Lue keskustelun säännöt.
Sukulaisen tittelintärkeys - ei jaksa kuunnella
13.07.2012 |
Olin tuossa sukulaisen juhlissa ja siellä oli myös tädin eläkeikäinen mies. Tiesin jo etukäteen, millaisia keskustelut hänen kanssaan ovat; normaalien kuulumisten ja small talkin sijaan hän puhuu AINA (ja on aina puhunut) muista ihmisistä. Olen käynyt peruskouluni ja lukioni samalla paikkakunnalla missä he asuvat, joten tunnemme samoja ihmisiä.
Tällä kertaa hän kysyi, muistanko Meikäläisen Maijan, Maija se on nykyään joku maisteri, sitten muka-vaatimatonta hohotusta etten minä oikein tiedä mikä mutta eikös se Maija ollut sinun luokallasi ja matematiikassahan se auttoi sinua. Maijan mieskin on kuulemma oikein yrittäjä että mitäs se minun mieheni nyt tekikään. Asuvat sellaisessa upeassa omakotitalossa että vieläkös te siellä rivarissa kaupungissa.
Kaikki muukin "keskustelumme" sisälsi hänen mielestään menestyneiden ihmisten kehukertomuksian ja jatkuvaa tittelienviljelyä; ne kun ovat hänelle erityisen tärkeitä. Mitään hänelle ei itselleen koskaan kuulu, muiden kuulumiset eivät kiinnosta, yleisistä päivän puheenaiheista ei kiinnosta puhua, vain oman paikkakunnan ihmisistä "muistatko sen ja tämän, sekin on nykyään sitä ja tätä" ja tyytyväistä hohotusta naama virneessä.
Kun hänelle mainitsee jonkun sellaisen, jolla onkin elämä mennyt vähemmän huipusti, se on puheenaihe josta ei saa puhua ja sellaiset jutut eivät ole tottakaan. Eihän se nyt oikeasti ole työtön ja eronnut, ei se oikeasti ole ulosotossa, ei sen lapsi oikeasti tullut teinivanhemnaksi, pahoja puheita vain sellaiset; hyvä ettei laita käsiä korville ja ala lallattaa. Ja nopeasti puheenaiheen vaihto ja taas aletaan jauhaa insinööreistä ja maistereista.
Mikä ihme tekee ihmisen tuollaiseksi? Puhuukohan se noita samoja jaarituksia kotonaan, vaimolleenkin ja lapsilleen kun tulevat käymään? Ymmärrän kyllä, että tuppukylissä ollaan sosiaalisia ja tiedetään toisten asiat, mutta on tuo nyt aika outoa vierailla ihmisillä pätemistä ja normaalit puheenaiheet ei kiinnosta vähääkään. Oli se aika koomista, muut puhuivat keskenään lomistaan ja mitä ovat tehneet, tämä yksi vieraiden ihmisten koulutuksista, ammateista ja taloista :D
Kommentit (62)
Hommahan on ihan toisinpäin. 50-60 -luvun yliopisto on ihan kirjekurssitasoa verrattuna nykyiseen opiskeluun. Ihan oikeasti, tästä oli joku tehnyt tutkimuksen, kuinka paljon kirjallisuutta luettiin yhteiskuntatieteissä joskus 50-vuotta sitten verrattuna nykypäivään. Määrä oli jotain kolminkertaistunut tähän päivään mennessä.
Nekin harvat suurten ikäluokkien ihmiset, joilla on joku akateeminen koulutus taustalla edes vähän perusteena ökypalkoille ja valta-asemille, ovat opiskelleet aikoinaan tutkintoja, jotka vastaavat vaatimuksiltaan ehkä nykyisiä AMK-tutkintoja. Oletko ikinä katsonut kymmeniä vuosia vanhoja graduja? Ne ovat kuin nykyisiä kanditöitä tai AMK-opinnäytteitä.
Nykyiset nuoret ikäpolvet joutuvat opiskelemaan kaikilla tasoilla enemmän kuin vanhempansa, puhumattakaan isovanhemmista.
että se on käytännössä menettänyt merkityksensä ihmisen kyvykkyyden mittarina. Kun nämä vanhukset olivat nuoria, ainoastaan ikäluokan älykkäimmät ja ahkerimmat pääsivät yliopistoon ja maistereiksi, ja vaatimukset olivat jo oppikoulussa paljon suuremmat kuin nykyään. Yliopistoissakin opiskelijat joutuivat monesti jättämään opinnot kesken tai vaihtamaan helpompiin kursseihin ihan siksi, että kyvyt eivät riittäneet. Nykyäänhän tätä ei tapahdu, vaan opinto-ohjelmia on helpotettu niin, että tyhmimmätkin valmistuvat halutessaan.
