Mies vaatii minua maksamaan takaisin sen, että hän varakkaampana on elättänyt minua. Onko ok?

haluaa rinnalleen rakkaan ihmisen voidakseen jakaa elämänsä ilot ja surut ja hyvinvointinsa? Sillä tavalla se tuntuu ikään kuin paremmalta. Jos taas ei halua jakaa iloaan eikä omastaan, vaan vahtii, että tilit ovat tasan, on parisuhde ehdottomasti liian hankala elämäntapa. Yksin on parempi - ei tarvitse antaa toiselle mitään eikä laskea, mitä pitää keneltäkin velkoa. Kaiken kaikkiaan, kyllä yksin on parempi. Ollaan kaikki yksin.

kuin siten, että ainoa maksaja on mies.

Ymmärrän, miksi Suomessa ollaan kaukana tasa-arvosta, jos miehen katsotaan edelleen olevan naisen elättäjä ja naiselle riittää se, että hän suostuu parisuhteeseen.

Juokse! Ei mulla muuta...

Perusidea meillä on, että molemmat maksaa yhteisiä menoja suhteessa omiin tuloihin. Palkkapäivänä siis molemmat siirtää yhteiselle tilille tietyn summan, mies hiukka enemmän kuin minä, koska on parempituloisempi. Nyt mies siis haluaisi, että maksan enemmän kuin oma osuuteni normaalisti on ja hän kai sitten hiukan vähemmän.

Eli oliko siis niin, että aiemmin kun olit selkeästi pienituloisempi, niin mies maksoi menojanne jopa enemmän kuin hänen osuutensa tulojenne suhteessa olisi ollut? Ja siksi hän toivoo sinun nyt vuorostasi maksavan enemmän kuin oman osuutesi?

Valitsitteko tuona opiskeluaikanasi elintasonne yhdessä?

Herrasmies on YLPEÄ jos pystyy elättämään puolisonsa ja mahdollisen muun perheen. Mutta nykyään toki ollaan tasa-arvoisia ja pummitaan mieluummin rahaa yhteiskunnalta. olisihan se noloa jos puoliso elättää, yhteiskunnan elättinä oleminen ei ole ollenkaan noloa, se on "omillaan toimeen tulemista".



Mies on arvatenkin homo tai sitten vain äärettömän juntti. Kannattaa toki hukata elämäänsä vielä muutama vuosi tuollaisen tolleron kanssa, mutta se suhde tulee joka tapauksessa loppumaan ellei aloittajalla sitten ole mahdollisuutta elättää tätä "miestä" koko loppuelämäämme.

mutta antakoon tämä perspektiiviä: meillä on samankaltainen tilanne, paitsi että tuloero on suurempi ja "elättämisaika" pidempi, ja ei mitään riitaa asiasta. Minäkin olen elättänyt miestä aikoinaan hetken verran, mutta aika oli lyhyempi ja elintaso matalampi eli paljon pienemmistä summista puhutaan.



Mies on sanonut ymmärtävänsä, että minun opiskeluni hyödyttää pitkässä juoksussa meitä molempia, ja että naiselle hyvät tulot ilman "paperia" on aika paljon mahdottomampi juttu kuin miehelle. Lisäksi se, että saan nyt tehdä sitä mitä haluan (pitkät yliopisto-opinnot takana) tekee minusta onnellisemman, ja se taas tekee miehenkin arjesta parempaa, päivittäin. Mutta meille tämä liitto onkin yhteinen yritys, jonka todella haluamme kestävän loppuelämän.



Näin mutu-tuntumalta sanoisin, että miehesi kuulostaa aika urpolta. Mutta sehän ei ole tavatonta, että ihminen juoksee rahan/materian/maineen perässä ja huomaa sitten jossain vaiheessa hukanneensa kaiken sen, millä oikeasti on väliä.

Ensimmäinen yhteinen vuosi meni niin, että mies vielä opiskeli, minä olin töissä. Sen tililtä maksettiin, kenellä oli rahaa (yleensä siis minulla). Seuraavan vuoden olin lapsen kanssa kotona, mies töissä - taas eri tilit, mutta yhteisen rahat (laskut maksettiin aina ensin).



Nyt kymmenen vuoden aikana on ollut monenlaista - minä olen välillä opiskellut, ollut kotona lasten kanssa ja välillä töissä. Mies pääsääntöisesti töissä - kuitenkin, kun olen ollut töissä, niin palkkani on aina ollut miehen palkkaa suurempi.



Edelleen meillä on omat tilit, mutta yhteiset rahat. Minä hoidan käytännössä kaikki raha-asiat, eli laskut, mutta sen mukaan, kumman tilillä on enemmän rahaa.



IKINÄ ei ole ollut rahasta riitaa - yhdessä ollaan, niin myös laskut on yhteisiä.

