Lue keskustelun säännöt.
Akuutti parisuhdekriisi ja minä hajoan...
01.07.2012 |
Oltiin eilen sukulaisen häissä 500km päässä ja lapsi oli mukana. Kävin pitkän päivän uuvuttamana ja tosi kovista liitoskivuista kärsivänä (raskaana viimeisellä kolmanneksella) pienen lapsen kanssa nukkumaan n. klo 21. Mies jäi vielä valvomaan, mutta oletin hänen tulevan ehkä puolilta öin, koska meillä on ollut todella, todella selkeä sopimus, että lapsen ollessa mukana, ei ryypätä. Muutenkaan alkoholi on minulle ihan punainen vaate , enkä siedä sitä saunakaljaa enempää missään tilanteessa lasten ollessa läsnä.
Kuinka ollakaan heräsin kamalaan metakkaan puolilta öin ja rauhoitettuani lapsen takaisin uneen yritin jatkaa itsekin unia, mutta uni ei tullut. Valvoin sitten valvolmistani, kuunnellen enemmän ja vähemmän kamalaa musiikin huudatusta ja känniläisten ääniä aamu kuuten saakka. Aika monta kertaa mietin, että missähän oma mies mahtaa olla ja laitoin hänelle viestiäkin, johon hän ei reagoinut mitenkään.
Kuuden jälkeen mies sitten suvaitsi saapua huoneeseen, aivan kamalassa kännissä ja täysin välittämättä nukkuvasta lapsesta. Olin aivan järkyttynyt ja shokissa, koska tuo alkoholittomuus lapsen läsnäollessa on minun elämässäni yksi todella perustavaa laatua olevista periaatteista.
Mietin tilannetta hyvin pienen hetken ja kun vaihtoehtoina olisi ollut vieraassa paikassa, valmiiksi huonokuntoisena ja vielä valvotun yön jäljiltä lapsen hoitaminen yksin, kun mies olisi nukkunut ensin humalaansa ja sen jälkeen krapulaansa koko päivän, päätin ottaa ja lähteä lapsen kanssa suorilta tein kotiin. Sinne jääminen ja sukulaisten edessä tilanteen kohtaaminen oli vaan täysin mahdoton vaihtoehto, sen verran isosta shokista oli kyse.
Olen luonnollisesti edelleenkin päivän mietittyäni ihan shokissa ja järkyttynyt mieheni käytöksestä, varsinkin kun hän lähtöpäätökseni kuultuaan alkoi lapsen edessä riehumaan ja tökkimään minua todella voimallisesti ja yritti estää kulkemiseni ja lapsen ottamisen syliin (!!!), mutta mitä tekee mies: Otti ensimmäisen kerran yhteyttä noin puoli tuntia sitten ja ilmoitti vaan, että hakee auton pihasta ja menee muualle majailemaan määrittämättömäksi ajaksi ja lopettaa kesäloman kesken ja palaa viikolla töihin. Ei siis puolikastakaan sanaa omasta käytöksestäkään, saati kysymystä miten minä tai lapsi voidaan tai mitään muutakaan. Ei siis yhtään mitään, mitä normaali ihminen tekisi mokattuaan todella pahasti!
Mitä ihmettä on oikeasti tapahtunut? Mistä tulee näin äärimmäisen raju käytöksen muuttuminen? Onko mies oikeasti halunnut eroa jo pitkään ja onkin nyt helpottunut, kun sai siihen syyn vai mitä ihmettä? Minä en ymmärrä yhtään ja tämä on ihan painajaista!!
Minä olen ihan sekaisin ja vuorotellen rauhoitun ja olen täydellisen analyyttinen ja toisaalla taas itken ihan hysteerisesti ja tajuan, että tähän voi oikeasti päättyä kaikki, ihan kaikki. Olen tietysti sekaisin jo valvomisestakin, mutta olen myös henkisesti ihan lukossa. Hyperventiloin ja minua pyörryttää, en ole pystynyt syömään koko päivänä mitään, kun oksettaa pelkkä ajatuskin, enkä saanut käytyä edes lapsen kanssa iltapesulla, enkä tehtyä iltapalaa. Miten minä selviän edes tulevasta yöstä, saati sitten tulevista päivistä?
