Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Joko täällä olisi opettajia paikalla kertomassa kauheista lahjoistaan? ev
Kommentit (104)
On IHAN ERI ASIA olla jonkun elämässä 1 työvuoro tai 15 minuuttia kuin joka helvatan arkipäivä 2 lukukautta.
Jos lapseni olisi monta kuukautta sairaalassa ja samojen hoitajien hoidettavana, niin aivan varmasti veisin heille kukkia kotiutuksen alkaessa. Mutta kokemukseni sairaalasta on ollut se, että hoitajat on joka päivä eri ja ihan itse olen suurimman osan ajasta lapseni kanssa ollut, hoitajat käyneet tsekkaamassa silloin tällöin + lääkitsemässä.
Ettekö te nyt vaan tajua???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten voi olla noin kova paikka aikuiselle ihmiselle kun ei saa omasta mielestään ansaittuja kiitoksia kukkien kera? Miksi sinä et kysy niiltä oppilailta ja vanhemmilta mitä sinun olisi pitänyt tehdä toisin jotta olisit saanut kiitoksia?
Miten voi olla noin kova paikka aikuiselle ihmiselle kun ei saa omasta mielestään ansaittuja kiitoksia kukkien kera? Miksi sinä et kysy niiltä oppilailta ja vanhemmilta mitä sinun olisi pitänyt tehdä toisin jotta olisit saanut kiitoksia?
ei osata kiittää, vaan aina vaan valitetaa ja ihan kaikesta...
Mutta kätilöksi olen saanut kyllä enemmän lahjoja kuin mieheni opettajana. Vaikka hoidankin "vain" sen synnytyksen ja ehkä hetken sen jälkeen.
Tosin tänä vuonna miehenikin sai 9 luokkalaisilta 2 viinipulloa, 4 kukkaa, Iittalan kipon ja suklaata. Eli puolet oppilaista oli ostanut jotain :) enemmän hänkin tuntui kuitenkin ilahtuneen niistä liikuttuneista oppilaista jotka olivat tulleet hyvästelemään ja kiittäneet tunneista.
Miten voi olla noin kova paikka aikuiselle ihmiselle kun ei saa omasta mielestään ansaittuja kiitoksia kukkien kera? Miksi sinä et kysy niiltä oppilailta ja vanhemmilta mitä sinun olisi pitänyt tehdä toisin jotta olisit saanut kiitoksia?
ei ole minulle kova paikka. Oli mielipaha, mutta se meni jo ohi aikoja sitten. Kunhan vain jäin tänne kirjoittelemaan, kun miehelläkin on iltavuoro eikä ollut minulla mitään tekemistä. Nyt olen kyllä jo ihan hyvällä päällä. Minulla katsos on nyt LOMA! Ihan sama, vaikka vettä tulee kuin aisaa. Loma on niin pitkä, että vielä ehtii paistaakin. Se on tässä ammatissa oikein mukava puoli. Hyvää kesää sinullekin, ja lomaa, sitten kun se sinulla koittaa! Minä menen nyt saunaan pesemään vanhan luokan ja päättyneen lukuvuoden pois. Hyvää yötä teille kaikille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuleeko nyt paha mieli kun en kiitä sinua rakentavasta keskustelusta ja toivota hyvää yötä?
miten yläasteella pitäisi opettajien lahjojen kanssa toimia? Opettajiahan on joka aineelle erikseen. Luokanvalvojan kanssa ei kovin paljon vietetä aikaa, eikä ainakaan meille ole kahtena vuonna tullut yhtäkään yhteydenottoa koulusta päin. Lapsella on koulunkäynnissä hieman ongelmia, ja yhteydessä ollaan oltu erityisopettajan ja koulupsykologin kanssa. Luokanvalvojaan ei ole mitään kontaktia..
Pitääkö siis ensi keväänä lahjoa luokanvalvojaa, osaa opettajista vai lähetänkö lapsen kymmenen ruusukimpun kanssa kouluun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kanssa jatkan vielä kuudennellekin, kiitos oppilaiden toivomuksen.
Minusta heidän kanssaan oleminen ja heidän kasvunsa, kehityksensä ja oppimispolkunsa seuraaminen on jo suuri lahja sinänsä!
Jouluna ja keväällä saadut lahjat ovat mieluisia, mutta oikeasti sivuseikkoja. Mieluummin otan palautteen vastaan vanhempainvarteissa ja keskusteiluissa oppilaiden kesken. Niin negatiivisen, kuin positiivisenkin.
