Uusi ketju

Olen kahden eri työpaikkatarjouksen saaneena miettimässä päätäni puhki mitä teen - kumpaan suuntaan lähden? Pysynkö tässä yrityksessä vai lähdenkö enemmän omaa alaani olevaan paikkaan? Vai onko se edes alaani?? Surku olisi, jos kaikki nämä vuodet olisin opiskellut " väärää" alaa.



Nyt on jotenkin väsynyt olo. Toivottavasti olen vain flunssassa vai vainoaako vanhat diagnoosit minua? Oliko ne diagnoosit oikeita, pitäisikö vielä ottaa ne huomioon esim. lapsia hankkiessa?



Näetkö minulle lapsia? Saanko lapsen lähivuosina? Onnistuuko suhteemme avomiehen kanssa? Voinko ikinä antaa anteeksi tai sopeutua ilmenneihin ongelmiin?



Kiitos ajastasi!

Laitetaanpas tähän kohtaan stoppi, vastailen kaikille jotka on nyt ennen tätä viestiäni kirjoitelleet tähän ketjuun. Enää ei kannata kysymyksiä laitella. Palautteita vain ;)

Lähiaikoina elämäsi on tasaista, onnen ja väsymyksen täyttämää arkea ;) Yksi lapsi on elämäänne mahdollista tulla, mutta sinä teet päätöksen otatko häntä vastaan. Vuoden sisällä raskaus alkaa..

Voimia ja enkeleitä sinulle

Vierailija:

Mitä näet elämässäni tapahtuvan lähiaikoina? Kolmas poika on nyt puoli vuotta, saanko vielä vauvan(sukupuoli) ja koska? KIITOS!

Kyllä teille on tulossa lisää lapsia, yksi tyttölapsi odottaa pääsyä perheeseenne. Ei odotuta itseään kauaakaan, parin vuoden sisällä on elämässänne jo. Miehesi kanssa näen teille yhteistä tulevaisuutta, eroa ei ole näkyvissä. Talon rakennus urakka on tuolla tulevassa, saatte perheellenne kauniin kodin :) Tuo talo on uudella paikkakunnalta, ja työ järjestyy sinullekkin siitä lähempää.

Vierailija:

Mitä mulle tulee tapahtumaan lähitulevaisuudessa?

Viimeisen kahden vuoden aikana on tapahtunut jo niin paljon(uusi mies, esikoisen syntymä, ammattiin valmistuminen) että vieläkö tätä onnea jatkuu??? ja miten jatkuu??? Onko nykyinen mieheni varmasti se oikea? Tulenko saamaan vielä lisää lapsia? Miten töiden parissa käy?

Mamma05

Opiskelupaikan saat, onnea siitä :) Ja kyllä tuossa vuoden päästä elämässäsi on ristiverinen nuorimies, rakkautta on välillänne. Ole sinä tukena ystävällesi, hän arvostaa sitä ja saa kauttasi lohtua silloinkin kun muuten ei jaksaisi. Hän selviää kyllä, aikaa vaatii, mutta pikkuhiljaa asiat etenevät parempaan.

Voimia sinulle, ja enkeleitä teille molemmille, sinulle ja tyttärellesi :)

Vierailija:

Olen vastikään eronnut, pienen tytön yksinhuoltaja. Näetkö uutta rakkautta (lähi)tulevaisuudessani? Itse en näe..

Entä pääsenkö opiskelemaan haaveilemaani alaa, vai joudunko tyytymään kakkosvaihtoehtoon?

Paraneeko ystäväni masennuksesta, tuntuu toivottomalta kun kukaan ei osaa auttaa häntä.

Kiitos jos osaat sanoa jotain tulevaisuudestani.

Et löydä sellaista paikkaa, jota nyt ehkä ajattelet..myöhemmässä vaiheessa elämääsi löydät itsesi ihan uudenlaisesesta työstä, jota et nyt osaa edes kuvitella itsellesi. Viihdyt siinä todella hyvin ja tunnet löytäneesi jotain sinulle tärkeää ja sopivaa.

Lapsia en näe teille enempää, suhteenne kyllä kestää ja kantaa karikkoisimmatkin hetket.

minni-manni:

Kertoisitko miten minun käy tässä elämässä ammatillisessa mielessä? Löydänkö koskaan sitä paikkaa johon sovin kuin nakutettu? Toinen kysymys koskee lapsia ja parisuhdetta. Onko lapsiluku täynnä ja jatkuuko parisuhteeni auvo hamaan hautaan?