EI HERRAJUMALA MINUSTA TUNTUU ETTÄ MINÄ KUOLEN TÄHÄN PAIKKAAN!!!
Kommentit (345)
81/345
|
02.07.2012 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
En halunnut edes lukea kaikki viestejä, kun rupesi kuvottamaan nämä akat sen verran. Sairaita mielipiteitä.
NYT. KAIKKI TE; JOTKA PUOLUSTATTE MIESTÄ, HUOMIO!Onko äidillä myös sama oikeus örveltää kuuteen asti aamulla, töniä miestään ja pelästyttää lapsensa kännipäissään? Ja mies pyytää anteeksi tiukkapipoisuuttaan? En ota teistä yhtäkään tosissasi, ennenkuin vastaatte tähän. Luuserit.
Tuntuu, ettei kovinkaan moni ole joko lukenut ap:n viestejä ajatuksella, tai sitten ainakaan tajunnut lukemaansa. Täällä sönkätään ihan puutaheinää miehen oikeuksista, miehen ainoasta virheestä jne. Kohta mies todetaan varmaan supersankariksi ja hänelle myönnetään Nobelin rauhanpalkinto!
Tässä muutama huomio:
- Juhlat olivat ap:n suvun, eivät miehen. Ihanko oikeasti mammoista on ok, että te lähdette omien tuttavienne juhlista nukuttamaan lasta ja miehenne jää juhlimaan? Lähteekö mies vastaavasti omista juhlistaan pois, että te pääsette sitten vuorollanne juhlimaan? Jos näin on, niin miksi? Eikö olisi järkevämpää (ja ainakin huomattavasti hauskempaa!) jos ensisijaisesti juhlimisoikeus olisi sillä, joka paremmin juhlaväen tuntee? Ja niille muutamalle jotka tässä kohtaa eivät tajunneet, raskaanakin ollessa voi juhlia, alkoholi kun ei automaattisesti kuulu hauskanpitoon.
- Illan kulku tuntuu olevan monille hämärä, ja valtaosa ilmeisesti tietää ap:tä paremmin miten asiat todellisuudessa menivät. Ap kertoi ihan selkokielellä koko tarinan, ja silti täällä monet meuhkaavat ihan asian vierestä, käyttäen perusteluina omaa mielikuvitustaan. Ilta meni ap:n kertoman mukaan näin:
äiti ja lapsi nukkumaan (isä jää juhlimaan, äiti ajattelee hänen tulevan kenties puolen yön aikoihin siistissä kunnossa kuten yhdessä sovittu) - äiti valvoo yön raskaudesta ja juhlien melusta johtuen, eikä saa mieheen yhteyttä - isä tulee huoneeseen kuudelta aamulla, herättää lapsen mölinällään - äiti pyytää isää olemaan hiljaa, kun isä ei suostu/ymmärrä, äiti pyytää lähtemään pois huoneesta että lapsi saa nukkua - isä jatkaa häiriköintiä, joten äiti ilmoittaa heidän lähtevän sitten itse - isä ei suostu tähänkään vaan tönii ja tökkii äitiä lujaa (raskaana olevaa naista, oman pelästyneen lapsensa silmien edessä!!!) - äiti ottaa lapsen ja lähtee paniikissa ajamaan kotiin todella pitkän matkan päähän - isä ilmoittaa, ettei ole kiinnostunut palaamaan äidin ja lapsen luokse selvittämään asioita, vaan aikoo asua muualla ja perua kesälomansakin tämän takia.Siinä se tiivistettynä.
Miten, MITEN tuossa tilanteessa kukaan voi olla isän puolella?!? Ihan sama millainen sekohuora ja lehmä tuo äiti olisi, kenelläkään ei ole oikeutta käydä käsiksi toiseen tai riehua humalassa lasten edessä, ei kenelläkään, eikä missään tilanteessa! Se ei ole mikään yksittäinen virhe, vaan ihan äärimmäinen emämoka jota pitäisi todellakin itkien anella anteeksi, sekä äidiltä että lapselta!
