Miksi, miksi, miksi laitatte alle 3v lapset päiväkotiin?

Ja vaikuttaisi uraankin negatiivisesti.

En jaksaisi olla kolmea vuotta ja todellakin vaikuttaa uraan negatiivisesti. Meillä tyttö menee tarhaan 1,5-vuotiaana, yritän tehdä lyhyempää viikkotuntimäärää jos mahdollista.

Meillä mies on sen verran hyvätuloinen, että voisin helposti jäädä kotiäidiksi vaikka pidemmäksikin aikaa. Mutta mutta, kun on sitä muutakin elämää kun oma lapsi. Lapsi tulee toki ensin, mutta kokonaisuutta ajatellen on hyvä, että palaan työelämään. Ja uskon että parisuhdekin voi paremmin, kun ei ole riippuvainen miehen rahoista. Oma äitini oli kotona, eikä käynyt juurikaan töissä. Hän unohti täysin oman itsensä, eli vain lapsilleen ja miehelleen. Alistettu ja marttyyri.

perhepäivähoitajalle en veisi, vaikka omani menee hoitoon tasan kaksi vuotiaana. Kukaan ei ole valvomassa heidän touhujaan ja opit saattavat olla todella vanhakantaisia. Enkä halua että päivän aikana ramppaa jotain pph:n tuttuja kahvittelemassa yms. Päiväkodissa on henkilökuntaa eikä kukaan hoitaja voi sooloilla mitään älytöntä! Itse olen päiväkodissa opettaja ja olen päiväkodin kannalla. Päiväkodissa yleensä kaksivuotiaiden ryhmät eivät ole mitään meluisia, vaan todella rauhallisia ryhmiä. Jos töihin on mentävä niin päiväkotiin mielumin veisin kuin pph:lle. Sitä en ymmärrä että alle 3-vuotias on hoidossa jos äiti kotona!

Se on helppo jäädä kotiin kun a) ei ole koulutusta, b) voi olla koulutus muttei ole työpaikkaa mihin palata, c) on työpaikka mutta työ ei nappaa pätkääkään, vaan päinvastoin - sieltä halutaan olla aina pois kun mahdollista, d) palkka on niin huono, että ero ei ole suuren suuri onko töissä tai kotona kotihoidontuella, e) työn ja perheen yhteensovittaminen olisi ylivoimaisen vaikeaa tai hyvin raskasta (esim. vuorotyö, pitkät työmatkat, lapselle tulisi tosi pitkät hoitopäivät), f) naisen palkka ei ole kovinkaan merkittävä perheen talouden kannalta.

Tärkeät valinnat eivät koskaan ole helppoja.Kun lapsia hankkii niin lapsen edun toteutuminen ensisijaisesti vanhempien päätöksissä kertoo vanhemmuudesta johon lapsi voi luottaa.Lapset vain pieniä lyhyen ajan ja vanhempien apu ja tuki ei koskaan tule olemaan lapsen elämässä yhtä tärkeä kuin elämän ensimmäisinä vuosina.

Sanoo hän, jonka palkka ei ole kovin olennainen perheen toimeentulon kannalta :) Minä uskon, että vanhempien täyspäisyys, elämänhallinnan taidot ja henkinen kapasiteetti ovat kaikkein tärkeimmät asiat lapsille. Niistä lapset nauttivat parikymmentä vuotta kun asuvat kotona. Vain Suomessa jumitutaan kahteen vuoteen lapsen elämässä, ikävuodet 1-3. Raha-asiat ovat myös yksi yleisin riidan aihe kodeissa ja jos se huoli ja stressin aihe on vähemmän, niin lapsetkin voivat paremmin.

Uskotko todella että näitä "täyspäisiä" vanhempia joilla "elämän hallinnan taidot" ja "henkinen kapasiteetti" kasvaa pienestä lähtien, ylipitkiä hoitopäiviä viettäneistä laitoshoitolapsista joita päivän aikana saattaa hoitanut useampi, jopa lapselle tuntematon, aikuinen? Miten uskot näiden niin tärkeiden mainitsemiesi ominaisuuksien ja taitojen kehittyvän? Ilman riittävän läheistä tukea pienenä, on juuri näiden taitojen kehittyminen vaarassa.Tästä kertovat myös tilastot. Lasten ja nuorten elämänhallinta ja omien tunteiden hallitseminen huolestuttaa.

