Miehen ex haukkui pystyyn pienen vauvamme.

Ihmiset sanovat ilkeitä asioita, omista syistään, ehkä motivoituen toisten teoista. Jos semmosia jää vatvomaan, niin vaikeaksi menee elämä. Kannattaa pysyä sillä elämän valoisalla puolella.

Taisitte tietää että exä pillastuu ja sen takia aloitte kysellä jotain vanhaa sänkyä.

No, hyvin onnistuitte, kyllä exä nyt taas näki ja kuuli että teillä on onnellinen uusperhe.

Ihmiset sanovat ilkeitä asioita, omista syistään, ehkä motivoituen toisten teoista. Jos semmosia jää vatvomaan, niin vaikeaksi menee elämä. Kannattaa pysyä sillä elämän valoisalla puolella.

ei kannata kaivella vanhoja ja haukkua vauvoja.

Ap:han on myös sanonut, ettei ihan tiedä eroon johtaneita syitä. Tällöin ei voi myöskään tietää, että mitä kaikkea draamaa on ollut taustalla. Kukaan ei ole sitä mieltä, että on oikein haukkua vauvaa, moni vain ymmärtää sen, että ensinnäkin tekstiä ei ollut tarkoitettu vauvan kuultavaksi, eikä ap:nkaan. Miehen ex ei ole vastuussa siitä, että ap on mahdollisesti herkässä mielentilassa. Mies on. jos mies kerran tuntee exänsä (ei korvaansa lotkauta), niin miksi soittaa kyseistä asiaa? tai minkä ihmeen takia ei mene toiseen huoneeseen, jotta ap ei herkässä mielentilassaan pääsisi kuuntelemaan asiaa, josa sitten pahoittaa mielensä.

tullut mieleen että ap saattaa olla herkässä mielentilassa,toisin kuin raivohullu eksä jolla ei pitäisi olla mitään hampaankolossa kun erostakin on jo aikaa eikä siinä ollut mitään draamaa? Osahan täällä ilmaisi että on ihan ok haukkua vauvaa kun ei se mitään ymmärrä ja blaablaa.

Paitsi jos tosiaan olis exän maksama, antaisin jos kehtaisivat vaatia, mutta pahalta tuntuisi, vaikka en ukkoa takaisin haluakaan. Kuopuksen vauva-aika oli vielä meidän suhteen hyvää aikaa, ja vaikka onkin typerää näin ajatella, tuntuisi se että meidän vauvan tavaroita käytettäisi heidän vauvalla siltä, etteivät ne hyvätkään ajat merkinneet mitään. Joo, on se vain tavaraa, mutta ei kuitenkaan.

ilmeisesti juuri näin ajattelevat suuri osa noista ap:tä vastaan hyökänneistä. Kuinka ne tavarat ovatkin itse asiassa merkki sen kuopatun suhteen hyvistä ajoista eikä niitä sovi miehen häpäistä uuden mielitiettynsä kanssa... Huh huh. Tiedoksi - ne todellakin ovat vain tavaroita. Osoittakaa kiintymystä niihin lapsiinne, ei tavaroihin, for god's sake! =DD

Ap:lle tsemppiä, olen ihan täysin sun puolella. Ja ei, ei kosketa mun elämääni - olen 100 % tyytyväinen että eksälläni on uusi, emme ole mitään ystäviä, mutta osaan eriyttää oman tunne-elämäni heidän elämästään, eikä heidän onnensa ole multa mitenkään pois. Jos heille vauva putkahtaisi ja jotain jo olemassa olevan lapsen kamaa keksisivät pyytää, niin en näe mitään syytä kilahtaa asiasta.