Kuvottaa ajatellakin, millaisissa perheissä lapsia elää, kun vastaajista valtaosa on sitä mieltä, että raskaanaolevan naisen tuuppiminen on pikku virhe ja oikeastaan naisen pitäisi pyytää anteeksi kun meni miehen suututtamaan ja vielä nöyryytti tätä kun ei jäänyt lapsen kanssa tuupittavaksi vaan ajoi kotiin. Häpeä nainen, miten kehtasitkin pitää omaa ja lapsesi puolta!!! Kaikki tekevät virheitä, ja jos et olisi niin ärsyttävä, ei miehen olisi tarvinnut käydä käsiksi.
Kaikista eniten ärsyttää se, että tämän viestin vänkääjät kuittaavat sillä, että väittävät minun olevan ap, sen sijaan että oikeasti perehtyisivät siihen mitä kirjoitin.
Jos minä äitinä olisin ollut juhlissa mieheni ja lapsen kanssa, ja mies olisi mennyt vaikka päänsäryn/flunssan/väsymyksen takia Lapsen kanssa nukkumaan aikaisin, ja olisin juhlissa juonut ruuan kanssa vähän viiniä ja sitten vaikka jokusen kaljan ja sitten kun mies ja lapsi ovat lähteneet niin joisi vielä vähän ja tanssisi ja pitäisi pitkästä aikaa hauskaa ja saattaisin juoda liikaa, niin en kyllä todellakaan ymmärtäisi sitä että en saisi mennä miehen viereen nukkumaan!
Jos tulisinkin kännissä huoneeseen, selittäisin kovaan ääneen jtn, niin ymmärtäisin jos mies tiuskaisisi minulle että ole nyt hiljaa ja anna meidän nukkua, mutta en ymmärtäisi sitä että mies ottaisi lapsen, lähtisi ajamaan kotiin lapsen kanssa ja jättäisi minut sinne oman onneni nojaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tässä olisi roolit toisinpäin,kaikki vain hyssyttelisivät että kyllä äidinkin pitää saada joskus relata ja että kyllä se isä lapsen kanssa pärjää kaksinkin jne
Näin miehenä totean seuraavaa (en ole jaksanut ihan koko ketjua lukea).
Ajatellaas nyt ne sukuhäät siellä böndellä. Kello tulee jotain 22-23, kakut on syöty ja lapset kärrätty nukkumaan. Mitäs meidän miehemme pitäisi tehdä?
Sanoa muille miehille siellä juhlapirtin nurkalla, että "mun täytyy nyt kans mennä nukkumaan, kun Justiina käskee".
Tai että "mä voin ehkä hetken olla vielä tässä, mutta mä en voi juoda mitään alkoholia, kun Justiina on kieltänyt".
Osaako kukaan arvata miltä tämä kuulostaisi normaalien heteromiesten korvissa???
AP! Miksi helvetissä sä lähdit HÄIHIN kun varmasti tiesit että siellä otetaan alkoa? Paukkasitko paikalle ja sanoit vieraille että meidän janicajessican nähden ei kukaan juo :D Olisit herranen aika pysynyt kotona, kun kerran lapsi ei saa koskaan nähdä humalaista ihmistä. Kyllä sulle muuten tästä lähtien nauretaan, voi luoja...
Käyn 1-2 kertaa vuodessa viihteellä kahden parhaimman ystäväni kanssa. Tällöin vedän ns. perseet. Tulen kotiin todella ympäripäissäni, usemmiten vaan sammun sohvalle. Aamulla on joskus ollut hieman heikohko olo näiden jälkeen. Nuorempi lapseni sanoin viimeksi että ota äiti panatoolia. Mutta jos menisin tämmöisen illan päätteeksi sössöttämään jotain miehelleni ja lapsilleni, jotka nukkuvat samassa huoneessa, tuskin ukko mua ulkoruokintaan laittaisi, vaikka varmasti ottaisi kyllä päähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miks helkutissa jäitte häihin, jos kerran on tiedossa että siellä alkkohoolia tarjoillaan. Kun otetaan viinaa, on aina olemassa riski että siitä tullaan känniin.
