Lue keskustelun säännöt.
Eromietteitä ja (onnettoman) parisuhteeni pohdiskelua
29.05.2012 |
Mieheni ei ole ollut muutamaan vuoteen palkkatöissä, sen jälkeen kun lopetti pitkäaikaisen firmansa. Ei myöskään ole nostanut työttömyyskorvauksia, koska ei halua olla työnhakijana. Hän saa vuokramme verran pääomatuloja, loput kulut maksan minä.
Hän täyttää päivänsä aika tehokkaasti tekemällä "töitä", eli asioita joista tykkää, pääosin fyysisiä juttuja, ja sinänsä kyllä ihan hyödyllisiä , mutta palkattomia. Hän tulee suurimmaksi osaksi arkisin kotiin vasta 19-20 maissa.
Minä hoidan vuokraa lukuunottamatta kaikki muut kulut, (ruoka, auton vakuutus ja bensat, vaatetus, harrastukset, päivähoitomaksu, vakuutukset ja kaikki muutkin laskut, joka ikinen sentti menee noihin joka kk) käyn töissä 8 h/pv, hoidan lapsen, ( 1 vilkas uhmaikäinen) teen ruuat, ja hoidan kotityöt 99%, mitä nyt mies ehkä kerran viikossa imuroi tai viikkaa pyykit pinoihin, josta minä nostan ne kaappeihin. Kerran viikossa käyn omassa harrastuksessani 2 h. Miehen mielestä hän on reilu kun "päästää" minut sinne, ja lisäksi tulee joskus aikaisemmin kotiin, että pääsen kylpyyn ajan kanssa. Usein joudun väittelemään hänen kanssaan vahtiiko hän lasta että pääsen johonkin, esim. kampaajalle, yksin ostoksille, nokosille tms.
Olenko ihan kohtuuton, kun olen tyytymätön, ja nostan ko. asiat pöydälle säännöllisin väliajoin? (eli suoraan sanottuna nostan metelin ja uhkailen joskus erollakin...) Minusta vaan mies pääsee liian helpolla, eikä kanna vastuutaan kuten perheellisen pitäisi. Ja miehen mielestä olen "hankala ihminen" ja "pirttihirmu". Olenko? Kun minusta mieheni on itsekäs tyhjäntoimittaja.
Aiemmin uskoin mieheni puheita siitä että hän etsii töitä sitten kun...milloin mitäkin. Mutta nyt luulen ettei sitä tule ikinä tapahtumaan. Miksi tulisikaan, kun hänen elämäntyylinsähän on mitä leppoisin.
Joku kaunis päivä hän huomaa tätä menoa olevansa jätetty mies. Tosin, en tiedä miten rahani riittäisivät yksinhuoltajan elämään, kun koko pieni palkkani menee tällä hetkellä muutenkin laskuihin, ei siitä jää yli edes yksiön vuokraa vastaavaa summaa. Hyvä isäkin mies lapselleen on, silloin kun on kotona..tai pääasiassa, joistakin kasvatusasioista ajattelemme eri tavalla.
Lisäksi pidän yhä vähemmän miehestäni ihmisenä. Hän ärsyttää minua monella tavalla, mm. olemalla usein ärtyisä ja huomauttelemalla minulle sarkastisesti, neuvomalla yhdentekevissä asioissa jne., ja osoittamalla ettei arvosta minua. Esim. äitienpäivä meni osaltani surullisissa merkeissä, olin itku silmässä koko päivän. Sain aamulla lapseltani hänen päiväkodissa tekemänsä kortin, ja siitä olin iki-onnellinen. Olimme menossa mieheni äidille, ja ehdotin että kävisimme matkalla puutarhamyymälässä ostamassa hänelle kukan. Siellä pyysin että ostaisiko mies minulle myös jonkun kukan jonka voisin laittaa parvekkeelle.Hän alkoi kiukkuisesti valittaa ettei meillä ole rahaa kaikenmaailman kukkasiin, kun jokainen penni pitäisi mennä säästöön. Itku silmässä kysyin että eikö edes 3 euron orvokkia. Sitten hän osti minulle 8 orvokkia pitkin hampain. Mutta vapaaehtoisesti ei. Näitä esimerkkejä on vaikka kuinka, en tunne olevani rakastettu, vain itsestäänselvyys, nainen joka hoitaa hänen lapsensa ja pesee hänen vaatteensa, ja maksaa 70 % hänen elämisestään.
