kuinka nopeasti alkoholin suurkulutus tuhoaa hoikan nuoen terveyden peruuttamattomasti? kyselee

ovat todella hoikkia (aliravittuja); unohtavat syödä ja rahatkin sijoitetaan ruokaa mielluummin alkoon. Eli sinuna olisin tuosta hoikkuudesta huolissani, naisilla kun on luonnostaankin enemmän rasvaa.

joka kuoli 27-vuotiaana viinaan (siis tosiaan pelkästään viinaan). Sitä ennen jo monta vuotta oli näkyvästi "hälyttävässä" kunnossa, esim. erittäin ylipainoinen.

Tee se palvelus tuleville lapsillesi.

t. elämää nähnyt

kiva, että haluat olla tyttöystäväsi tukena ja olet noin rakastunut, mutta älä tee lapsia hänen kanssaan jos hän ei ensin todistettavasti raitistu. Tässä teet palveluksen mahdollisten lastenne lisäksi nimenomaan naiselle itselleen. Toki hän saattaa pystyä olemaan raskausajan juomatta, mutta tällöin hän ei ole raitistunut omasta sisäisestä motivaatiostaan lähtien = ryyppääminen voi hyvinkin alkaa uudestaan ja sitten siinä on se lapsiparka mukana.

AA:han avokki ei halua. Häpeä hänellä tuntuu olevan kova.Pitäisikö minun vaan "vahtia" vieressä että hän ei juo? Pääseekö yleislääkärin kautta johonkin tutkimuksiin, ovatko sisäelimet vahingoittuneet jo? ap.

AA on vanhojen alkoholistien seura, ei sieltä saa ammattiapua. Joitain holisteja toki toisten kaltaisten seura auttaa, mutta itse en kuulu heihin enkä pidä kovin terveenä kokoontua muiden juoppojen kanssa lätisemään ryyppäämisestä jatkuvasti. Lisänä vielä uskonnollisuus siinä.

Menkää A-klinikalle vaikka yhdessä. Tapaatte päihde- ja riippuvuussairauksiin erikoistuneen lääkärin/hoitajan, ja saatte apua ja neuvoja kuinka lähteä purkamaan tilannetta. Mietitte yhdessä olisiko viisainta mennä valvottuun hoitoon joksikin aikaa, vieroittuako lääkkeiden avulla vai ilman jne.

Älä mieti edes hänen "vahtimistaan". Hän on itse vastuussa juomisestaan, ja sinä olet vastuussa omasta jaksamisestasi ja hyvinvoinnistasi. Sinä et pysty vahtimalla häntä parantamaan, pakkoraitistuminen ei kanna pitkälle.

Kaikkea hyvää toivottaa 2 vuotta raittiina ollut holisti.

Onko Sinulle siis tullut mitään oireita missään vaiheessa?

Avokillani rytmihäiriöitä ja "kipeä maha/selkä" usein.

En tokikaan tiedä onko noilla mitään yhteyttä.

Onnittelut raitistumisestasi!

Olen todella hämmennyksissä, mitään kokemusta ei ole alkoholiongelmasta missään lähipiirissä aiemmin.

ap.

ja mikä ei. Kyllä mulla oli verenpaine yläkantissa, rytmihäiriöitä esiintyi ja närästystä silloin tällöin, mutta ei niistä oikein voi sanoa varmaksi että alkosta johtuivat (myös stressi aiheuttaa noita ja minulla oli usein kova työstressi mitä myös lääkitsin alkolla). Vaikka kyllä se varmaan myötävaikutti eikä mulla enää noita vaivoja ole paitsi närästystä jos juon liikaa kahvia.

