Missä asioissa ajattelet "vanhanaikaisesti"?
Mun mielestä kihlaus tarkoittaa lupausta avioliitosta, ja kihloissa ololla tarkoitetaan kosimisen ja häiden välistä aikaa. Nykyään moni tuntuu menevän "kihloihin" ja käytetään "kihlasormuksia", mutta naimisiin menosta ei ole tietoa tai aiettakaan. Mun mielestä se ei silloin ole kihlaus ja tämä tuntuu olevan nykyään hyvin vanhanaikainen ajattelutapa.
Kommentit (126)
se aika, jolloin maatiloilla elettiin suurella joukolla; vanhapari, isäntäväki, lapset, rengit, piiat ja torppien väki yhdessä, on sellaita mitä arvostan. Siinä oli vaikeutensa ja vääryytensä, mutta parhaimmillaan elo oli sopuisaa ja kaikilla oli yhtä hyvä olla.
mutta lapsensa hylkäävä äiti on huono äiti. "En minä halua lapsiani, ota vain se yksinhuoltajuus, ei minua kiinnosta nähdä mukuloitani."
Mutta lapsensa hylkäävä mies ei kuitenkaan ole huono isä mielestäsi? Voi luoja.............
Lapsensa hylkäävä vanhempi on huono vanhempi, mutta ÄITI on kuitenkin ÄITI. Itse en keksi suurempaa lapsuudenajan traumaa kuin äidin hylkäämäksi tuleminen. Kukin tavallaan mutta toiset olisivat hyvin ymmärtäneet miksi isä lähtee, mutta äitiä eivät milloinkaan.
"Vaikka kihlautuminen ei ole avioliittoon rinnastettava oikeustoimi, muunlaisia oikeusvaikutuksia kihlauksella sen sijaan on. Esimerkiksi kihlakumppanien ei tarvitse oikeudenkäynnissä todistaa vasten tahtoaan kihlakumppaniaan vastaan.[4] Kihlaukseen ei kuulu avio-oikeutta, mutta kuolleen kihlakumppanille voidaan tietyissä tapauksissa antaa jäämistön säästöstä avustuksena rahaa tai muuta omaisuutta sen mukaan kuin katsotaan kohtuulliseksi, jos se on toimeentulon kannalta tarpeen.[5] Jos henkilö on tehnyt testamentin kihlattunsa hyväksi, ja sen jälkeen kihlaus puretaan muussa tilanteessa kuin testamentin tekijän kuollessa, silloin testamentti ei enää päde.[6]"
Juhliin pukeudutaan hyvin,ei siis mennä missään leggingseissä tai farkuissa.Pukeudutaan muutenkin tilanteen mukaan.
Hattu pois päästä syödessä.Ruoasta kiitetään.Odotetaan että kaikki on syöneet ja noustaan vasta sitten pöydästä.
Vanhuksille annetaan paikka täydessä bussissa.
Pidetään ovea auki perässä tulijalle.
Ei kälätetä kovaan ääneen puhelimeen ainakaan yleisillä paikoilla.
Nuo nyt tuollaisia peruskohteliaisuuksia joita toivoisi kaikkien noudattavan.Muuten ihmiset eläkööt parhaaksi katsomissaan liitoissa parhaaksi katsomallaan tavalla.
Ajattelitko että mitä enemmän maalta, sitä vanhanaikaisempia ollaan vai? =D
Ehkä tavallaan, vaikka vielä enemmän oletin kai aika monen vastaajan olevan jostain Pohjanmaan "raamattuvyöhykkeeltä". Onhan niitä konservatiiveja ja liberaaleja ihan ympäri Suomea ja kaiken kokoisissa paikoissa, mutta kyllä on silti viitteitä siitä, että ihmiset ovat liberaalimpia isoissa kaupungeissa ja eteläisessä Suomessa.
"Vaikka kihlautuminen ei ole avioliittoon rinnastettava oikeustoimi, muunlaisia oikeusvaikutuksia kihlauksella sen sijaan on. Esimerkiksi kihlakumppanien ei tarvitse oikeudenkäynnissä todistaa vasten tahtoaan kihlakumppaniaan vastaan.[4] Kihlaukseen ei kuulu avio-oikeutta, mutta kuolleen kihlakumppanille voidaan tietyissä tapauksissa antaa jäämistön säästöstä avustuksena rahaa tai muuta omaisuutta sen mukaan kuin katsotaan kohtuulliseksi, jos se on toimeentulon kannalta tarpeen.[5] Jos henkilö on tehnyt testamentin kihlattunsa hyväksi, ja sen jälkeen kihlaus puretaan muussa tilanteessa kuin testamentin tekijän kuollessa, silloin testamentti ei enää päde.[6]"
Miten voi todistaa olleensa kihloissa, tai vastaavasti miten voi todistaa, ettei ole ollut?
se aika, jolloin maatiloilla elettiin suurella joukolla; vanhapari, isäntäväki, lapset, rengit, piiat ja torppien väki yhdessä, on sellaita mitä arvostan. Siinä oli vaikeutensa ja vääryytensä, mutta parhaimmillaan elo oli sopuisaa ja kaikilla oli yhtä hyvä olla.
