Miksi, miksi, miksi laitatte alle 3v lapset päiväkotiin?

Joissa lapset ovat hoidossa VAIKKA äiti tai isi kotona....



Taloudellinen syy on todellinen, ei ole varaa olla kotona. Vaikka haluaisi.



Mutta mikä selitys voi olla niillä, jotka ovat kotonaan joka tapauksessa ja lapset viedään hoitoon...

Meillä on se ongelma, että sama henkilö synnyttää lapset ja elättää perheen. Mieheni on ollut pitkään työtön, sairas ja vain lyhyitä aikoja töissä. Lähdin töihin, kun poika oli 1-v ja 4 kk, mieheni hoiti häntä 2kk ja sitten poika aloitti todella hyvällä kunnallisella perhepäivähoitajalla, nyt 3-vuotiaana meni kivaan pieneen päiväkotiin ja hyvin menee.

Mieheni ei omien ongelmiensa vuoksi kykene hoitamaan lastaan kotona täyspäiväisesti. Nyt 2 vuoden työssä olon jälkeen jään taas äitiysvapaalle ja katsotaan taas, miten kauan pystyn olemaan kotona alle tonnin nettotuloilla hoitovapaalla.

Meillä ainakin piti taapero laittaa hoitoon ja munkin lähteä töihin, ei vain yksinkertaisesti rahat riittäneet enää. En kuitenkaan mistään hinnasta olisi laittanut lastani päiväkotiin vaan perhepäivähoitajalle jossa on kuitenki kodinomaisessa ympäristössä.

Lapsi tykkää hirveästi olla hoidossa ja on ollut kiva kuulla hoitajan suusta kuinka jää harmittamaan kun tyttö jää nyt joulukuussa pois hoidosta.

kun on opinnot kesken ja töitäkin pitää tehdä, ei talous kestä muuten. Sanotko, että minun olisi ollut parempi abortoida lapseni, kun pitää tätä 3 päivää viikossa hoidossa?



Enkä sinun pitäisi vaihtaa alaa, varmasti on motivoituneempiakin tulijoita.

että muuten ei ole varaa elää, jos ei mene töihin. Itse juuri pohdin ottaako lainaa, että olisi varaa olla lapsen kanssa kotona.. Kannattaisikohan, sydäntä raastaa ajatus, että veisin 1-vuotiaan hoitoon, mutta vaikka säästän ja lasken, niin ei välttämättä rahat tule riittämään.

Töissä on käytävä, vaikka olisikin lapsia. Melkoisen ihmeellistä, että jatkuvasti olisi lapsilla ikävä. Lapsilla, kun on tapana tottua eri tilanteisiin ja sitä myöten lopettaa turha ikävöiminen. Saattaa olla hieman vikaa vanhemmissakin, jos ei 3 tai 2 vuotias lapsi koskaan opi erossa olemaan.

Oletko lh vai lto?

Itse olen kotona lapseni kanssa, pian syntyy toinen, joten esikoinen ei siis mene päiväkotiin vieläkään. En tee sitä siks, että kiillottaisin parhaan äidin kruunuani, haluan vaan oikeasti, että lapseni saisivat olla kotona. Mutta ketään, joka toisin tekee, en tuomitse.



Sitten tullaan asiaan, joka on melko ratkaiseva. Raha. Kotihoidontuki on TOSI pieni. Ennen lapsen syntymää en saanut tehtyä suuria säästöjä, ja ihan ollaan tässä toimeen tultu. Mutta nyt kun asutaan omakotitalossa, niin asumismenot on hieman isommat kuin ennen. (Ja tähän väliin sanottakoon, että vaikka en mikään rikas olekaan, mielestäni minulla ja minua köyhemmilläkin on oikeus saada lapsia). Mutta pointti siis se, että välillä on stressaavaa , kun joutuu niin tarkkaan miettimään jokaisen euron käytön, mutta silti olen tyytyväinen tilanteeseen, että lapsi saa olla kotona.

lapset 5 ja kohta 2 lähtee päiväkotiin,olen ollut reilu 5-vuotta kotona ja olen tosi tylsistynyt..ei ole lastenkaan etu että äiti on väkisin kotona=)Joten päätin tässä välissä lähteä koulun penkille,6kk kestää opiskelut ja sitten ajattelin jäädä vielä 6kk kotiin 6kk ajaksi kunnes kuopus täyttää sen 3..mutta nyt kaipaan hetken taukoa,lapset on 3-4päivää viikossa päiväkodissa joten kotipäiviäkin tulee=)

että en älynny tehdä aborttia ja siksi lapsi on olemassa ja koska olen säälittävä yh, täytyy minun ansaita se leipä tähän perheeseen! Siksi, oi siksi!

kun kaikki eivät elä ideaalimaailmassa. Kaikilla ihmisillä ei ole tuhansien eurojen säästöjä, vaan henkensä pitimiksi on käytävä töissä. On lainat ym. maksettavina.



Olisihan se tietysti niin täydellistä, että kaikki löytäisivät kumppanin valmistuttuaan yliopistosta ja tämän jälkeen saisivat heti hyväpalkkaisen vakityöpaina, ostaisivat velattoman omakotitalon perintörahoilla ja voisivat heti avioitumisen jälkeen alkaa tehtailla vauvaa, joka tietysti tulisikin heti ensi yrittämällä.



Tässä ideaalimaailmassa ei myöskään olisi vammaisuutta, sairauksia, vanhuksetkin lähtisivät saappaat jalassa. Myöskään onnetomuudet eivät kohtaisi ihmisiä.



Ja sitten onkin aika herätä ja huomata, että suomessakin on paljon vakavempia ongelmia, kuin lapsen hoidossa oleminen. Taidat ap olla aika nuori, naivi ja elämää kokematon.