Olisit pakannu lapset ja miehen autoon heti kakunleikkaamisen jälkeen ja ajanu siinä vaiheessa kotiin, kun kerran tämmöstä uhkaa oli ilmassa.
vie kaikki elämän pienet ilot, kuten esim. alkoholin ottamisen häissä, jne. Onhan täällä ollut ketjuja, joissa mies ei saa raskausviikon 32 jälkeen poistua kotoa muuta kuin korkeintaan töihin, työmatkatkin pitää perua. Kaikki ilonpito ja kavereiden tapaaminen on kiellettyä, koska synnytyshän saattaa käynnistyä juuri sinä aikana, kun mies on juhlimassa ;)
Eri asia on jatkuva dokaaminen. Tässä mä en ymmärrä tuota miehen tönimistä, ehkä se oli niin kännissä ja teko ei ole hyväksyttävää. Mutta itse ainakin olen antanut miehelleni vapautta, lasten syntymä ei merkitse sitä, että sen jälkeen käytäisiin ainoastaan tylsissä puuhamaissa ja muumimaailmoissa tai sitten sunnuntaisin anopin tai lapsiperhe-tuttujen luona päiväkahvilla ;) Relatkaa hei vähän!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minä äitinä olisin ollut juhlissa mieheni ja lapsen kanssa, ja mies olisi mennyt vaikka päänsäryn/flunssan/väsymyksen takia Lapsen kanssa nukkumaan aikaisin, ja olisin juhlissa juonut ruuan kanssa vähän viiniä ja sitten vaikka jokusen kaljan ja sitten kun mies ja lapsi ovat lähteneet niin joisi vielä vähän ja tanssisi ja pitäisi pitkästä aikaa hauskaa ja saattaisin juoda liikaa, niin en kyllä todellakaan ymmärtäisi sitä että en saisi mennä miehen viereen nukkumaan!
Jos tulisinkin kännissä huoneeseen, selittäisin kovaan ääneen jtn, niin ymmärtäisin jos mies tiuskaisisi minulle että ole nyt hiljaa ja anna meidän nukkua, mutta en ymmärtäisi sitä että mies ottaisi lapsen, lähtisi ajamaan kotiin lapsen kanssa ja jättäisi minut sinne oman onneni nojaan!
Sen sijaan miehelläsi olisi alkoholista trauma exänsä takia. Mies olisi siksi ottanut puheeksi suhteen alussa sun kanssa, että voidaanhan me sopia niin ettei juoda lasten läsnäollessa, koska häntä ahdistaa se. Ja olisit sanonut, että OK, käy.
Lisäksi miehelläsi olisi kaksi lasta hoidettavana, joista toinen vasta pieni vauva. Mies luottaisi ja odottelisi sua lasten kanssa.
Vielä kun jättäisit vastaamatta kyselyviesteihin, ja tönäisisit palatessasi miehesi ja lastesi luo, ollaan lähempänä ap:n tarinaa.
reaktio ap:ltä. Mutta tässä lieneekin kysymys siitä, että ap jotenkin kokee "menettäneensä kasvonsa" muiden edessä. Ja ihan vaan siksi, että oma mies käyttäytyi samalla lailla kuin useat muutkin häävieraat eli ryyppäsi aamuun asti.
Ja nyt ihan omaa ylpeyttään ap sitten kippuroi yksin kotona. Eli taaskaan ei ylpeys anna periksi ottaa mieheen yhteyttä.
Kyllä tässä mies "menetti kasvonsa", jos joku. Eli tältä pohjalta ymmärrän miehen reaktion olla pois kotoa hetken aikaa. Tokikaan se ei ole oikea ja suositeltava tapa käsitellä asiaa.
