käytetty ei helvetti sentään. Vai että pitäisi takaisin maksaa koska toinen on tienannut hyvin. Ei kai se nyt jumalauta mitään lainaa ole? Olisi aivan eri asia jos mies olisi nyt ahdingossa, varmasti AP auttaisikin eikä asiasta tarvitsisi puhua enempää. Mutta mies tienaa edelleen enemmän ja nyt pitäisi alkaa maksaa velkaa jota ei tiennyt ottavansa? Minä olen ollut suhteessa kummallakin puolella enkä kyllä altavastaajana olisi maksanut penniäkään takaisin.

Tuokoon puoliso sitten lainapaperit nenän eteen ennen kuin rupeaa mitään makselemaan. Vittu e4ttä minä inhoan pihejä ja pennintarkkoja ihmisiä suhteessa. Mikä suhde se sellainen yleensä on? Ei yhtään mikään, se on sopimus.

T: Mies 35v

Viisivuotisen suhteemme aikana olen maksanut koko elämisemme, koska vaimoke on ollut opiskelijana ja itse olin ehtinyt valmistua jo ennen suhteemme alkua. Mutta minusta tämä on ollut täysin luonnollista, kun yhdessä haluamme olla ja nainen on panostanut tulevaisuuteensa opiskelemalla. Olen aika varma, että hän olisi tehnyt samalla tavalla, jos asiat olisivat olleet toisin päin. Kumpikaan meistä ei ole yltiötuhlaaja tai materialisti tai odota toiselta vastapalveluksia. On kiva elää ja asua yhdessä ja siinä on yksi paskan lysti, kuka maksaa ja mitä. Toistaiseksi minä olen siis maksanut, mutta vaikka jostain syystä tulisi joskus ero, niin ei se suhteessa kulutettu RAHA minua kaduttaisi, vaan ihan muut asiat.

Panette paperille, kuka tekee ja mitä. Samoin katsotte ihan tarkkaan, että syötte ruoista tasan puolet.



Naiset, jos menot lasketaan noin tarkkaan, niin silloin lasketaan KAIKKI MUUKIN.



Pitäkää puolenne. Jos ei toimi, niin mies vaihtoon. Ja kyllä sinkkunakin pärjää. Älkää ruikuttako, ei miehet niin upeita ole.

tilanne olisi hieman erilainen jos olisitte aviossa, elatusvelvollisuus ei koske avoliittoa. Tosin miehen on nyt jälkikäteen turha vaatia mitään, olisi pitänyt sopia selvästi etukäteen miten homma hoidetaan. Eli sen sopimisen aika on nyt. Molemmat tietenkin omistavat kaiken minkä omilla rahoillaan hankkivat, joten ole tarkkana, että omistat virallisesti osan kaikesta, mihin rahojasi laitat (esim. auto ja asunto). Samoin lainat toisiltanne laitatte paperille, ainakin isommat summat. Kulujen jakamisesta täytyy päästä yhteisymmärrykseen, ja on ihan reilua, että miehellä on enemmän rahaa käytettävissään, jos tienaakin enemmän. Asiaa voi tietenkin kompensoida esim. kotitöillä; jos teet enemmän hommia kotona kuin mies, niin saat hyvitystä kuluista.

Pitkassa parisuhteessa voi tosiaan tulla kaikenlaisia tilanteita: tyottomyytta, sairautta ja vahintaan aitiyslomia. Olisi aika ihmeellista, jos silloinkin vaadittaisiin, etta kaikki maksetaan sentilleen puoliksi. Varsinkin jos kyseessa on yhteinen lapsi, jota nainen aitiyslomalla/ yhteisesti sovitulla hoitovapaalla hoitaa.

Ollaan avoliitossa. Mies on aina ollut aika tarkka rahasta. Opiskeluaikana otimme molemmat lainaa opintotuen lisäksi. Silloin laitoimme molemmat tietyn summan kuussa ns. ruokakassaan ja kaiken oman hommasimme omilla rahoilla. Tällöin toisinaan lainasin mieheltä rahaa, ja maksoin takaisin sitten myöhemmin. Tällöin se oli mielestäni ok, kun molemmat olimme aika vähävaraisia (ja minulla ei tuo raha meinannut käsissä pysyä ja mies oli tarkempi, ja olisikin ollut epäreilua jos hän sen takia olisi joutunut minun hummailujani kustantamaan).

