Uusperhe: onko minulle syyttä herne nenässä?

Loppuiko tämä ilman valtavaa haukkumista? wau, vain pientä suunsoittoa. 

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 13:31"]

ap olet idiootti..Olen elänyt uusperhe-elämää 20v - nyt lapset ovat aikuisia jo..Ehkä juuri siksi meillä on sujunut kaikki ok, että en tosiaankaan veda tuollaisista asioista hernettä syvälle nenään eikä niin tee miehenikään..Hanki elämä..

[/quote]

Tätä ketjua lukiessa kiitän luojaa, että veljen ex-vaimo on ollut fiksu. Hänellä on lapsi edellisestä liitosta, mutta en kyllä aikoinaan edes tajunnut, että minun olisi häntäkin pitänyt muistaa samoin, kuin veljen lapsia. Laitoin vain veljen lapsille pieniä synttärilahjoja, mutta en edes tiedä, milloin on ex-vaimon edellisen liiton lapsen synttärit. 

No, veljeni siis erosi tästä naisesta ja silti olemme hyvissä väleissä ja vaikka en niitä pieniä lahjoja ostanut hänen ensimäisen liiton lapselleen, olen hänenkin kanssa väleissä. Tämä nainen ei koskaan kylvänyt epäsopua ja kateellisuutta lastensa väliin tyyliin, että "sun isäpuolen sisko ei ostanut sulle pieniä lahjoja synttäripäivänäsi, nyt pannaan siihen sukuun välit poikki ja ollaan loppuelämä katkeria". 

Tsemppiä ap! En jaksanut lukea koko ketjua läpi, mutta halusin kertoa,että et ole yksin. Uusperhekuvioo on haastava,eikö todellakaan san asia kuin ydinperhe. Ydinperhe on helppo kuvio, uusperhe ei. Kukaan ei voi kuvitellakaan mitä se on, ellei ole sitä kokenut. Sitä joutuu punnitsemaan niin paljon herkemmin omia tunteitaan jne, minäkin muutin lapsettomana mieheni kanssa ja sain kaupan päälle lapsia-yhdessä yössä sinkusra suurperheen äitipuoleksi,huh! Ensimmäiset pari vuotta ovat hankalia..

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 14:34"]"Ap tässä. Minun ongelmani tässä nykymaailmassa on se, että haluan tasapuolisuutta. Itse olen niin typerä, että olen auttanut mm. exää ja hänen uutta vaimoaan joskus lasteni sisarpuolen hoitamisessa. Olen ollut niin totaalisen idiootti, että luulin sen olevan toisten huomioon ottamista. Kyllähän siitä itsekin saa, kun toiselle antaa. Mutta nyt saatte haukkua ihan niin paljon kuin haluatte. En osallistu enää tähän keskusteluun. 

Kiitos ajatusmaailmani laajentamisesta. "

Jokaisella lapsella on kuitenkin OIKEUS omiin vanhempiinsa, omaan sukuunsa, enoihin, täteihin, setiin, serkkuihin jne. jotka meillä jokaiselle ovat ainutkertaisia ja useimmille tärkeitä ja muistot heistä säilyvät läpi elämän, toisin kuin uusioperheen uuden puolison isovanhemmat tai suku.

Minusta on väärin, jos tasapuolisuuteen vedoten, sotketaan lapsen sukulaissuhteita ja siteitä, sillä lapsella voi olla ainoastaan kahden isovanhemmat - isän ja äidin vanhemmat ja lapsella on oikeus olla oman sukunsa jäsen, sotkematta siihen uusioperheiden kuvioita.

[/quote]
[/quote][quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 14:34"]"Ap tässä. Minun ongelmani tässä nykymaailmassa on se, että haluan tasapuolisuutta. Itse olen niin typerä, että olen auttanut mm. exää ja hänen uutta vaimoaan joskus lasteni sisarpuolen hoitamisessa. Olen ollut niin totaalisen idiootti, että luulin sen olevan toisten huomioon ottamista. Kyllähän siitä itsekin saa, kun toiselle antaa. Mutta nyt saatte haukkua ihan niin paljon kuin haluatte. En osallistu enää tähän keskusteluun. 