Hyvää ei lupaa avioliitolle tämä tarina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minä äitinä olisin ollut juhlissa mieheni ja lapsen kanssa, ja mies olisi mennyt vaikka päänsäryn/flunssan/väsymyksen takia Lapsen kanssa nukkumaan aikaisin, ja olisin juhlissa juonut ruuan kanssa vähän viiniä ja sitten vaikka jokusen kaljan ja sitten kun mies ja lapsi ovat lähteneet niin joisi vielä vähän ja tanssisi ja pitäisi pitkästä aikaa hauskaa ja saattaisin juoda liikaa, niin en kyllä todellakaan ymmärtäisi sitä että en saisi mennä miehen viereen nukkumaan!
Jos tulisinkin kännissä huoneeseen, selittäisin kovaan ääneen jtn, niin ymmärtäisin jos mies tiuskaisisi minulle että ole nyt hiljaa ja anna meidän nukkua, mutta en ymmärtäisi sitä että mies ottaisi lapsen, lähtisi ajamaan kotiin lapsen kanssa ja jättäisi minut sinne oman onneni nojaan!Sen sijaan miehelläsi olisi alkoholista trauma exänsä takia. Mies olisi siksi ottanut puheeksi suhteen alussa sun kanssa, että voidaanhan me sopia niin ettei juoda lasten läsnäollessa, koska häntä ahdistaa se. Ja olisit sanonut, että OK, käy.
Lisäksi miehelläsi olisi kaksi lasta hoidettavana, joista toinen vasta pieni vauva. Mies luottaisi ja odottelisi sua lasten kanssa.
Vielä kun jättäisit vastaamatta kyselyviesteihin, ja tönäisisit palatessasi miehesi ja lastesi luo, ollaan lähempänä ap:n tarinaa.
No, valitettavasti vain mies itse voi traumaansa selvittää, minä en voi varpaillani elää hänen exänsä takia.
Kännissä voisin kuvitella että on helpompaa olla vastaamatta kyselyihin missä olen, kuin myöntää että nyt olen juonut, kun toinen on täysin ehdoton alkoholinkäytöstä jos lapsi läsnä.
Ap:n ja näemmä monen muunkin mukaan miehen olisi täytynyt käyttäytyä juurikin noin. Ja mielellään jo klo 21. "Justiinalla on nyt kovat liitoskivut joten me poistumme nukkumaan. Ettehän pidä liikaa meteliä, jotta Justiina saa nukuttua."
Näin miehenä totean seuraavaa (en ole jaksanut ihan koko ketjua lukea).
Ajatellaas nyt ne sukuhäät siellä böndellä. Kello tulee jotain 22-23, kakut on syöty ja lapset kärrätty nukkumaan. Mitäs meidän miehemme pitäisi tehdä?
Sanoa muille miehille siellä juhlapirtin nurkalla, että "mun täytyy nyt kans mennä nukkumaan, kun Justiina käskee".
Tai että "mä voin ehkä hetken olla vielä tässä, mutta mä en voi juoda mitään alkoholia, kun Justiina on kieltänyt".
Osaako kukaan arvata miltä tämä kuulostaisi normaalien heteromiesten korvissa???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkein karmeinta tässä ketjussa on juomista puolustavien määrä.
Ei ihme että Suomi rappeutuu. Nuoret äidit ovat sitä mieltä, että miehen juominen ei mitään haittaa. "Kertaörvellys" on niin ymmärrettävää.
Ihan sama tälle tarinalle muuten, aviopari on käytännössä jo eronnut jos tämä ei ole provo. Mutta JUOMISEN PUOLUSTELU on mennyt liian pitkälle.
Kännäämisen kannalla olevat äidit, tulevaisuutenne ja lasten tulevaisuus on kehnolla pohjalla.
SE JOKA PUOLUSTELEE JUOMISTA ON ITSE JOSSAIN VAIHEESSA ALKOHOLISIMIN KANSSA VAIKEUKSISSA.
T: Rajalla keikkuva itsekin
Vittuako se itkeminen auttaa, jos maito on jo maassa? Se ap:n mies oli vetänyt ne kännit, ei niitä pois saa vaikka kuinka itkisi ja märisisi.