sellaisesta käsitteestä kuin tavaran tunnearvo. Itse asiassa sinullakin on sellaisia tavaroita, jotka ylläpitävät muistoja. Olet kiintynyt esim. johonkin tiettyyn tuoliin tai muuhun huonekaluun. Jotkut kantavat mukanaan vaikkapa esinettä lapsuudesta jne. Muistot ja kiintyminen ovat kehittyneet ihmiselle jälkeläisten turvatun hoivaamisen takeeksi. Siinä ohella ihmiselle on lajityypillistä kiintyä myös elottomiin objekteihin. Vauvan pinnasänky on muisto ja symboli. Se on aarre, jota varjellaan. Monet äidit säästävät valokuvia, hiuskiehkuroita ja vaikkapa sen pinnasängyn. Jos et itse säästä mitään etkä muistele vanhoja hyviä asioita ja elät vain tässä hetkessä, koita muistaa, että osa ihmisistä toimii toisin. Se ei ole kypsymättömyyttä tai kehittymättömyyttä, vain lajityypillistä käyttäytymistä ja jokaisella tunteella on hyödyllinen funktio elämän ylläpitämistä varten. Se, että ymmärtää erilaisten yksilöiden käytösmalleja ja niiden pohjalla piileviä motiiveja ja yhteyksiä on sosiaalista älykkyyttä. Toisilla sitä on enemmän, toisilla vähemmän. Ap:n miehellä ja ap:lla vähemmän.

isällä ei saa olla tunteita vaikka pinnasänkyyn? pyhä äiti pyhä pinnis.

mutta eihän se isä ole sitä pinnistä alunperin ottanutkaan vaan jättänyt exälle. Se merkitsi siis enemmän äidille. No, sinä et sitten tätä asiaa ymmärrä, mutta minä kyllä ymmärrän sinua ja lähtökohtiasi. Periaatteessa olet onnellisempi, koska tunteesi eivät vaikuta valintoihisi etkä jää kaivelemaan asioita tai ahdistu niistä. Elämä ei niin helposti saa sinua ajettua alas. :)

Valitettavasti me kaikki emme ole niin onnekkaita. Tämä on kuulemma sisäsyntyistä eikä sitä voi muuttaa. Parhaiten kuitenkin ihmisten kanssa tulee toimeen jos koittaa miettiä toisen osapuolen lähtökohtia. Voihan se olla ettei silläkään ole sitten niin merkitystä. Ap:lle tosin tuntui olevan.

Pelottavaa miten paljon katkeria ja surullisia eksiä tällä palstalla pyörii. Yrittäkää päästä jaloillenne älkääkä väkisin nähkö vääryyttä ja kidutusta itseänne / muita eksiä kohtaan siellä missä sitä ei todellisuudessa ole.

Vai pinnasänkyä vailla. Tuommoisen äpärän kuvasta olen teettänyt mökille tikkataulun. Parasta on, että kuvassa on myös äiti-huora. Facebookista latasin. Alkaa olla jo aika reikäinen taulu.

mutta eihän se isä ole sitä pinnistä alunperin ottanutkaan vaan jättänyt exälle. Se merkitsi siis enemmän äidille. No, sinä et sitten tätä asiaa ymmärrä, mutta minä kyllä ymmärrän sinua ja lähtökohtiasi. Periaatteessa olet onnellisempi, koska tunteesi eivät vaikuta valintoihisi etkä jää kaivelemaan asioita tai ahdistu niistä. Elämä ei niin helposti saa sinua ajettua alas. :)

Valitettavasti me kaikki emme ole niin onnekkaita. Tämä on kuulemma sisäsyntyistä eikä sitä voi muuttaa. Parhaiten kuitenkin ihmisten kanssa tulee toimeen jos koittaa miettiä toisen osapuolen lähtökohtia. Voihan se olla ettei silläkään ole sitten niin merkitystä. Ap:lle tosin tuntui olevan.

