Sukulaisen tittelintärkeys - ei jaksa kuunnella

Ikää sellaiset 70v ja ilmeisesti itsetunnossa hiukan vajetta. Tiedän hänen aikoinaan käyneen vain peruskoulun (tai mikä kansakoulu se silloin olikaan) ja olleen muutaman kuukauden jossain kaupassa tsupparina. Sitten tapasi miehensä ja alkoi "kotirouvaksi" ja sinne jäi. Tästä ei tietenkään julkisesti puhuta vaan siitä, miten heidän kaikki lapsensa ovat niiiin menestyneitä ja aivan huipuissa työpaikoissa. Oikeasti ihan tavallisia duunareita ihan tavallisen hyvissä työpaikoissa. Ehkä just jotain myyntipäällikköä löytyy ja työmaavastaavaa tms. Ja tokihan lapsenlapsetkin ovat niiiiin eteviä, ihan luokkansa parhaita ja kehuja tulee joka puolelta. Vanhin lapsenlapsista on kaikkein etevin, hän on jo työelämässä ja työpaikallaan vuoropäällikkö. Miettikää; PÄÄLLIKKÖ!



Aloitin itsekin opiskelut uudelleen aikuisiällä, alalla joka sinänsä ei ole mikään hieno, mutta se KUULOSTAA hienolta. Oikein odotan, että kohdataan jossain kekkereillä ja pääsen mainostamaan miksi oikein valmistunkaan!:) Saa meidänkin äitee kerrankin myhäillä vieressä!

niin tittelinkipeys ja vastaavat tuntuvat olevan ikäluokkakysymys. Se nyt vaan ei aikaisemmin ollut ihan itsestäänselvää, että joka toisesta nuoresta tulee jonkun alan maisteri tai että 60 prossaa ikäluokasta suorittaa korkeakoulututkinnon.

Olisipa mukava katsella tuonne 50 vuoden päähän, vieläkö siellä meuhkataan sillä että joku on maisteri? Vai aiheuttaako silloin leuhkimista edes tohtorintutkinto, kun mussuttajilla itselläänkin on melkein kaikilla yliopistokoulutus. :=)

muuan av-palstalla meuhkataan joka päivä siitä, onko joku akateeminen vai amis. Se on juuri tätä samaa tittelinkipeyttä! Eli ei ole ainakaan av-mammojen keskuudessa mikään ikäluokkakysymys.

Jokaisella on monta

Konttoritarvikkeet tilaa Logistiikkapäällikkö

Liikelahjat PR päällikkö

Siivousfirmaan on yhteydessä Huolintäpäällikkö



Vaativista tehtävistä saa johtajan tittelin

äiti, joka on aina vihannut minua, kertoi polleana, kuinka hänen lapsenlapsensa on lähihoitaja. Minä olen koulutukseltani sairaanhoitaja. Kysyi ylpeydestä ja paremmuudesta loistaen, että mitäs muuta eroa näillä koulutuksilla on, kuin se, että lähihoitaja on korkeakoulututkinto? Ilme oli näkemisen arvoinen, kun korjasin, että asia on itseasiassa toisin päin.

ja ap:tähän se ärsyttää ihan vain siksi, että puheenaiheena olevilla ihmisillä sattuu olemaan paremmat koulutukset, työt ja talot kuin ap:llä. Se on ihan inhimillistä.

Resurssienhallinta on Wintoosan kansioiden ja tiedostojenkäsittelyun tarkoitettu apuohjelma, ei sitä kukaan voi mennä opiskelemaan :D

Se että sanoo noin, tarkoittaa että ei tiedä aiheesta yhtään mitään. Todella noloa.

Kaupan ja hallinnon alan opiskelun mainitsemisessa tärkeä on tietekin tuo "hallinto". Täytyyhän sen olla hienoa, kun siellä opetetaan "hallitsemaan".

resurssienhallinta voi tarkoittaa kyllä koko joukon muitakin asioita, enemmän tai vähemmän tietojärjestelmiin liittyen. Mutta varmaankin juuri tässä tapauksessa kysymys oli pelkästään Windowssin Explorerista, kun palsta asijan tuntia niin meille vakuuttaa.

Tuo resurssienhallinnan opiskelu on ihan parhautta, ahhah.