Ei vanhukset tätä ymmärrä. Yleensä heillä ei itsellään ole mitään henkilökohtaista kokemusta yliopisto-opiskelusta edes sieltä 60-luvulta, saati sitten nykyajalta.
Vähän suvaitsevaisuutta kehiin, kiitos. Ja voihan niitä pappoja valistaa asioiden todellisesta laidasta jos viitsii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hommahan on ihan toisinpäin. 50-60 -luvun yliopisto on ihan kirjekurssitasoa verrattuna nykyiseen opiskeluun. Ihan oikeasti, tästä oli joku tehnyt tutkimuksen, kuinka paljon kirjallisuutta luettiin yhteiskuntatieteissä joskus 50-vuotta sitten verrattuna nykypäivään. Määrä oli jotain kolminkertaistunut tähän päivään mennessä.
Nekin harvat suurten ikäluokkien ihmiset, joilla on joku akateeminen koulutus taustalla edes vähän perusteena ökypalkoille ja valta-asemille, ovat opiskelleet aikoinaan tutkintoja, jotka vastaavat vaatimuksiltaan ehkä nykyisiä AMK-tutkintoja. Oletko ikinä katsonut kymmeniä vuosia vanhoja graduja? Ne ovat kuin nykyisiä kanditöitä tai AMK-opinnäytteitä.
Nykyiset nuoret ikäpolvet joutuvat opiskelemaan kaikilla tasoilla enemmän kuin vanhempansa, puhumattakaan isovanhemmista.
Itse kun katselin 60-luvun opintovaatimuksia esim. kielissä Turun yliopistossa vähän aikaa sitten, siellä piti tenttia klassikot ulkolukuna. Tentit olivat face-to-face ja kysymykset 500-sivuisen opuksen alaviitteistä. Suurin osa tentatuista hylättiin.
Kyllä se hiukan enemmän vaivaa vaatii kuin nykyiset mutu-esseet.
Vaikka itse olen hyvin koulutettu, niin ärsyttää toi perkele saamari että mitään muuta arvoa ihmisellä ei ole paitsi titteli.
että tämä "minimivaatimus" vaatii aika paljon työtä ja viitseliäisyyttä. Professoriksi ei muuten pääse ilman ko. tutkintoa.
TOISAALTA. Ärsyttää suunnattomasti jokainen ihminen, joka ei ole opiskellut akateemisessa laitoksessa, ja luulee sen olevan helppoa. Akateemisissa opinnoissa luetaan tajuttomia määriä kirjoja, kirjoitetaan satoja sivuja esseitä, käydään laskareissa tai laboratorioharjoituksissa niin että monelta "käytännön ihmiseltä" hajoaisi pää ensimmäisen viikon aikana. Olkoonkin, että akateeminen tieto on usein aika turhaa, silti ärsyttää akateemisissa laitoksissa opiskelemattomien ihmisten luulo, että se on ihan lasten leikkiä.
että tuollaista joudut kuuntelemaan, kun et selvästi itsekään arvosta koulutustasi ja osaamistasi. Kyllä mä vaan oon tehnyt aika paljonkin sillä "turhalla akateemisella tiedolla". Uran esimerkiksi. Mutta joo, noinhan siinä usein käy kun älyltään melko keskinkertaiset tyypit menevät yliopistoon ja siellä huomaavat ettei äly riitäkään perusjuttuja pitemmälle. Sitten kun ei ymmärretä asiasta hölkäsen pöläystä onkin helppo nimetä se "akateemiseksi paskanjauhannaksi" ja "turhaksi tiedoksi" ja hakea tosiaan sinne ammattikorkeaan. Ihan hyvä päätös sinänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
TOISAALTA. Ärsyttää suunnattomasti jokainen ihminen, joka ei ole opiskellut akateemisessa laitoksessa, ja luulee sen olevan helppoa. Akateemisissa opinnoissa luetaan tajuttomia määriä kirjoja, kirjoitetaan satoja sivuja esseitä, käydään laskareissa tai laboratorioharjoituksissa niin että monelta "käytännön ihmiseltä" hajoaisi pää ensimmäisen viikon aikana. Olkoonkin, että akateeminen tieto on usein aika turhaa, silti ärsyttää akateemisissa laitoksissa opiskelemattomien ihmisten luulo, että se on ihan lasten leikkiä.