Ja fakta on, että suomalaiset, kuten muun maalaisetkin juovat alkoholia ja ovat välillä kännissä. Hui kamala. Tässäkään tapauksessa lapsen edess EI juotu, mutta tämäkin on niin suomalaista hysteriaa, että lapsi hajoaa, jos välillä näkee vanhempiensa juovan asiallisesti. Ei siis riitaa, huutoa, örvelystä, jne.
Mä en todella ymmärrä teitä täysin yksioikoisia mustavalkoisia ihmisiä. Minä puolustan ap:n miehen oikeutta inhimilliseen kohteluun, vaikka olikin vetänyt kännit, mitä en jaksa pitää ihan kamalana asiana. Millähän helvetin logiikalla sen mukaan minulle tulee ongelmia alkoholismin kanssa? Mistä päättelet, että minä edes juon? Tai mieheni?
jos ap:n tarina on noin, niin vielä on se töniminen.
Ja se että parisuhteessa pitäisi reilusti kertoa kantansa, eikä suostua nurisematta toisen laatimiin tai ehdottamiin sopimuksiin, jos ei niitä kannata. Ja toiaalta, jos ap on niin täydellinen jyrääjä, ettei sen kanssa voi nostaa kissaa pöydälle, sellaisten kanssa ei kannata tehdä (ainakaan enempiä) lapsia.
Toi puolison tönimisjuttu on sellainen mitä ei kaikille satu, vaikka olisi kännissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen syntymättömän lapsen takia sinun pitää rauhoittua. Se lapsi on aivan riippuvainen sinusta, äidistä... Kohtelet syntymätöntä lastasi huonosti, jos et nyt osaa rauhoittaa mieltäsi ja hengittää kunnolla. Nousee sen pienen stressitasokin.
Onko sinulla itselläsi alkoholisti-isä tai alkoholisti-äiti, kun suhtaudut alkoholiin noin voimakkaasti? Minusta ylireagoit, vaikka ei alkoholi ja lapset kuulukaan yhteen. Olihan lapsellasi raitis aikuinen siinä lähellä, sinä. Hän ei olisi varmaan nähnytkään isäänsä humalassa, jos sinä et olisi herättänyt häntä niin aikaisin ja repäissyt kotimatkalle? Sinun olisi syytä myös pyytää mieheltäsi anteeksi. Sinä huolehdit vain omista "kasvoistasi" sukulaistesi edessä lapsesi ja syntymättömän lapsesi ja avioliittosi onnen kustannuksella.
Nyt vaan yrittämään keskustelua miehesi kanssa. Ehdotan että ensimmäiseksi pyydät itse anteeksi lapsellista reaktiotasi.
Hauska tässä ketjussa oli esim. toi "normaali heteromies", jolle olisi liian noloa poistua juhlista aikaisin perheensä kanssa pois. Voi hevon pylly sentään...ihan mikä nyt kenellekin on noloa ja mikä miehekästä isolla M:llä.
Ja lähes kaikki ketjun naiset puolustavat tarinan miehen käytöstä. Sisällä moni kerryttää silti katkeruutta, mutta ei uskalla olla edes omassa parisuhteessaan oma itsensä eikä kertoa mitä kumppanilta oikeesti kaipaa. Sellaista aiheuttaa mm. huono itsetunto ja ns. häpeäkokemus, ei pysty pitämään omia tarpeitaan arvokkaina, vaan miehen tarve ottaa kossua menee aina ja kaiken edelle. Näitä katkeruuden kerryttämiä liittoja sitten keski-iässä purkautuu useampia tai sitten tyydytään siihen elämään, kun ei uskota että missään voisi parempaa olla.
En ikinä naisena tekis perheelle kuten tarinan mies enkä voisi kuvitella että miehenikään tekisi. Siis ehkä kännimokailu vielä joo... mutta jatko: hakee auton pihasta eikä kenties enää suvaitse palata perheeseen takaisin...
kerran tulee kysely siitä, mitkä legendaariset ketjut muistat? Tämä on yksi niistä. Jos tämä on akuutin perhekriisin paikka, niin miten sitten Ap jatkossa selviää kahden lapsen kanssa muista kriiseistä? Koska useimmiten niitä väistämättä, pitkässä liitossa tulee. Ap:n reaktio on aivan suhteeton verrattuna tapauksen suuruusluokkaan.
viisi sivua juttua kunnon provovedätykseen.