Mulla tosiaan vielä se jännä että minun ei tarvinnut ryhtyä absolutistiksi, eli en ilmeisesti ollut varsinainen alkoholisti vaikka suurkuluttaja niin kauan olinkin. Alkoholisteistahan sanotaan etteivät he enää ikinä pysty kohtuukäyttöön vaan pienikin juominen repeää aina käsistä. Minä kuitenkin nykyisin juon viikoittain esim. ruokaviinilasin eikä se aiheuta himoa saada lisää alkoholia. Päinvastoin, ajatuskin siitä että menisin takaisin siihen suohon jossa lihon, laskut oli maksamatta ja koti siivoamatta koska emäntä tissuttelee kaljaa illat pitkät, ja olo on koko ajan vetämätön ja tympeä, yököttää. Huono stressilääke se kalja oli vaikka lyhyellä tähtäimellä helpottikin.

yleensä statustietoiset miehet, joista rumimmallekin kelpaa vain paras (vrt. laasas-keskustelu), pitää alkkisakkaa saastana vaikka itte vetäis miten viinaa. Joko ap on pyhimys TAI 30 vuotta "hoikkaa" "nuorta" naistaan vanhempi elähtänyt possu, joka tietää, että ei ikinä saa tällaista lihaa mistään, jollei samalla siedä sitä, että samassa paketissa tulee alkoholiongelma.

yleensä statustietoiset miehet, joista rumimmallekin kelpaa vain paras (vrt. laasas-keskustelu), pitää alkoholia liikaa ottavaa naista saastana, jopa silloin, vaikka itte vetäis miten viinaa.



Joko ap on pyhimys TAI 30 vuotta "hoikkaa" "nuorta" naistaan vanhempi elähtänyt possu, joka tietää, että ei ikinä saa tällaista lihaa mistään, jollei samalla siedä sitä, että samassa paketissa tulee alkoholiongelma.

Jättäminen ei ole vaihtoehto tässä meidän tapauksessa. Erittäin selväksi minulle on jo tullut, että hän on elämäni nainen ja mitä lapsiin tulee, niitä haluan nimeonomaan hänen kanssaan tai sitten vaikka en ollenkaan. Mihin suosittelette ottamaan yhteyttä? AA:han avokki ei halua. Häpeä hänellä tuntuu olevan kova.Pitäisikö minun vaan "vahtia" vieressä että hän ei juo? Pääseekö yleislääkärin kautta johonkin tutkimuksiin, ovatko sisäelimet vahingoittuneet jo? ap.

eukko mokannu noin pahasti ja toinen vaan tukee. sitten on meitä jotka ollaan ihan kunnollisia kaikin puolin eikä löydetä kuin itsekkäitä kusipäitä toisensa jälkeen, vituuttaaaaaaaaaaaaaaaa!!!!!!!!!!!

Minunkin elämäni mies on hieman juoppo, mutta ketään en ole rakastanut samoin kuin häntä.

mun äiti käytti tuon saman määrän alkoholia n. 20 vuotta ja kuoli. Siis alkoholiin. Maksa petti ekan kerran 10v ennen kuolemaa, tokan kerran 2 vuotta ennen, ja sen jälkeen homma vaan prakasi. Eli vaikka alkoholinkäyttö väheni rajusti (ei valitettavasti loppunut kokonaan, tosin tuskin sekään enää olisi auttanut) maksa ei enää toiminut ja kroppa myrkytti itse itsensä. Vika vuosi oli aivan hirveä, äidistä tuli täysin sekopää: käyttäytyi aggressiivisesti ja muisti petti, käytös oli törkeää parhaimmilaankin. Vikan viikon makasi sairaalassa kuurona, sokeana, halvaantuneena ja puhekyvyttömänä. Ei mikään rokkitähden kuolema siis...

Aika deekustakin tulee vielä normi ihminen,raitistumisen myötä.

Mihin suosittelette ottamaan yhteyttä? AA:han avokki ei halua. Häpeä hänellä tuntuu olevan kova.Pitäisikö minun vaan "vahtia" vieressä että hän ei juo?

Pääseekö yleislääkärin kautta johonkin tutkimuksiin, ovatko sisäelimet vahingoittuneet jo?

ap.