Kiitos ajatusmaailmani laajentamisesta. "

Jokaisella lapsella on kuitenkin OIKEUS omiin vanhempiinsa, omaan sukuunsa, enoihin, täteihin, setiin, serkkuihin jne. jotka meillä jokaiselle ovat ainutkertaisia ja useimmille tärkeitä ja muistot heistä säilyvät läpi elämän, toisin kuin uusioperheen uuden puolison isovanhemmat tai suku.

Minusta on väärin, jos tasapuolisuuteen vedoten, sotketaan lapsen sukulaissuhteita ja siteitä, sillä lapsella voi olla ainoastaan kahden isovanhemmat - isän ja äidin vanhemmat ja lapsella on oikeus olla oman sukunsa jäsen, sotkematta siihen uusioperheiden kuvioita.

[/quote]
[/quote]

Huh, mitä kommenttia! Kommemtoin aikaisemmin numerolla 93 ja kerroin, että minulla oli kolmet isovanhemmat. Isäni ja äitipuoleni menivät naimisiin kun olin 3 ja ovat nyt 30 vuotta myöhemmin edelleen yhdessä. Meillä on pieni suku ja kaikki tulevat juttuub keskenään. Olen yhtä läheinen omien tätieni ja setieni kanssa kuin "puolikkaidenkin".

Voisiko olla, että monien uusperheiden ongelmat johtuvat osittain juuri siitä, että pidetään tiukasti kiinni siitä kuka nyt on "oikeasti" sukua?

Elämä on kaikkinensa pelkkää kärsimystä. Lapasia tai ei, minä odotan, että tämä loppuisi.

Siinä mielessä ap on ehkä hieman herkkänahkainen, että tasapuolisuutta on aidosti todella harvoin olemassa. Päivittäin täällä ja muilla foorumeilla kerrotaan tarinoita mummoista (ei niinkään vaareista, ehkä siksi, etteivät he niin paljon ole lahjanantajia ja lastenlasten hoitajia), jotka eivät jonkun osapuolen mielestä ole tasa-arvoisia edes omien lastensa perheiden suhteen, saati jos näissä on uusperhekuviot mukana. Oman pojan perhe saatetaan laittaa etusijalle, tai lähellä asuvan tyttären perhe saa enemmän huomiota ja materiaa, kuin kauempana asuvan. 

Eihän se, että joku jossain toimii toisten mieltä pahoittaen tee samaa toimintaa toisaalla hyväksyttäväksi, mutta antaa aihetta ajatella, että tasapuolisuus on kai ylivoimaisen vaikeaa yllättävän monille. Ja niitä samoja juttuja löytää useimmat itsestäänkin, kun malttavat katsoa peiliin.

Anna sen lapsen ja isoäidin suhteen olla. Rue sitä mieluummin kuin olet kateellinen. Se mummo on sen lapsen mummo. Se ihmissuhde on tärkeä. Syllä se lapsi saa olla tärkeä. On hyvä, että on tärkeitä ihmissuhteita. 

Ehkä mummokin tietää, miten kova ero on myös lapsille. Kaikille se on kriisi.

ei se ole söi un lapsiltasi pois, jos miehesi lapsella on jokin ihmissuhde.

jotkut mummot kutoo paljon.

miksi kadehdit?

olisit iloinen sen lapsen puolesta. Olisit iloinen sen mummon puolesta, erää hänellä on lapsenlapsi.

sinun vanhempasi ovat sinun lastesi isovanhemmat.

ota tuo rikkautena. kerro myös omille lapsillesi. Ja kerro sille miehesi lapselle, että on arvokasta oma mummo ja mummon tekemät lapaset.

mieti itsesi sen lapsen tilanteeseen.

jos sinä olet kateellinen tuosta, niin olet muusta? Miten käyttäydyt?

tai pystytkö olemaan tasapuolinen kaikille lapsillenne? Se on sinun hommasi.

mumlilla on omat hommat.

ei meillä esim.  kummit tuo lahjoja muille kuin kummilapselle.