Osa noista ärsyttävimmistä vastauksista on aloittajan, mutta ei kaikki suinkaan.
Seuraavaa laatualoitusta odotellessa ...
Hauska tässä ketjussa oli esim. toi "normaali heteromies", jolle olisi liian noloa poistua juhlista aikaisin perheensä kanssa pois. Voi hevon pylly sentään...ihan mikä nyt kenellekin on noloa ja mikä miehekästä isolla M:llä.
Ja lähes kaikki ketjun naiset puolustavat tarinan miehen käytöstä. Sisällä moni kerryttää silti katkeruutta, mutta ei uskalla olla edes omassa parisuhteessaan oma itsensä eikä kertoa mitä kumppanilta oikeesti kaipaa. Sellaista aiheuttaa mm. huono itsetunto ja ns. häpeäkokemus, ei pysty pitämään omia tarpeitaan arvokkaina, vaan miehen tarve ottaa kossua menee aina ja kaiken edelle. Näitä katkeruuden kerryttämiä liittoja sitten keski-iässä purkautuu useampia tai sitten tyydytään siihen elämään, kun ei uskota että missään voisi parempaa olla.
En ikinä naisena tekis perheelle kuten tarinan mies enkä voisi kuvitella että miehenikään tekisi. Siis ehkä kännimokailu vielä joo... mutta jatko: hakee auton pihasta eikä kenties enää suvaitse palata perheeseen takaisin...
miehen osaan kuin tämän ketjun ap:n osaan? Olen nainen, mieheni ei juurikaan ryyppää, itse dokaan joskus, yleensä vain työpaikan jutuissa, ja koskaan emme ole molemmat yhtä aikaa kännissä, koska meillä on lapsiakin. Emme myöskään dokaa koskaan kotona, vaan alkoholia otetaan vain juhlatilanteissa.
Mutta mä en siis tajua tuollaista ankeuttaja-meininkiä, mitä ap pitää yllä. Elämästä pitää tehdä tylsää paskaa, koska on lapsi, ja toinen tulossa. Silmitöntä itsekkyyttä on mun mielestäni myös tuo, että jos minä en saa juhlia, ei saa kukaan muukaan juhlia! Minua sattuu, muidenkin pitää itkeä.
Mä olen ollut kolme kertaa raskaana, enkä mä ole vaatinut mieheltäni mitään tuollaista. Hellittelyä, hemmottelua, palveluksia joo, mutta en sitä, että hän ei saisi tehdä asioita, joita minä en juuri silloin pysty tekemään. Hän on saanut juoda juhlatilanteissa, ei ole ollut minulta pois.
Ja toisaalta hän on itsekin ollut kerran lähes vuoden lääkekuurilla, jolloin ei saanut käyttää alkoholia. Ei hänkään tuolloin vaatinut, että nyt ME olemme tässä lääkekuurilla, nyt ME emme pidä hauskaa.
Mun mielestäni elämä on parasta, kun ei liikaa nipoteta, ja mieluummin nähdään siinä toisessa hyvää kuin pahaa, ollaan rakastavia ja anteeksiantavaisia. Sellaista toivon itselleni, sellaista annan miehelleni. Ja meillä on kivaa ja onnellista.
Mä en edelleenkään ymmärrä näitä lässytyksiä, joissa koko ajan väitetään, että esim. ap:n miehellä menisi tarve ottaa kossua kaiken edelle... ihan oikeasti, se oli yksi kerta, häissä, missä varmasti kaikki muutkin juhli. Mun mielestäni tämä koko juttu on ollut ihan kohtuuton tuota miestä kohtaan. Häneen pystyn samaistumaan, en ap:n hysteeriseen tiukkapipoisuuteen.
ja käskenyt sen ruveta nukkumaan. Lapsen kanssa olisin jatkanut unia. Aamulla olisin sitten vielä vittuillut sille asiasta, mutta en olisi nöyryyttänyt sitä toisten nenän edessä. Olis se älynnyt vähemmälläkin.