Minähän siellä kävin jossain vaiheessa, ja minulle se vaan lisäsi juomishimoa. Ensinnäkin, siellä on pääosin vanhoja ukkoja, ja muutenkin varsin pitkälle alkoholisoituneita ihmisiä. Minä, joka hoisin työni ja olin arvostetussa ammatissa, sain heidän keskellään vain lisäpotkua houkuttavalle ajatukselle, että eihän minulla oikeasti ole mitään ongelmaa (niihin verrattuna, jotka olivat juoneet talot ja perheet ja työn) joten voisin jatkaa kuten ennenkin. Lisäksi usein AA:ssa ihmiset puhuivat juomisjaksoistaan lähes nostalgiseen tyyliin, kuin se olisi oikeasti ollut jotain kulta-aikaa jota muisteltiin, mikä oli myös omiaan lisäämään juomishalua.

Jos ammattiapua tarvitaan suosittelen A-klinikkaa mieluummin. Sieltä saa ammattiapua ilman pseudohengellisyyttä ja leimautumista. Nuo tutkimukset ei useinkaan ole tarpeen, koska tosiaan suurin osa elinmuutoksista paranee kyllä kun liikajuominen lopetetaan ja toisaalta, ne jotka ei parane, niille ei voida mitään kuitenkaan. Parasta vaan lopettaa se ryyppääminen ja sitten vaikka puolen vuoden kuivilla olon jälkeen käydä perusverikokeet, verenpaineet jne tutkimassa.

Tuo sinun tukemisesti onkin hankalampi juttu. En suosittele mitään vahtimista ja pakottamista, siitä tulee vain ahdistusta, kapinaa ja sitä kautta juomishalua. Juomisen lopettamista haluavan ihmisen täytyy itse löytää keinonsa kontrolloida käytöstään kun juomishalua esiintyy, ei ulkopuolinen pakko estä juoppoa juomasta. Minä ainakin olisin jättänyt vaikka minkä ihanan miehen, jos sellainen olisi tullut juomisvuosinani minun ja suurimman rakkauteni oluen väliin - ja sitten juonut lisää erosuruun. Kumppanilta riittää minusta, ettei hän mitenkään houkuta juomaan esim. puhumalla hauskoista bileistä, juomalla itse samassa taloudessa alkoholia jne siinä vaiheessa kun toisen raittius on vielä hauras.

Omaa liikajuonnin lopettamistani kun mietin niin kai minullekin tietynlainen "pohja" tuli vastaan vaikka se pohja ei ollutkaan ojanpohja tai katko. Minulle riitti se että tajusin että neljäkymppiä ikää lähestyy ja mitä minä olen saanut aikaan: en mitään, juon vaan kaljaa tympäisyyn joka johtuu elämän tyhjyydestä, joka taas osin johtuu siitä että kaljoitteluni takia en tartu aktiivisesti elämääni ja muuta sitä siksi mitä oikeasti haluan. En halunnut olla sitä mitä olin, läski, huolimaton, epäsiisti alkoholistiämmä joka vain näytteli kunnollista töissä. Kun pohjia myöten tajusi että minä en todellakaan, todellakaan halua tätä enää, että siinä ei ole mitään hohtoa, oli oikeastaan aika helppo vähentää juominen kohtuutasoon.

Minähän siellä kävin jossain vaiheessa, ja minulle se vaan lisäsi juomishimoa. Ensinnäkin, siellä on pääosin vanhoja ukkoja, ja muutenkin varsin pitkälle alkoholisoituneita ihmisiä. Minä, joka hoisin työni ja olin arvostetussa ammatissa, sain heidän keskellään vain lisäpotkua houkuttavalle ajatukselle, että eihän minulla oikeasti ole mitään ongelmaa (niihin verrattuna, jotka olivat juoneet talot ja perheet ja työn) joten voisin jatkaa kuten ennenkin. Lisäksi usein AA:ssa ihmiset puhuivat juomisjaksoistaan lähes nostalgiseen tyyliin, kuin se olisi oikeasti ollut jotain kulta-aikaa jota muisteltiin, mikä oli myös omiaan lisäämään juomishalua.