Mulle tuli heti mieleen että jospa sen pinnis on ollut vielä käytössä kun isi lähti,tai äiti jätti ihan miten asian haluaa ymmärtää.Ja mitä tuohon menneessä elämiseen tulee,niin itse yritän parhaani mukaan elää nykypäivää koska menneen muistelemisessa katkerana ei mielestäni ole mitään rakentavaa.Totta kai olen tehnyt pääni sisällä töitä paljonkin että olen tässä nyt onnellisena,mutta se onkin meidän jokaisen omalla vastuulla.

silloin kun kylillä ei ollut teraputteja ja psykologeja? Ehkäpä kenties toisten ihmisten avulla...? Mutta se näkyy n ykyään kielletyn-, vastakaiku tunteisiin ja tarpeisiin pitää tänä päivänä ostaa...? Toki pahaan oloon voi käyttää psykologia, mutta kyllä on uusavuttomuuden huippu jos toinen loukkaa, niin sen sijaan että voi purkaa sanallisesti (ja vaikka vähän överistikin) tunteensa, pitääkin soittaa psykologille...? OIkeesti en enää ihmettele miks lapsen ja nuoret voi tässä maassa pahoin. Ei tuolla exällä ole mitään mistä pitäs parantua- vai pitääkö sun mielestä ihminen parantaa tunteistaan? Mä voin pahoin siitä etä ihmiset on näin vieraantuneita TUNNE-ELÄMÄSTÄ. Oikeesti järkyttävää!!!!

kirjoitin,niin mistä sinä tiedät kuka sille naiselle on pahaa mieltä aiheuttanut? Ei kyllä itselle tulisi mieleenkään haukkua kenenkään vauvaa,vain sen takia että itsellä on paha olo:( Fiksumpaa olisi sitten haukkua sitä miestä,mutta tuo ei ole tervettä,ties mitä huutaa omille lapsilleen:(( Aikuisen pitää voida kantaa vastuu myös omista teoistaan,kukaan ei eroa yksin.Ja kyllä tuollainen katkeruus ja viha vahingoittaa lopulta kantajaansa kuin syöpä,mutta siitä voi parantua jos saa tunteensa purkaa ystävälle tai nykyaikana tässä kiireellisessä maailmassa psykologille.

Vaikka ne tavarat aikanaan jäivätkin eksän nurkkiin, niin yhtä lailla ne ovat miehen kuin hänen. Mies on vielä niistä suurimman osan maksanut. Eikä sillä nyt ole mitään merkitystä mistä ne tavarat lopulta hankitaan, mutta tämäkin keskustelu lähti aivan sivuraiteille. Edelleenkään pointtina ei ollut mikään sänky tai muukaan tavara, vaan eksän kamala asenne pientä vauvaa kohtaan.

Toiseksi en vieläkään ole rikkonut kenenkään perhettä. ap

Etkö nyt ymmärrä, että jos ne tavarat ovat eksälle jääneet erossa, niin eksän ne myös ovat. Tai sitten miehesi on kohdellut entistä kotiaan varastona vielä sen jälkeenkin, kun on perustanut uuden kodin kanssasi.

Ei se eksä sinun lastasi oikeasti ajatellut yhtään. Entiselle miehelleen vain raivosi ja käytti niitä sanoja, jotka ensin mieleen tulivat. Älä sekaannu asiaan tai miehestäsi voi vielä paljastua ikäviä asioita hänen entisen liittonsa ajoilta.

missään vaiheessa, että tottakai sieltä eksältä pitää saada kaikki roippeet tänne nyt ja heti. Ehkä en vain osaa suhtautua riittävän kierosti, että tajuaisin ettei eksältä todellakaan voi kysellä vanhoja tavaroita. Ihan samalla tavalla mielestäni kun häneltä voi niitä kysellä kuin vaikka työkaverilta. Jos luulee/tietää, että jollain on tarpeeton tavara, niin miksei voisi kysäistä saako sen ostaa tai saako sitä lainata? Mies siis tarjosi eksälle rahallista korvausta ja/tai sitä, että sänky palautetaan, kun se ei enää ole tarpeellinen tai kun eksä tarvitsee sitä itse.