Sitä ajan takaa, että useimmiten työssäkäyvillä perheillä asiat ja elämänhallinnan taidot ovat paremmalla tolalla kuin kotonaolevilla. Tästäkin on ihan tutkimuksia olemassa, miten sosiaaliset, päihdeongelmat ja taloudelliset ongelmat kasaantuvat, ja miten ne vaikuttavat lapsiin. Pahimmat ongelmalapset tulevat perheistä, joissa näitä ongelmia on ja on ollut pitkään.

Ja lapsen kehitys turvataan niin, että ne ovat kohtalaisen pituisia päiviä hoidossa. Siten, että niillä on riittävästi lomaa. Meilläkin lapset ovat vuoden kaikista päivistä enemmän kotona kuin hoidossa. Siten, että päiväkoti on sellainen, että vaihtuvuutta ei ole hirveästi. Tädeistä on tullut tuttuja kun ovat vuosia jo tunteneet lapsemme. Ei hoitopaikka tai kodin ulkopuolinen maailma ole kaikille mikään kammottava mörkö, vaan sielläkin on luotettavia ja turvallisia aikuisia. Tiedän, että kaikilla ei ole tällainen tilanne, mutta monella on. Hoito ei tarkoita kaikilla ylipitkiä päiviä ja rankkaa oloa lapselle.

Usein vain myös vanhempien elämänhallinnan taidot ja henkinen kapasiteetti periytyvät, hyvässä ja pahassa. Ja useimmiten työssäkäyvillä nämä ovat paremmalla tolalla. Myös tästä on tutkimustuloksia, miten erityisesti äidin sosioekonominen asema on suorassa yhteydessä lasten hyvinvointiin myöhemmin. Ja korkeamman sosioekonomisen aseman naiset vievät todennäköisemmin lapsensa hoitoon, koska ovat työelämässä.

Suurin osa niistäkin vanhemmista, joiden lapset ovat hoidossa, ovat ihan tavallisia rakastavia vanhempia, jotka ovat lasten kanssa aina kun mahdollista. Ja toisaalta, myös kotihoidossa olevilla perheillä ja lapsilla voi olla monenlaisia ongelmia. Perheiden köyhyys on ollut paljon esillä ja se ei varmasti perheiden tilannetta helpota.

Ei varmastikaan kotihoito tai päivähoito ole automaattisesti huonoa tai hyvää,olet tässä mielestäni aivan oikeassa. Ratkaisevaa on miten hyvin lapsen kasvuympäristö pystyy vastaamaan eri ikävaiheiden tarpeisiin ja haasteisiin. Tiedämme että kiintymyssuhteen toimiminen ja kiinteys alle kolmevuotiaan kehityksessä ovat ratkaisevia lapsen hyvinvointiin vaikuttavia tekijöitä.On vanhempia jotka huolimatta siitä että ovat työelämässä lapsen ollessa alle kolme, pystyvät kuitenkin järjestämään hoidon niin että lapsella säilyy kehitystä kannatteleva suhde vanhempiin, on myös vanhempia jotka hoitavat lasta kotona eivätkä kuitenkaan pysty lapselle tarjoamaan riittävän hyvää kasvualustaa.Pointti siis pikemmin miten hyvin hoitojärjestelyt vastaavat lapsen ikävaihekohtaisia tarpeita.

Huolenaihe Suomessa on kumminkin se että jatkuvasti kasvavalla määrällä lapsista (THLn tutkimuksen mukaan) esiintyy kehityksellista takkuilua ja etenkin juuri tunteiden käsitelyssä ja hallinnassa.Viimeisimmät tutkimukset osoittavat myös ett sosioekonomisilla tekijöillä yhä vähemmän merkitystä.Tästä voisi tehdä johtopäätöksen että lasten varhaista kasvua ei Suomessa riittävän hyvin tueta.Suomessa lapsia hoidetaan myös ryhmähoidossa hyvin pienestä,liian usein ylipitkiä päiviä.Vaikea on väittää etteikö tällä juuri saattaisi olla merkitystä lapsen ja vanhempien suhteen häiriöille ja sen myötä lapsen kehityksen takkuilulle.