Jos ammattiapua tarvitaan suosittelen A-klinikkaa mieluummin. Sieltä saa ammattiapua ilman pseudohengellisyyttä ja leimautumista. Nuo tutkimukset ei useinkaan ole tarpeen, koska tosiaan suurin osa elinmuutoksista paranee kyllä kun liikajuominen lopetetaan ja toisaalta, ne jotka ei parane, niille ei voida mitään kuitenkaan. Parasta vaan lopettaa se ryyppääminen ja sitten vaikka puolen vuoden kuivilla olon jälkeen käydä perusverikokeet, verenpaineet jne tutkimassa.

Tuo sinun tukemisesti onkin hankalampi juttu. En suosittele mitään vahtimista ja pakottamista, siitä tulee vain ahdistusta, kapinaa ja sitä kautta juomishalua. Juomisen lopettamista haluavan ihmisen täytyy itse löytää keinonsa kontrolloida käytöstään kun juomishalua esiintyy, ei ulkopuolinen pakko estä juoppoa juomasta. Minä ainakin olisin jättänyt vaikka minkä ihanan miehen, jos sellainen olisi tullut juomisvuosinani minun ja suurimman rakkauteni oluen väliin - ja sitten juonut lisää erosuruun. Kumppanilta riittää minusta, ettei hän mitenkään houkuta juomaan esim. puhumalla hauskoista bileistä, juomalla itse samassa taloudessa alkoholia jne siinä vaiheessa kun toisen raittius on vielä hauras.

Omaa liikajuonnin lopettamistani kun mietin niin kai minullekin tietynlainen "pohja" tuli vastaan vaikka se pohja ei ollutkaan ojanpohja tai katko. Minulle riitti se että tajusin että neljäkymppiä ikää lähestyy ja mitä minä olen saanut aikaan: en mitään, juon vaan kaljaa tympäisyyn joka johtuu elämän tyhjyydestä, joka taas osin johtuu siitä että kaljoitteluni takia en tartu aktiivisesti elämääni ja muuta sitä siksi mitä oikeasti haluan. En halunnut olla sitä mitä olin, läski, huolimaton, epäsiisti alkoholistiämmä joka vain näytteli kunnollista töissä. Kun pohjia myöten tajusi että minä en todellakaan, todellakaan halua tätä enää, että siinä ei ole mitään hohtoa, oli oikeastaan aika helppo vähentää juominen kohtuutasoon.

sä sait tilalle, kun sun juominen loppui? Tarkoitan että ongelma on usein, ettei sen tilalle löydy mitään hohdokasta tai mielekästä, sit kun ei ole viinaa, niin ei ole mitään. mä vähän epäilen sitä, että kaikki aina löytäisi jotain elämäänsä kun viinanjuonti loppuu. Joillekin vaan se on ainoa asia mikä tuo elämään edes jotain illuusiota mielihyvästä, olkoonkin että hetkellistä

mitä

sä sait tilalle, kun sun juominen loppui? Tarkoitan että ongelma on usein, ettei sen tilalle löydy mitään hohdokasta tai mielekästä, sit kun ei ole viinaa, niin ei ole mitään. mä vähän epäilen sitä, että kaikki aina löytäisi jotain elämäänsä kun viinanjuonti loppuu. Joillekin vaan se on ainoa asia mikä tuo elämään edes jotain illuusiota mielihyvästä, olkoonkin että hetkellistä

Tyhjän päällehän sitä joutuu hyppäämään. Minullahan ei ollut ulkoisesti mitään kivaa elämää. Olin ammatissa jota vihasin, stressaavassa työssä jota vihasin, ei miestä, ei lapsia, ei ystäviä (miten niitä saisikaan kun illat juo yksin kotona kaljaa), ei harrastuksia, ei rahaa, pelkäsin lisäksi että olen niin terveydeltäni kuin ulkonäöltäni jo niin peruuttamattomasti turmeltunut etten esim. miestä enää koskaan löydä. En tiennyt yhtään mitä saan jos lopetan juomisen, mutta tiesin että en enää jaksa pöhnäisiä jurreja joista oli nuoruuden nousuhumaloiden hauskuus kaukana - se ei ollut vuosiin ollut enää hilpeää hyvää oloa vaan pelkkää tuskan turruttamista.