Oma lapseni leipoi opettajilleen keksejä aamukahvituokiolle kortin kera. Itse sain yhden ruukkuukukan, ruusun, patakintaan ja pinon kortteja. Kivoja lahjoja kaikki! Paras kiitos olivat kuitenkin oppilaiden lämpimät halaukset ja vilpittömät hyvän kesän toivotukset.
Omalla lapsellani on vilpitön halu muistaa omaa, tärkeää, opettajaansa lukukausien päätyttyä. Itsekin kirjoitan mielelläni kiitoksen kotiväen puolesta opettajille, joiden koen tukeneen lapseni kasvua ja luoneen positiivista ilmapiiriä koulussa.
Tässä ketjussa on verrattu opettajaa kaupan kassaan. Tärkeä työ sinänsä, mutta harva kaupan kassa rakastaa lapsianne. Minä opettajana pidän työstäni niin, että pyrin rakastamaan jokaista minulle uskottua oppilasta ja yritän toimia niin, että heidän koulupolkunsa olisi mahdollisimman hyvä nyt ja tulevaisuudessa.
Ope on nauttinut pari lasia skumppaa lomansa kunniaksi :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja hoidan kriittisesti sairaita ihmisiä enemmän kuin yhden työvuoron koska he eivät todellakaan kotiudu osastoltamme päivässä. Osa ei kuukaudessakaan. Joten olen kyllä potilaideni elämässä enemmän kuin työvuoron verran :-)
Enkä silti odota heiltä mitään, olen palkattu heitä varten. He eivät ole pönkittämässä minun itsetuntoani....
On IHAN ERI ASIA olla jonkun elämässä 1 työvuoro tai 15 minuuttia kuin joka helvatan arkipäivä 2 lukukautta.
Jos lapseni olisi monta kuukautta sairaalassa ja samojen hoitajien hoidettavana, niin aivan varmasti veisin heille kukkia kotiutuksen alkaessa. Mutta kokemukseni sairaalasta on ollut se, että hoitajat on joka päivä eri ja ihan itse olen suurimman osan ajasta lapseni kanssa ollut, hoitajat käyneet tsekkaamassa silloin tällöin + lääkitsemässä.
Ettekö te nyt vaan tajua???
Lapsesi osaa itse päättää, keitä opettajia haluaa muistaa. Esim. sinun tapauksessi omatekemä kortti, kukka tai viesti erityisopelle tai psykologille olisi ok.
Ei tietenkään ole pakko kiittää luokanvalvojaa tai ylipäätään ketään.
Ainakin itsellä eniten on jäänyt mieleen esim. teinin omin käsin kirjoitettu viesti.
miten yläasteella pitäisi opettajien lahjojen kanssa toimia? Opettajiahan on joka aineelle erikseen. Luokanvalvojan kanssa ei kovin paljon vietetä aikaa, eikä ainakaan meille ole kahtena vuonna tullut yhtäkään yhteydenottoa koulusta päin. Lapsella on koulunkäynnissä hieman ongelmia, ja yhteydessä ollaan oltu erityisopettajan ja koulupsykologin kanssa. Luokanvalvojaan ei ole mitään kontaktia..
Pitääkö siis ensi keväänä lahjoa luokanvalvojaa, osaa opettajista vai lähetänkö lapsen kymmenen ruusukimpun kanssa kouluun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos hoidat jotain lasta kuukausi kaupalla ja hoitosuhteen loputtua ei tule edes sanallista kiitosta, niin ei tunnu miltään??
Minä hoidan pieniä lapsia päivittäin: opetan, hoivaan, tutkin yhdessä lapsen kanssa, lohdutan, opastan, autan, iloitsen, hulluttelen, ruokin, pesen, silittelen, nukutan, ihmettelen, kuuntelen, halaan lujaa...
No, se on vain työtäni, mutta teen sen sydämellä ja kiitoksen otan kohteliaisuutena.
ja hoidan kriittisesti sairaita ihmisiä enemmän kuin yhden työvuoron koska he eivät todellakaan kotiudu osastoltamme päivässä. Osa ei kuukaudessakaan. Joten olen kyllä potilaideni elämässä enemmän kuin työvuoron verran :-) Enkä silti odota heiltä mitään, olen palkattu heitä varten. He eivät ole pönkittämässä minun itsetuntoani....