En tiedä rakastanko häntä enää. Välillä tulee onnentunteita, ja suoraansanottuna yksinhuoltajuus hirvittää. Olisin rutiköyhä, ja miten pärjäisin yksin vilkkaan ja voimakastahtoisen lapseni kanssa, osaisinko edes kasvattaa vaativaa lasta yksin.
Vaikka tiedän että olisin halunnut jo ajat sitten erota, olen vaan pitkittänyt asiaa, ihan sen takia etten uskalla. Ja olen ajatellut että ydinperhe on paras lapselle. Minä koitan parhaani mukaan kätkeä lapselta sen että olen onneton, ja itken yksikseni iltaisin kun muut ovat nukkumassa.
Oli vain saatava avautua, en tosiaankaan odota että kukaan ratkaisee tilanteen.
Lisään vielä, että ennen lapsen syntymää monet asiat olivat paljon paremmin.
Kommentit (108)
En tajua miksi tunnen syyllisyyttä mieheni jättämisestä. Koko lähipiirini on helpottunut kun vihdoin jätin miehen, ja itsekin välillä. Mutta välillä tulee suru ja syyllisyys. Miehen, ja lapsenkin takia. Olinkohan nyt turhan itsekäs? Taidan olla vähän liian kiltti nössö kun edes ajattelen tällaisia, eihän minun pitäisi tuntea surua kun olen päässyt eroon suhteesta jossa toinen enemmän tai vähemmän käytti minua hyväkseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eihän tuossa välttämättä tarvita kuin miehen ravistelua hereille.
Ilmoitat, että olet tyytymätön nykyiseen elämään, kerrot mitä muutosta tahdot ja että olet harkinnut avioeroa. Hankit asunnon ja muutat pois joksikin aikaa. Miehen reaktio tapahtuneeseen kertoo miten asiat kääntyvät.
[quote author="Vierailija" time="29.05.2012 klo 17:58"]
"mikä naine se on mikä ei ukkojaas elätä" sanoo karjalainen sananlasku...
Oikeesti, kissat vaan pöydälle kunnes jotain tapahtuu koska eihän toi toimi.
En kyllä ymmärrä miten jäisit yksin taloudellisesti miinukselle jos maksat suurimman osan kuluista.
Vai onko niin että yrittäjäaikana on miehelle ehtinyt karttua omaisuutta, ja katsoo että on oman osuutensa sillä hoitanut.
Koita vanhanaikasta: pöytä koreaksi, mukava ilta vaikka kahdesti, ja toisena iltana kysyt, minkälaisia näköaloja miehellä on tulevaisuuden suhteen ja mistä ja milloin on aikonut hakea töitö.
Että sinun mielestä nyt on tuumimiset tuumittu ja pitää ryhtyä johonkin. Että nykyinen systeemi oli vain ylimenokausi mutta sinulle ei käy että sitä jatketaan.
sit pidät viikon suusi kiinni ja sit kysyt taas. Mtta et vaikene etkä hyväksy tilannetta.
Ehkä suuttuu, ei voi mitään. silti et saa vaieta, eihän toi käy päinsä ollenkaan tollanen siipeily. Kun ei edes kotihommat hoidu.
No jäisin tietty taloudellisesti miinukselle, koska mies maksaa vuokran, ja itselleni ei jäisi laskujen jälkeen todellakaan vuokran verran rahaa. Ei vaikka olisi yksi henkilö vähemmän perheessä ja luopuisin autosta.
Ja tuontyylisiä keskusteluja on käyty noin 50 kertaa suhteemme aikana. Mies on hyvä selittelemään, oikea mestari. Aina hän on keksinyt jonkun päivämäärän tai etapin jonka jälkeen alkaa hakea töitä, muttei ole tehnyt niin.
Ja tosiaan, hänellä on kiinteää omaisuutta josta noita pääomatulojakin tulee. Minulla ei mitään.
ap miten niin jäät miinukselle?? ensinnäkin yksi ISOsuu vähemmän ruokittavana näin ollen säästät vesi laskussa jne.. saat asumistukea/alerit ja yksihuoltaja korotukset autosta luopuminen vasta säästöä onkin bensat onko 150?? vakuutus 50-100kk?? eli selityksiä vaan että muka tarvitset miestä johonkin, mutta et vaan tiedä mihin.. tuomaan sulle pahaa oloa ja alemuuden tunnetta vai vain??