että tuollaista joudut kuuntelemaan, kun et selvästi itsekään arvosta koulutustasi ja osaamistasi. Kyllä mä vaan oon tehnyt aika paljonkin sillä "turhalla akateemisella tiedolla". Uran esimerkiksi. Mutta joo, noinhan siinä usein käy kun älyltään melko keskinkertaiset tyypit menevät yliopistoon ja siellä huomaavat ettei äly riitäkään perusjuttuja pitemmälle. Sitten kun ei ymmärretä asiasta hölkäsen pöläystä onkin helppo nimetä se "akateemiseksi paskanjauhannaksi" ja "turhaksi tiedoksi" ja hakea tosiaan sinne ammattikorkeaan. Ihan hyvä päätös sinänsä.
Aika moni maisteri ja vielä tohtorikin pitää akateemista bullshittiä ihan sinä itsenään. Varsinkin kun sitä on itse kirjoittanut jonkin verran, tulee aika hyvä ymmärrys tutkimustiedon rajallisuudesta ja joskus harhaanjohtavuudestakin. Akateemisessa maailmassa pyörä keksitään säännöllisesti uudestaan. Aina on joku hyvä idea, jota kaikkien pitää kumartaa, kunnes se käy vanhanaikaiseksi. Itse jouduin joitakin vuosia sitten lukemaan tuhansia sivuja innovaatioaiheisia tutkimuksia, ja siinä meni kyllä usko yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen. Päiväkodeista löytyy suurempia ja omaperäisempiä ajattelijoita, mutta papathan eivät tätä välttämättä tajua.
sitten anopin kaikki Oulussa asuvat sisarusten lapset ovat maailman huippua. Oulu on anopin mielestä maailman paras paikka asua, siellä kaikilla on tohtorintutkinto katsos.
monille vanhemmille ihmisille, 30-40 luvulla syntyneille (ainakin) tohtorintutkinto on jotain lähes taivaallisen ihmeellistä, elämäntyö jne. eivätkä ymmärrä että nykyään se on minimivaatimus tieteelliselle uralle, ja hyvin usein saavutetaan about 30-vuotiaana tai aiemmin. Ja tohtoreita on nykyään todella paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Öhh, ap:n sukulainen lienee vanhempaa ikäluokkaa jolloin yliopistossa opiskelivat vain harvat.
Eikä tämän päivän keski-ikäistenkään joukossa 50% ole maisteritutkintoa. Ei se koko kansan huomioonottaen niin kauhean tavista ole vaikka tämän päivän 3-kymppisista ja nuoremmista onkin.
ja sama minulle, tuo sana oli "mummopuolen" suusta. Minä olen hoitaja ja sitä työtä teen ylpeänä ammatistani ja työni tuloksesta, viis nimikkeistä.
Mutta hyvä, että tulit korjaamaan asian, ettei kukaan vaan luule sairaanhoitajan tutkintoa hienommaksi mitä se on :D
korkeakoulututkinto
Itseasiassa sairaanhoitajan tutkinto on alempi ammattikorkeakoulututkinto, joka ei ole suoraan rinnasteinen edes alempaan korkeakoulututkintoon, koska ei anna akateemisia jatko-opiskelumahdollisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
korkeakoulututkinto
Itseasiassa sairaanhoitajan tutkinto on alempi ammattikorkeakoulututkinto, joka ei ole suoraan rinnasteinen edes alempaan korkeakoulututkintoon, koska ei anna akateemisia jatko-opiskelumahdollisuuksia.
Jos näin on, niin miten moni tuttu sh on päässyt lukemaan esim. terveystieteitä?
ja sama minulle, tuo sana oli "mummopuolen" suusta. Minä olen hoitaja ja sitä työtä teen ylpeänä ammatistani ja työni tuloksesta, viis nimikkeistä.