rahaa?! Meillä miehellä on keskimäärin 2000e/kk lisäksi minun tulon, jotka ovat n.850e/kk. Lapsia meillä on siis kolme, vuokraan menee reilu 800e kuussa. Meillä ei ole velkaa, mutta ei myöskään säästöjä. Vanhin aloittaa esikoulun syksyllä ja minä aloitan iltaopiskelut. Olen siis ollut kotona 6v ja nauttinut koko ajasta. En edes ajatellut että menisin töihin. Meillä ei siis todellakaan isot tulot, asutaan pk-seudulla. Emme

käytä lainkaan alkoholia, meillä on kaunis koti ja lapsilla kauniita vaatteita. Suosin kierrätystä, enkä hanki lapsille vaatteita esim. merkin perusteella. Järkeä käyttämällä ainakin säästää rahaa. Ja meillä on karkkipäivät, lomia, lapset saa joululahjoja, käymme ulkona syömässä jne. ja silti rahat riittää. On toki ollut aikoja, kun rahasta on ollut tiukkaa mutta sitten on luovuttu jostain turhasta ja säästetty esim.herkuista tms. En vain ymmärrä, että miksi pitää ajaa itsensä sellaiseen tilanteeseen että taloudellisen tilanteen takia pitää lapsi laittaa heti hoitoon kun mahdollista. Vai onko nämä ihmiset niin pinnallisia, että haluavat rahaa sen sijaan että antaisivat lapsien nauttia lyhyen lapsuuden kotona. Sekin on ihan ok. jos vaikka silloin tällöin käy hoidossa, mutta alle 2-vuotiasta en veisi ollenkaan. Ja jos lapsi oikeasti vielä parin ekan viikon jälkeen itkee ja päiväkotiin lähtö on kurjaa niin miettisin kyllä asiat uudestaan tärkeysjärjestykseen. Ja onhan asiantuntijatkin sitä mieltä, että lapsen pitäisi saada olla kotona ainakin 3-vuotiaaksi asti.

Ja suunnitelmissa on, että kun käyn tuon parin vuoden koulun ja pari vuotta teen keikkaa, niin sitten mietitään sitä omaa taloa. Éikä kyllä oteta mitään liian isoa talolainaa. Luulen että monilla on mennyt homma pieleen jo siinä, että pitää olla heti oma liian kallis talo, uusi auto tai mielellään kaksi ja lisäksi lapsilla ylihinnoiteltuja "merkkivaatteita". Eihän sitä voikkaan rahat riittää...

Lapseni on hoidossa 5 päivää viikossa n. 8h päivässä (välillä lyhyemmän päivän). Tämä tekee max 40h viikossa, mikäli osaan laskea.



Tuttavani, joka kovaan ääneen arvostelee työssäkäyviä äitejä, vie lapsensa mummulaan hoitoon joka viikonloppu. Joka ikinen perjantai klo 18:00 lapset viedään isovanhemmille ja heidät haetaan sieltä sunnuntai-iltana. Käsittääkseni tuo tekee n. 48 tuntia hoitoaikaa.



Miksi hän on minua parempi äiti?



Hoitaja on periaatteessa yhtä tuttu molemmissa tapauksissa. Lapseni on ollut samalla hoitajalla koko "uransa". Nämä viikonloppuhoidot tuttavani aloitti ensimmäisen lapsen ollessa pari kuukautta vanha. Mun lapseni meni perhepäivähoitoon vuoden vanhana.



Minä vein lapseni hoitoon, jotta pystyin tarjoamaan lapsilleni kodin, ruokaa, harrastuksia ja hyvinvoivan äidin. Työssäkäynnistäni huolimatta koen olevani hyvä äiti.

Koska meillä ei ole asuntolainaa eikä autolainaa eikä mitään muutakaan lainaa. Miehellä on pienet tulot. On vaan tyydytty materiaalisesti hyvin vähään. Asutaan vuokralla eikä omisteta _mitään_ .

Jessus, kun ihmiset tekee lyhytnäköisiä valintoja taloutensa suhteen...

Ihan kuin se, että ei-omista-mitään olisi pitkän päälle säästäväinen tapa elää. Tollanen talous ei kestää mitään kriisiä.

Enkä kelailla kotihoidontuen ja/tai sossun rahojen turvin kotona. Mieheni ei voi jäädä kotiin, koska hän suorittaa parhaillaan inttiä ja sitäkin on lykätty jo tarpeeksi. Molempien vanhemmat ovat vielä työelämässä ja asuvat 100 ja 130 km päässä. Siksi.