Miehesi käyttää ap sua hyväkseen. Hänhän elää kuin poikamies äitinsä nurkissa :) Hyvä ylöspito, voi mennä vapaasti miten huvittaa...
Kerron taas kuulumisia. Siskon luokse sain laitettua mulle ja lapselle oikein viihtyisän huoneen. Mieli on harmoninen, ja päivä päivältä vakuutun enemmän että tämä oli oikea päätös. Pärjään rahallisesti hyvin, koska vuokra on halpa. Miehen kanssa saatiin sovussa sovittua huoltajuusasioista, kokeillaan vuoroviikkosysteemiä, tähän mennessä mennyt hyvin. Lapsi on helpottunut kun ei tarvitse enää kuunnella meidän riitelyämme, ja oma masennuskin on alkanut helpottaa, kun ei tarvitse jatkuvasti olla stressaantunut sekä fyysisesti että psyykkisesti. Liian kauan yritin jatkaa, olisi ehkä kannattanut erota jo aiemmin, olimme yhdessä 6 v. 11 kk. Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Uusi vuosi alkoi hyvin. Hyvää uutta vuotta kaikille!
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 09:12"]
Haluan muistuttaa, että yksinhuoltajana saat alennusta pk-maksuista todella paljon ja lisäksi elatusapua joko mieheltäsi tai kelalta. Lisäksi vielä korotettu lapsilisä sekä asumistuki jos palkkasi on pieni. Yritä silti ensin pelastaa liittosi! Menkää parisuhdeterapiaan ja yrittäkää OIKEASTI kaikkenne, sillä ydinperhe on aina helpompi (siis toimiva ydinperhe) kuin uusperhe, jota kuitenkin jossain vaiheessa haluat.
[/quote] Et varmaan lukenut koko ketjua? Pariterapiaan mies ei ole suostunut. Ja nyt tosiaan olen jo kuutisen viikkoa sitten lähtenyt. Eilen sain uuden asuntoni avaimet, tähän mennessä olen asunut siskoni luona, lapsesta on yhteishuoltajuus viikko/viikko-tyylillä, se on sujunut hyvin, mies on aina ollut hyvä isä. Viikon päästä muutan kokonaan uuteen asuntooni, jossa poikamme tulee edelleen asumaan joka toinen viikko. exän kanssa emme ole nähneet tai puhuneet puhelimessa, mutta meilailleet paljon, itseasiassa tunnen hänet jo paremmin kuin koskaan suhteemme aikana, mutten vieläkään oikein ole ymmärtänyt miksi hän kohteli minua kuin kohteli-ilmeisesti rakasti omalla tavallaan, eikä toista tapaa osannut. Aika näyttää mitä tapahtuu-joko lähennymme uudestaan, tai erkanemme lopullisesti. Ainakin tällä hetkellä mulla on jo orastava suhde eksääni 17 vuotta nuorempaan, hyvin menestyvään diplomi-insinööriin joka kohtelee minua kuin kukkaa kämmenellä. En osaa vielä ennustaa tuleeko tuosta mitään ihmeellistä, vai mihin elämä kuljettaa. Tämä mies on pitkäaikainen tuttavani ja harrastuskaverini, ei siis mikään baarituttavuus tai nettideitti-kyseessä on todella hyväsyddäminen, tunneälykäs ja kunnollinen mies. Aika näyttää, mutta juuri nyt on hyvä olla.