Vierailija:

Montako lasta näet minulle ja sukupuolet jos näkisit?

-kiitos

Näen sinun palaavan takaisin työelämään ennen seuraavan lapsenne syntymää. Noin vuoden, vajaa kaksi vuotta olet töissä kun jäät äitiyslomalle. Sen jälkeen et enää palaa samaan työhösi, saat toisen työn jonka koet haastavammaksi.

Vierailija:

Kiitos ajastasi. Millaisena näet tulevaisuuteni ammatillisesti? Olen nyt ä-lomalla, viihdyn kotona kyllä. Tämä ja työelämä kuin eri maailma, mutta kiinnostaa miten sopeudun paluuseen. Vai kannattaisiko yrittää uutta vauvaa heti ä-loman perään? Miten käy?

Kiitos!

Nyt on sinulla vähän synkemmät ajat, mutta kyllä sitä iloa on sinulle vielä tulossa. Ristiverinen, enemmän vaaleasävyinen mies on tulossa viemään sydämesi keväällä ;))

Vierailija:

Mitähän mun miesrintamalle kuuluu?Meneekö yhtä huonosti ku aina?

Voi kuule, ei teidän loppuelämä ole samaa tarpomista suossa. Elämä on ylä- ja alamäkiä, teillekkin se myötätuuli vielä tulee. Ei ole hätää teillä, elämä kantaa. Kaikkea hyvää toivon.

Vierailija:

Paistaako meidän risukasaan vielä aurinko? Ollaanko me ennen sitä puilla paljailla? Loppuuko ahdinko ennen hautaa?

Tällaiset asiat askarruttaa:



- Miten käy tyttäreni kohtalo asumisessa? (asuu isänsä luona nyt)

- tuleeko lisää lapsia ( on jo 3)

- miten pääsen eroon sairaudestani :(( Mikään ei auta, ei lääkkeet ei poppakonstit? Vai paranenko ikinä? Antaisitko siihen jonkin neuvon jos näkisit miten tästä selvitä.

Vierailija - 22.11. 16:15 vastaa tähän viestiin (164/186)

kiitos.

Sain sinulta vastauksen (alapuolelle kopsasin). Mielessäni on kuitenkin vielä muutama kysymys...Olet oikeassa, että olen hyvin vahva nainen ja se ongelmani miessuhteissa onkin.



Näetkö minut? tässä istun kuten joka yö, nyt on vielä päivä, pimeä sulkeutuu hitaasti ympärilleni. Olen ahdistunut.



Näetkö sen miehen, joka minulla oli vuosia sitten? Kipeä, kielletty ensirakkauteni...? Mitä hänelle kuuluu? Kannattaako häneen yrittää ottaa yhteyttä, mitä se tuo?



Et vastannut taloudelliseen tilanteeseen ja työhön. Onko minun tulkittava se niin, että et näe vai niin, että et halua sanoa? Minulla on aina ollut vaikeuksia työn kanssa. Inhoan sitä työtä mitä nyt teen. Taloudellinen tilanne huolettaa. Voitko kertoa jotain siitä?



Miehestäni...hän on niin umpimielinen, että olen alkanut epäillä onko siellä sisällä mitään elämääkään. Olen tottunut kohtelemaan häntä kodinkoneena. Haluaisin olla yhdessä ainakin siihen asti, että lapset kasvavat...hän on kyllä hyvä isä.



Ja onko se paha mies, joka poistui 6v sitten, piinaako se vielä minua jotenkin? Vai mistä tämä ainainen huono onni tulee?



Olen kiitollinen jos voit vastata. Voisinpa korvata sen sinulle jotenkin.

----



Näkijä - 21.11. 21:02 vastaa tähän viestiin (112/163)

...

Vaivasi paranee toki, et sinä ikuisuuksiin ole noin kipeä. Usko pois. Lepäät ja hoivaat itsesi kuntoon nyt, varovaista liikuntaa, rauhallista, ennemmän mieltä rentouttavaa kuin fyysisesti rankkaa. Ota itsellesi aikaa, hiljenny ja ota tästä sairausjaksosta irti sitä omaa aikaa ja rauhaa.. mielellesi lepoa.