Sellaista kaksinaamaista lässyttäjäryhmää kuin pk:n henkilökunta on ( kokemus parista-kolmesta pk:sta) en ole kuunaan nähnyt. Ja jos ei olla puhumassa paskaa toisista vanhemmista jne. niin sitten ollaan puhumassa työkavereista ja kiusaamassa ne henkihieveriin ja sairauslomalle. PK ei ole hyvä paikka kenellekään, koska sinne hakeutuu töihin laiskoja ja asennevammaisia akkoja.

Oikeasti en haluakaan lastani hoitoon kaksinaamaisille ihmisille, jotka ei arvosta omaa työtään ja ammattiaan vähääkään vaan käy täällä kitisemässä omaa turhautumistaan.

Onneksi omassa pk:ssa, johon lapsi meni yli 4 vuotiaana oli ihan hyvä henkilökunta. Lapsi oli ihan kuulkaas alle 2 vuotiaasta lähtien yksityisellä perhepäivähoitajalla. Ei tartte täällä todistella, että kaikki on hänen kohdallaan mennyt ihan hyvin.

Esikoinen täyttää tämän vuoden marraskuussa jo neljä, ja on aina ollut kotona. Kuopus täyttää ihan kohta kaksi. Nyt kuitenkin olen miettinyt, että esikoisen olisi hyvä alkaa saada hiukan kodin ulkopuolisia kontakteja ILMAN että äiti on mukana, kun on sellaista hitaasti lämpenevää sorttia muutenkin.



Punnitsin pitkään, mitä tekisin, ja päätin, että menevät syksyllä pph:lle molemmat. En halua vain toista laittaa hoitoon, sillä minusta olisi outoa työntää vain toinen lapsi kotoa pois, ja itse olla toisen kanssa kotona. Kokeillaan nyt, miten sujuu. Jos eivät vielä sopeudu, sitten jään takaisin kotiin. Joka tapauksessa aion tehdä kuusi tuntista päivää niin kauan, kuin laki vain sallii.

Eräs tuttu teki lapsensa pienellä ikäerolla. Tipahdettuaan kotihoidontuelle, päätti ryhtyä pph:ksi, jotta voisi pitää lapsensa pitempään kotona. Kiva ajatus, mutta käytännässä tämä tuttu kauhistelee hoitolapsiensa vanhempia, kun laittavat pienet lapset hoitoon. Lisäksi hän on jatkuvasti nostamassa itseään korokkeelle, koska keksi ryhtyä pph:ksi. Minusta on uskomatonta miten hän voi kohdata hoitolastensa vanhempia, kun arvostelee heitä jatkuvasti selän takana!

Minusta näiden kotonaoleilijoiden, joilla ei oikeasti ole mitään intressiä hoitoalalle, ei pidä koskaan myöskään hakeutua pph:ksi tai päiväkotiin töihin. Lusmuilkoot kotona lopun ikäänsä, kun eivät pysty ymmärtämään/eläytymään/asettumaan työssäkäyvien ihmisten asemaan.

Laitan lapseni 1,5-vuotiaana päiväkotiin, koska olen opiskellut kuusivuotisen yliopistotutkinnon yhteiskunnan varoilla, ja jotta saisin todellisen ammatin itselleni, kuuluu tähän vielä kuusivuotinen erikoistuminen päälle. Mikäli saisin kaksi lasta (nyt on yksi), minulla kuluisi vähintään viisi vuotta yhtäjaksoisesti kotona, jolloin olisin unohtanut kaiken peruskoulutuksestani, ja pääsisin aloittamaan nämä erikoistumisopinnot joskus hamassa tulevaisuudessani.



Toki perheellämme on myös lainaa ja olemme tottuneet tiettyyn elintasoon, ettei taloudellista aspektiakaan voi jättää huomiotta, mutta ammatilliset näkökulmat kuitenkin pääasiallisesti määräävät.



Perhepäivähoitajiin en luota, koska lapsi olisi siellä yhden aikuisen armoilla, päiväkodissa olisi aina useampi aikuinen paikalla, ja hoitajilla (opettajilla) tehtäväänsä varmasti koulutus.



Lapseni on minulle tärkein asia maailmassa, mutta työnkään merkitystä en voi vähätellä, joten näiden kahden asian suhteen täytyy tehdä kompromisseja. Myös minä ja mieheni olemme aikanaan olleet päiväkodissa, ja ihan tolkkuja meistä on tullut. Mielestäni päiväkodeista tehdään turhaan mörköjä, vaikka toki epäkohtiin on hyvä puuttuakin!

