Tänään Cittarissa äiti ja sydänsärkevästi huutava vauva...

äiti pääsee oikeen kunnolla ruoskimaan sitä vauvan äitiä ja pönkittämään omaa minäminä-kuvaansa kunnolla, onhan ne tottuneet siihen jo koulussa.



t: se babyblues, neljän lapsen äiti itsekin

Itse työskentelen kaltoinkohdeltujen vauvojen parissa ja sama hätä minullakin olisi ollut kuin ap:lla. Hätä sen zombiena kulkevan äidin puolesta ja samalla hätä sen pienen vauvan puolesta.



Itse olisin kyllä mennyt kysymään, että voinko auttaa jotenkin. Mutta uskon, että ilman ammatin tuomaa tietoa avusta ja tuesta en välttämättä olisi "uskaltanut" tilanteeseen puuttua.

Sinä aivokääpiö et tunnu lainkaan ymmärtävän lukemaasi.

Varsinkin kun meillä on vain ap:n sana asioista...

Mikä aivokääpiöiden keskittymä täällä on? :D Oikeastiko täällä jokaisessa aloituksessa on kaikkien aloituksessa mainittujen osapuolien näkemys? :DDDD In your dreams.

kuunnella sitä toistakin osapuolta ennenkuin kivitetään se kuoliaaksi.Mutta se on niin helppo täällä virtuaalimaailmassa haukkua sitä väsynyttä äitiä, kun se oli ap:n maailmassa yhden varttin niin kooooovin välinpitämätön.

Kehottiko ap haukkumaan kyseistä äitiä? Ei. Hän kertoi että teki mieli mennä kysymään onko kaikki ok ja tarjoamaan apua. Hän ei kuitenkaan rohjennut tehdä niin.

Nyt hän teki aloituksen jossa kyselee mitä muut olisivat tehneet vastaavassa tilanteessa.

Ilmeisesti te, jotka kohtelette vauvojanne välinpitämättömästi, jopa väkivaltaisesti, ette kestäneet tätä aloitusta, kun heti pitää suu vaahdossa alkaa puolustella ja hyökätä ap:n kimppuun.

vauvaa, vauvan äitiä, ap:tä, kaikkia niitä jotka tuossa tilanteessa tuntevat jotain, niitä jotka uskaltavat auttaa, niitä jotka eivät uskalla auttaa, niitä jotka haluavat keskustella asiasta, kohtaan.



Mutta en pysty tajuamaan tämän ketjun ihmisiä, jotka saavat raivarit aloituksesta, tai joilla ei ole mitään ymmärrystä tätä cittarin väsynyttä äitiä kohtaan.



Ehkä ihmiset ovat yksinkertaisempia, kuin olen kuvitellut? Todella ala-arvoisia kommentteja nämä, joissa sanotaan että äidin olisi pitänyt olla tekemättä lapsia (!), tai nämä, joissa syytetään ap:tä naurettavasti kivittämisestä yms.



Äly hoi!



Vai ovatko 90% ketjun kommenteista provokaatiota?

ja siinäkin lopputulema oli se että minä olen väärällä alalla!



Palsta ei petä koskaan, ei :)

...haistattelu ja vähimmilläänkin "pidä huolta vaan omista asioistasi".

Minä ainakaan en enää ikinä erehdy ehdottamaan hikisenä parkuvan kärryvauvan äidille, että jos vaikka vähän peittoja vähentäisi ja avaisi vaatteita.

jos ystävällisesti kysyy, voiko auttaa, niin luultavasti vastaus on ihan vaan "kiitos ei". Mutta jos joku alkaa tulla jakelemaan otain neuvoja, niin kyllähän siitä ärsyyntyy.

Oma lapseni joskus alkoi huutaa bussissa, jolloin silittelin ja juttelin hänelle koko ajan hiljaa ja rauhallisesti. Minulla ei ollut istumapaikkaa, joten olisi voinutkaan nostaa vauvaa vaunuista. Ja sitten joku vanhempi nainen alkoi "opastaa", että "se tarvii varmaan ruokaa". Voi ELÄMÄ! Ihan kuin ei olisi köynyt omassakin mielessä, että lapsi luultavasti olisi halunnut syliin tai ruokaa tai ehkä oli märkä vaippa - mutta siinä kaupunkibussissa en todellakaan voinut tehdä yhdenkään asian hyväksi mitään.