Miehesi on jotenkin vihainen, purkaa omaa oloaan kiukkuun ja huonoon tuuleen. Ei taida haluta lähteä edes millekkään ulkopuoliselle keskutelemaan, jotenkin sulkeutuneen oloinen on. Älä kanna murhetta, olet tehnyt kaikkesi etkä voi yksin liittoanne pelastaa. Sinä olet vahva ja sisukas nainen, vaikka ei aina siltä tuntuisikaan. Sinä selviät, nouset taas jaloillesi ja hymyilet. Sekin päivä koittaa vielä. Usko siihen että elämä kantaa.



Voimia ja halauksia.



Vierailija:

Olen ollut todella kipeä jo 4kuukautta, sanohan paraneeko vaivani koskaan ja jos niin millä aikaa? Tämä vaiva haittaa todella paljon ja masentaakin:(



Toinen on avioliittomme...pelastaako sitä enää mikään?



Kolmas taludellinen tilanne. En halua enää niihin töihin, löydänkö mitään muuta...?



Minua tuntuu aina seuraavan " paha henki" joka heittelee pahoja tapahtumia yhden toisensa jälkeen tielleni. Mikä siinä on?

---

Miten lapseni tulevat pärjäämään?Saanko vielä vauvan?Onko avioliittoni kestävä?

näkijä..minä olen 21 vuotias naikkonen täältä pohjois-suomesta,,olen naimisissa ja meillä yksi alle vuoden ikäinen lapsi..



haaveilemme miehemme kanssa siitä,että saisimme remontoitua mummolan vanhantalon asumiskuntoon..ikävä kyllä meidän työllisyystilanne on olematon tällähetkellä,eikä rahaa remonttiin,saati omaan kotiin ole..näetkö unelmamme toteutuvan?



kiitos jos ehdit vastata

Tätä siis kysin aiemmin:

Hei!

Mitä näet tulevaisuudessani? Minulla on kova vauvakuume ja poika nyt 11kk. Saammeko koskaan toista lasta ja jos saamme niin koska?



Kiitos!

Miten sinuun saa yhteyden? Siis tarkoitan sähköpostitse? Näetkö muuten myös rajan taakse? Minulla olisi kysymyksiä, jotka ovat kalvaneet mieltäni monta vuotta, enkä saa näistä asioista rauhaa, vaan pyörittelen niitä koko ajan mielessäni. Toivoisin saavani apua, jota en mistään ole vielä saanut. Olisin kiitollinen, jos voit auttaa.

Kun sinulla on aikaa niin vastaatko minullekin? Olen 53-vuotias yhden pojan äiti ja kahden lapsen mummo. Asun lapsenlasteni kanssa. Näetkö minun tulevaisuudessani lasta tai uutta lapsenlasta?



Millainen on miestulevaisuuteni? Löydänkö ikinä sitä oikeaa miestä? Olen ollut poikani yksinhuoltaja koko hänen elämänsä ajan. Olin 12 vuotta naimisissa erään miehen kanssa poikani ollessa 17-29-vuotias ja tämä avioliitto päättyi siihen kun miehellä oli suhde ja jo lapsikin nuoremman naisen kanssa.

Harrastuksiini kuuluvat mm. ristipistot, ristikot, bingo ja sauvakävely. Nautin mm. Frederikin, Kari Tapion, Ronn Mossin ja ERITYISESTI aivan ihanan Jari Sillanpään musiikista.



Millaisena näet tulevaisuuteni?

Olen huolestunut mieheni työasioista ja hänen terveydestään. Haluaisin myös tietää kiusataanko poikaani vielä koulussa, minkälaisen tulevaisuuden näet hänelle, on niin herkkä. Mitä muuta näet perheelleni. Kiitos !

minkähänlaisia????

Ja muutto...johtuuko talonrakentamisesta??ero??

Muutaman vuoden päästä on viidennen lapsen vuoro, aikaa menee vielä.. Poikalapsi. En näe sinulle mitään sellaista työtä joka olisi kodin ulkopuolella, kotona tehtävää työtä vain.

Vierailija:

olen 33v. neljän lapsen kotiäiti. Olisi kiva saada tietää milloin meille tulee viides lapsi vai tuleeko? Ja tietenkin sukupuolikin olisi kiva tietää.

Milloin menen töihin ja mitä työtä tulen saamaan?

Kiitos kovasti, jos ehdit vastaamaan =)

terv. mamma*4