Missä asioissa ajattelet "vanhanaikaisesti"?

ja uskonasioista

Ajattelen, että kaikkien tulisi osata tehdä tuli, korjata vaatteita, laittaa ruokaa retkiolosuhteissa, perata kala, ymmärtää oikeasti mistä ruoka tulee.



Ajattelen, että perheellä tulee olla yksi sukunimi, se on sama kumman.



Seksi kuuluu vain niiden välille, jotka kykenevät kantamaan siitä vastuun, eli ovat riittävän kypsiä joko vanhemmuuteen tai harkittuun toisen tappamiseen eli aborttiin.



Mekko on täysin sopiva vaate myös pienelle pojalla, kuten myös vaalenpunainen väri.

mun mielestä erotessa nainen ottaa takaisin oman tyttösukunimensä, eikä roiku miehen sukunimellä enää eron jälkeen. En edes ymmärrä miksi kukaan haluaa tehdä niin.

Itseäni mm. oksettaa nämä vastaukset: -Mies perheen pää (saisiko jotain perusteluja, että miksi juuri se mies, miksei se kummalta se luontuu paremmin tms., jos nyt jonkun täytyy olla "perheen toimitusjohtaja".........?) -Äidin täytyy hoitaa yhteistä pikkuvauvaa yksin (MIKSI?) -Miehen sukunimi koko perheelle/ainakin lapsille (MIKSI?) Tätähän ei kysytty mutta kerroinpa silti ;) En ymmärrä yhtään, että miksi osa naisista on niin kamalia tapasovinisteja.

Avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset on äpäriä. Kihlaukasesta samaa mieltä ap:n kanssa.

Mun exä lähti toisen naisen matkaan, mun miehen vaimo lähti toisen miehen matkaan. Se siitä "ydinperheestä".

Me ollaan miehen kanssa oltu yhdessä 14 vuotta, meillä on kaksi yhteistä lasta ja yksi mun edellisestä suhteesta. Tuupa tosiaan sanoon, että me ei olla "oikea" perhe.

Koska mun mielestä ydinperheet on ainoita "oikeita" perheitä. Ja siis että uusperheissä on jotain mennyt vikaan, ei olla onnistuttu niinkuin ydinperheissä. Uskon myös, että ydinperhe on lapsille parempi kuin uusperheet.

Tottakai löytyy poikkeuksiakin ja monissa ydinperheissä on pahoja ongelmia kuten väkivaltaa ja alkoholismia yms jolloin jopa uusperhe olisi parempi vaihtoehto.

Ikinä milloinkaan ei ole maailmassa ollut valtiota tai maata (nääkin on kaksi eri asiaa...) jossain olisi ollut vain yksi kulttuuri.

-Ulkomaalaiset eivät kuulu Suomeen. Aina yhteen valtioon on kuulunut vain yksi kulttuuri.

Paras tapa saada aiheutettua lapselle jonkin sortin syömishäiriö on pakottaa syömään lautanen tyhjäksi. Liikalihavuus johtuu hyvin pitkälle siitä, että ihmiseltä on kadonnut kyky tunnistaa kylläisyys. Ja se katoaa hyvin nopeasti, jos koskaan ei saa kuunnella "vatsansa ääntä", vaan aina pakotetaan syömään lautanen tyhjäksi.

Tottakai lapset pitää opettaa siihen, että lautasta ei mätetä täyteen, vaan otetaan ensin kohtuullisen kokoinen annos ja sitten lisää, jos on vielä nälkä. Virhearviointeja sen sijaan sattuu aikuisellekin, joten syömään pakottaminen on kyllä aikamoinen karhunpalvelus.

*en käsitä sitä, että jonkun mielestä lautanen pitää syödä tyhjäksi. Se on jo eräänlaista pahoinpitelyä jos ruoka ei jostakin syystä mene alas niin istutetaan lautasen edessä malliin "itket ja syöt". Meillä ei koskaan pakoteta ketään syömään kun sen minkä haluaa ja jaksaa.

"Vaikka kihlautuminen ei ole avioliittoon rinnastettava oikeustoimi, muunlaisia oikeusvaikutuksia kihlauksella sen sijaan on. Esimerkiksi kihlakumppanien ei tarvitse oikeudenkäynnissä todistaa vasten tahtoaan kihlakumppaniaan vastaan.[4] Kihlaukseen ei kuulu avio-oikeutta, mutta kuolleen kihlakumppanille voidaan tietyissä tapauksissa antaa jäämistön säästöstä avustuksena rahaa tai muuta omaisuutta sen mukaan kuin katsotaan kohtuulliseksi, jos se on toimeentulon kannalta tarpeen.[5] Jos henkilö on tehnyt testamentin kihlattunsa hyväksi, ja sen jälkeen kihlaus puretaan muussa tilanteessa kuin testamentin tekijän kuollessa, silloin testamentti ei enää päde.[6]"

Miten voi todistaa olleensa kihloissa, tai vastaavasti miten voi todistaa, ettei ole ollut?