Toiset haukkuu ihan syyttä, jotkut ehkä syystäkin. Osa tuo kukkia tai kakkua osastolle. On niitäkin jotka kiittä/haukkuu yleisönosastoilla.
Kiitos lämmittää, kyllä. Mutta mitään en osastomme potilailta odota. Minut on palkattu hoitamaan heitä mahdollisimman hyvin, eettisin perustein ja parhaan ammattitaitoni likoon laittaen, potilaan parasta ajatellen.
Saan palkkaa siitä ja siksi menen (toki itse valitsemaani työpaikkaan työhön josta pidän) hoitamaan heitä joka aamu. Kiitosten tai lahjusten perässä en menisi, vaihtaisin työpaikkaa sellaiseen josta saan oikeaa palkkaa....
Samaa odotan opettajiltakin siitä huolimatta, että toinen lapsistani vie aina opelle jotain. Toinen ei vie koska ei halua. Se siitä. Emme ole kiitollisuuden velassa opettajille. He tekevät työtään jonka ovat itse valinneet, eivät he siellä kutsumuksesta ole lastani opettamassa. He saavat työstään palkkaa ja käyvät siellä juuri siksi.
moni perhe antaa pieniä lahjoja, kortteja , valokuvia vauvasta/perheestä jne
ne ilahduttavat ja antavat toki mukavan olon. parhain on kuitenkin sanallinen , tai kirjallinen palaute, joka on asinamukaista kiitosta/parannusehdotuksia jne jneeli tekee hyvää saada palautetta,
teen työtä täydestä sydämestäni , parhaani tehden : ) olen unelma-ammatissani, rakastan työtäni : )en odota, saati vaadi, lahjoja keneltäkään.
välillä tuntuu, että opet pitävät itsestään selvänä, että lahjoja kuuluu saada, et se on jokin mittari jostain :(eli lähtökohtaisesti väärä asenne.
palaute tulee lapsilta aina suoraan, lapset ja nuoret ovat kyllä niin välittömiä, etttä ilmaisevat mielipiteensä kyllä.
Ihan samanlainen kirjoitustyyli!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tämän vuoden merkittävimmästä muistamisesta (jos sallitte).
Luokallani on pieni poika, jonka koululaisen työskentelytaidot ovat vielä monin osin puutteelliset. Hiljaa oleminen, ohjeiden kuuntelu yms. ovat tosi vaikeita. Olen antanut tosi paljon negatiivista palautetta (nyt ainakin tuntuu siltä), joudun huomauttelemaan käytöksestä päivittäin, jopa useita kertoja päivässä.
Tänään hän toi minulle ennen juhlaa itse teippaamansa mytyn, jonka sisältä löysin (kotona avatessani) paperilappusen, jossa luki "oikein hyvää kesää Minna Möttöselle" (nimi muutettu, mutta hän oli siis kirjoittanut etu- ja sukunimeni). Oikeasti liikuttavaa. Tässä perheessä ei ole ollut tapana lahjoa tai kiitellä opettajaa ja tämä lapsi on jäänyt paljon vaille sellaista, jota lapset tarvitsisivat tullakseen onnellisiksi. Tämä "kortti" jää sekä talteen että mieleen ikiajoiksi.
Niitä saatanan luusereita ja kiusaajia paapotaan. Kun se Pertti on eka kerran tehnyt läksyt ja tänään ei niin kauheasti häirinnyt luokassa, on opettaja heti soittamassa kotiin ja kiittämässä ja keväällä antamassa stipendiä.
Niitä hiljaisia ja kunnollisia keskitason oppilaita ei kukaan kiitä. Juuri niitä, jotka JOKa juhlan jälkeen kantaa pöydät paikoilleen ja auttaa pienempiä ja siivoaa jälkensä yms. He eivät koskaan saa kiitosta mistään.
Mutta auta armias kun se luokan häirikkö kerrankin on hiljaa, ope oikein lankeaa maahan kiitoksesta ja soittaa kotiin ja keväällä on heti rahakuori kourassa kiitokseksi siitä kun yhtenä päivänä ei hakannut pienempiään.