Parhaimmillaan ehkä. Aika harvinaista varmaan, että oli tuollaista idylliä. Juuri nuo yhteisöt ovat olleet aika pahoja vallankäytön ja nokkimisjärjestyksen sekä sitä kautta myös henkisen pahoinvoinnin pesiä.
Mielestäni seksiä kuuluu harrastaa vain parisuhteessa kumppanin kanssa, ei esimerkiksi missään irtosuhteissa. Siksi en harrasta tällä hetkellä seksiä, koska en elä parisuhteessa.7
mutta lapsensa hylkäävä äiti on huono äiti. "En minä halua lapsiani, ota vain se yksinhuoltajuus, ei minua kiinnosta nähdä mukuloitani."
Mutta lapsensa hylkäävä mies ei kuitenkaan ole huono isä mielestäsi? Voi luoja.............
Lapsensa hylkäävä vanhempi on huono vanhempi, mutta ÄITI on kuitenkin ÄITI. Itse en keksi suurempaa lapsuudenajan traumaa kuin äidin hylkäämäksi tuleminen. Kukin tavallaan mutta toiset olisivat hyvin ymmärtäneet miksi isä lähtee, mutta äitiä eivät milloinkaan.
Eli on pienempi paha jos isä hylkää lapsensa, koska "lapset kestävät sen paremmin kuin äidin hylkäämisen"? Siksikö isän hylkääminen olisi anteeksiannettavampaa ja hyväksyttävämpää?
Eli mies saa enemmän anteeksi "kun lapset kestävät sen paremmin"? Mun mielestä on täysin sukupuolesta riippumatonta ja yhtäläisen ällöttävää jos joku hylkää lapsensa. Jos isä hylkää lapsensa, se on aivan yhtä julmaa kuin äidin lapsensa hylkääminen. "Se ei oo ihan yhtä kauheeta lapsille" ei todellakaan ole mikään lieventävä asianhaara. (Eikä edes mikään universaali totuus.)
nimittäin mun mielestä se on työnantaja joka määrittelee mitä työvälineitä käytetään missäkin asiassa, hänellähän se vastuu on ja hänhän sen palkan maksaa...
mielestäni työpaikan kysymistä, vaitiolovelvollisia asiakkaan asioita tuntemattoman tahon/viranomaisen kanssa yms. tiettyjä asioita ei hoideta tekstareilla. Ja tässä olen saanut toistuvasti - niin työssäni kuin täälläkin - kuulla olevani ajastani pahasti jäljessä
Täällä kysyttiin mielipiteitä, ihan jokaisen omia ajatuksia, ei niistä kannata alkaa tinkaamaan ja väittämään että toinen on väärässä ja minä oikeassa, koska ei se vaikuta mitään! Ei av-palstalla muuteta toisten mielipiteitä vaikka kuinka jankuttaisi ja osaisi perustella muka hyvin oman kantansa. Ne on MIELIPITEITÄ. Antakaa olla!
mutta lapsensa hylkäävä äiti on huono äiti. "En minä halua lapsiani, ota vain se yksinhuoltajuus, ei minua kiinnosta nähdä mukuloitani."
Mutta lapsensa hylkäävä mies ei kuitenkaan ole huono isä mielestäsi? Voi luoja.............
Lapsensa hylkäävä vanhempi on huono vanhempi, mutta ÄITI on kuitenkin ÄITI. Itse en keksi suurempaa lapsuudenajan traumaa kuin äidin hylkäämäksi tuleminen. Kukin tavallaan mutta toiset olisivat hyvin ymmärtäneet miksi isä lähtee, mutta äitiä eivät milloinkaan.
Eli on pienempi paha jos isä hylkää lapsensa, koska "lapset kestävät sen paremmin kuin äidin hylkäämisen"? Siksikö isän hylkääminen olisi anteeksiannettavampaa ja hyväksyttävämpää?
Eli mies saa enemmän anteeksi "kun lapset kestävät sen paremmin"? Mun mielestä on täysin sukupuolesta riippumatonta ja yhtäläisen ällöttävää jos joku hylkää lapsensa. Jos isä hylkää lapsensa, se on aivan yhtä julmaa kuin äidin lapsensa hylkääminen. "Se ei oo ihan yhtä kauheeta lapsille" ei todellakaan ole mikään lieventävä asianhaara. (Eikä edes mikään universaali totuus.)
Nähtävästi toisten on vaikea ymmärtää, että ihmiset kokevat asiat eri tavoin. Itse molempien vanhempieni hylkäämäksi tulleena otin paljon raskaammin äitini hylkäämisen. ÄITI ei rakastanut minua niin paljoa, ei välittänyt sen vertaa että olisi ottanut mukaansa. Olen henkilökohtaisesti katkerampi äidilleni kuin isälle.
Kerroin tässä oman mielipiteeni, sinulla saa olla omasi aivan vapaasti.