Mutta hyvä, että tulit korjaamaan asian, ettei kukaan vaan luule sairaanhoitajan tutkintoa hienommaksi mitä se on :D
korkeakoulututkinto
Itseasiassa sairaanhoitajan tutkinto on alempi ammattikorkeakoulututkinto, joka ei ole suoraan rinnasteinen edes alempaan korkeakoulututkintoon, koska ei anna akateemisia jatko-opiskelumahdollisuuksia.
voi päästä naimisiin lääkärin kanssa. :=))
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lukeneet. Kun meidän lapsi oli kirjoittanut lukionsa parhaan tuloksen ja ylpeänä siitä puhuin (kyllä äiti saa olla aidosti lapsen menestyksestä ylpeä!) niin tuhahti halveksivasti ja sanoi: on hyvä jossain ja huono jossain toisessa! Ei voinut vain olla ylpeä lapsenlapsen puolesta!!!
Aina jaksavat paasata miten turha kenenkin opiskelu on! Anoppi ei ole koskaan kouluja käynyt ja appiukkokin vain oppipoikana oppinut ammattinsa. Paras olisi tietenkin mahdollisimman kova palkka mahdollisimman huonolla koulutuksella. Ja mitä sillä rahalla saa? Tietenkin talon! Mitä uudempi, komeampi ja kalliimpi talo, sen parempi. Eikä haitaa vaikkei rahaa olisikaan, koska pankista voi hakea riittävästi lainaa ja esittää kovatuloista. Meillä ollessaan jaksavat aina kommentoida asumismuotoamme ja selittävät kuinka kumminserkunkaimoilla on niin hienot talot. Tienaamme kaksin- joskus jopa kolminkertaisesti appivanhempiimme nähden. Silti asumisemme vuoksi pitävät meitä köyhinä luusereina. En jaksa ymmärtää heitä.
lukeneet. Kun meidän lapsi oli kirjoittanut lukionsa parhaan tuloksen ja ylpeänä siitä puhuin (kyllä äiti saa olla aidosti lapsen menestyksestä ylpeä!) niin tuhahti halveksivasti ja sanoi: on hyvä jossain ja huono jossain toisessa! Ei voinut vain olla ylpeä lapsenlapsen puolesta!!!
Aina jaksavat paasata miten turha kenenkin opiskelu on! Anoppi ei ole koskaan kouluja käynyt ja appiukkokin vain oppipoikana oppinut ammattinsa. Paras olisi tietenkin mahdollisimman kova palkka mahdollisimman huonolla koulutuksella. Ja mitä sillä rahalla saa? Tietenkin talon! Mitä uudempi, komeampi ja kalliimpi talo, sen parempi. Eikä haitaa vaikkei rahaa olisikaan, koska pankista voi hakea riittävästi lainaa ja esittää kovatuloista. Meillä ollessaan jaksavat aina kommentoida asumismuotoamme ja selittävät kuinka kumminserkunkaimoilla on niin hienot talot. Tienaamme kaksin- joskus jopa kolminkertaisesti appivanhempiimme nähden. Silti asumisemme vuoksi pitävät meitä köyhinä
luusereina. En jaksa ymmärtää heitä.
Ruumillista työä sen olla pitää, herroja halveksitaan, eihän ne mitään tee, kuten ei toimistotyöntekijätkään :). Lapsemme on suvun ensimmäinen yliopistossa opiskeleva! Ja sulu on LAAJA!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ovat samaa ihmistyyppiä kuin tittelintärkeätkin. Sairaita ihmisiä, jotka yrittävät vetää muut omalle, alhaiselle tasolleen.
lukeneet. Kun meidän lapsi oli kirjoittanut lukionsa parhaan tuloksen ja ylpeänä siitä puhuin (kyllä äiti saa olla aidosti lapsen menestyksestä ylpeä!) niin tuhahti halveksivasti ja sanoi: on hyvä jossain ja huono jossain toisessa! Ei voinut vain olla ylpeä lapsenlapsen puolesta!!!
Aina jaksavat paasata miten turha kenenkin opiskelu on! Anoppi ei ole koskaan kouluja käynyt ja appiukkokin vain oppipoikana oppinut ammattinsa. Paras olisi tietenkin mahdollisimman kova palkka mahdollisimman huonolla koulutuksella. Ja mitä sillä rahalla saa? Tietenkin talon! Mitä uudempi, komeampi ja kalliimpi talo, sen parempi. Eikä haitaa vaikkei rahaa olisikaan, koska pankista voi hakea riittävästi lainaa ja esittää kovatuloista. Meillä ollessaan jaksavat aina kommentoida asumismuotoamme ja selittävät kuinka kumminserkunkaimoilla on niin hienot talot. Tienaamme kaksin- joskus jopa kolminkertaisesti appivanhempiimme nähden. Silti asumisemme vuoksi pitävät meitä köyhinä
luusereina. En jaksa ymmärtää heitä.
