Mies vaatii minua maksamaan takaisin sen, että hän varakkaampana on elättänyt minua. Onko ok?

ja sinä olet esim pari vuotta kunkin lapsen kanssa kotona ja tulosi ovat silloin pienemmät kuin normaalisti ja kotihoidontukiaikana melkein olemattomat? Aikooko miehesi silloinkin vaatia sinua korvaamaan tulonmenetyksesi? Silloin voi sinua aika pahasti alkaa rassata se, että teet kotona paljon (ehkä jopa kaikki) kotityöt ja olet lastesi saatavilla 24 tuntia vuorokaudessa (toki on isäkin kotonaollessaan, mutta lapset ovat usein hyvin äitikeskeisiä ensimmäiset vuodet). Kannattaisi tuo asia ainakin miettiä valmiiksi, eli jos miehesi haluaa myös, että mahdolliset lapset hoidetaan kotona pidempään kuin äitiysloman ajan, niin laaditte selkeät pelisäännöt.



Meillä on miehen kanssa yhteinen tili ja molemmilla omat tilit myös. Tällä hetkellä olen kotona kohta 3-vuotiaan kuopuksen kanssa ja tuloni ovat n. 400 eur nettona kuussa. Mies maksaa lähes kaiken: asuntolainan lyhennyksen (joka ei onneksi ole suuri), ja tärkeät hankinnat kuten auton huolto, vakuutukset yms. Minun tuloni riittävät ehkä juuri ja juuri ruokalaskuun, eivät ihan siihenkään. Tämä on kuitenkin yhteinen päätöksemme, lapsemme menee hoitoon vasta 3-vuotiaana ja siksi mieheni elättää minua tällä hetkellä. Minä taas teen sellaisen "uhrauksen", että annan lapselle omaa aikaani ja esim eläkkeeni kertymä on näiltä vuosilta hyvin pieni.



Pointtini oli, että kaikesta tulee hyvin paljon monimutkaisempaa kun/jos saatte lapsia ja tuollainen, että mies alkaa jälkikäteen vaatimaan rahojaan takaisin, kuulostaa huolestuttavalta. Eri asia olisi, jos olisitte etukäteen sopineet asiasta. Ehkä voit jonkin verran maksaa takaisin, vaikkapa maksaa ulkona syömiset ja leffat vuoden ajan aina tms, mutta ei nyt mielestäni ole oikein, että joudut tuossa määrin olemaan velkaa miehellesi.

kirjoitustasi.



Minusta parisuhteessa/perheessä on todella kummallista se, että perheenjäsenillä olisi eriarvoinen asema taloudellisesti. Perhe ja parisuhdekin siis on minusta yhteinen yritys ja pelataan yhteiseen pussiin. Varsinkin sitten jos on yhteisiä lapsia, on eriarvoisuus ihan kamalaa. Nainen kuitenkin aina luopuu jostain tietyllä tavalla, kun lapsia ei muuten synny kuin naisen kehon kasvattamana. Mies ei voi olla raskaana.



Aina ei mene sentilleen tasan menot ja tulot kuitenkaan ja ikävä on katsoa sellaisia pariskuntia, joissa (yleensä)mies elää ja harrastaa leveästi ja vaimo pienistä rahoistaan maksaa lastenkin kulut. Panos yhteiseen hyvään kun voi olla muutakin kuin rahaa.



Ehkäpä teidän pitäisi avoimesti puhua rahoista ja muutenkin siitä miten olette ajatelleet tulevaisuudessa elää. Ajoissa itse ainakin ottaisin puheeksi ettei tule sitten ikävä yllätys eteen myöhemmin.

Ja ota jalat alle. Sinulla on mahdollisuus vielä löytää mies, joka kunnioittaa ja todella haluaa parastasi. Itse olen ollut vastaavassa tilanteessa niin, että sekä mies että minä olemme olleet se maksava osapuoli vuorotellen toisen opiskellessa. Kumpikaan ei edes miettinyt vaihtoehtoa, että toinen maksaisi mitään takaisin jälkeenpäin.



Pitkässä parisuhteessa tulee varautua kaikkeen. Toisen opiskeluun, työttömyyteen, sairauteen, masennukseen ja haluttomuuteen. Valitse mies, jonka uskot seisovan sinun rinnallasi tuli eteen mitä tahansa. Nykyinen miehesi ei kuulosta kovin kummoiselta, vaan lähinnä hän tuntuu ajavan omaa etuaan ja oikeuksiaan.