Laitan lapseni 1,5-vuotiaana päiväkotiin, koska olen opiskellut kuusivuotisen yliopistotutkinnon yhteiskunnan varoilla, ja jotta saisin todellisen ammatin itselleni, kuuluu tähän vielä kuusivuotinen erikoistuminen päälle. Mikäli saisin kaksi lasta (nyt on yksi), minulla kuluisi vähintään viisi vuotta yhtäjaksoisesti kotona, jolloin olisin unohtanut kaiken peruskoulutuksestani, ja pääsisin aloittamaan nämä erikoistumisopinnot joskus hamassa tulevaisuudessani.

että oikeasti koulutettu asiantuntija voi "pudota kelkasta" jäämällä kotiin vuosiksi? Ymmärtääkö kotiäiti nyt, että se ei ole VAIN 3 vuotta VAAN n * 3 vuotta riippuen lapsiluvusta?

Eipä niin ei tietenkään... Kiitos kuitenkin, että yritit havainnolistaa.

ei ole varaa jäädä kotiin. Mies lähtee opiskelemaan ja minun on palattava työhän, että saadaa pidettyä tämä asunto mistä lapset ja me pidämme. Voisimme toki muuttaa vuokralle kerrostaloon ja minä jäisin lasten kanssa kotiin kun mies opiskelisi, mutta en halua muuttaa kerrostallon. Enkä ainakaan vuokralle! Joten jonkin verran on nyt tehtävä myönnytyksiä omissa haluissakin. Onneksi sain työpaika läheltä kotia ja voin tehdä töitä myös etänä, joten lapsilla ei tule olemaan tarhaa niin kauheasti. pienen meillä on 2v ja isommat jo yli 3v

Hän kysyy, miksi alle 3-vuotiaita laitetaan hoitoon nimenomaan päiväkotiin, ei miksi heitä laitetaan hoitoon ylipäätään. Luetun ymmärtäminen hoi!! Samaa ihmettelen minäkin. Perheenjäsen on lastentarhanopettaja ja hän aina sanoo, miten hänen tulee sääli näitä alle 3-vuotiaita, jotka haluaisivat olla sylissä ja kaipaavat rauhallisempaa ja pienempää ryhmää. Perhepäivähoito on alle 3-vuotiaan ainoa inhimillinen hoitopaikka minun mielestäni. En suostu mihinkään muuhun ratkaisuun omien lasteni kohdalla.

ei ehdi pitämään lasta sylissä, hänellä on tehtävänä ruoat, siivous yms.yms. mitä varten päiväkodissa on työntekijät, siellä on hoitjat lapsia varten. En ikinä enää veisi pph:lle, kaksi erittäin huonoa kokemusta löytyy, alkaen siitä että ikinä ei saanut ruokaa vaan piti syödä vain leipää, toki oli pahempiakin asioita. Molemmat lapset kärsineet sietämättömästi perhepäivähoitjien luona. Samaa kuullut myös muilta. Rohkeaa viedä pphlle jota ei kukaan kontrolloi, voi olla hyväksikäyttöä ja vaikka mitä.

Ihan samaa mieltä monet muutkin päiväkodissa työskentelevät tuntuvat olevan ap:n kanssa siitä, ettei ihan pieniä tulisi viedä päiväkotiin hoitoon. Kunnallisella puolella ei pieniä esim. ehditä sylitellä tarpeeksi. Johan sen sanoo järki kun tietää montako hoidettavaa on yhtä hoitajaa kohti.

Asiasta ei vain puhuta kovaan ääneen, sillä näkeehän tästä ketjustakin mikä meteli sen esiin tuomisesta nousi.

Kyllä, mieheni on lähihoitaja ja töissä päiväkodissa. Hän puolestaan ei ymmärrä miksi ihmiset todella luulevat, että päiväkoti on alle kolmevuotiaalle joku helvetti. Ei hänkään pidä siitä, että kaksivuotias viettää päiväkodissa 40 tuntia viikossa, mutta ei todellakaan koe esimerkiksi yksivuotiaan kärsivän, jos hän esimerkiksi kolmena päivänä viikosta viettää 4-8 tuntia päiväkodissa. Meillä meni 11 kuukautta vanha esikoinen päiväkotiin n. 20 tuntia viikossa ja uskokaa pois, aivan normaali tyttö hänestä on tullut.