Alkuun oli toki varsin ahdistavaa kestää sitä tyhjää ja tympeää elämää ilman niin masennus-, ahdistus-, stressi- kuin unilääkkeenäkin käyttämääni rakasta alkoholia. Mutta kun pohjia myöten tiesin että alko on juurikin syy miksi elämässäni ei ole mitään hyvää, niin en sinnekään takaisin halunnut. Kestin vain, itkin ja olin masentunut. Kunnes vähitellen alkoi ilmeisesti viinan hallitsema aivokemia palautua normaaliski ja alkoi ajoittain tuntua hyvää oloa. Ihan vaan siitä että olin elossa, että tunsin kroppani pitkästä aikaa terveeksi ja voimakkaaksi, että minulla ON mahdollisuuksia muuttaa elämääni. Että jos haluan, voin alkaa etsiä puolisoa, ehkä ehdin vielä lapsen tai parikin hankkia, voin matkustella, voin alkaa kuntoilla, ihan mitä vaan. Voin myös tarvittaessa hankkia uuden ammatin ja työn.

Nyt tuosta liikajuomisen lopettamisesta on 4 vuotta. Minulla on minua 7 vuotta nuorempi mies ja vuoden vanha lapsi (joo, sain 38-vuotiaana mummona). Ammattia tai työtä en vaihtanut, vain suhtautumistani siihen. En enää stressaa enkä pelkää potkuja koko ajan vaan otan päivä kerrallaan. Olen alkanut harrastaa taidemaalausta ja vuokraan pientä puutarhatilkkua jossa viljelen hyötykasveja. Ei elämäni mitenkään ihmeellisen hienoa ole nytkään mutta syvästi tyydyttävän tuntuista silti. Eipä sitä olisi uskonut että vanha juoppo vielä tällaista onnea löytää.

yleensä statustietoiset miehet, joista rumimmallekin kelpaa vain paras (vrt. laasas-keskustelu), pitää alkkisakkaa saastana vaikka itte vetäis miten viinaa. Joko ap on pyhimys TAI 30 vuotta "hoikkaa" "nuorta" naistaan vanhempi elähtänyt possu, joka tietää, että ei ikinä saa tällaista lihaa mistään, jollei samalla siedä sitä, että samassa paketissa tulee alkoholiongelma.

Ei meillä ole ikäeroa kuin viitisen vuotta.

Tämä alkoholiongelma tuli kyllä yllätyksenä (eikä tietenkään positiivisena sellaisena ) mutta en silti ole valmis vastoinkäymisten takia jättämään rakastamaani naista. Hän on ensimmäinen, jonka kanssa olen voinut kuvitella olevani loppuikäni yhdessä, tekee minut onnelliseksi. Kanssaan on alusta asti ollut ihmeen helppo olla. En ole pyhimys enkä edes vanha elähtänyt possu :)

Kiitos kaikista käytännön neuvoistanne. Kyllä me tästä vielä noustaan, vaikka kirjaimellisesti nostan hänet pystyyn!

ap.

Siellä asiantuntevia ihmisiä.Kaikilla omakohtaista kokemusta.Minnesotamallilla tulee tulosta.Käykää vaikka yhdessä luennolla ja tutustumaan paikkaan.

http://www.rehab.fi/

Älkää missään nimessä tehkö lapsia ennen kuin nainen pystyy olemaan juomatta.



Alkoholi ei kovin nopeasti jätä pysyviä vaurioita kehoon. Oma äitini on juonut siitä lähtien kun täytti 30. Minä synnyin kun äiti oli 40. ei missään vaiheessa lopettanu juomista kokonaan.