Kerron taas kuulumisia. Olen nyt asunut tuon ihanan miehen kanssa avoliitossa 8 kk ihanassa vanhassa omakotitalossa, kihloista ja häistä puhuttu. Olemme tunteneet aika tasan 4 vuotta, harrastuskavereina tosiaan ennen suhdettamme, että mikään salamaromanssi tämä ei ollut. Lapsi on nyt kuusivuotias, ja rauhoittunut paljon, on tällä hetkellä eksän sekä minun luonani viikko-viikko-periaatteella, hyvin on mennyt, ja eksä on näyttänyt itsestään uskomattoman hyviä puolia-on kaikinpuolin hyvä ja vastuullinen isä. Ehkä me emme vaan sopineet yhteen, en tiedä. Nyt hänellä on uusi naisystävä, ja kuulemma hyvin menee. Eli tämä tarina päättyi sittenkin onnellisesti. <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"mikä naine se on mikä ei ukkojaas elätä" sanoo karjalainen sananlasku... Oikeesti, kissat vaan pöydälle kunnes jotain tapahtuu koska eihän toi toimi. En kyllä ymmärrä miten jäisit yksin taloudellisesti miinukselle jos maksat suurimman osan kuluista. Vai onko niin että yrittäjäaikana on miehelle ehtinyt karttua omaisuutta, ja katsoo että on oman osuutensa sillä hoitanut. Koita vanhanaikasta: pöytä koreaksi, mukava ilta vaikka kahdesti, ja toisena iltana kysyt, minkälaisia näköaloja miehellä on tulevaisuuden suhteen ja mistä ja milloin on aikonut hakea töitö. Että sinun mielestä nyt on tuumimiset tuumittu ja pitää ryhtyä johonkin. Että nykyinen systeemi oli vain ylimenokausi mutta sinulle ei käy että sitä jatketaan. sit pidät viikon suusi kiinni ja sit kysyt taas. Mtta et vaikene etkä hyväksy tilannetta. Ehkä suuttuu, ei voi mitään. silti et saa vaieta, eihän toi käy päinsä ollenkaan tollanen siipeily. Kun ei edes kotihommat hoidu.
No jäisin tietty taloudellisesti miinukselle, koska mies maksaa vuokran, ja itselleni ei jäisi laskujen jälkeen todellakaan vuokran verran rahaa. Ei vaikka olisi yksi henkilö vähemmän perheessä ja luopuisin autosta. Ja tuontyylisiä keskusteluja on käyty noin 50 kertaa suhteemme aikana. Mies on hyvä selittelemään, oikea mestari. Aina hän on keksinyt jonkun päivämäärän tai etapin jonka jälkeen alkaa hakea töitä, muttei ole tehnyt niin. Ja tosiaan, hänellä on kiinteää omaisuutta josta noita pääomatulojakin tulee. Minulla ei mitään.
Kelan sivuilla voit laskea, paljonko saat ehkä asumistukea. Minimielarit on n. 140 euroa/lapsi, lusmuäijäsi ei niitä maksa. Lapsilisään saat yksinhuoltajankorotuksen noin 50 euroa/lapsi. Ruokalaskustasi tippuu pois miehen ruoka ja miehen menot.
Oletkos nyt ihan varma ettei vuokraan riitä rahaa...? Laskeppa uudelleen. Myös Sato vuokraa asuntoja ja sieltä voi saada ison perheasunnon aika nopeastikin. Pieniin asuntoihin ne pitkät jonot on.
terv. 35
Yksinhuoltajalla kun pienenee toi päivähoitomaksukin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kuullut ja nähnyt monia vastaavia tilanteita, ja kyllä, aluksi tulee olemaan tiukkaa rahallisesti mutta elämäntilanteen tasoituttua myös rahatilanne tasoittuu.
Vuokra puolittuisi nopeasti, jos vain saisit töitä muualta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"mikä naine se on mikä ei ukkojaas elätä" sanoo karjalainen sananlasku... Oikeesti, kissat vaan pöydälle kunnes jotain tapahtuu koska eihän toi toimi. En kyllä ymmärrä miten jäisit yksin taloudellisesti miinukselle jos maksat suurimman osan kuluista. Vai onko niin että yrittäjäaikana on miehelle ehtinyt karttua omaisuutta, ja katsoo että on oman osuutensa sillä hoitanut. Koita vanhanaikasta: pöytä koreaksi, mukava ilta vaikka kahdesti, ja toisena iltana kysyt, minkälaisia näköaloja miehellä on tulevaisuuden suhteen ja mistä ja milloin on aikonut hakea töitö. Että sinun mielestä nyt on tuumimiset tuumittu ja pitää ryhtyä johonkin. Että nykyinen systeemi oli vain ylimenokausi mutta sinulle ei käy että sitä jatketaan. sit pidät viikon suusi kiinni ja sit kysyt taas. Mtta et vaikene etkä hyväksy tilannetta. Ehkä suuttuu, ei voi mitään. silti et saa vaieta, eihän toi käy päinsä ollenkaan tollanen siipeily. Kun ei edes kotihommat hoidu.