Ainoastaan olisin voinut jäädä pysäkiltä pois ja kokeilla rauhoitella lasta siellä lumisateessa ulkona. Mutta koska tiesin, että bussimatka ei kestä kuin alle 10 min ja pysäkiltä kotiin oli vain muutaman kymmenen metrin matka, päätin mieluummin jäädä bussiin, ajaa nopeasti kotiin ja katsoa sitten, mitä vauva tarvitsee.

No, mitä sitten vastasin vanhemmalle naiselle? En enää muista, luultavasti totesin vaan, että "niin varmaan on". Hän saattoi tulla tänne av:lle raportoimaan, miten kamalaa on, kun joku NUORI ÄITI ei välitä vauvan nälkäitkusta. (En oikeasti ole mikään "nuori äiti", mutta moni erehtyy aina luulemaan niin.)

Oikeasti yksikään normaali äiti ei ole niin tyhmä, etteikö keksisi noita yksinkertaisia ratkaisuja (nälkä, peitto pois, jne) itsekin. Mutta joskus se äiti tietää myös, että kyse ei olekaan siitä ongelmasta - on ehkä kokeillut jo, tai sitten ei juuri sillä hetkellä pysty tekemään mitään. Esim. aina ei voi imettää, kuten esim. jossain ruokakaupassa ei oikein voi.

ja tästähän oli nyt kyse eikä mistään nälkäitkusta tai märästä vaipasta. Äiti tulee pakkasesta bussiin, jossa lämmitin pauhaa täysillä, eikä tee elettäkään vauvan varusteiden purkamiseksi, vaikka oman takkinsa kyllä aukaisee, ja hetken päästä hikihuuto alkaa. Koko bussillinen ihmisiä joutuu kuuntelemaan sitä parkua, eikä äiti tee muuta kuin tuijottaa ikkunasta ulos ja ehkä vähän rytkyttää vaunuja samalla kun näplää kännykkää.

Tämä nyt on ihan sivuasia tässä, mutta kolmen lapsen en-niin-dementtinä äitinä kyllä osaan arvata, mistä tuolloin on kysymys.

Tämä nyt on ihan sivuasia tässä, mutta kolmen lapsen en-niin-dementtinä äitinä kyllä osaan arvata, mistä tuolloin on kysymys.

kuinka paljon/vähän olet nähnyt maailmaa ja katsellut ympärillesi. Kyllä melko suppeat näköalat saa olla, jos itkevä vauva äiteineen supermarketin notkuvien hyllyjen välissä saa tuollaisen tunnekuohun aikaan. Lohdutan sinua: Saivat varmaan kärryt täyteen hyvää ruokaa, vauva sai pian tissiä/tuttelia ja pääsivät ilmastoidulla autollaan kotiin. Kenties vauva nukahti turvallisesti jo auton takapenkillä, viimeistään kotonaan. Äiti keitti itselleen kaffet ja päikkyjen jälkeen vähän helisyttelee vauvalle helistimiä ja laulaa parit laulut.



Ap, miksi tunnet noin voimakkaasti vieraan vauvan itkun takia? Ihan tosi.

Itkulla lapsi ilmaisee turvattomuuttaan. Mikään ei saa olla tärkeämpää silloin kun lapsen lohdutus.

Itse vältin lapsen viemistä suurinn kauppoihin. Kävin päivisin pienessä lähikaupassa ja iltaisin mies hoiti vauvaa jos piti käydä isommassa kaupassa.

Ei kauppa ole vauvan paikka.

Kerran huomautin asiasta kassalle, kassa vastasi että olen niin tottunut lasten itkuun että ei häiritse.Sillä lapsella oli sekä isä että äiti mukana mutta kumpikin vain parveili hyllyjen välissä ja lapsi oli 10 metrin päässä huutamassa.

Vauva huutaa toppavaatteissa, toppapussissa rattaissa. Äiti ei riisu, ei lohduta, ei nosta syliin, ei käy imettämässä. Pitäähän ne ostokset joskus tehdä..

Kyllä meitä väsyneitä äitejä on muitakin, ei se estä käydä cittarin tai H&M.n lastenhuoneessa imettämässä tai ottaa sitä vaauvaa kantoreppuun/liinaan. Kaikki me ollaan jouduttu käymään kaupassa vaikka on ollut vauva.

MUTTA jos äidillä on mielenterveysongelmia, niin olen samaa mieltä, että pitää puuttua.

vastaavan tapauksen.



Puutuin tilanteeseen, muttei se äiti alkanut kommunikoimaan vauvansa kanssa.



Yritin herättää zombien mutta minkäs teet kun se ei herää.

eikä nähnyt minkään valtakunnan lohduttamisyritystä.