Elintasomme tietysti nousi kun mies meni töihin. Tällöin en enää nostanut opintolainaa. Ei tässä vuodessa mitenkään erityisemmin ole säästöön jäänyt, mutta sellaiset pienet jutut, kuten leffassa käyminen ja ulkona syöminen on lisääntynyt. Ja onhan se kiva, ettei kaupassa niin tarvitse alelappuja tuijottaa.

Juupa, juu. En ehkä ihan tämän perusteella vielä viitsi miestä jättää, mutta olen kyllä miettinyt, että miten nämä raha-asiat meitä tulevaisuudessa painaa. Mies ei halua, että rahamme ovat kokonaan yhteiset, vaan että on yhteinen tili ja molemmilla sitten omat tilit myös. Minusta vain on outoa, että perheessä toisella on enemmän esim. säästöjä tai varaa harrastaa kuin toisella. Enkä ede viitsi miettiä, miten tämä kuvio sotkeentuisi kun on lapsia.

ennen äitiyslomaa sitten sekin miten äitiyslomakustannukset jaetaan... laitat lasten synnyttämiselle kunnon hinnan, jotta mies ymmärtää et se minkä äitiyslomalla taloudellisesti hän maksaa, on pienenpieni hinta siihen verrattuna mitä sun vartalosi käyttäminen lasten maailmaansaattamiseen on:) Ja ihan totta, mulla oli ihan reilu ex, mutta hän jossain vaiheessa yritti alkaa tilittää kanssa takaisin niitä aikoja kun mä "elin hänen siivellä" eli olin äitiyslomalla, hetken hoitovapaalla ja hetken työttömänä..... Ei ollenkaan osannut ajatella et se lastentekeminen hiukan katkoi tuota toimeentuloani, eikä sitäkään et mä hoidin n 80% lapsista ja kodista kun hän teki uraa...

...antaisiko sinulle puolet rahoista? Olisiko valmis elattamaan sinua? Enta olisitko sina valmis elattamaan hanta?

Minusta se on ihan hyva ajatusleikki siina mielessa, etta se kertoo siita mika on tarkeaa.



Sina ja miehesi ette varmaan kumpikaan luopuisi puolikkaasta toisen hyvaksi. Luulen etta olet vaaran miehen kanssa yhdessa.

ehdottaa että jos nainen puolestaan maksaisi enemmän yhteisiä kuluja, kun mies on ensin maksanut yhteiset ja naisen omat kulut vuoden ajan, kuin se että nainen sitten lyö tuntihinnat seksi- ja lastensynnytyspalveluille. Ootte kyl pimeitä, anteeks vaan.



Edelleenkin puhu, ap, miehesi kanssa rauhallisesti asiasta, että miten hän ne parisuhteen ja ehkä myöhemmin lapsiperheen raha-asiat näkee, miten jos tulot toisella tai molemmilla tippuu tulevaisuudessa tai toisella merkittävästi nousee. Minusta, jos teillä kerran on takana useampi vuosi omia rahoja ja yhteisten kulujen puoliksi jakamista opiskelija-aikana, ja sitten miehen työllistysmisaikana tilanne on ollut noin vuoden ajan se, että mies on maksanut melkeinpä kaikki, niin ei todella mielestäni ole mieheltä kohtuutonta olettaa että se normaalitila on jonkinlainen kulujen tasajako ja tuo miehen rahoilla elämisvaihe oli vain tällainen välivaihe, joka nyt sitten seuraavan vuoden aikana jokseenkin tasataan kun sinullakin on työpaikka. Minusta tuossa ei ole mitään outoa tai skitsoa tai muutakaan, mutta puhukaa asiasta jos teillä on erilaiset näkemykset tai oletukset.



Mielestäni ne on ihan muut merkit, joista voi sitten alkaa pelätä tulevaisuuden kannalta, että jos teille lapsia tulee niin saat olla itse syömättä että lapsille riittää ruokaa, kun mies käy omilla rahoillaan golffaamassa ja purjehtimassa.

