Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muutto kaduttaa
09.07.2023 |
Olin tyytymätön aiemman asunnon huonoon kuntoon, mutta rakastin sen upeita näkymiä suoraan merelle. Luulin, etten pitänyt suuresti sijainnista, sillä se oli niin keskeinen että oli paljon liikennettä. Kyse siis vuokra-asunnosta, eli remontointi ei ollut minun päätettävissäni eikä omistaja halunnut laittaa siihen rahaa.
Mutta nyt kun muutin, niin kadunkin päätöstäni. Hiljaisempi alue, mutta nyt tunnen itseni ihan yksinäiseksi täällä kauempana. Samalla on ikävä ihmissuhteita edelliseltä alueelta. Tunsin naapurini hyvin ja he olivat kaikki todella mukavia, joten lähes aina kun lähti ulos, niin tapasi jonkun rappukäytävässä tai sisäpihalla ja juttelimme mukavasti. Samoin olin tullut tutuiksi alueen pikkukauppojen työntekijöiden ja yrittäjien sekä kauppiaiden kanssa ja heidänkin kanssa tuli vaihdettua aina kuulumisia kun kävin kaupassa.
Nykyisessä talossani en tapaa naapureita koskaan tai ne harvat kerrat kun olen tavannut, niin se on ollut tasan yhden kerran joten ollaan vain tervehditty. Lähin kauppa on iso, jossa kaupan työntekijät vaihtuvat jatkuvasti, joten mitään tutustumista ei tule. Uusi asunto on paremmassa kunnossa (itse asiassa erinomaisessa), mutta näkymät todella rumat. Ja sijainti tosiaan jotenkin vähän liian syrjäinen (tosin kun tästä jollekin tutulleni mainitsin niin häntä nauratti).
Mutta kaiken kaikkiaan, nyt kaduttaa muuttopäätös. Ja tässä on pakko olla tuo vähintään 12 kk, jos en sitten ole valmis maksamaan sopimussakkoa.
Ja hankkiuduin eroon isosta osasta tavaroita turhana jotta muutto olisi mahdollisimman helppo, ja nyt sekin kaduttaa.
Äsh, tuntuu että koskaan ei osaa tehdä oikeita päätöksiä.
Kommentit (28)
Sulla voi vielä olla alkushokki päällä. Minä huutoitkin ensimmäisen kuukauden päivät asuntoa ja sitten panikoin työpaikkaa. Nyt 3 kk takana ja olen jo kotiutunut molempiin, ja tyytyväinen, vaikka vielä voi jonkin muun suhteen tietysti olla muutoskriisi tulossa. Muutto on valtava muutos, onhan se kuin olisi eläimeltä hakattu kotimetsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihme, kun luovuit kokonaisesta elämäntyylistä. Olen kaksi kertaa elämässäni joutunut tilanteeseesi ja minä muutin takaisin :D Ensimmäisellä kerralla olin 3 päivää ja toisella kertaa olin ihan peräti viikon. Enkä katunut takaisin kotiin muuttoa. Sen lisäksi kaipaan yhä yhtä asuntoa jota pidin aivan kamalana, mutta pidin ympäristöstä missä se oli. Palan itseään antoi pois sen mukana.
Tuttu tunne. Itse olen yhden muuton perunut, maksoin sakon ja peruin vanhan asunnon irtisanomisen, kun se oli vielä mahdollista.
Kyllä se hävetti sellainen säätäminen, mutta tein oikean ratkaisun.
Jos et viihdy siinä vielä vuoden päästä, uutta asuntoa etsiessä tee vaikka lista niistä asioista, jotka nyt tiedät tärkeiksi.
Onnen tajuaa silloin, kun sen menettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itellä kesti 4kk sopeutua uuteen asuntoon.
Sama juttu. Pidän todella paljon eläimistä, mutta nyt koirat räksyttävät rivarissa molemmilla puolilla aamusta iltaan. Ikkunoista näkyy tielle, jossa liikkuu paljon muita koiria. 400e sähkölasku/kk pakotti muuttamaan. En halua missään tapauksessa hankalan naapurin mainetta. Katson kaikessa rauhassa uutta asuntoa, vaikka muutossa oli kauhea työ. Täällä päin on vähän omakotitaloja vuokralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Panu Kailan mukaan uuteen asuntoon tottumiseen menee vuosi.