En tiedä ajatteleeko hän oikeasti lapsestani niin miten sanoi, en ihmettelisi vaikka ajattelisikin. Ikävältä se joka tapauksessa tuntuu, sille en voi mitään. Mitähän eksä tuumaisi, jos minä suhtautuisin häneen lapsiinsa yhtä nihkeästi?

Eron syistä sen verran, että tiedän suunnilleen mitä on tapahtunut, mutta koska tiedän luonnollisesti vain miehen version eikä erossa ollut hänen mukaansa mitään ihmeempää, en ala sitä täällä spekuloida. ap

silloin kun kylillä ei ollut teraputteja ja psykologeja? Ehkäpä kenties toisten ihmisten avulla...? Mutta se näkyy n ykyään kielletyn-, vastakaiku tunteisiin ja tarpeisiin pitää tänä päivänä ostaa...? Toki pahaan oloon voi käyttää psykologia, mutta kyllä on uusavuttomuuden huippu jos toinen loukkaa, niin sen sijaan että voi purkaa sanallisesti (ja vaikka vähän överistikin) tunteensa, pitääkin soittaa psykologille...? OIkeesti en enää ihmettele miks lapsen ja nuoret voi tässä maassa pahoin. Ei tuolla exällä ole mitään mistä pitäs parantua- vai pitääkö sun mielestä ihminen parantaa tunteistaan? Mä voin pahoin siitä etä ihmiset on näin vieraantuneita TUNNE-ELÄMÄSTÄ. Oikeesti järkyttävää!!!!

kirjoitin,niin mistä sinä tiedät kuka sille naiselle on pahaa mieltä aiheuttanut? Ei kyllä itselle tulisi mieleenkään haukkua kenenkään vauvaa,vain sen takia että itsellä on paha olo:( Fiksumpaa olisi sitten haukkua sitä miestä,mutta tuo ei ole tervettä,ties mitä huutaa omille lapsilleen:(( Aikuisen pitää voida kantaa vastuu myös omista teoistaan,kukaan ei eroa yksin.Ja kyllä tuollainen katkeruus ja viha vahingoittaa lopulta kantajaansa kuin syöpä,mutta siitä voi parantua jos saa tunteensa purkaa ystävälle tai nykyaikana tässä kiireellisessä maailmassa psykologille.

mies soitti ja kysyi että saisko sen vanhan pinnasängyn nykyistä vauva-onnea varten. Mikäs siinä jos on hyvät välit ja erot ja sen seuraukset setvitty. Mutta jos ei ole-niinkuin usein ei ole- niin tuohan on aika loukkaavaa ja tilannetajutonta. Ja aika selkeästihän nainen loukkaantui miehelle, kunhan nyt puhui rumasti vauvasta. Tuskin hän sille vauvalle mitään tarkoittaa- ehkä hänestä tuntuu vaikealle hyväksyä sitä että isällä on uusi perhe tms. Täysin ymmärrettävää ja inhimillistä. ja täällä sitten saivarrellaan että herttinen ja niikö sanoi ja kylläpä on hirvittävää ja pimeää. Ihmiset on erilaisia, toisilla kuohahtaa ja toisten tunteet tuntuukin paljon voimakkaammin. Jos itse olet laimea ja hillitty ja hallittu, ei ole mitään oikeutta väheksyä toisen erilaisuutta. Että edelleen järkyttävää saivartelua ja tunnetaidottomuutta.

voi olla. Siitä heidän suhteestaan ei nyt niin monta vuotta ole. Jos ukko on hankaloittanut exän elämää tavalla tai toisella tai ei ole ottanut tarpeeksi vastuuta lapsista, niin se voi katkeroittaa kenet tahansa.

Lisäksi on huomattava, että todennäköisesti lapset reagoivat siihen uuteen sisarpuoleensa. Tämä kaatuu tällä hetkellä sinne miehen exän niskoille.