Uusperheen lapselle on hyvä, jos sillä on edes jotain omaa. Siis mummi. Kun on joutunut jakamaan jo isänsä ja kotinsa ja kaiken vieraan naisen ja naisen lapsien kanssa. Antakaa niiden pitää edes oma mummi

Olet kyllä Riidankylväjä ap.

Minusta tuo mummo on töykeä. Pidä ap huoli ettet muista häntä millään tavoin syntymäpäivinä ja jouluna, sitä saa mitä tilaa. Outoa että täällä niin moni on sitä mieltä että tuo on ok. Ei se todellakaan ole ok. Lapsille jää vahvoja muistoja siitä että mummolla on joku suosikki. Lapsellista touhua vanhalta ämmältä.

[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 08:36"]

Minusta tuo mummo on töykeä. Pidä ap huoli ettet muista häntä millään tavoin syntymäpäivinä ja jouluna, sitä saa mitä tilaa. Outoa että täällä niin moni on sitä mieltä että tuo on ok. Ei se todellakaan ole ok. Lapsille jää vahvoja muistoja siitä että mummolla on joku suosikki. Lapsellista touhua vanhalta ämmältä.

[/quote]

Jos olisin tuo mummo, tuskin elämääni hetkauttaisi, jos miniä ei tuo minulle syntymäpäivälahjoja tai lahjoja jouluna. Jos miniä tulisi rähisemään, että olen yhdet villasukat ostanut lapsenlapselleni, niin en usko, että välittäisin hänen kanssaan olla missään tekemisissä. Minua ei tule kukaan määräilemään, kenelle saan ostaa jotain tai kutoa jotain.

On sulla turhaan herne nenässä. SINUN lapsillasi on tiettävästi omat isovanhemmat, ovat ainakin olleet.

Uusperhe-elämä nyt vana on vähän tuollaista. Kaikkea ei jaeta enää tasan kuten ydinperheessä usein sentään yritetään.

[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 08:36"]Minusta tuo mummo on töykeä. Pidä ap huoli ettet muista häntä millään tavoin syntymäpäivinä ja jouluna, sitä saa mitä tilaa. Outoa että täällä niin moni on sitä mieltä että tuo on ok. Ei se todellakaan ole ok. Lapsille jää vahvoja muistoja siitä että mummolla on joku suosikki. Lapsellista touhua vanhalta ämmältä.
[/quote]

No joo, mitähän itsestäsi kertoo se, että nimittelet kenenkään mummoa "vanhaksi ämmäksi". Vie äkkiä pohjan mielipiteeltäsi...

Ymmärrän kyllä mummoa varsinkin jos olette uusperheenä olleet yhdessä vasta vähän aikaa. Ja vaikka aikaa olisi kulunut vuosia, ymmärrän tietyllä tavalla siltikin, että se oma oikea lapsenlapsi on rakkain.

Toivon kuitenkin, etten itse toimisi tuossa tilanteessa noin. Minulla on ollut tähän asti periaate, että kaikki, jotka ovat kattoni alla tai kuuluvat jollain lailla muutoin perheeseeni, saavat tasapuolisen kohtelun. He ovat kaikki tavallaan "omiani" enkä ala erottelemaan kuka on kenenkin. Tunne on tietenkin eri juttu vaikka minun onkin helppo kiintyä ja välittää muiden lapsista. Mutta tiedän, että kaikki eivät tähän pysty, että tarvitaan tietynlainen asenne. 