Elätin ex-poikaystävääni kun hän opiskeli vuoden pitempään kun minä. Eipä tullut mieleenkään karhuta häneltä mitään takaisin, vaikka hän suursuomäri meistä kahdesta olikin...Erosimme vuosi hänen valmistumisen jälkeen, ihan sulassa sovussa ilman mitään rahariitoja. Nyt oliskin hyvä mennä jälkikäteen käsi ojossa vaatimaan rahaa korkoineen, kun tiedän että hänellä on menestyvä yritys.

Mielestäni tuollainen rahojen jälkikäteen karhuaminen on outoa. parisuhteessa eletään yhteistä taloutta, puhalletaan yhteiseen hiileen eikä laskeskella ja kytätä senttejä.

merkki on se, että alkaa ulosmitata menneiden vuosien rahallisia kärsimyksiään. Kukaan perhettään rakastava ei karkeroidu tai ala velkoa mennyttä elämää. Pahimmanlaatuinen vamma päässä, ei voi muuta sanoa. Ja tosiaan suhteessa on reilua jakaa kaikki puoliksi, paisti jos on opiskelua, työttömyyttä ja vanhempainvapaita.

kimpaantuisin niin, että sanoisin että laskee mitä olen siitä vuodesta velkaa ja sit löisin rahat käteen, ottaisin eron ja häipyisin sanomatta mitään.

juteltiin miehen kanssa asiasta oikein kunnolla. Hän itse kokee, etten ole hänelle mitään velkaa, mutta olisi reilua, jos nyt hetken aika maksaisin enemmän menoista. Muuten yhteiset menot jaetaan suhteessa omiin tuloihin, mies siis parempituloisena hieman enemmän kuin minä.



Päädyimme myös jatkossa pitämään sekä omat että yhteisen tilin. Jos kaikki tulot ja menot olisi yhteiseltä tililtä, mies sanoo kokevansa, että hänen täytyy kysyä minulta kaikkeen lupa (vaikken sitä vaatisikaan) ja hän itse kyttäisi mitä minä ostan. Joten, ehkä parempi, että oman tilini tapahtumat on vain minun tiedossa.



Mies sanoo, että tilanne on epäselvempi nyt kun molemmilla on vielä opintolainaa. Minusta parisuhteessa lainat ovat yhteisiä siinä missä tulotkin, mutta hänestä ei (hänellä enemmän lainaa). Eli näillä mennään.



Kurjimmalta tässä tuntuu se, että koen olevani miehelle sijoitus muiden joukossa. Ikään kuin hän koko ajan laskisi, mikä on minun arvoni.



Mutta jatketaan nyt näin, oli ihan hyvä puhua asiasta. Puhuttiin myös mahdollisista lapsista ja niiden kuluista ja mies onneksi oli sitä mieltä, että tietenkään en äitiyslomalla maksa kuluista puolta vaan hän suurimman osan. Se on kuulrmma eri asia kuin tämä, en sitten tiedä että miten.



Ps. mies on talousalalla töissä...

täytyy sanoa, että tuo alkaa kyllä olla jo pihiyden ja rahanahneuden huippu. Ei kukaan joka rakastaa toista aidosti toimi tuolla tavoin. Ei vaan voi.



Tässä tilanteessasi siis mies toivoo, että sinä nyt joutuisit ikäänkuin kärsimään huonommasta elintasosta (maksamalla enemmän vaikka hän edelleen on isotuloisempi. Terve ajattelutapa olisi, että nyt pääsette vihdoin YHDESSÄ nauttimaan siitä, että kun molemmat tienaa kohtuullisesti, voitte vaikka matkustaa jne yhdessä.