SITÄHÄN VARTEN NE SAATANAN PÄIVÄKODIT ON ETTÄ LAPSET SAA SINNE JOS MUMMOT JA PAPAT EI VOI KOKO AIKAA HYYSÄTÄ KU HEILLÄKI ON OMAT TYÖT TAI MUUT HOMMANSA ETTEKÖ TE VOI VITTU TAJUTA ETTÄ EI KAIKILLA OLE VAAN MAHDOLLISTA OLLA KOTONA EKOJA 3vuotta!-.-

kertokaas vähän minkälaiset tulot ja menot teillä on?

Minä olen hoitanut 3v. esikoisen kotona sekä aion hoitaa nyt 6kk vauvan 3v. asti.

Meillä ainakin ovat rahat riittäneet ihan hyvin, vaikka vain mies on ollut töissä ja minä kotihoidontuella. Rahaa käteen jää n. 2500e/kk, jolla pärjäämme mainiosti. Asumme maalla omakotitalossa, josta lyhennämme lainaa 520 e/kk.

Elämme ihan normaalia elämää, tosin emme matkustele (kumpikaan ei niin välitä).

En veisi pieniä lapsia mistään hinnasta päivähoitoon.

- miehen nettopalkka 1200 euroa/kk

- lapsilisä 100 eur/kk

- kotihoidontuki noin 270kk/kk (ei kuntalisiä)

Kyllä mäkin olisin ollut kotona jos miehen nettopalkka olisi ollut yli kaksi tonnia. Kai tajuat, että sulla on hyvätuloinen mies? Toi ei ole nuorelle ihmiselle mikään huono palkka vaan tosi hyvä palkka.

Teillä taitaa olla lapsilisien kanssa ja kotihoidontuen kanssa nettotulot lähemmäs 3000euroa? Se on muuten sama mikä meillä on silloin, kun molemmat ovat töissä...

Se on helppo jäädä kotiin kun a) ei ole koulutusta, b) voi olla koulutus muttei ole työpaikkaa mihin palata, c) on työpaikka mutta työ ei nappaa pätkääkään, vaan päinvastoin - sieltä halutaan olla aina pois kun mahdollista, d) palkka on niin huono, että ero ei ole suuren suuri onko töissä tai kotona kotihoidontuella, e) työn ja perheen yhteensovittaminen olisi ylivoimaisen vaikeaa tai hyvin raskasta (esim. vuorotyö, pitkät työmatkat, lapselle tulisi tosi pitkät hoitopäivät), f) naisen palkka ei ole kovinkaan merkittävä perheen talouden kannalta.

a. Olen LL.

b. Onpas.

c. Työni lääkärinä on erittäin kiinnostavaa ja palkitsevaa

d. Kunnallisella puolella palkkani on vain vähän yli 5000€/kk, mutta kai se kodinhoidotuen voittaisi?

e. Ei meillä.

f. Opettajamieheni tienaa vähän yli 4000€/kk, joten kyllä minunkin palkallani on väliä.

Entä jos vain haluan tässä vaiheessa viettää aikaa pienten lasteni seurassa? Onko se jotenkin väärin?

Ihan samaa mieltä monet muutkin päiväkodissa työskentelevät tuntuvat olevan ap:n kanssa siitä, ettei ihan pieniä tulisi viedä päiväkotiin hoitoon. Kunnallisella puolella ei pieniä esim. ehditä sylitellä tarpeeksi. Johan sen sanoo järki kun tietää montako hoidettavaa on yhtä hoitajaa kohti. Asiasta ei vain puhuta kovaan ääneen, sillä näkeehän tästä ketjustakin mikä meteli sen esiin tuomisesta nousi.

Kyllä, mieheni on lähihoitaja ja töissä päiväkodissa. Hän puolestaan ei ymmärrä miksi ihmiset todella luulevat, että päiväkoti on alle kolmevuotiaalle joku helvetti. Ei hänkään pidä siitä, että kaksivuotias viettää päiväkodissa 40 tuntia viikossa, mutta ei todellakaan koe esimerkiksi yksivuotiaan kärsivän, jos hän esimerkiksi kolmena päivänä viikosta viettää 4-8 tuntia päiväkodissa. Meillä meni 11 kuukautta vanha esikoinen päiväkotiin n. 20 tuntia viikossa ja uskokaa pois, aivan normaali tyttö hänestä on tullut.

häneltä löytyy järkeä, suhteellisuudentajua, realismia ja vähemmän hysteriaa, satuilua ja musta-tuntuu-ahistaa-niin-kovasti-lasten-puolesta -tunteilua.