Ehkä siten, että kihlaus/ero on ollut yleisessä tiedossa (tai hääpäivä sovittu ja tiedossa). Silti voisi olla salakihloissa...

Mites noi kuulutukset muuten, ottaako niitä jotkut parit vielä nykyään?

toi wikipedian juttu on ihan täyttä roskaa. Joko se ei pidä alkuunkaan paikkaansa TAI se tarkoittaa nimenomaan paria, jota ei ole vielä ehditty vihkiä vaikka vihkiminen on jo papereilla tilattu. Esimerkiksi paperit on jo allekirjoitettuina maistraatissa ja vihkitilaisuus on vasta tulossa (varattuna tietenkin). Aivan turha kuvitella, että sormusten vaihtaminen antaisi tuollaisia oikeuksia tai pelkkä ilmoitus siitä, että me ollaan niinq kihlois... :D

Mua ei kiinnosta, ollaanko perheessä naimisissa tai kihloissa tai ollaanko menossa naimisiin. Mua ei myöskään kiinnosta, kuinka monta sukunimeä perheenjäsenillä on tai onko kyseessä uusperhe tai mikä tahansa kombinaatio. Mua ei kiinnosta, miten pukeudutaan tai osaako mies rassata autoa tai nainen hoitaa kotia.

Asiat, jotka ovat mulle tärkeitä:

-puhdas, itsetehty (luomu)ruoka, terveellinen ruokavalio

-aikuisten osallistuminen lasten elämään, kiinnostuneisuus koulunkäynnistä ja ystävistä, harrastusten ja liikunnan pariin ohjaaminen ja tukeminen -> lasten kasvattaminen onnellisiksi yhteiskunnan jäseniksi omaa aikaa, vaivaa ja rahaa säästämättä

-omasta terveydestä ja kunnosta huolehtiminen

-työnteko - kaikki työ on arvokasta, yhteiskunta tukekoon vain heikkoja ja sairaita

-oma kehittyminen ja kasvaminen ihmisenä.

Että pitäkää te muut ne "vanhanaikaiset" arvonne...

n40

oon samaa mieltä, vanha on jäänyt taakse jo ajat sitten ja eletään 2000-lukua.

*en käsitä sitä, että jonkun mielestä lautanen pitää syödä tyhjäksi. Se on jo eräänlaista pahoinpitelyä jos ruoka ei jostakin syystä mene alas niin istutetaan lautasen edessä malliin "itket ja syöt".



Meillä ei koskaan pakoteta ketään syömään kun sen minkä haluaa ja jaksaa.



*Yhteistä tiliä ja taloutta en myöskään ymmärrä. Toki voi olla joku yhteinen tili, mutta täytyyhän nykypäivän ihmisillä on myös omat rahat.



Muut ovatkin sitten ok! :)

Olen kai muinaisjäänne, kun paheksuin lehtijuttua, jossa 15 v. tyttö omalla kuvalla ja nimellä vinkui, kuinka Ruisrockin festarilippu jäi käyttämättä, kun hänet poistetttiin alueelta omien viinojen poiskaatamisen jälkeen.



Ei siinä mitään, mutta kun toimittajakin tästä kirjoitti epäkohtana ja tytön äiti nimellään myös vaati, että tytön olisi pitänyt saada jäädä, sillä juomiakaan ei oltu ehditty nauttia vielä lainkaan.

Uskon syntiin. En pidä sopivana, että nainen joka on jo synnyttänyt tai eronnut laittaa ylleen valkean häämekon. En anna tyttäreni yökyläillä pojilla alle 18-vuotiaana. En hyväksy homoutta. En usko siihen että lääkepurkki joka vaivaa parantaa. Uskon, että jatkuvalla sairastelulla on myös hengellinen/henkinen perusta. En anna rokottaa lapsiani ihan millä pikaisesti kyhätyllä rokotteella vain. En pidä keinotekoista kehon/naaman parantelua kauniina (luonnollinen on kauneinta). En seuraa muotia. Uskon metsästyksen ja armeijan olevan jaloja asioita. Olisin valmis uhraamaan poikani isänmaan hyväksi

huoria on muitakin kuin ne joille maksetaan. toimeentulotuella ja vuosia työttömänä oleminen eläminen on loisimista ja häpeällinen asia. yheiskuntaMME ON MORAALISESTI TURMELTUNUT.

missä olen vähän vanhanaikainen, on se, että suhtaudun tunteen tasolla vähän epäilevästi polyamorisiin suhteisiin (ja siihen, kannattaako niihin hankkia lapsia).