Ruumillista työä sen olla pitää, herroja halveksitaan, eihän ne mitään tee, kuten ei toimistotyöntekijätkään :). Lapsemme on suvun ensimmäinen yliopistossa opiskeleva! Ja sulu on LAAJA!
Minusta maisteri on kyllä nykyisin ihan tavis
Yli 50 prossaa ikäluokasta opiskelee tiedekorkeakouluissa ja maisteriksi. Kyllä se on ihan tavista.
Kaikki eivät kuitenkaan jatka korkeakouluihin vaan osa opiskelee lukion jälkeen ammatin toisen asteen koulussa tai menee työelämään lukiopapereillaan. OECD:n mukaan vuonna 2008 suomalaisista 25-34-vuotiaista 29 prosentilla on korkeakoulututkinto eli ei joka toisella. (Ruotsissa osuus on 31, Yhdysvalloissa 35 ja Norjassa 40, http://www.stat.fi/artikkelit/2009/art_2009-03-16_001.html?s=0).
Ja kuten varmaan huomasit, kyse on korkeakoulututkinnosta eli mitä vain vaikka tradenomista filosofian maisterin kautta jatkotutkintoihin eli lisureihin ja tohtoreihin.
Tietenkin jos itse on korkeakoulututkinnon suorittanut, muodostuu omakin lähipiiri usein korkeakoulututkinnon suorittaneista. Silloin hämärtyy näkemys siitä, mikä on yleistä.
Ihan hiton rasittavaa ja puuduttavaa seuraa. Itse pyrin aina keskeyttämään moiset jaaritukset "asiasta toiseen, olettekos olleet mökillä tänä kesänä" , "muuten, mitäs mieltä olet siitä-ja-siitä asiasta...",
enkä vastaile sen omiin höpinöihin kuin hmmm, aivan, niin.
noista samoista asioista ja etenkin titteleistä. Yleensä 60 + -ikäiset.
Kun ne oli nuoria, sosiaalinen nousu ja taloudellisen aseman parantaminen oli niille tärkeää ja silloin koulutustaso oli olennainen peruste molempien asioiden kannalta.
Mulla on myös samanlainen, mutta en jaksa ruveta edes juttusille sen kanssa.
mitä se haittaa? Anna ukon jorista.
Minä valmistuin aikanaan tradenomiksi. Tällainen titteli-intoilija sitten selitti minulle, kuinka hänen tyttärensä valmistuu tradenomiksi, se on sellainen oikein korkeakoulututkinto että ei sitä tiedä, mihin tytär vielä eteneekään. Sanoin että toivottavasti pääsee edes töihin, meitä tradenomeja kun on niin paljon ja paljon on työttöminäkin.
Titteli-intoilija tähän, että kyllä hänen tyttärestään tulee "korkeampi" tradenomi ja "korkeammassa" koulussakin se opiskelee kuin minä opiskelin että kyllä hänelle on töitä. Sama AMK siis kyseessä.
Ei nuo ressukat edes tiedä mistään mitään, kunhan kehuvat. Aloittajan kannattaa seuraavan kerran puhuttaa ukkoa ja vielä muiden kuullen, käy hupiesityksestä kun ei se kuitenkaan ymmärrä kehumistaan asioista mitään.
että se on käytännössä menettänyt merkityksensä ihmisen kyvykkyyden mittarina. Kun nämä vanhukset olivat nuoria, ainoastaan ikäluokan älykkäimmät ja ahkerimmat pääsivät yliopistoon ja maistereiksi, ja vaatimukset olivat jo oppikoulussa paljon suuremmat kuin nykyään. Yliopistoissakin opiskelijat joutuivat monesti jättämään opinnot kesken tai vaihtamaan helpompiin kursseihin ihan siksi, että kyvyt eivät riittäneet. Nykyäänhän tätä ei tapahdu, vaan opinto-ohjelmia on helpotettu niin, että tyhmimmätkin valmistuvat halutessaan.
Ei vanhukset tätä ymmärrä. Yleensä heillä ei itsellään ole mitään henkilökohtaista kokemusta yliopisto-opiskelusta edes sieltä 60-luvulta, saati sitten nykyajalta.
Vähän suvaitsevaisuutta kehiin, kiitos. Ja voihan niitä pappoja valistaa asioiden todellisesta laidasta jos viitsii.