...sellainen joka on sen kiitoksen rehellisesti ja pyytämättä ansainnut.Kertoisitko vähän konkreettisemmin. Mitä pitää tehdä, mitä pitää sanoa, miten pitää olla?
osaa antaa palautetta myös hyvistä asioista :)
heti tulee wilma viestiä, kun jotain pikku myöhästymistä on tullut ekaluokkalaiselle jne,
mutta ei kertaakaan mistään muusta!olisi kiva edes kerran vuosluokalla kuulla wilmassa, et lapseni on tehnyt/sanonut/ollu innokas tms jostain
eli tee kerran edes viesti henkilökohtaisesti minun lapseni HYVISTÄ asioista, joita tapahtunut koulussa.
ja niitä varmasti löytyy kaikista lapsista
omani todistuksessa oli liki kaikki rastit erinomaisessa, pari hyvässä
eli jotain hyvääkin on lapsi koulussa tehnyt
Näin olen tehnyt, sekä niistä hiljaisista aina hommansa hoitavista oppilaista että niistä, joista olen usein joutunut ottamaan negatiivisissa asioissa yhteyttä. Varsinkin ne hankalat tapaukset kyseessä ollen olen pyrkinyt soittamaan huoltajalle ihan ex tempore ja sanonut jotain, että olen tosi mielissäni, kun teidän "Pertti" on tällä viikolla tehnyt hyvin läksyt ja varmaan olette siellä kotona onnistuneet nyt ohjaamaan "Pertin" koulunkäyntiä hyvään suuntaan, toivottavasti tämä nyt jatkuu. Pari kertaa on käynyt niin, että äiti on ruvennut itkemään puhelimessa, kun ensimmäistä kertaa kahdeksaan vuoteen joku on koulusta soittanut ja sanonut jotain kivaa hänen lapsestaan, ja hän aina pelkää kun koulusta soitetaan että mitä se nyt taas on tehnyt. Tämä on antanut minulle pontta jatkaa tätä tapaa, erityisesti hankalien oppilaiden vanhemmat tarvitsevat mielestäni positiivista palautetta lapsestaan, heillä kun on varmaan muutenkin teinihirviönsä kanssa aivan voimat lopussa. Mutta annan siis hyvää palautetta myös hyvistä oppilaista.
Mitä muuta voisin tehdä? Ihan oikeasti kaipaisin vinkkejä, jotta voisin kehittyä vielä paremmaksi luokanvalvojaksi.
Ei ole kyllä koskaan tullut mieleen, että vanhempien olisi pitänyt tuoda kukkapuskia tai rahalahjoja. Nuo rahalahjat tuntuu minusta kyllä oudolta. Jos saisin joltain vanhemmalta 200 euron lahjakortin, en ottaisi edes vastaan. Ihmettelen kun opettajat niitä niin kaipaavat.
Minä saan kiitos vain palkan työstäni. Ja ihan aidosti minulle riittää kun se sinun lapsesi pääsee tasapainoon masennuksensa ja ongelmiensa kanssa ja pystyy kotiutumaan. Ei minulle siitä tarvitse erikseen palkkiota tuoda tai tuikkukippoa tai viinipulloa. Teen työtäni siksi, että olen itseni siihen ammattiin lukenut ja saan palkan siitä. Ja jopa tykkään työstäni ja niistä lapsista ja nuorista.
ja hoidan kriittisesti sairaita ihmisiä enemmän kuin yhden työvuoron koska he eivät todellakaan kotiudu osastoltamme päivässä. Osa ei kuukaudessakaan. Joten olen kyllä potilaideni elämässä enemmän kuin työvuoron verran :-)
Enkä silti odota heiltä mitään, olen palkattu heitä varten. He eivät ole pönkittämässä minun itsetuntoani....
On IHAN ERI ASIA olla jonkun elämässä 1 työvuoro tai 15 minuuttia kuin joka helvatan arkipäivä 2 lukukautta.
Jos lapseni olisi monta kuukautta sairaalassa ja samojen hoitajien hoidettavana, niin aivan varmasti veisin heille kukkia kotiutuksen alkaessa. Mutta kokemukseni sairaalasta on ollut se, että hoitajat on joka päivä eri ja ihan itse olen suurimman osan ajasta lapseni kanssa ollut, hoitajat käyneet tsekkaamassa silloin tällöin + lääkitsemässä.
Ettekö te nyt vaan tajua???
ja hoidan kriittisesti sairaita ihmisiä enemmän kuin yhden työvuoron koska he eivät todellakaan kotiudu osastoltamme päivässä. Osa ei kuukaudessakaan. Joten olen kyllä potilaideni elämässä enemmän kuin työvuoron verran :-)
Enkä silti odota heiltä mitään, olen palkattu heitä varten. He eivät ole pönkittämässä minun itsetuntoani....