Minä en oikein jaksa kuunnella vanhempien luona käydessäni siellä usein vierailevaa tuttavaperheen vanhaaisäntää, joka kertoessaan jotakin puuttuu kaikenaikaa epäolennaisuuksiin. Siis titteleihin, rahoihin, taloihin. Hän ei voi vain kertoa, että naapuriin muutti uudet asukkaat vaan hänen on mainittava, mitä sukua mies on ja millaisia merkkihenkilöitä suvussa onkaan pankinjohtajineen ja opettajineen ja kartanokin niillä aikanaan oli, mikä on vaimon koulutus ja titteli ja missä hän on töissä ja vaimokin on sukua sille ja tälle hienolle ihmiselle ja äitinsä kuulemma oikein farmaseutti, minkä vuotinen auto heillä on ja minkä hintainen, millä hinnalla asunto myytiin että on niillä rahhhaa (lausuttuna aina usealla hoolla ja tyytyväistä myhäilyä päälle). Ikäänkuin se olisi jotenkin hänen ansiotaan ja hänelle eduksi että naapureilla on rahaa.



Jos hänen on tarkoitus sanoa, että naapuritalokin sitten on saatu myytyä ja uudet asukkaatkin ovat jo muuttaneet tai naapurikin vaihtoi autoa tai mitä tahansa yhden lauseen mainintaa, siitä tulee useamman minuutin rönsyilevä selitys sukuselvityksineen, titteleineen, historiapläjäyksineen, verotustietoineen ja muine täysin turhine diipadaapoineen. Ja ukko myhäilee naama loistaen puhuessaan näistä ihmisistä.



Mielenkiintoinen asia on että kun hänen lapsensa meni naimisiin opettajan kanssa, siinä ei ollutkaan mitään hienoa, koska kyseinen opettaja ei ollut kansakoulunopettaja vaan mikälie ammattikoulun opettaja. Kansakoulunopettajat on kuulemma paljon älykkäämpiä kun niiden pitää osata kaikki. Tänä päivänä vaan lienee nuo kansakoulunopettajat aika harvassa......

ja ap:tähän se ärsyttää ihan vain siksi, että puheenaiheena olevilla ihmisillä sattuu olemaan paremmat koulutukset, työt ja talot kuin ap:llä. Se on ihan inhimillistä.

Toisista ihmisistä ja erityisesti heidän titteleistään puhuminen jatkuvasti on sairasta. Tekisi mieli lyödä joka kerta nyrkillä naamaan kun joku alkaa harrastaa tätä.

ja ap:tähän se ärsyttää ihan vain siksi, että puheenaiheena olevilla ihmisillä sattuu olemaan paremmat koulutukset, työt ja talot kuin ap:llä. Se on ihan inhimillistä.

Voi olla, mutta ap:n sukulaismieshän nimenomaan haluaakin vähätellä ap:tä ja vertailla häntä vain niihin ihmisiin, joihin nähden ap (ehkä, tätähän emme tiedä, mutta oletetaan että teoriasi on oikea) häviää vertailussa. Muutenhan hän voisi puhua myös "luusereista", mutta niistä puhuminenhan ei käy kuten aloittaja kertoo: "Kun hänelle mainitsee jonkun sellaisen, jolla onkin elämä mennyt vähemmän huipusti, se on puheenaihe josta ei saa puhua ja sellaiset jutut eivät ole tottakaan. Eihän se nyt oikeasti ole työtön ja eronnut, ei se oikeasti ole ulosotossa, ei sen lapsi oikeasti tullut teinivanhemnaksi, pahoja puheita vain sellaiset; hyvä ettei laita käsiä korville ja ala lallattaa. Ja nopeasti puheenaiheen vaihto ja taas aletaan jauhaa insinööreistä ja maistereista."

Jos smooltookkiin kuuluu puhua muista, silloin voidaan puhua kaikenlaisista ihmisistä. Ap:n sukulainen vain haluaa olla veemäinen ja ilkeä eikä vahingossakaan mainitse ap:n luokkakaveria, joka on peruskouluun opintonsa jättänyt työtön yh ja lapsia 5:lle eri miehelle tai repsahtanut viinaan tai sählännyt firmansa konkkaan ja joutunut ulosottoon. Näitäkin löytyy joka luokalta, kylästä ja tuttavapiiristä siinä missä menestyjiäkin.