Joillekin se raha on kaikki kaikessa.

vaadi ehdottomasti kirjanpito kyseiseltä ajalta. Lisäksi teet poistot omista panoksistasi sekä mieheltä tulonmenetyskorvausta menetetystä asumistuesta.



Kokeilepa tätä: kysy mieheltä, luopuisiko hän ennemmin vaatimuksistaan vai sinusta. Onko raha siis sinua tärkeämpi ja rakkaampi?

tulojen suhteessa ja siirretään rahaa yhteiselle tilille.



Mutta en tosiaan lähtisi maksamaan osinkoa takaisin jälkikäteen. Ei perhe toimi niin

ovat luusereita, jotka vaativat vaimolta samaa taloudellista osallistumista? Esim. Jari ja Vanessa Kurri, Teemu ja Sirpa Selänne? Miehesi on surkea mikkihiiri.

Ihan ok.



Meillä taas oli toisin päin. Mies oli kotona opiskelijana nollatuloilla ja minä maksoin kaiken. Oli tosi kiva, kun hän heti ekoista palkoistaan laittoi sitten pari tonnia minulle. Kiva ele, vaikka en olisi sitä ruvennut itse vaatimaan.

Ihan ok. Meillä taas oli toisin päin. Mies oli kotona opiskelijana nollatuloilla ja minä maksoin kaiken. Oli tosi kiva, kun hän heti ekoista palkoistaan laittoi sitten pari tonnia minulle. Kiva ele, vaikka en olisi sitä ruvennut itse vaatimaan.

tekee kyllä aika selväksi tolla minkä verran sua arvostaa. Onko teillä jotenkin ruvennut menemään huonommin kun jälkikäteen tuollaisia yht'äkkiä vaatii?



Mielestäni olisi vähintään ollut reilua jo alun perin tehdä säännöt selviksi, ja tehdä sopimus asiasta kun kerran noin tarkka on, niin että olisit voinut varautua tulevaan hyvissä ajoin.



Entäpä sitten kun sukset oikeasti menee ristiin joku päivä? Ehkä parempi nyt pistää jo hanttiin tai lähteä menemään, muuten olet joku päivä vielä kusessa sen vaatimuksien kanssa.

siivosi jaljet? Siivosi asunnoan? Seksipalveluistakin voi ihan mukavasti laskuttaa.

että aina kun olosuhteet potkivat päähän, jää kumppanille velkaa. Meillä mies on elättänyt minua kun opiskelin ja minä olen vastaavasti elättänyt miestä, kun tämä oli työtön. Tilanteet vaihtelevat, eikä minusta ole normaalia alkaa laskemaan killinkejä, kun yhteistä perhettä pidetään pystyssä.

Kokeilepa tätä: kysy mieheltä, luopuisiko hän ennemmin vaatimuksistaan vai sinusta. Onko raha siis sinua tärkeämpi ja rakkaampi?

Mies ei halua, että rahamme ovat kokonaan yhteiset, vaan että on yhteinen tili ja molemmilla sitten omat tilit myös. Minusta vain on outoa, että perheessä toisella on enemmän esim. säästöjä tai varaa harrastaa kuin toisella. Enkä ede viitsi miettiä, miten tämä kuvio sotkeentuisi kun on lapsia.

En minäkään halua, että mun ja miehen rahat on yhteiset. Ei hänkään halua. Meillä ei ole edes yhteistä tiliä, vaan kummallakin on omat tilit. Maksamme asumisen, sähkön, vakuutukset, ruuat jne. yhdessä. Siis jompikumpi maksaa laskun tililtään ja toinen maksaa osuutensa toisen tilille.

Mulla on myös enemmän säästöjä kuin miehelläni, enkä tajua, miksei näin saisi olla. Mä olen säästäväinen luonne, pidän huolta, että tilillä on aina reilu puskuri, säästän itselleni (tosin vain rahastoihin) ja lapsille. Mies törsää omia rahojaan, ja se on ihan ok. En voi pakottaa häntä säästämään eikä hän minua tuhlaamaan. Siksikin on kerrassaan loistavaa, että kummallakin on ikioma tili.