Tosin ei ole maininnnut mitään asuinympäristöstä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet nyt testannut tuon jutun, jos di miellytä, niin muta taksiin sinne alueelle, mistä lähdit.
Joku sanoi, ettei hän kiinni tavaroihin.
Itse täällä kiukuttelen tavaroita eestaas.
Ehkä linnut niihin mitä sinulla on.
Tehty mikä tehty. Oman mielesi ja sielusi kannalta olisi hyvä alkaa tästä missä olet. Laita energia tähän, mitä nyt on- Älä menneeseen.
Jos olisi ollut tulipalo, nin tästä lähtisit näillä eväillä.
Tuo vanhan murehtiminen on tapa. Se on myös pelkoa. Yritä ymmärtää itse itseäsi.
Suo itsellesi hyvä. Ole ylpeä, että uskalsit muuttaa. Et voi ennakkoon tietää, mikä on hyvä ratkaisu. Hienoa, että uskalsit!
Nyt tunnustelet tämän rauhassa, ja sina sinä voit tehdä uuden ratkaisun. 🌸
Kirppikset on täynnä hienoja löytöjä. Harkiten🤗
Tulipas hupaisia vastaukseeni kirjoitusvirheitä . 😩🤗
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen, tai siis olin, projekti/pätkätyöläinen (ja -työllistetty). Muuttoja tuli aina "työnperästä". Lopulta se meni siihen, että mitäpä tuota turhaan muuttolaatikoita purkamaan, lähtöhän tästä tulee taas. Aikaa meni sitten peräti 20 vuotta, samassa vuokramurjussa. Yritin kyllä niin paljon, kun päästä löytyi.
Jossain vaiheessa katkeroidun: tässäkö tää mun laiffi oli??? Muistelin vanhoja aikoja, lähinnä papan juttuja: metsurina hän teki työnsä ja maanviljelijä. Näillä tai niiillä "opilla" olen koittanut pärjätä.
Niin, tässä nyt mietin: korona alkoi, ensin äiti nukkui pois, sitten isä. Koska korona, niin töitä ei ollut ja "taloudellisista syistä" (ja isällä alkanut muistisairaus ....)... Muutto kotiin.
Nyt olis se "siinä on paikka, miksi et lauo?". Eläkeikään vielä turhan pitkä aika; jotain tässä nyt pitäis keksiä.
Surullista se, et miten tämäkin pikkukaupunki on mennyt alaspäin - sen takiahan täältä lähdettiin, aikoinaan. Oltiin vaan parin kaverin kaa niitä "pahnanpohjimmaisia" eli viimeisiä lähtijöitä.
"Äsh, tuntuu että koskaan ei osaa tehdä oikeita päätöksiä."
Ja juuri siksi asutkin vuokralla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen, tai siis olin, projekti/pätkätyöläinen (ja -työllistetty). Muuttoja tuli aina "työnperästä". Lopulta se meni siihen, että mitäpä tuota turhaan muuttolaatikoita purkamaan, lähtöhän tästä tulee taas. Aikaa meni sitten peräti 20 vuotta, samassa vuokramurjussa. Yritin kyllä niin paljon, kun päästä löytyi.
Jossain vaiheessa katkeroidun: tässäkö tää mun laiffi oli??? Muistelin vanhoja aikoja, lähinnä papan juttuja: metsurina hän teki työnsä ja maanviljelijä. Näillä tai niiillä "opilla" olen koittanut pärjätä.
Niin, tässä nyt mietin: korona alkoi, ensin äiti nukkui pois, sitten isä. Koska korona, niin töitä ei ollut ja "taloudellisista syistä" (ja isällä alkanut muistisairaus ....)... Muutto kotiin.
Nyt olis se "siinä on paikka, miksi et lauo?". Eläkeikään vielä turhan pitkä aika; jotain tässä nyt pitäis keksiä.