Jos ihmisen ainoat puheenaiheet ja tiedätkös muuten sen ja sen-jutut liittyy vain menestyjiin, ei tarvitse olla nero älytäkseen kertojan tarkoituksen. Kuulijalla ja tässä tapauksessa ap:llä voi olla huono itsetunto, mutta ei kertojallakaan ihan asiat kunnossa ja kohdallaan ole.

Retosteltavaa riittää heidän erinomaisesta tyttärestään. Hän on 9v ja niin superälykkö, lukemaankin oppi itsekseen ennen koulun alkua ja on niiiiiin lahjakas. Paljon fiksumpi kuin muut yhteensä.

Ja harrastaa vielä taitoluisteluakin, siinäkin aikoo maailman huipulle mutta pääseeköhän? Kun aloittisen vasta 8-vuotiaana? Äijä käy kerran vuodessa kehumassa meidän pihassa erinomaisen perheensä erinomaiset kuulumiset ja sivulauseessa vähättelee meitä.



Sitten ihmettelee kun emme pidä heistä emmekä välitä olla jutuissa.

korkeakoulututkinto

Itseasiassa sairaanhoitajan tutkinto on alempi ammattikorkeakoulututkinto, joka ei ole suoraan rinnasteinen edes alempaan korkeakoulututkintoon, koska ei anna akateemisia jatko-opiskelumahdollisuuksia.

korkeakoulututkinto

Itseasiassa sairaanhoitajan tutkinto on alempi ammattikorkeakoulututkinto, joka ei ole suoraan rinnasteinen edes alempaan korkeakoulututkintoon, koska ei anna akateemisia jatko-opiskelumahdollisuuksia.

lukeneet. Kun meidän lapsi oli kirjoittanut lukionsa parhaan tuloksen ja ylpeänä siitä puhuin (kyllä äiti saa olla aidosti lapsen menestyksestä ylpeä!) niin tuhahti halveksivasti ja sanoi: on hyvä jossain ja huono jossain toisessa! Ei voinut vain olla ylpeä lapsenlapsen puolesta!!!

niin tittelinkipeys ja vastaavat tuntuvat olevan ikäluokkakysymys. Se nyt vaan ei aikaisemmin ollut ihan itsestäänselvää, että joka toisesta nuoresta tulee jonkun alan maisteri tai että 60 prossaa ikäluokasta suorittaa korkeakoulututkinnon.

Olisipa mukava katsella tuonne 50 vuoden päähän, vieläkö siellä meuhkataan sillä että joku on maisteri? Vai aiheuttaako silloin leuhkimista edes tohtorintutkinto, kun mussuttajilla itselläänkin on melkein kaikilla yliopistokoulutus. :=)

Olen 60+ ja vihaan niitä tittelinkipeitä ja kehujia yhtä paljon kuin monet nuoremmatkin.

Iällä ei ole asian kanssa tekemistä vaan usein kotipaikalla ja kasvatuksella.

ja ap:tähän se ärsyttää ihan vain siksi, että puheenaiheena olevilla ihmisillä sattuu olemaan paremmat koulutukset, työt ja talot kuin ap:llä. Se on ihan inhimillistä.

Kateuskortin vetäminen joka väliin on lapsellista.

Minua ärsyttää työkaverin jokaviikkoiset jutut sen baarireissuista, siitä kuinka kännissä se oli, siitä kuinka kaikki miehet katsoi, kuinka ihana tämänviikkoinen pera, make, whatever taas olikaan. Minua ärsyttää siis siksi, että hänellä on hienompi elämä kuin minulla? Juu, tokihan haluan olla 3-kymppinen pissis, käyttää henkkamaukan halpisvaatteita, meikata suttuisesti, ravata nuorisojuottoloissa ja viehättää kaljasieppoja työnvieroksujamiehiä.

Jokin asia voi ärsyttää ihan vain siksi, että se ärsyttää.

Kyse on käänteisesti samasta asiasta kuin tittelintärkeilläkin. Appesi ei halua antaa arvoa sille, että lapsesi kirjoitukset menivät hyvin. Tittelintärkeä taas ei halua antaa arvoa sille, että joku voi olla todella hyvä tavallisissa tekemisissään tai ihmisenä ja itsenään, saati että tavis saisi olla tyytyväinen itseensä ja elämäänsä - se ei tittelintärkeille sovi ja sellaiset pitääkin nopeasti palauttaa ruotuun mainitsemalla mahdollisimman monta menestyjää.



"on hyvä jossain ja huono jossain toisessa!"