Ehkä miehen olisi nyt hyvä pysähtyä miettimään sitäkin, että miten sinun pienempikin taloudellinen osallistuminen kuitenkin hyvödyttää häntä enemmän kuin jos vertaa yksinasumiseen.



oletan että mikäli hän olisi sinkku asumismenot kasvaisivat (yksiöt suhteessa kalliimpia kuin kaksiot plus että kulu olisi maksettava täysin yksin), tv luvat, vakuutukset jne olisi maksettava yksin.



ap, ikävä kyllä miehesi ei vaikuta kertomasi perusteella ollenkaan "normaalilta" parisuhteeseen sitoutuneelta ihmiseltä. Usko mua, että sinä toki voit luulla hänen olevan jopa unelmiesi mies jne mutta totuus sulle valkenis vasta kun tapaisit toisenlaisen miehen ja eläisit normaalissa tunnerikkaassa parisuhteessa.



tuntuu suorastaan pahalta ajatella että joku voi toimia noin rahanahneesti..



ja kuten joku sanoikin, kannattaa todella todella vakavasti miettiä millaista elämä voi karmeudessaan olla tuon miehen kanssa jatkossa. Hän tulee velkomaan sinua aina heikoillasi ollessasi (jos sairastut etkä voi tienata, saat lapsia jne.)



ei mahda teidän parisuhteeseen sisältyä oikeasti paljoakaan huvia ja hyvää oloa jos mies on noin pihi.

juteltiin miehen kanssa asiasta oikein kunnolla. Hän itse kokee, etten ole hänelle mitään velkaa, mutta olisi reilua, jos nyt hetken aika maksaisin enemmän menoista. Muuten yhteiset menot jaetaan suhteessa omiin tuloihin, mies siis parempituloisena hieman enemmän kuin minä.

Päädyimme myös jatkossa pitämään sekä omat että yhteisen tilin. Jos kaikki tulot ja menot olisi yhteiseltä tililtä, mies sanoo kokevansa, että hänen täytyy kysyä minulta kaikkeen lupa (vaikken sitä vaatisikaan) ja hän itse kyttäisi mitä minä ostan. Joten, ehkä parempi, että oman tilini tapahtumat on vain minun tiedossa.

Mies sanoo, että tilanne on epäselvempi nyt kun molemmilla on vielä opintolainaa. Minusta parisuhteessa lainat ovat yhteisiä siinä missä tulotkin, mutta hänestä ei (hänellä enemmän lainaa). Eli näillä mennään.

Kurjimmalta tässä tuntuu se, että koen olevani miehelle sijoitus muiden joukossa. Ikään kuin hän koko ajan laskisi, mikä on minun arvoni.

Mutta jatketaan nyt näin, oli ihan hyvä puhua asiasta. Puhuttiin myös mahdollisista lapsista ja niiden kuluista ja mies onneksi oli sitä mieltä, että tietenkään en äitiyslomalla maksa kuluista puolta vaan hän suurimman osan. Se on kuulrmma eri asia kuin tämä, en sitten tiedä että miten.

Ps. mies on talousalalla töissä...

OIKEE ÄMMÄ!!Mikä mies tollanen on??Kuule, kuulostat niin fiksulta naiselta, että sulle ois varman oikee MIESKIN tarjolla..oikeesti.lopeta toi suhde, sä kadut vielä.Toi ei vaan oo normaalia!!

aluksi ajattelin, että juokse ja lujaa, mutta viitattuasi keskusteluunne, mies vaikuttaa aivan järkevältä.



t. neljän äiti, joka puolisonsa kanssa asuu ja elää oy perhe ab -arkea. = se maksaa, jolla rahaa on. Mutta me ollaankin naimisissa ja avopuolisoina opiskeluaikaan rahat olivat enemmän mun ja sun rahoja.

Meneekö teillä muuten hyvin? Musta tuntuu että teidän suhteessa on joku muukin ongelma kuin raha. Oletko varma että mies on vielä täysillä mukana suhteessanne. Voisko sillä olla toinen nainen? Meillä meni samanlaiseksi ja myöhemmin selvisi, että miehellä oli ollut jo uusi nainen katsottuna jonkin aikaa. Mies ei näe teitä enää perheenä ja yhteisenä yksikkönä vaan ajattelee pelkästään itseään. Etkö ap uskalla tai halua nähdä tilannetta sellaisena kuin se on?

Jos olisin miehesi, lopettaisin yhteisten kulujen maksamisen. Maksa sinä.