Meidän ei ole tarvinnut riidellä rahasta koskaan.

matkailun, sisustamisen ja vaatteet. Nyt kun miehellä ei ole tuloja, minä maksan perustarpeet ja muusta tingitään. Ei ole tullut mieleenkään laskeskella, kuka on kenellekin velkaa. Yhdessä tässä eletään yhteistä taloutta ja elämää.

omat rahat-systeemiä, mutta toisaalta, raha on vain rahaa. Minusta olisi kurjaa katsella vierestä kun toinen kituuttaa opintotuella ja itse tekisin täysiä tilejä työelämässä. Rakkaudestahan sitä yhdessä ollaan.



Tässä juuri juttelin ystäväni kanssa, joka valitti, kun hänellä ei ole ollut pitkään aikaan varaa ostaa itselleen vaatteita. Tällä hetkellä parit housut ja muutama kulahtanut paita. Opiskelee yliopistossa ja käy töissä. Miehensä sitten kulkee viimeisen päälle hienoissa kuteissa, kun on ollut jo vuosia työelämässä yliopistosta valmistuttuaan. Heillä myös maksetaan kaikki puoliksi, erotuksena se, että ystäväni käyttää kaikki rahansa joka kuukausi vuokriin ja yhteisiin laskuihin sekä ruokiin. Paljon muuhun ei ole rahaa. Samalla mies säästää säästötilille ja harrastaa muutamia todella kalliita harrastuksia. Sitten ystävä vielä harmitteli, kun joutui maksaa kahden kuukauden vuokraosuutensa nyt ensimmäisestä kunnon tilistä, kun ei pystynyt viimeksi maksamaan vuokrasta osuuttaan, sekä miehelle vielä vahingossa rikkomansa kalliin laitteen. Tuntui jotenkin pahalta ystävän puolesta, vaikka itse ei asiaansa esittänytkään niin, että kokisi olonsa huonoksi asian suhteen.



Ap:n asiaan. "Velan" makselu olisi ollut ok, jos siitä olisi sovittu vuosi sitten.

ne yksin, jotka tasailevat niitä tilejään =D ellei nyt satu löytymään samanlain ajattelevaa, niin voivat kahdestaan onnellisesti pinkoilla.

Mies ei halua, että rahamme ovat kokonaan yhteiset, vaan että on yhteinen tili ja molemmilla sitten omat tilit myös. Minusta vain on outoa, että perheessä toisella on enemmän esim. säästöjä tai varaa harrastaa kuin toisella. Enkä ede viitsi miettiä, miten tämä kuvio sotkeentuisi kun on lapsia.

Tämä kuulostaa minun korvaani oikein hyvältä. Meidän parisuhteessamme on näin. Minä tienaan n. 1000e enemmän käteen kuussa kuin mieheni ja maksamme kaiken puoliksi, ei mitenkään tulojen suhteessa. Meillä on siis yhteinen taloustili, josta maksetaan yhteiset jutut, muuten molemmilla on omat rahat. Toki lainaillaan ja "tarjotaan" toiselle eikä eurolleen lasketa, mutta periaate on tämä.

Minulla on omaisuutta ja asumme omistamassani asunnossa jonka ostin jo ennen kuin tapasimme. Olen myös kouluttautunut, teen paljon töitä ja tienaan siis huomattavasti miestäni enemmän. Ei tulisi mieleenkään laittaa kaikkea tasan vaan minusta on ihan reilua että minulla on myös enemmän säästöjä ja käyttörahaa.

Menimme yhteen "vanhoilla" päivillä eikä miehen palkkakaan ihan surkea ole, mutta tietyllä tavalla meidän perheessämme on kaksi elintasoa. Rahasta ei silti riidellä ikinä!

haluaa rinnalleen rakkaan ihmisen voidakseen jakaa elämänsä ilot ja surut ja hyvinvointinsa? Sillä tavalla se tuntuu ikään kuin paremmalta. Jos taas ei halua jakaa iloaan eikä omastaan, vaan vahtii, että tilit ovat tasan, on parisuhde ehdottomasti liian hankala elämäntapa. Yksin on parempi - ei tarvitse antaa toiselle mitään eikä laskea, mitä pitää keneltäkin velkoa. Kaiken kaikkiaan, kyllä yksin on parempi. Ollaan kaikki yksin.

kuin siten, että ainoa maksaja on mies.

Ymmärrän, miksi Suomessa ollaan kaukana tasa-arvosta, jos miehen katsotaan edelleen olevan naisen elättäjä ja naiselle riittää se, että hän suostuu parisuhteeseen.

että miten raha-asiat menisi pikkulapsiaikana! Olisi mielenkiintoista kuulla hänen vastauksensa.