Surullista se, et miten tämäkin pikkukaupunki on mennyt alaspäin - sen takiahan täältä lähdettiin, aikoinaan. Oltiin vaan parin kaverin kaa niitä "pahnanpohjimmaisia" eli viimeisiä lähtijöitä.
Jos jotain ei kannata kuunnella niin ne on vanhan kansan kaikki neuvot koska ne tulee ajasta ja maailmasta mitä ei ole enää ollut vuosikymmeniin. Niillä jää jumiin jonnekin mitä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Ei ihme, kun luovuit kokonaisesta elämäntyylistä. Olen kaksi kertaa elämässäni joutunut tilanteeseesi ja minä muutin takaisin :D Ensimmäisellä kerralla olin 3 päivää ja toisella kertaa olin ihan peräti viikon. Enkä katunut takaisin kotiin muuttoa. Sen lisäksi kaipaan yhä yhtä asuntoa jota pidin aivan kamalana, mutta pidin ympäristöstä missä se oli. Palan itseään antoi pois sen mukana.
Joo, tässä oppii myös itsestään, yllättäviäkin asioita. Ei tullut edes mieleen, että tulisi asuinaluetta ja varsinkin naapureita ja muita alueen ihmisiä ikävä. Tämä uusi on se mitä kuvittelin haluavani, mutta ei se olekaan. Niin sitä tosiaan joskus tajuaa, että kuvittelee haluavansa jotain ja kun sen saa, niin tajuaa että ei se ollutkaan niin ihanaa. Vahvistaa vain tosiaan sitä, että pitää kuunnella vain itseään eikä muiden väitteitä siitä, mikä olisi haluttavaa.
- ap
Merinäköala, hyvät naapurit, palvelut lähellä, huh huh, voiko muuta vielä toivoa. Pientä pintaremppaa olisi voinut tehdä omaan laskuun, luvan olisi varmaan saanut va:lta.
Harmi että teit huonon päätöksen.
Vierailija kirjoitti:
Merinäköala, hyvät naapurit, palvelut lähellä, huh huh, voiko muuta vielä toivoa. Pientä pintaremppaa olisi voinut tehdä omaan laskuun, luvan olisi varmaan saanut va:lta.
Harmi että teit huonon päätöksen.
No, meri on tässä uudessakin asunnossa yhtä lähellä, ei vain ole merinäköalaa. Itse asiassa tässä on uimarantakin ihan vieressä, kun taas aiemmin ei ollut.
Palvelut myös yhtä lähellä, mutta keskeisin ruokakauppa iso, joten työntekijät eivät tule samalla tavalla tutuiksi.
Naapureista ei täällä ole haittaa, hiljaista ja rauhallista on, eivät vain ole tulleet samalla tavalla tutuiksi.
Sitä tarkoitin sillä, että tuttavani nauroi kun valitin että olen etäällä kaikesta, että en ole. En vain yhtä keskellä kaikkea kuin ennen. Ja toinen nauroi, kun valitin sijainnista, että se on aivan mielettömän ihana.
Kai se muutos aina on vaikeaa. Ja ei, en todellakaan olisi ollut valmis sijoittamaan omia rahojani toisen omistaman asunnon remontointiin, siinä nyt ei olisi ollut mitään järkeä.
- ap
Mulle kävi sama. Asuin 10vuotta kerrostalo kämpässä jossa tykkäsin olla ja kivat naapurit. Viime vuoden kesällä sairastuin ja elämä siinä asunnossa kävi todella tukalaksi. Kämppä kesä helteillä kuuma en saanut läpivetoa niin päätin että en enää uutta kesää siinä asunnossa halua viettää. No muutin siintä reilu kuukausi sitten uuten asuntoon ni ei tää ei oo mun paikka. Tää on todella syrjässä. Kauppoihin tosi pitkä matka enkä omista autoa. Kaduttaa kyl suunnattomasti kun muutin.
Alue: Aihe vapaa
Ethän sä turhaan tavaroista eroon hankkiutunut, koska sulla on näköjään taas muutto edessä. Etsi paremmassa kunnossa oleva asunto, entiseltä asuinalueeltasi. Eihän sulla ole kuin alle vuosi enää nykyisessä paikassa, se aika menee nopeasti.