Oma äitini lähettää usein lapsilleni vaatteita yms. Kun seassa ei koskaan ollut mitään puolison lapselle niin sanoin kyllä äidilleni että laittaisi jotain hänellekin välillä. Ihan vaikka jotain pientä, vaikka villasukat tai suklaalevyn mutta että tulisi jotenkin huomioiduksi. Meillä sukulaiset huomioi "oman puolen" lapsia enemmän, mutta useimmiten jollain tapaa myös niitä toisia. Tämä on mielestäni ollut ihan ok. 

Minustakin on yksinomaan ok, että tämä mummi huomioi vain tätä omaa lapsenlastaan. Se voi olla sille lapselle tärkeää, että hän on jollekin erityinen. Ettei ne uudet sisaruspuolet ole aina jakamassa ihan kaikkea.

Pitää teidän aikuisten hei joskus ajatella niitä lastenkin tunteita! Myös sen puolison lapsen tunteita! Hitto kun te olette aina niin älyttömän itsekkäitä. Mulle mulle mulle ja mun lapsille, ei ikinä mietitä sitä, että lapsi se on se puolisonkin lapsi ja on ihan oikein, että sillä on OMA mummi. Onhan teidänkin lapsillanne.

[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 08:52"]

Oma äitini lähettää usein lapsilleni vaatteita yms. Kun seassa ei koskaan ollut mitään puolison lapselle niin sanoin kyllä äidilleni että laittaisi jotain hänellekin välillä. Ihan vaikka jotain pientä, vaikka villasukat tai suklaalevyn mutta että tulisi jotenkin huomioiduksi. Meillä sukulaiset huomioi "oman puolen" lapsia enemmän, mutta useimmiten jollain tapaa myös niitä toisia. Tämä on mielestäni ollut ihan ok. 

[/quote]

Oletko varma, että puolisosi lapsen äiti haluaa jotain rääsyjä nyxän äidiltä?

Ap.n kaltaiset naiset varmaan itkee sitäkin joskus, kun miehen lapsi ei jaa perinnöstään osaa hänen lapsilleen. Yhyy, mun lapset ei saa kaikkea samaa, mitä miehen lapsi saa.

Ei kannata vetää hernettä nenään, siinä suurin häviäjä olet sinä, jos alat jokaista tuomista laskemaan. Meillä uusperhe ollut kasassa 16v ja äitini on aina muistanut miehen lasta, mutta ihan vapaaehtoisesti. Kyllä sen pitäisi riittää, että omat isovanhemmat muistavat omiaan, ei kai se materia niin tärkeää ole? Pojan omat isovanhemmat muistavat poikaa ja meidän yhteisten lasten isovanhemmat omiaan ja ihan hyvin näin on pärjätty.

No ydinperheessäkin voi olla joskus todella vaikeaa ja monimutkaista, kun ihmiset eivät aina tule toimeen keskenään ja siinäkin kaksi toisilleen tuntematonta suku yhdistyy. Sitten kun tämä systeemi ei toimi ja perustetaan uusi perhe, niin siinähän vaan ongelmat moninkertaistuvat.

Onneksi olen vain eronnut hankalasta ydinperhekuviosta enkä perustanut uutta perhettä, vaikka minulla miesystävä onkin. Ja siitä huolimatta riittää paljon suurempia murheita kuin nuo ap:n villasukkasurut.

Pakko ei ole toisen lapsia muistaa, mutta kohteliasta se mielestäni on. Meillä minun setäni ja tätini (jäin lapsena orvoksi, joten ovat minulle vanhempien vastine) muistavat myös miehen lapsia jouluna ja syntymäpäivinä, ihan yhtälailla kuin meidän yhteisiäkin. Tietyllä tapaa näen tuon myös arvostuksen osoituksena miestäni kohtaan - tykkäävät tosi paljon miehestäni, joten olisi jokseenkin tympeätä jättää hänen lapsensa huomiotta.