Parisuhteessa, kun yhdessä asutaan, ei voi tällä tavalla velkoa toista. Mitä jos toinen jää työttömäksi? Joutuuko työtön työhön päästyään maksamaan "velkaa" elatuksestaan? Jos ette ole naimisissa, harkitsisin heti vakavasti erilleen muuttamista ja kunnon aikalisää. Jos olette naimisissa, niin NMKY:n avioliittoleirit ovat mahtavia. Yksin on vaikea puhua toiselle järkeä päähän, mutta yhteisistä keskusteluista saa varmasti tukea sille, ettei tällainen menettely ole oikein.

Et aio erota nyt, kun tuntuu että tuosta hullusta vaatimuksesta vielä selviää, mutta todellisuudessa se oikea aika erolle olisi juuri nyt. Olisi suotavaa että tuollaiset raha-asiat on juteltu halki ja poikki ennen lasten tuloa ja erottu jos on suuria näkemyseroja elämän perusasioiden suhteen. Eikä vain niin että hankitaan se lapsikin ja ajatellaan että asiat selviävät jotenkin itsestään. Tuo ei selviä itsestään, jos ihminen on tuollainen joka laskee joka pennin vuosikausien ajan. Tulee lapsia, sairauksia, työttömyyttä, harvan elämä on tasaisen hienoa rahallisesti, varsinkaan naisen.



Suomessa yhteiskunta periaatteessa velvoittaa puolison elättämään toista. Jos sitä ei missään elämänvaiheessa halua tai siedä, ei pidä muuttaa yhteen kenenkään kanssa.

vaikka toki ap:n tilanne on ikävä. Mutta siis, tässä ketjussa on sitä välillä ehtyvältä luonnonvaralta tuntuvaa naisten välistä solidaarisuutta. Ap, olet saanut hyviä neuvoja ja näkökulmia, ja toivottavasti ymmärrät näyttää ketjun miehelllesi!

laski asumismenot ja ruokakulut tasan ja se tarkoitti sitä että mies laittoi rahaa säästöön ja kaveri käytti _äitiysloman_ aikana kaikki säästönsä kun rahat ei muuten riittäneet omaan osuuteen.

Jotenkin vielä käsitän tuon jos ollaan lapsettomia (siis sen että kaikki menee puoliksi), mutta kun toinen on kotona yhteisen lapsen kanssa niin tämä saa laittaa kaikki rahansa ja toinen säästää omiaan. No, eipä niille toista lasta tule, naisella ei ole varaa.

[ Suomessa 43 % pienituloisista miehistä elää ilman naista, kun vain 2 % hyvätuloisimmista elää ilman naista.

a.

enemmän - verrattuna keskituloisiin ja hyvätuloisiin miehiin - kuin palkka? Elintavat esim?

Mutta tottakai rahankin perässä juoksijoita on, ihmisiä on monenlaisia molemmissa sukupuolissa. Jos näkee itsepintaisesti toisen sukupuolen samanlaisina kaikki, ei haluakaan tavata ensisijassa ihmistä, vaan naisen/miehen. Silloinhan "kuka tahansa" tietyillä ulkoisilla ominaisuuksilla varustettu käy, eli esineellistää, ja se taas paistaa läpi, mikä taas saattaa olla syy kumppanin löytymättömyyteen... molemmissa sukupuolissa.

vaatia miestä tekemään kotitöitä vedoten siihen, että olet siihen mennessä tehnyt niitä miestä enemmän. Mies voi sanoa, että koska kulujen maksamisen kanssa ei katsota taaksepäin ja pyritä tasaamaan jollain aikavälillä kuluja, niin kotitöiden kanssa sama juttu. Ei sillä ole merkitystä, paljonko olet tehnyt (ihan sama, paljonko mies on maksanut), toisen ei tarvitse sitä jälkikäteen korvata.

Mutta kun perin pohjin puhuttiin, niin selvisi muun muassa, että siinä vaiheessa joskus, kun lapset tulisi puheeseen niin, ehdottomastai vain yksi. Ja hänen kulut maksettaisiin juuri tasan siihen päivään, kun täyttää 18 vuotta, siihen päättyy elatusvelvollisuus. Jne jne, mutta tuo oli kaikkein herättävin kommentti. Onhan se hienoa, jos nuori tuon ikäisenä omillaan pärjään, mutta itse haluaisin usemman lapsen ja että kotona on katto pään päällä ja ruokaa pöydässä ainakin "perusopiskelujen" ajan, esim. lukio.



Ja kaikki maksettiin tuossa vaiheessa puoliksi, mutta kysäisin sitten, että miten ajatteli sitten jaettavaksi laskut, jos/kun hoidan lapsen kotona. Niin, selviöhän oli, että hoidan 3 vuotta vähintään kotona, ettei mene kalliita päivähoitomaksuja, joista joutuisi maksamaan puolet. VArmaankin arvaatte, että muut laskut kotihoidontuellani sitten olisin yrittänyt maksaa puoliksi ja jäänyt lopuista velkaa...



Vaikka miehestä muuten tykkäsinkin kuin hullu puurotsta, niin onneksi oli joku järjen hiven päässä ja tajusin erota.