Samoin ei kuulosta hyvältä, että suurin osa ap:n ja miehen kodin tavaroista on ap:n. onko mies siis tarjonnut aiemmin kunnollista tapaamispaikkaa lapsille? Jos ei ole, niin eikö osoita kiinnostusta ja rakkautta lapsia kohtaan?

että nainen kuulostaa katkeralta ja lapselliselta. Jostakinhan se katkeruus kumpuaa?

miksei ap saa pahoittaa mieltään puhelusta jonka vahingossa kuuli? Itse olen pahoittanut mieleni monta kertaa ilkeistä juoruista,asioista joita ei oltu tarkoitettu korvilleni mutta jotka olen tietooni saanut.Onpas täällä ilkeitä ihmisiä liikenteessä:(( Ja se että ap:n mies on kysellyt pinnasänkyä kertoo siitä että ilmeisesti välit ovat ihan hyvät,enkä ymmärrä miksei voisi kysyä? Todella ilkeältä tuo nainen kuulostaa,katkeralta ja lapselliselta.

muttei katkeruus ole ap:n tai hänen miehensä syytä koska erosta oli jo monta vuota aikaa ennenkuin ap alkoi miehen kanssa seurustelemaan.Ja täytyyhän heillä jonkinlaiset välit olla jos mies tosta vaan soittaa ja kyselee pinnasänkyä,eikö? Ei se katkeruus aina ole kolmannen osapuolen syytä,myös itse voi itselleen katkeroitua ja kokea että on epäonnistunut elämässään.

Suurin osa meillä olevista tavaroista on minun, koska mies muutti alun perin luokseni pienestä poikamiesboksista eikä omistanut oikeastaan kuin välttävät tavarat. Lähes kaikki hänen tavaransa kuskattiin ties minne tai myytiin, ja minun jäivät jäljelle. Lapsilla on meillä ihan hyvät oltavat ja niin oli ennen meidän yhteenmuuttoakin, vaikka miehen kämppä nyt oli mitä oli. Meidän yhdessäolomme aikana mies on aina ottanut vastuuta lapsistaan, he ovat meillä huomattavasti enemmän kuin mitä tapaamissopimuksessa lukee jne. Lasten reagoinnista uuteen sisarukseen en tiedä sen enempää, meillä he ovat olleet kuin ennenkin, joskin toistaiseksi ainakin innoissaan uudesta sisaruksesta, tämä kun on vielä niin uusi ja jännittävä asia heillekin. Varmaan kyllä tiedossa on mustasukkaisuuttakin, mutta vielä sitä ei ole ainakaan täällä näkynyt, tiedä sitten millaista on äidin luona. Olen tähän asti jaksanut ymmärtää eksän erinäisiä tempauksia ja haukkumisia, mutta vauvan haukkuminen on jo ala-arvoista, sanoi av-raati mitä tahansa. ap

siis ihanko oikeasti? Miltähän isin lapsista tuntui kun poikamiesboksin tavarat (se boxi lienee ollut kuitenkin lasten toinen koti?) vain hävitettiin ja isi muutti uuden tädin tavaroiden keskelle...

mies soitti ja kysyi että saisko sen vanhan pinnasängyn nykyistä vauva-onnea varten. Mikäs siinä jos on hyvät välit ja erot ja sen seuraukset setvitty. Mutta jos ei ole-niinkuin usein ei ole- niin tuohan on aika loukkaavaa ja tilannetajutonta. Ja aika selkeästihän nainen loukkaantui miehelle, kunhan nyt puhui rumasti vauvasta. Tuskin hän sille vauvalle mitään tarkoittaa- ehkä hänestä tuntuu vaikealle hyväksyä sitä että isällä on uusi perhe tms. Täysin ymmärrettävää ja inhimillistä. ja täällä sitten saivarrellaan että herttinen ja niikö sanoi ja kylläpä on hirvittävää ja pimeää. Ihmiset on erilaisia, toisilla kuohahtaa ja toisten tunteet tuntuukin paljon voimakkaammin. Jos itse olet laimea ja hillitty ja hallittu, ei ole mitään oikeutta väheksyä toisen erilaisuutta. Että edelleen järkyttävää saivartelua ja tunnetaidottomuutta.