Nimenomaan, näin se on jokaisen kohdalla. Sinun lapsesi ja yo-kirjoituksissa reputtaneen, maisterin ja duunarin, miljonäärin ja minimituloisen.

Kyse on käänteisesti samasta asiasta kuin tittelintärkeilläkin. Appesi ei halua antaa arvoa sille, että lapsesi kirjoitukset menivät hyvin. Tittelintärkeä taas ei halua antaa arvoa sille, että joku voi olla todella hyvä tavallisissa tekemisissään tai ihmisenä ja itsenään, saati että tavis saisi olla tyytyväinen itseensä ja elämäänsä - se ei tittelintärkeille sovi ja sellaiset pitääkin nopeasti palauttaa ruotuun mainitsemalla mahdollisimman monta menestyjää.

"on hyvä jossain ja huono jossain toisessa!"

Nimenomaan, näin se on jokaisen kohdalla. Sinun lapsesi ja yo-kirjoituksissa reputtaneen, maisterin ja duunarin, miljonäärin ja minimituloisen.

aika tuoda se esille, kun iloitaan kovan työn saavutuksista!...

että kyseessä on sama ihmistyyppi, oli sitten sanat joko titteleitä ihannoivia tai halveksuvia. Kyseessä on autoritäärinen, hierarkioihin uskova, pinnallinen ihmistyyppi, joka ei ymmärrä mitään asioista ns. oikeasti. Näitä ihmisiä on paljon meidän maailmassamme, ja harvoin he saavat mitään hyvää aikaiseksi. Heidän ansiotaan on paperisota virastoissa, ja kurkkujen käyryysdirektiivit. Mutta yhtään keksintöä, yhtään ihmisiä hyödyttävää uutta asiaa he eivät ole keksineet.

Painotan vielä uudestaan. Kyse on ihmistyypistä, joka uskoo kuin jumalan sanaan niihin asioihin, mitä hälle on opetettu joskus peruskoulussa ja kansakoulussa, ja mitä sukulaiset ovat lapsen päähän upottaneet. Jos suvussa ja paikkakunnalla on halveksittu titteleitä, niin tämän tyypin ihminen halveksuu kaikkea titteleitä ja opiskelua. Jos suvussa ja paikkakunnalla on arvostettu titteleitä, niin tämän tyypin ihminen halveksuu kaikkia, jotka arvostavat muutakin kuin jotain typerää titteliä. Kyseessä on sama ihmistyyppi. Ihmistyyppi, joka pilaa elämän meiltä muilta.

Kyse on käänteisesti samasta asiasta kuin tittelintärkeilläkin. Appesi ei halua antaa arvoa sille, että lapsesi kirjoitukset menivät hyvin. Tittelintärkeä taas ei halua antaa arvoa sille, että joku voi olla todella hyvä tavallisissa tekemisissään tai ihmisenä ja itsenään, saati että tavis saisi olla tyytyväinen itseensä ja elämäänsä - se ei tittelintärkeille sovi ja sellaiset pitääkin nopeasti palauttaa ruotuun mainitsemalla mahdollisimman monta menestyjää.

"on hyvä jossain ja huono jossain toisessa!"

Nimenomaan, näin se on jokaisen kohdalla. Sinun lapsesi ja yo-kirjoituksissa reputtaneen, maisterin ja duunarin, miljonäärin ja minimituloisen.

aika tuoda se esille, kun iloitaan kovan työn saavutuksista!...

Ei tietenkään ole oikea aika ja paikka. Aivan yhtä väärä paikka ja tilanne kuin alkaa vieraisilla tai juhlissa paasata jostakin naapurin maisterista ja sen urista, taloista ja autoista.



On ihmisryhmä, joka ei tajua käyttäytymisestä, toisten ihmisten kohtelusta ja tilannetajusta mitään. Heille on tärkeintä, että pääsevät sanomaan, pääsevät mitätöimään ja pääsevät näyttämään muille heidän paikkansa omassa hierarkiassaan.



Usein muuten nämä ihmiset itse ovat kovasti halveksimiaan taviksia, joten halveksiessaan toisia taviksia ja ylistäessään maistereitaan, he halveksivat samalla itseään kuitenkaan huomaamatta sitä. Se on aika surullista kun sitä ajattelee.

ja anoppini hehkuttaa minulle aina mieheni koulutusta, työtarjouksia jne., vaikka itselleni on tarjottu ihan samoja juttu. En jaksa kuunnella, en.