Mun olisi todella vaikeaa ymmärtää tuollaista. Meillä on aina ollut yhteiset tulot ja menot. Olisin järkyttynyt jos mies alkaisi yhtäkkiä laskemaan kumpi on voitolla ja kumpi häviöllä.

Jos aviovuode on yhteinen niin miten rahat ei ole????



Ap:lle sanoisin, että varmaankin miehesi on syönyt enemmän kuin sinä ja sinä tehnyt enemmän kotitöitä -vai?



Meillä mies on tienannut ja minä käyttänyt ne rahat parhaani mukaan. Tosin, olemme saaneet talon, auton jne...Olen kyllä taitava taloudessani. Ei koskaan mitään riitaa rahasta!

Jos aviovuode on yhteinen niin miten rahat ei ole????



Ap:lle sanoisin, että varmaankin miehesi on syönyt enemmän kuin sinä ja sinä tehnyt enemmän kotitöitä -vai?



Meillä mies on tienannut ja minä käyttänyt ne rahat parhaani mukaan. Tosin, olemme saaneet talon, auton jne...Olen kyllä taitava taloudessani. Ei koskaan mitään riitaa rahasta!

Anna sille pillua, niin rauhoittuu.

maksavan ulkona syömisiä ja leffoja ja vaikka mitä, ap:n sanojen mukaan ihan kaikki paitsi puolet vuokrasta. Mutta jos mies sanoo, että nyt voisit sinä puolestasi maksaa vähän enemmän, niin miestä pidetään ihan sekopäänä ja naisen kannattaa lähteä saman tien, tai ainakin uhata erolla jos tuollaiset hullut vaatimukset ei lopu. Kuitenkin moni nainen, joka tienaa miestään enemmän, ei pitäisi mitenkään erikoisena sitä, että on esimerkiksi omia säästöjä tai omaisuutta, eikä automaattisesti siirrä rahaa pienituloisemmalle miehelleen niin että molemmat saa saman verran varmasti harrastaa. Isompituloinen ehkä maksaa enemmän vaikka yhteisillä matkoilla, jotta molemmat voi lähteä mukaan.



Ei ainakaan minun silmään osunut mihin sävyyn tästä asiasta on keskusteltu. Tuskin mies on perintätoimilla uhannut, tai lyönyt viime vuoden kuitteja eteen. Tai edellyttänyt, että ap panee kaikki rahansa nyt miehen elättämiseen sillä aikaa kun mies hummailee tai säästää joka pennin itse.



Minusta ei olisi iso uhraus omien tulojen noustessa vaikka sen vuoden ajan laittaa omia rahojaan yhteiseen elämään. Onhan sitä jo tottunut vähään opiskelijana.

[esineellistää, ja se taas paistaa läpi, mikä taas saattaa olla syy kumppanin löytymättömyyteen... molemmissa sukupuolissa.

samaten epäluuloisuus karkoittaa aika tehokkaasti... Koska miksi kukaan järkevä mies tai nainen vaivautuisi ottamaan synnit niskoilleen koko sukupuolensa puolesta ja sitten "todistelemaan" herra tai neiti vainoharhaiselle olevansa joku ainutlaatuinen poikkeus

laski asumismenot ja ruokakulut tasan ja se tarkoitti sitä että mies laittoi rahaa säästöön ja kaveri käytti _äitiysloman_ aikana kaikki säästönsä kun rahat ei muuten riittäneet omaan osuuteen.

Jotenkin vielä käsitän tuon jos ollaan lapsettomia (siis sen että kaikki menee puoliksi), mutta kun toinen on kotona yhteisen lapsen kanssa niin tämä saa laittaa kaikki rahansa ja toinen säästää omiaan. No, eipä niille toista lasta tule, naisella ei ole varaa.

Huvittavaa ekassa on, että mies vaati kumppanin maksavan kaikista puolet, mm äitiyslomalla. Kun ystäväni mies jäi työttömäksi ja ystäväni sai töitä, unohdettiin 50/50 sääntö. Pari v sitten toinen ystäväni jäi mammikselle, mies vaatiierrä on kotona kunnes lapsi täyttää 3. Ja ystäväni käyttää nyt kaikki säästänsä, jotta saa maksettua puolet menoista.

Sinuna juttelisin puolison kanssa asiat selviksi. Onko reilua että jälkikäteen sanotaan mitä on velkaa ? Ei minusta. Käy läpi myös mahdollinen äitiysloma ja sen jälkeen lapsien vaatemaksut. Jos sinä haluat ostaa paremmat haalarit mutta miehesi mielestä kirppisvaatteet riittää, mitä sitten.

Tämä todellakin kuulostaa kamalalta mutta mä sinuna miettisin myös hyvin tarkkaa jatkoa. Mies luult muuttuu tosta tiukemmaksi ja sitten kun lapset ovat maailmassa voi jälki olla tosi ikävää.