nainen vaan vähän haukkui vauvaa....??hohhoijjaaa.Enkä todellakaan ymmärrä vanhassa roikkumista ja oman elämän pilaamista itsesäälikieriskelyssä.Ja kyllä olen aika viileä,ja ärsyttää tuollaiset muka tunteiden purkautuja-ihmiset jotka oman pahan olonsa(itseaiheutetun!!)varjolla puhuvat mitä sylki suuhun tuo.Jokainen on oman onnensa seppä,ja veikkaampa ettei tuon naisen olo parantunut yhtään tuon puhelun jälkeen.Jokin rakentava elämänhallinta kurssi voisi olla paikallaan jos noin ottaa koville jonkun helevatun pinniksen lainaaminen.

pitkälle että myin miehen ja lasten tavarat(vanhentuneet lelut ja vaatteet)ja ostettiin niillä uusia tilalle!Enkö olekin ihan hirviötäti?



-ei ap

exän suhtautuminen sinun lapseesi kuin sinun suhtautuminen exän lapsiin. Kun miehesi valitsit, niin lapset jo olivat. Sinä olet noiden lasten äitipuoli.

Miehen exällä ei ole mitään suhdetta miehesi uuteen lapseen. Siksi ei lasta myöskään heilauta puoleen jos toiseen, vaikka miehen ex häntä kuinka vihaisi.

Vaikka ne tavarat aikanaan jäivätkin eksän nurkkiin, niin yhtä lailla ne ovat miehen kuin hänen. Mies on vielä niistä suurimman osan maksanut. Eikä sillä nyt ole mitään merkitystä mistä ne tavarat lopulta hankitaan, mutta tämäkin keskustelu lähti aivan sivuraiteille. Edelleenkään pointtina ei ollut mikään sänky tai muukaan tavara, vaan eksän kamala asenne pientä vauvaa kohtaan.

Toiseksi en vieläkään ole rikkonut kenenkään perhettä. ap

Etkö nyt ymmärrä, että jos ne tavarat ovat eksälle jääneet erossa, niin eksän ne myös ovat. Tai sitten miehesi on kohdellut entistä kotiaan varastona vielä sen jälkeenkin, kun on perustanut uuden kodin kanssasi.

Ei se eksä sinun lastasi oikeasti ajatellut yhtään. Entiselle miehelleen vain raivosi ja käytti niitä sanoja, jotka ensin mieleen tulivat. Älä sekaannu asiaan tai miehestäsi voi vielä paljastua ikäviä asioita hänen entisen liittonsa ajoilta.

missään vaiheessa, että tottakai sieltä eksältä pitää saada kaikki roippeet tänne nyt ja heti. Ehkä en vain osaa suhtautua riittävän kierosti, että tajuaisin ettei eksältä todellakaan voi kysellä vanhoja tavaroita. Ihan samalla tavalla mielestäni kun häneltä voi niitä kysellä kuin vaikka työkaverilta. Jos luulee/tietää, että jollain on tarpeeton tavara, niin miksei voisi kysäistä saako sen ostaa tai saako sitä lainata? Mies siis tarjosi eksälle rahallista korvausta ja/tai sitä, että sänky palautetaan, kun se ei enää ole tarpeellinen tai kun eksä tarvitsee sitä itse.

En tiedä ajatteleeko hän oikeasti lapsestani niin miten sanoi, en ihmettelisi vaikka ajattelisikin. Ikävältä se joka tapauksessa tuntuu, sille en voi mitään. Mitähän eksä tuumaisi, jos minä suhtautuisin häneen lapsiinsa yhtä nihkeästi?

