Joko täällä olisi opettajia paikalla kertomassa kauheista lahjoistaan? ev

merkittävällä panoksella lapsemme kasvattamiseen ja opettamiseen, ja pidämme tätä tärkeänä asiana lapsemme kasvulle ja oppimiselle. Olen tyytyväinen, että lapsen kouluvuosi ja sopeutuminen koulumaailmaan on sujunut hyvin ja että opettaja on ollut luomassa hyvää ilmapiiriä luokkaan ja auttanut ryhmädynamiikan muotoutumisessa sellaiseksi kuin se nyt on, lasten keskinäistä yhteistyötä edesauttavaksi. Opettajan persoonalla ja ammattitaidolla on suuri merkitys positiivisen vireen aikaansaamisessa ja hyvissä oppimistuloksissa, ja minusta on kiitoksen aihe, että oma lapsi on saanut hyvän alun koulunkäynnilleen.



Minulle lapseni on tärkeä ja annan mielelläni kiitosta, jos joku on häntä auttanut hyvinvoinnissa, kuulukootkoon se henkilön työnkuvaan ja saakoot siitä palkkaa. Monet lasten kanssa työtä tekevät ovat aidosti kiinnostuneita lapsen hyvinvoinnista ja tukemisesta ja minusta on tärkeää siitä heitä kiittää. Kiitän myös mielelläni ihan kaikkia ammattilaisia hyvin tehdystä työstä, sillä on tärkeää saada palautetta työstään. Kiitos ei ole minulta mistään pois. Annan myös palautetta, jos hommat hoituvat minusta heikosti ja olisi varaa parantaa ja kehittää toimintaa.

yhdeltä oppilaalta sain kukkakimpun, kauniin ruusukimpun. Siinä kiitos kolmen vuoden uurastuksesta. Loput 23 oppilasta vanhempineen piti ilmeisesti työtäni täysin turhana ja vailla tarvetta kiittää edes tekstiviestillä, kun olen huolehtinut heidän lapsensa ulos peruskouluputkesta.

Todella epäkohteliasta ja törkeää olla muistamatta ysiluokan luokanvalvojaa. Mutta ole kiitollinen siitä yhdestä lahjasta, minkä sait.

Toiset haukkuu ihan syyttä, jotkut ehkä syystäkin. Osa tuo kukkia tai kakkua osastolle. On niitäkin jotka kiittä/haukkuu yleisönosastoilla. Kiitos lämmittää, kyllä. Mutta mitään en osastomme potilailta odota. Minut on palkattu hoitamaan heitä mahdollisimman hyvin, eettisin perustein ja parhaan ammattitaitoni likoon laittaen, potilaan parasta ajatellen. Saan palkkaa siitä ja siksi menen (toki itse valitsemaani työpaikkaan työhön josta pidän) hoitamaan heitä joka aamu. Kiitosten tai lahjusten perässä en menisi, vaihtaisin työpaikkaa sellaiseen josta saan oikeaa palkkaa.... Samaa odotan opettajiltakin siitä huolimatta, että toinen lapsistani vie aina opelle jotain. Toinen ei vie koska ei halua. Se siitä. Emme ole kiitollisuuden velassa opettajille. He tekevät työtään jonka ovat itse valinneet, eivät he siellä kutsumuksesta ole lastani opettamassa. He saavat työstään palkkaa ja käyvät siellä juuri siksi.

Taitaa meillä hoitsuilla olla aika samanlaiset ajatukset... Olen lastenosastolla työskennellessäni saanut muutmaia mieltä lämmittäviä, tipat linssiin tuovia, lahjoja. Kiitetty on usein. Mutta joskus ei, joskus on haukuttu. Se kuuluu työhön. Kyllä on opettajilla vaikeaa, jos pitää joka vuosi lahjoja laskea...

Pakonomaista lahjontaa. Ja täällä sen näkee kun opettajat haukkuvat oppilaita ja heidän vanhempia, ellei lahjoja tule.

Kuinka moni stressaa ennen kevättä ja joulua, että mitä erikoista nyt laittaisi opettajille ja päiväkodin tädeille, ettei ne luule, ettei me arvosteta niiden työtä ja kosta lapsille. Koulussa vielä lisäpelkona se, että numerot tippuu.

Opettajilla on nykyään liian suuri valta ja syytän heitä korruptiosta.

opettajaa pitäisi vielä erityisesti muistaa ja kiitellä työstään. Emme mekään työpaikalla muista ja kiittele toisiamme, kun lähdemme lomille vaikka olemme 8 h/ 5 pva viikossa ja jo 12 vuotta tehneet töitä yhdessä.

Jos joku haluaa erityisesti muistaa syystä opettajaansa, se on eri asia kuin pakonomainen lahjonata keväisin ja jouluisin, joka perustuu pelkoon, että numerot notkahtaa jos opea ei muista. 9:llä voi jo asian antaa olla. Huoh.