No jäisin tietty taloudellisesti miinukselle, koska mies maksaa vuokran, ja itselleni ei jäisi laskujen jälkeen todellakaan vuokran verran rahaa. Ei vaikka olisi yksi henkilö vähemmän perheessä ja luopuisin autosta. Ja tuontyylisiä keskusteluja on käyty noin 50 kertaa suhteemme aikana. Mies on hyvä selittelemään, oikea mestari. Aina hän on keksinyt jonkun päivämäärän tai etapin jonka jälkeen alkaa hakea töitä, muttei ole tehnyt niin. Ja tosiaan, hänellä on kiinteää omaisuutta josta noita pääomatulojakin tulee. Minulla ei mitään.
Kelan sivuilla voit laskea, paljonko saat ehkä asumistukea. Minimielarit on n. 140 euroa/lapsi, lusmuäijäsi ei niitä maksa. Lapsilisään saat yksinhuoltajankorotuksen noin 50 euroa/lapsi. Ruokalaskustasi tippuu pois miehen ruoka ja miehen menot.
Oletkos nyt ihan varma ettei vuokraan riitä rahaa...? Laskeppa uudelleen. Myös Sato vuokraa asuntoja ja sieltä voi saada ison perheasunnon aika nopeastikin. Pieniin asuntoihin ne pitkät jonot on.
Iso perheasunto, Helsingistä, Satolta? Tiedätkö yhtään paljon ne maksavat?
http://www.sato.fi/cps/sato/hs.xsl/-/html/hakutulos_vuokra.htm?cityname…
Et taida oikein olla Helsingin hinnoista perillä...
Vuokra puolittuisi nopeasti, jos vain saisit töitä muualta.
En tunne ketään mistään muualta kuin täältä, eli tuo ei ole vaihtoehto. Täälläkin tosin lähipiiri ja suku on erittäin pieni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikki päivät? Ihan konkreettisesti?
Hyviä pointteja teillä kaikilla. Pakko vaan ottaa itseään niskasta kiinni, kun vuosia olen jo koittanut muuttaa asioita paremmiksi, turhaan. Ja emme ole naimisissa, ja lapsi on 3v. juuri täyttänyt.
Jos maksat 70 5 kuluista, niin lopeta se.
Et osta hänelle ruokaa, et maksa hänen menojaan etkä myöskään hyysää häntä.
Opetelkoon mies pesemään pyykkinsä ja tekemään ruokansa. Ei puhuminen tuollaiseen tehoa vaan teot. Näytä hänelle, että nyt on viimeine hetki ottaa vastuu perheestää tai hän menettää sen.
Liika paapomien ja keskustelu valuu useimmiten kuin vesi hanhen selästä.
Eli mä ymmärrän niin, että ei sillä ole mitään halujakaan työllistyä. Miehesi on yksinkertaisesti huomannut että tällä lailla saa loisia rauhassa, vai mitä ihmeen projekteja sillä on menossa?
Mun mieheni jäi kuin salama kirkkaalta taivaalta työttömäksi muutama vuosi sitten. Juuri kerettiin ottaa asuntolaina ja ostaa oma talo. Tämä masensi miestäni suuresti ja alkuun se vaan möhnötti kotona tekemättä mitään. Sitten mua alkoi työssäkäyvänä vituttamaan se, että kun tulen töistä kotiin, jouduin vielä kaikki kotihommatkin hoitamaan. Äijä vaan makaa. Perustelut kotihommista laistamiseen oli se, kun hän ei ehdi! Töitä pitää hakea! Siis vittu siihen työnhakuun ei mene 8 tuntia päivässä. Muistan kyllä että asiasta meillä oli täysimittainen sota. Sille ei voi mitään, jos työttömäksi joutuu, mutta helvetti sentään sitä mä en sulata että päivät vaan maataan! Mä sain primitiivisen raivokohtauksen ja silloin oli ero todella lähellä. Sitten vasta mies uskoi,että mä olen tosissani. Työkkärissä sitten laittoivat sen karenssin uhalla jollekin työllistymiskurssille ja kas kummaa mies löysi työpaikan itselleen, jossa on vielä tänäkin päivänä, vakinaisena nykyään.