Eron syistä sen verran, että tiedän suunnilleen mitä on tapahtunut, mutta koska tiedän luonnollisesti vain miehen version eikä erossa ollut hänen mukaansa mitään ihmeempää, en ala sitä täällä spekuloida. ap

Niitä eivät uudet korvaa.

pitkälle että myin miehen ja lasten tavarat(vanhentuneet lelut ja vaatteet)ja ostettiin niillä uusia tilalle!Enkö olekin ihan hirviötäti?

-ei ap

mies soitti ja kysyi että saisko sen vanhan pinnasängyn nykyistä vauva-onnea varten. Mikäs siinä jos on hyvät välit ja erot ja sen seuraukset setvitty. Mutta jos ei ole-niinkuin usein ei ole- niin tuohan on aika loukkaavaa ja tilannetajutonta. Ja aika selkeästihän nainen loukkaantui miehelle, kunhan nyt puhui rumasti vauvasta. Tuskin hän sille vauvalle mitään tarkoittaa- ehkä hänestä tuntuu vaikealle hyväksyä sitä että isällä on uusi perhe tms. Täysin ymmärrettävää ja inhimillistä. ja täällä sitten saivarrellaan että herttinen ja niikö sanoi ja kylläpä on hirvittävää ja pimeää. Ihmiset on erilaisia, toisilla kuohahtaa ja toisten tunteet tuntuukin paljon voimakkaammin. Jos itse olet laimea ja hillitty ja hallittu, ei ole mitään oikeutta väheksyä toisen erilaisuutta. Että edelleen järkyttävää saivartelua ja tunnetaidottomuutta.

nainen vaan vähän haukkui vauvaa....??hohhoijjaaa.Enkä todellakaan ymmärrä vanhassa roikkumista ja oman elämän pilaamista itsesäälikieriskelyssä.Ja kyllä olen aika viileä,ja ärsyttää tuollaiset muka tunteiden purkautuja-ihmiset jotka oman pahan olonsa(itseaiheutetun!!)varjolla puhuvat mitä sylki suuhun tuo.Jokainen on oman onnensa seppä,ja veikkaampa ettei tuon naisen olo parantunut yhtään tuon puhelun jälkeen.Jokin rakentava elämänhallinta kurssi voisi olla paikallaan jos noin ottaa koville jonkun helevatun pinniksen lainaaminen.

väitellä. Olen 100% eri mieltä kanssasi. Ihminen ei todellakaan ole oman onnensa seppä, täyttä elämänvalhetta. Ihminen on riippuvainen muista. Ja sinulta puuttuu taito hyväksyä heikkous, tuntea myötätuntoa yms. Ehkä et ole itsekään saanut osaksesi kovinkaan hyvää tunne-elämää, koska olet jämähtänyt tuollaiseen tunnekylmyyteen? Terapian paikka taitais olla ihan sulle itsellesi. Viimeistään kun se sun edustava ja suorituskeskeinen työpaikkasi laukkautetaan ja siirretään jonnekin indokiinaan. Tai sairastut tms niin että joudut oikeasti turvautumaan muihin.

Mulla ei ole kokemusta tollaisesta koska ei ole mitään ex-lapsia ja pinnasänkyjä. Ajatuksena kuitenkin ihan kiva että voisi kierrättää, ja onhan lapset kuitenkin sisaruksia, oli sitten kokonaisia tai puolikkaita.



Mutta joo, olen sitä mieltä että tyhmä akka joka viatonta ja pientaä lasta nimittelee. Olisin loukkaantunut minäkin.



Ap: nouset vaan ton yläpuolelle, ex on idiootti ja sillehän ei voi oikein mitään.

ex-puolisolta. Kyllä on outoa, jos et tätä ymmärrä. Lisäksi on ylipäätänsä aika moukkamaista kysellä itse, kyllä ihmiset tarjoavat, jos ovat halukkaita lainaamaan/antamaan.