Nämä jotka sylkevät ap:n päälle ja puolustavat äitiä ovat varmasti jonkin uuden lastenkasvatussuuntauksen kannattajia. Sellainen lastenkasvatussuuntaus, missä pienen vauvan itkuun ei kuulu reagoida, ettei lapsi mene pilalle hemmotelluksi tai totu hyvään palveluun.

pIKEMMINKIN AINAKIN 50V VANHAN SUUNTAUKSEN.

Vai meinaavatko nämä kyseisen äidin tuomitsijat, että isoäitimme aikanaan jättivät lehmät lypsämättä ja perunamaat kuokkimatta sen takia, että vauva välillä itkee?! Olisi pian lehmät sairastuneet ja perhe kuollut nälkään, jos olisi vain vauvaa hyssytelty 24/7.

Ei pienen vauvan itkuun kuulu reagoida. Oppiihan heti tavoille ja sen, ettei ketään kiinnosta.

Ei pienen vauvan itkuun kuulu reagoida. Oppiihan heti tavoille ja sen, ettei ketään kiinnosta.

kunnes pääsee rauhallisempaan paikkaan reagoitavaksi.

kommentoida, että meidän poika sai alkuaikoina aivan järjettömiä itkukohtauksia, itki siis kuin ois päätä sahattu irti, joskus jopa tunnin yhtä mittaa ilman taukoja. MIKÄÄN ei auttanut. Tottakai pidin sylissä, mutta poika vääntelehti ja väänsi itseään kaarelle niin voimakkaasti, että pelkäsin välillä vauvan joko tippuvan tai satuttavan itsensä siinä riuhtoessa jos pidin liian lujaa kiinni. Käytettiin lääkärissä, mutta ketään ei kiinnostanut vittuakaan vaikka jopa nauhotin vauvan itkua kyseisen itkukohtauksen aikana, koska kyse ei ollut todellakaan mistään tavallisesta itkusta. Apu saatiin vasta kun vauva puoli vuotias ja todettiin tosiaan refluksitauti ja ruokatorven tulehdus. ja kyllä myönnän, että olen itsekin toiminut noin kuin kuvaamasi äiti, jos vauva sai kohtauksen kaupassa. Eli äkkiä vaan yritin päästä ulos nostamatta vauvaa turvakaukalosta, koska tiesin, että pois pääsy kestäisi kahta kauemmin jos ottaisin vauvan syliin. en menisi sormella osoittelemaan sen enempää tietämättä tilanteesta....

Kaikki oikeat äidit tunnistaa kyllä loppuunväsyneen kohtalotoverin.



BTW, mun mielestä yhdenkään vauvan itku ei ole sydäntäsärkevää, rääkymistähän se lähinnä on ja ottaa korviin ihan h-vetisti, vaikka kuinka olisikin oma lapsi.

En ainakaan tänne ois tullut itkemään.

Anteeks kuinka? Täällä puhutaan ihan kaikesta maailman asioista lähtien perspanoista, anopeista, teiniäideistä ja naapurin kadehtimisesta aina mamupatjoihin asti.

Tämä välinpitämätön pienen vauvan äiti on tabu vai?

t:ap

Ei tullut mieleen että se "zombina" raahustanut äiti olisi ehkä kuunnellut sitä huutoa sen lapsen syntymästä asti? Että se itku aiheuttaa sellaisen olon että "voisinpa vaikka hypätä aikani kuluksi benjihypyn ilman köyttä ja mahdollisimman korkealta", että se äiti saattaa olla kuoleman väsynyt ja tietää että se vauva itkee ihan samalla tavalla sylissä, kuin siinä kopassakin. Se, _sinun mielestäsi_ välinpitämätön äiti, saattaa olla kuoleman väsynyt, uupunut ja masentunut, eikä ihan tosissaan enää tiedä mitä voisi lapsensa hyväksi tehdä. Tuolla äidillä saattaa ihan tosissaan olla mielessä että jospa hän vain kuolisi pois, niin ehkä vauvalla olisi sitten parempi olla.

Jos et ole ollut sellaisessa tilassa, missä tuo äiti mahdollisesti on, et ihan tosissasi voi tietää mille se vauvan itku tuntuu. Se äiti on saattanut itkeä verta jo monta hemmetin yötä ja päivää sen vauvan itkun takia.

Asia on yksinkertainen. Se vauva olisi tarvinnut ruokaa. Vauva olisi pitänyt ensin syöttää ennen kauppaan menoa.

Asia on yksinkertainen. Se vauva olisi tarvinnut ruokaa. Vauva olisi pitänyt ensin syöttää ennen kauppaan menoa.

Wuhuu!