1,3 -vuotiaana päiväkotiin mennyt lapseni ei ole vielä kertaakaan sanonut päiväkodin väelle, että olisi ikävä äitiä tai isää tms. Lapsi täyttää syksyllä 3-vuotta ja puhuu kuin papupata. Hakiessa ja kotiin päästyä hän on kyllä purkanut stressiään kiukuttelemalla . Tämä onkin se tyypillisin tapa kertoo hoitohenkilökunta. Yleensä lapset siis tsemppaavat päivän hoidossa.



Mutta ap:n kyssäriin: menin osa-aikaisesti töihin, koska halusin rahaa ja maksaa asuntolainaa ja minulla on kiinnostava työ, jota haluan tehdä. Lapseni sitäpaitsi vaikuttaa viihtyvän päiväkodissa.

Vaan olivat 3½v ja 5v kun aloititvat päiväkotiuransa. Ja koko päiväkotiaika sumplittiin niin, että hoitopäivien pituus oli max7h, yleensä 4-6h.

Asuntolainaa maksoimme kotihoitoaikana norm vähemmän ja olipa viimeisen ½v ajan kokonana lainavapaatakin aikaa.

Näin meillä, tämän suutarin lapsilla on kengät jaloissaan.

kun olisin ehkä seonnut, jos olisin lasteni kanssa 24/7/365 periaatteella. Rakkaus minun tapauksessa tarkoittaa sitä, että tunnistan rajani. Olisi ideaalia hoitaa itse, mutta en pystynyt tähän.

En syytä rahaa, pienellä pärjää kyllä, jos tahtoo.

Siis ihan suoraan sanon: koska koen, että minun ja lasteni on ollut hyvä olla vähän myös erillään.

Ja, he ovat elämäni tärkein asia, suurin rakkaus ja valo, silti tai sen tähden, he käyvät päiväkodissa (nyt ovat pitkällä kesälomalla). Sillä lailla. Heillä voi olla minua ikävä hoitopäivinä, sen kanssa sitten vaan elämme.

Uskon, että he saavat juuri näin hyvän lapsuuden.

Hän kysyy, miksi alle 3-vuotiaita laitetaan hoitoon nimenomaan päiväkotiin, ei miksi heitä laitetaan hoitoon ylipäätään. Luetun ymmärtäminen hoi!! Samaa ihmettelen minäkin. Perheenjäsen on lastentarhanopettaja ja hän aina sanoo, miten hänen tulee sääli näitä alle 3-vuotiaita, jotka haluaisivat olla sylissä ja kaipaavat rauhallisempaa ja pienempää ryhmää. Perhepäivähoito on alle 3-vuotiaan ainoa inhimillinen hoitopaikka minun mielestäni. En suostu mihinkään muuhun ratkaisuun omien lasteni kohdalla.

siitä syystä että minä en jaksanut olla kotona. Mä en jaksanut sitä jatkuvaa maanittelua, kieltämistä, ulkona seisomista. Sanoisin, että lapsi on hieman keskimääräistä kovapäisempi ja todella huono syömään. Tästä syystä meidän lapsi aloitti tarhan 2 vuotiaana, tosin 6 tunnin päivillä. Nyt lapsen ollessa 2,5 vuotta sanoisin että koko perhe voi paremmin. Tarhassa lapsikin on saatu syömään hyvin, jotain mitä itse en ole koskaan onnistunut saavuttamaan. Lienen huononpi äiti kuin monet muut teistä, mutta tasan ei käy onnenlahjat.

Meidän perheen toimeentulon kannalta on ensisijaista, että minä käyn töissä. Lasten hoitoonlaiton kohdalla ollaan katsottu, että pystyykö isä jäämään kotiin koti-isäksi. Ensimmäisen kanssa pystyi ja jäikin. Toisen kanssa ei, koska perusti tässä välissä oman yrityksen, joka olisi mennyt konkurssiin, jos hän jää kotiin. Ei kannata tehdä tästä pelkästään "naisasiaa".

Jos äiti ei jaksa/halua hoitaa lastaan itse, jaksa pitää sääntöjä, olla läsnä, kokee lapsen rasittavana jne. Eli ei ole kiiltokuvaäiti niin tarhaan vaan. Tottakai alle 3v on liian pieni tarhaan mutta joskus sekin parempi vaihtoehto kuin koti, kuten tästäkin ketjusta voimme lukea.

Töissä minun on tehtävä töitä, en siis voi hoitaa lapsia työaikana työpaikalla.



Lapset ovat päiväkodissa siksi, että se on mielestäni paras hoitomuoto lapsille. Koulutetut ihmiset hoitmassa lapsia, kavereita ja asialliset leikkitilat.

Laitan kuukauden päästä yksityiseen sisarusryhmään lapseni, jotka ovat tuolloin melkein 2 ja melkein 3. Jos aivan vapaasti saisin päättää, olisin kotona vielä vuoden. Käytännön syistä tähän on kuitenkin päädytty:



1) Esikoinen oikeasti jo kaipaa seuraa, ja vähintään joku kerhopaikka olisi hänelle ollut pakko hakea



2) Haluamme tukea lastemme kielen kehitystä



3) Rahallisesti on todella tiukkaa



4) Sain vakipaikan kodin läheltä



5) Juuri tänä vuonna kyseiseen kivaan ja pieneen päiväkotiin aukesi kerralla monta paikkaa, joten saimme molemmat lapset samaan sisarusryhmään. Myöhemmin se ei olisi varmaankaan ollut mahdollista.



Nämä ovat syyt. Eivät ne kaipuuta poista, mutta ei tälle nyt mahda oikein mitään.