Olen kyllä myös sitä mieltä, että äidin ei kannattaisi olla kauheasti erossa pikkuvauvasta ja taaperosta, mutta tämä ei johdu vanhanaikaisuudesta vaan siitä mitä tiedetään kiintymyssuhteesta ja lapsen emotionaalisesta kehityksestä. Olen siis myös sitä mieltä, että jos isä jää kotiin hoitamaan vauvaa heti syntymän jälkeen ja toimii ensisijaisena hoitajana niin silloin tuo erojuttu koskee isää, ei äitiä.

Paitsi viimeisissä kohdissa. Minusta metsästys on turhaa ja armeijan voisi lakkauttaa tai pitää palkka-armeijaa. En olisi valmis uhraamaan mitään minkään isänmaan takia. Eihän isänmaakaan uhraa mitään minun takiani. Aborttia en hyväksy. Ja parempi aloittaa parisuhde avioitumalla kuin muuttamalla vaan yhteen.

Uskon syntiin. En pidä sopivana, että nainen joka on jo synnyttänyt tai eronnut laittaa ylleen valkean häämekon. En anna tyttäreni yökyläillä pojilla alle 18-vuotiaana. En hyväksy homoutta. En usko siihen että lääkepurkki joka vaivaa parantaa. Uskon, että jatkuvalla sairastelulla on myös hengellinen/henkinen perusta. En anna rokottaa lapsiani ihan millä pikaisesti kyhätyllä rokotteella vain. En pidä keinotekoista kehon/naaman parantelua kauniina (luonnollinen on kauneinta). En seuraa muotia. Uskon metsästyksen ja armeijan olevan jaloja asioita. Olisin valmis uhraamaan poikani isänmaan hyväksi

Tai siis synnyttäjiksi, vauvojen ja taaperoiden äideiksi liian vanhoja. Tuossa iässä pitäisi jo nauttia siitä että lapset on isoja, itsenäistymässä ja lentämässä tai jo lentänyt pesästä. Enemmin odotetaan niitä lastenlapsia jo tuossa vaiheessa, kuin että tehdään enää omia.

Eli esim. mies avaa oven naiselle, ja sisällä ei pidetä hattua päässä ja varsinkaan hattu päässä ei syödä ruokaa. Pistää oikein vihaksi kun tuollaista näkee nykyään. Joo, tiedän että kyttään muita liikaa, mutta minkäs teet :)



M33

Kihlaus on avioliittolupaus. Kaikista hassuinta on kuulla näistä, jotka on ensin menneet kihloihin ja sitten vuosien päästä mies kosii :O Miten voi kosia, jos ollaan jo kihloissa eli lupauduttu menemään toistensa kanssa naimisiin? Kihlautuessa pitää päättää hääpäivä tai ainakin vuosi, tyyliin "ensi kesänä/talvena".



Jos vaihtaa sormuksia ilman aikomusta mennä naimisiin, sitä EI VOI kutsua kihlautumiseksi.



Minustakin lapsia tehdään vain avioliittoon. Sukunimiasia on se ja sama, ihan miten kukin sen parhaaksi näkee. Kyllä aikaisemminkin mies otti vaimon nimen, jos pariskunta jäi vaimon kotitilaa asumaan ja viljelemään...

Ymmärrän kyllä, että kaikki eivät halua naimisiin, mutta miksi sitten pitää mennä kihloihinkaan? Kihlaushan on merkki avioliittolupauksesta, mitään juridista merkitystä sillä ei edes ole.

mutta olen kihloissa, löytyy lapsi, lapsella minun sukunimi eikä naimisiin mennä ehkä koskaan:) Juu ja on yhteinen lapsi, mutta tuo sukunimi juttu perustuu vaan siihen, että aika vähissä on tuon kantajat enään omassa suvussani.

En ole tuo aiempi kirjoittaja mutta omalta kohdaltani voin sanoa että kihlaus on vankka sitoutuminen, lupaus siitä että JOS ikinä menisin naimisiin, se tapahtuisi vain ja ainoastaan kihlaamani henkilön kanssa. Mutta emme ole kiinnostuneet häähörhellyksestä joten saattaa jäädä kihlattu naimatta. Ellei sitten juridisista syistä. Kihlaus on kuitenkin se tunnepuolen sitoutuminen. Meille.

sen lapsi, kihloissa ym. kirjoittaja. Minä tosiaankin ajattelen paljon ns.vanhanaikaisesti, mutta osaan myös luovia miten hommat klaaraa. Juu ja en todellakaan halua niitä prinsessamekko häitä.