On IHAN ERI ASIA olla jonkun elämässä 1 työvuoro tai 15 minuuttia kuin joka helvatan arkipäivä 2 lukukautta.
Jos lapseni olisi monta kuukautta sairaalassa ja samojen hoitajien hoidettavana, niin aivan varmasti veisin heille kukkia kotiutuksen alkaessa. Mutta kokemukseni sairaalasta on ollut se, että hoitajat on joka päivä eri ja ihan itse olen suurimman osan ajasta lapseni kanssa ollut, hoitajat käyneet tsekkaamassa silloin tällöin + lääkitsemässä.
Ettekö te nyt vaan tajua???
lahjakortteja n.200€ arvosta, pari pulloa skumppaa ja kukkia :)
Silti en odota 200 euron lahjakortteja ja tuikkukippoja ja viinipulloja ja kukkia.
Saan palkan. Tykkään työstäni. Olen siihen ihan itse kouluttautunut vapaaehtoisesti. Olen hyvä työssäni.
Tuntuisi hassulta ajatus, että joka kevät odottaisin käsi ojossa ruusuja ja kuppeja ja kippoja ja haluaisin, että nuorten vanhemmat keräisi isoja lahjakortteja minulle kun jään kesälomalle. Minä saan lomarahat ja se on juuri se, mitä minun pitää saadakin. Hoidan kaikkien lapset ja nuoret ihan yhtä hyvin ilman ylimääräisiä lahjoja ja lahjuksia.
Ps. kerran olen saanut koskettavan kiitoksen ja sekään ei ollut rahallisesti arvokas. Sain kotiini kirjeen erään lapsen äidiltä kun hänen lapsensa oli haudattu. En kerro kirjeen sisällöstä enempää, mutta se on ollut ohjenuora minulle, että olen oikealla suunnalla työssäni.
On IHAN ERI ASIA olla jonkun elämässä 1 työvuoro tai 15 minuuttia kuin joka helvatan arkipäivä 2 lukukautta.
Jos lapseni olisi monta kuukautta sairaalassa ja samojen hoitajien hoidettavana, niin aivan varmasti veisin heille kukkia kotiutuksen alkaessa. Mutta kokemukseni sairaalasta on ollut se, että hoitajat on joka päivä eri ja ihan itse olen suurimman osan ajasta lapseni kanssa ollut, hoitajat käyneet tsekkaamassa silloin tällöin + lääkitsemässä.
Ettekö te nyt vaan tajua???
Toiset haukkuu ihan syyttä, jotkut ehkä syystäkin. Osa tuo kukkia tai kakkua osastolle. On niitäkin jotka kiittä/haukkuu yleisönosastoilla.
Kiitos lämmittää, kyllä. Mutta mitään en osastomme potilailta odota. Minut on palkattu hoitamaan heitä mahdollisimman hyvin, eettisin perustein ja parhaan ammattitaitoni likoon laittaen, potilaan parasta ajatellen.
Saan palkkaa siitä ja siksi menen (toki itse valitsemaani työpaikkaan työhön josta pidän) hoitamaan heitä joka aamu. Kiitosten tai lahjusten perässä en menisi, vaihtaisin työpaikkaa sellaiseen josta saan oikeaa palkkaa....
Samaa odotan opettajiltakin siitä huolimatta, että toinen lapsistani vie aina opelle jotain. Toinen ei vie koska ei halua. Se siitä. Emme ole kiitollisuuden velassa opettajille. He tekevät työtään jonka ovat itse valinneet, eivät he siellä kutsumuksesta ole lastani opettamassa. He saavat työstään palkkaa ja käyvät siellä juuri siksi.
Itse olen myös hoitoalalla ja tätä samaa asiaa mietin aina kun näitä keskusteluja opettajien lahjoista käydään.
sh
Alue: Aihe vapaa
En jankkaa koulussa muuta kuin sitä, että läksyt pitää tehdä. Kysyn perusteluita teiltä, koska te olette tyrmänneet minut. Olette näköjään sitä mieltä, että olen huono ihminen, ja siksi minä haluaisin teidän kertovan, miten teidän mielestänne asia pitäisi hoitaa, te kun tunnutte tietävän sen minua paremmin. Älä hyvä ihminen seuraa tätä ketjua, jos et jaksa lukea tai antaa rakentavaa palautetta.