Vaikka ne tavarat aikanaan jäivätkin eksän nurkkiin, niin yhtä lailla ne ovat miehen kuin hänen. Mies on vielä niistä suurimman osan maksanut. Eikä sillä nyt ole mitään merkitystä mistä ne tavarat lopulta hankitaan, mutta tämäkin keskustelu lähti aivan sivuraiteille. Edelleenkään pointtina ei ollut mikään sänky tai muukaan tavara, vaan eksän kamala asenne pientä vauvaa kohtaan.

Toiseksi en vieläkään ole rikkonut kenenkään perhettä. ap

Etkö nyt ymmärrä, että jos ne tavarat ovat eksälle jääneet erossa, niin eksän ne myös ovat. Tai sitten miehesi on kohdellut entistä kotiaan varastona vielä sen jälkeenkin, kun on perustanut uuden kodin kanssasi.

Ei se eksä sinun lastasi oikeasti ajatellut yhtään. Entiselle miehelleen vain raivosi ja käytti niitä sanoja, jotka ensin mieleen tulivat. Älä sekaannu asiaan tai miehestäsi voi vielä paljastua ikäviä asioita hänen entisen liittonsa ajoilta.

missään vaiheessa, että tottakai sieltä eksältä pitää saada kaikki roippeet tänne nyt ja heti. Ehkä en vain osaa suhtautua riittävän kierosti, että tajuaisin ettei eksältä todellakaan voi kysellä vanhoja tavaroita. Ihan samalla tavalla mielestäni kun häneltä voi niitä kysellä kuin vaikka työkaverilta. Jos luulee/tietää, että jollain on tarpeeton tavara, niin miksei voisi kysäistä saako sen ostaa tai saako sitä lainata? Mies siis tarjosi eksälle rahallista korvausta ja/tai sitä, että sänky palautetaan, kun se ei enää ole tarpeellinen tai kun eksä tarvitsee sitä itse.

En tiedä ajatteleeko hän oikeasti lapsestani niin miten sanoi, en ihmettelisi vaikka ajattelisikin. Ikävältä se joka tapauksessa tuntuu, sille en voi mitään. Mitähän eksä tuumaisi, jos minä suhtautuisin häneen lapsiinsa yhtä nihkeästi?

Eron syistä sen verran, että tiedän suunnilleen mitä on tapahtunut, mutta koska tiedän luonnollisesti vain miehen version eikä erossa ollut hänen mukaansa mitään ihmeempää, en ala sitä täällä spekuloida. ap

Vaikka ne tavarat aikanaan jäivätkin eksän nurkkiin, niin yhtä lailla ne ovat miehen kuin hänen. Mies on vielä niistä suurimman osan maksanut. Eikä sillä nyt ole mitään merkitystä mistä ne tavarat lopulta hankitaan, mutta tämäkin keskustelu lähti aivan sivuraiteille. Edelleenkään pointtina ei ollut mikään sänky tai muukaan tavara, vaan eksän kamala asenne pientä vauvaa kohtaan.

Toiseksi en vieläkään ole rikkonut kenenkään perhettä. ap

Eihän siitä ole kuin muutama kuukausi kun se mies sun luo muutti. Vaimolle sanoi ettei mitään mukaansa ota kun nyt on se todellinen rakkaus eikä entistä tarvita.

Aika äkkiä sitä vanhaa sitten kaivattiin kun muistettiin että jäihän sinne exän luo se pinnasänky. Ja muistettiin että minähän sen maksoin joten munhan se on ja ahne nyxa oli samaa mieltä. Haetaan se sänky, meidänhän se on. Vituttaahan se kun hieno idea karahti kiville ja joutuu ostamaan ihan itse sen sängyn.

Ihan turha väittää että mies eros exästään jo vuosia sitten. Jos näin olis niin ei se tietäs että exällä se pinnasänky on eikä sen perään kyselis. Kyllä tää hiukan tuoreempi ero on kun kerran muistetaan mitä exän varastosta löytyy.