Joi siis myös raskausaikana.

Nyt äiti on hieman yli 60 ja tekee kuolemaa.

Korkeintaan 2 vuotta elinaikaa.

Alkoholin aiheuttamia sairauksia alkoi esiintymään kun äiti oli n 50 v.



Ensin hänestä tuli suoraan sanottuna tyhmä.

Ei meinaa ymmärtää edes normaalia puhetta

Hänelle pitää puhua kuin lapselle.

Äiti ei ole sairauksistaan puhu, mutta olen saanut selville, että hänellä on syöpä(ei suostu käymään hoidoissa, sillä ei voi olla niin kauaa selvinpäin) Kuulo on heikentynyt ja toisesta silmästä on näkö hävinnyt. Verta vuotaa jatkuvasti nenästä ja myös oksentelee verta.



Todellakaan en suosittele lasten hankkimista hoitokeinona. Siinä vaan viattomat lapset joutuvat kärsimään. Ja elämään pelossa.



Kannattaa vaikka olla ensimmäisenä sinne terveyskeskukseen yhteydessä ja pyydätte, että hän pääsisi psykiatrille.

Tai jos rahat riittää niin suoraan yksityiselle psykiatrille. Kunnallisella puolella jonot on yleensä aika pitkiä.



Paljon voimia sinne.

Kannattaa mennä A-klinikalle tai mikä vastaava teidän paikkakunnalla toimii. Siellä pääsee lääkärintarkastukseen myös. Olen veljeni ohjannut sinne, niin tiedän siksi.

ennen nykyise mieheni tapaamista. Join yli 10v. En tiedä mitä tuhosi ja mitä ei,en ole käynyt tutkimuksissa,nykyään elän ihan normielämää.On perhe ja käyn töissä.VOIMIA!!

Älkää missään nimessä tehkö lapsia ennen kuin nainen pystyy olemaan juomatta.

Alkoholi ei kovin nopeasti jätä pysyviä vaurioita kehoon. Oma äitini on juonut siitä lähtien kun täytti 30. Minä synnyin kun äiti oli 40. ei missään vaiheessa lopettanu juomista kokonaan.

Joi siis myös raskausaikana.

Nyt äiti on hieman yli 60 ja tekee kuolemaa.

Korkeintaan 2 vuotta elinaikaa.

Alkoholin aiheuttamia sairauksia alkoi esiintymään kun äiti oli n 50 v.

Ensin hänestä tuli suoraan sanottuna tyhmä.

Ei meinaa ymmärtää edes normaalia puhetta

Hänelle pitää puhua kuin lapselle.

Äiti ei ole sairauksistaan puhu, mutta olen saanut selville, että hänellä on syöpä(ei suostu käymään hoidoissa, sillä ei voi olla niin kauaa selvinpäin) Kuulo on heikentynyt ja toisesta silmästä on näkö hävinnyt. Verta vuotaa jatkuvasti nenästä ja myös oksentelee verta.

Todellakaan en suosittele lasten hankkimista hoitokeinona. Siinä vaan viattomat lapset joutuvat kärsimään. Ja elämään pelossa.

Kannattaa vaikka olla ensimmäisenä sinne terveyskeskukseen yhteydessä ja pyydätte, että hän pääsisi psykiatrille.

Tai jos rahat riittää niin suoraan yksityiselle psykiatrille. Kunnallisella puolella jonot on yleensä aika pitkiä.

Paljon voimia sinne.

Onko syynä alkoholi, tupakka vai syöpä? En ole kuullut aikaisemmin, että elkoholi saisi aikaan?

Jos et tiennyt, että hän on humalassa, niin tiedätkö minkälainen hän on selvinpäin? Entä jos hän on aina ollut seurassasi humalassa tai krapulassa? Miksi naisystäväsi juo?



Et missään nimessä voi hankkia lasta naisen kanssa. Hänen pitää pystyä osoittamaan, että haluaa olla juomatta ITSENSÄ takia.