Mun neuvoni on vanha kunnon raivari. Lapsi hoitoon siksi aikaa, kun selvittelette asioita ja annat tulla tuutin täydeltä. Ei tuollainen vetele. Lopun elämääkö meinasit kitua tuolla tavoin? Lopeta nyt alkuun sen äijän hyysääminen, pesköön itse omat rytkynsä ja tehköön omat ruokansa.
En kerro sen tarkemmin hänen projekteistaan, mutta ei tosiaankaan sohvapottuile vaan kotona, tekee pitkää päivää-tosin ilman palkkaa.
Raivari ei auta, koska niitä olen kyllä saanut ihan säännöllisesti näiden asioiden tiimoilta. Selityksiä vaan aina riittää.
Hyviä pointteja teillä kaikilla. Pakko vaan ottaa itseään niskasta kiinni, kun vuosia olen jo koittanut muuttaa asioita paremmiksi, turhaan. Ja emme ole naimisissa, ja lapsi on 3v. juuri täyttänyt.
Jos maksat 70 5 kuluista, niin lopeta se.
Et osta hänelle ruokaa, et maksa hänen menojaan etkä myöskään hyysää häntä.Opetelkoon mies pesemään pyykkinsä ja tekemään ruokansa. Ei puhuminen tuollaiseen tehoa vaan teot. Näytä hänelle, että nyt on viimeine hetki ottaa vastuu perheestää tai hän menettää sen.
Liika paapomien ja keskustelu valuu useimmiten kuin vesi hanhen selästä.
Hyvä idea, mutten kyllä oikein voi lopettaa kuin ruoan ostamisen hänelle, en voi muiden kulujen maksamista lopettaa millään.En maksa hänen henk. koht-kulujaan, eikä hänellä kyllä sellaisia edes pahemmin ole, kun on niissä nuuka. Mutta mut laskut on pakko hoitaa, onneksi hän hoitaa vuokran. Ja joka sentti pienestä palkastani tosiaan menee joka kk ilman vuokraakin.
Hyviä pointteja teillä kaikilla. Pakko vaan ottaa itseään niskasta kiinni, kun vuosia olen jo koittanut muuttaa asioita paremmiksi, turhaan. Ja emme ole naimisissa, ja lapsi on 3v. juuri täyttänyt.
Jos maksat 70 5 kuluista, niin lopeta se.
Et osta hänelle ruokaa, et maksa hänen menojaan etkä myöskään hyysää häntä.Opetelkoon mies pesemään pyykkinsä ja tekemään ruokansa. Ei puhuminen tuollaiseen tehoa vaan teot. Näytä hänelle, että nyt on viimeine hetki ottaa vastuu perheestää tai hän menettää sen.
Liika paapomien ja keskustelu valuu useimmiten kuin vesi hanhen selästä.
Hyvä idea, mutten kyllä oikein voi lopettaa kuin ruoan ostamisen hänelle, en voi muiden kulujen maksamista lopettaa millään.En maksa hänen henk. koht-kulujaan, eikä hänellä kyllä sellaisia edes pahemmin ole, kun on niissä nuuka. Mutta mut laskut on pakko hoitaa, onneksi hän hoitaa vuokran. Ja joka sentti pienestä palkastani tosiaan menee joka kk ilman vuokraakin.
Hänen pyykkinsä voisin kyllä alkaa ottaa sivuun pyykkikorista. :-D
Huvittavaa kyllä että ihmiset eivät ota selvää vuokrien hinnoista Helsingissä. Kaupungin asuntoihin on kymmenien tuhansien perheiden jonot, ja Saton ja VVO:nkin asunnoista saa pulittaa lähemmäs tonnin kuussa, jos haluaa esim. kaksion. Ei täällä todellakaan ole pienituloisella yksinhuoltajalla varaa vuokra-asuntoon muuta kuin kaupungilta. Siis jos nettopalkka on esim. vähän päälle tonnin kuussa...
Itselläni bruttopalkka on lähemmäs 3000 e/kk, ja silti kaksion vuokran kanssa tekee tiukkaa. Kahden lapsen yh olen. Että ymmärrän hyvin ap:n huolen, jos palkka on tosi pieni, kuten ymmärsin,eli varmaankin n. 1000-1500 e/kk?
Sano ainakin että hakee sitä työttömyytukea ei työkkäristä kukaan koskaan ole töitä saanut