Tänään Cittarissa äiti ja sydänsärkevästi huutava vauva...

se on se ja sama huutaako se sylissä vai siellä kopassa ruokaa on kuitenkin pakko ostaa. harva siihen itkuun on kuollut.

Olisi vaikka ruokkinut ja lohduttanut sitä vauvaa ostosten teon välillä. Itse olen imettänyt vauvaani kaupassa ja ei se vaikeaa ole. Sitten on taas kivempi jatkaa ostoksia, kun kaikilla, myös sijaiskärsijöillä, on hyvä mieli.

se on se ja sama huutaako se sylissä vai siellä kopassa ruokaa on kuitenkin pakko ostaa. harva siihen itkuun on kuollut.

Olisi vaikka ruokkinut ja lohduttanut sitä vauvaa ostosten teon välillä. Itse olen imettänyt vauvaani kaupassa ja ei se vaikeaa ole. Sitten on taas kivempi jatkaa ostoksia, kun kaikilla, myös sijaiskärsijöillä, on hyvä mieli.

Ap sanoi kuulleensa itkun, mutta näki äidin ja vauvan vasta ajan päästä. Mistä ap siis tietää, ettei äitiä kiinnostanut? Jos ap ei kerran nähnyt äitiä, niin mistä hän voi tietää miten paljon äiti oli jo vauvaa nostanut syliin ja keinutellut. Ap ei taida tietää, että joidenkin vauvojen itku jatkuu ihan yhtä kovana, vaikka niitä ottaa syliin ja yrittää hyssytellä.



Siinä vaiheessa, kun ap näki äidin, niin äiti oli jo todennut, ettei mikään auta itkuun, joten paras suunnata kassalle päin.

Ap sanoi kuulleensa itkun, mutta näki äidin ja vauvan vasta ajan päästä. Mistä ap siis tietää, ettei äitiä kiinnostanut? Jos ap ei kerran nähnyt äitiä, niin mistä hän voi tietää miten paljon äiti oli jo vauvaa nostanut syliin ja keinutellut. Ap ei taida tietää, että joidenkin vauvojen itku jatkuu ihan yhtä kovana, vaikka niitä ottaa syliin ja yrittää hyssytellä.

Siinä vaiheessa, kun ap näki äidin, niin äiti oli jo todennut, ettei mikään auta itkuun, joten paras suunnata kassalle päin.

Olin vauvan syntmän jälkeen melki vuoden niin vaikeasti masentunut - psykoosin rajamailla - että olisin itse voinut hyvin olla se zombieäiti. Ja varmaan olinkin. Joskus itkin lapsen kanssa kilpaa kaupassa.

Asuttiin ulkomailla joten ei ollut oikein kavereita ja oli muutenkin vaikeaa.

Olin ostoksilla Cittarissa ja yhtäkkiä alkoi kuulua sellaista ihan sydäntäsärkevää pienen vauvan itkua. Itse äitinä kuulin, että oikeasti vauvalla on täysi paniikki ja siihen hälyytys päällä ja syliä ja lohdutusta vailla. Itku jatkui ja jatkui vaan koko ostosreissumme ajan. Hyvä ettei mun tisseistä alkanut neljän vuoden tauon jälkeen tulvia maitoa, niin äidinvaistot herättävän kuuloinen se parku oli.

Hetken päästä paikallistin itkun, kun äiti vauva turvakaukalossa ostoskärryissään käveli ohitseni. Äiti kulki kuin zombie, vauvan kaukalo oli poikittain ostoskärryissä, niin että vauva ei edes nähnyt äitinsä kasvoja. Äiti ei tehnyt elettäkään lohduttaakseen vauvaa. Raahusti vaan zombiena :(

Mulle jäi todella paha fiilis tuosta :( Oikeesti ei ollut mitään kiukutteluitkua, vaan hätä sillä vauvalla oli. Ja äitiä ei kiinnostanut. :(((

Eipä mulla muuta. Oletteko muut olleet vastaavassa tilanteessa?