- jouluaattona ja -päivänä ei soitella puhelimella ystäville (paitsi jos esim asuvat Ameriikassa)
- jos lainaa jotain, palauttaa sen yhtä hyvänä tai entistä ehomapana (mielellään jonkun pienen kiitoslahjan kera)
- hissistä päästetään ensin muut pois, sitten vasta sisään
- vastasyntyneen kotiin ei tuppauduta ensiviikkoina
- nainen pitää oman sukunimensä (miehen sukunimen ottaminen on tullut tavaksi VASTA 1900-luvulla, nuori tapa siis. Tietenkin riippuu sukunimestä. Jotain Virtasta ei kannata säästellä, paitsi jos niittänyt jo työelämässä.)
Sen sijaan kehun lastani vieraiden(kin) kuulleen. (Muistan sen hyvän tunteen, mikä siitä lapsena tuli, harvoin sain osakseni).
Nain naimattona, asuin susiparina ja lisäännyinkin ennen papin aamenta.
Vanhoista tavoista kannatta säilyttää ne, millä huomiodaan etenkin muita kanssaeläjiä.
samaa mieltä monista asioista täällä. Tosin nämä mies perheen päänä-jutut puistattaa..
omana lisäyksenä seksikumppanien määrä. minulle merkitsee paljon se, kuinka monen ihmisen kanssa oma seksikumppanini on ollut ennen minua. ja teen tämän tiedon pohjalta ratkaisun kiinnostaako jatkaa. 30veelle esim 5 on ok, 10 aivan liikaa.
etten ole mennyt kihloihin, ennenkuin hääpäivä on sovittu. Ja itse asiassa mulla sekä kihla- että vihkisormuksessa on sama päivämäärä. En halunnut olla kihloissa vuosia menemättä naimisiin. Avoliitossa olin asunut useammankin miehen kanssa, mutta koskaan en halunnut kihloihin, ennenkuin nykyisen aviomieheni kanssa. Lapsia meillä oli kyllä jo vuosia ennen kihlausta ;)
Lisäksi mun mielestä hattu päässä ei olla sisällä, ruokapöydässä käyttäydytään ihmisiksi, on kiva jos mies aukaisee naiselle oven jne., lapset opetetaan tervehtimään kaikkia ihmisiä ja vastaamaan reippaasti, jos jotain kysytään.
- naimisiin, kun muutetaan yhteen
- lapsille isän nimi (ja äiti saa pitää oman isänsä nimen)
- joulu ja pääsiäinen ovat ennen kaikkea kristillisiä juhlapyhiä
- sunnuntaina ei käydä kaupassa
- sunnuntai on lepopäivä; vältetään erityisesti äänekkäitä ja naapureita häiritseviä pihatöitä
- säästetään ennen kuin tehdään isoja hankintoja ei eletä yli varojen eikä osteta suotta luotolla
- aina ei tarvitse ostaa uutta, korjatakin voi
- kyllä naisihmisen pitää osata vaatteita paikata ja sukkia kutoa, vaikka ei tarvitsisi vaatteita itse tehdä
- toisten ihmisten arvosteleminen on rumaa käytöstä, et voi tietää, miksi hän käyttäytyy niin kuin käyttäytyy
- heikoimmistakin pitää huolehtia
- yhteiskunnalta haetaan tukea vasta, jos läheiset eivät pysty auttamaan
"Vaikka kihlautuminen ei ole avioliittoon rinnastettava oikeustoimi, muunlaisia oikeusvaikutuksia kihlauksella sen sijaan on. Esimerkiksi kihlakumppanien ei tarvitse oikeudenkäynnissä todistaa vasten tahtoaan kihlakumppaniaan vastaan.[4] Kihlaukseen ei kuulu avio-oikeutta, mutta kuolleen kihlakumppanille voidaan tietyissä tapauksissa antaa jäämistön säästöstä avustuksena rahaa tai muuta omaisuutta sen mukaan kuin katsotaan kohtuulliseksi, jos se on toimeentulon kannalta tarpeen.[5] Jos henkilö on tehnyt testamentin kihlattunsa hyväksi, ja sen jälkeen kihlaus puretaan muussa tilanteessa kuin testamentin tekijän kuollessa, silloin testamentti ei enää päde.[6]"
Miten voi todistaa olleensa kihloissa, tai vastaavasti miten voi todistaa, ettei ole ollut?
Ehkä siten, että kihlaus/ero on ollut yleisessä tiedossa (tai hääpäivä sovittu ja tiedossa). Silti voisi olla salakihloissa...
Mites noi kuulutukset muuten, ottaako niitä jotkut parit vielä nykyään?
Ensin avioliitto, sitten lapset. Siinä minun vanhanaikaisuuteni.
Oletteko siis sitä mieltä, että avioliittoon ei voi mennä enää lasten tekemisen jälkeen, vai että lapsia ei ylipäätään pitäisi tehdä ennen avioliittoa?
Niin vanhanaikainen en kuitenkaan ole, että vaatisin teitittelyä :)
Ja juhliin pukeudutaan juhlavasti: päiväjuhliin eri tyyliin kuin iltabiletykseen.