Lue keskustelun säännöt.
Eromietteitä ja (onnettoman) parisuhteeni pohdiskelua
29.05.2012 |
Mieheni ei ole ollut muutamaan vuoteen palkkatöissä, sen jälkeen kun lopetti pitkäaikaisen firmansa. Ei myöskään ole nostanut työttömyyskorvauksia, koska ei halua olla työnhakijana. Hän saa vuokramme verran pääomatuloja, loput kulut maksan minä.
Hän täyttää päivänsä aika tehokkaasti tekemällä "töitä", eli asioita joista tykkää, pääosin fyysisiä juttuja, ja sinänsä kyllä ihan hyödyllisiä , mutta palkattomia. Hän tulee suurimmaksi osaksi arkisin kotiin vasta 19-20 maissa.
Minä hoidan vuokraa lukuunottamatta kaikki muut kulut, (ruoka, auton vakuutus ja bensat, vaatetus, harrastukset, päivähoitomaksu, vakuutukset ja kaikki muutkin laskut, joka ikinen sentti menee noihin joka kk) käyn töissä 8 h/pv, hoidan lapsen, ( 1 vilkas uhmaikäinen) teen ruuat, ja hoidan kotityöt 99%, mitä nyt mies ehkä kerran viikossa imuroi tai viikkaa pyykit pinoihin, josta minä nostan ne kaappeihin. Kerran viikossa käyn omassa harrastuksessani 2 h. Miehen mielestä hän on reilu kun "päästää" minut sinne, ja lisäksi tulee joskus aikaisemmin kotiin, että pääsen kylpyyn ajan kanssa. Usein joudun väittelemään hänen kanssaan vahtiiko hän lasta että pääsen johonkin, esim. kampaajalle, yksin ostoksille, nokosille tms.
Olenko ihan kohtuuton, kun olen tyytymätön, ja nostan ko. asiat pöydälle säännöllisin väliajoin? (eli suoraan sanottuna nostan metelin ja uhkailen joskus erollakin...) Minusta vaan mies pääsee liian helpolla, eikä kanna vastuutaan kuten perheellisen pitäisi. Ja miehen mielestä olen "hankala ihminen" ja "pirttihirmu". Olenko? Kun minusta mieheni on itsekäs tyhjäntoimittaja.
Aiemmin uskoin mieheni puheita siitä että hän etsii töitä sitten kun...milloin mitäkin. Mutta nyt luulen ettei sitä tule ikinä tapahtumaan. Miksi tulisikaan, kun hänen elämäntyylinsähän on mitä leppoisin.
Joku kaunis päivä hän huomaa tätä menoa olevansa jätetty mies. Tosin, en tiedä miten rahani riittäisivät yksinhuoltajan elämään, kun koko pieni palkkani menee tällä hetkellä muutenkin laskuihin, ei siitä jää yli edes yksiön vuokraa vastaavaa summaa. Hyvä isäkin mies lapselleen on, silloin kun on kotona..tai pääasiassa, joistakin kasvatusasioista ajattelemme eri tavalla.
Lisäksi pidän yhä vähemmän miehestäni ihmisenä. Hän ärsyttää minua monella tavalla, mm. olemalla usein ärtyisä ja huomauttelemalla minulle sarkastisesti, neuvomalla yhdentekevissä asioissa jne., ja osoittamalla ettei arvosta minua. Esim. äitienpäivä meni osaltani surullisissa merkeissä, olin itku silmässä koko päivän. Sain aamulla lapseltani hänen päiväkodissa tekemänsä kortin, ja siitä olin iki-onnellinen. Olimme menossa mieheni äidille, ja ehdotin että kävisimme matkalla puutarhamyymälässä ostamassa hänelle kukan. Siellä pyysin että ostaisiko mies minulle myös jonkun kukan jonka voisin laittaa parvekkeelle.Hän alkoi kiukkuisesti valittaa ettei meillä ole rahaa kaikenmaailman kukkasiin, kun jokainen penni pitäisi mennä säästöön. Itku silmässä kysyin että eikö edes 3 euron orvokkia. Sitten hän osti minulle 8 orvokkia pitkin hampain. Mutta vapaaehtoisesti ei. Näitä esimerkkejä on vaikka kuinka, en tunne olevani rakastettu, vain itsestäänselvyys, nainen joka hoitaa hänen lapsensa ja pesee hänen vaatteensa, ja maksaa 70 % hänen elämisestään.
En tiedä rakastanko häntä enää. Välillä tulee onnentunteita, ja suoraansanottuna yksinhuoltajuus hirvittää. Olisin rutiköyhä, ja miten pärjäisin yksin vilkkaan ja voimakastahtoisen lapseni kanssa, osaisinko edes kasvattaa vaativaa lasta yksin.
Vaikka tiedän että olisin halunnut jo ajat sitten erota, olen vaan pitkittänyt asiaa, ihan sen takia etten uskalla. Ja olen ajatellut että ydinperhe on paras lapselle. Minä koitan parhaani mukaan kätkeä lapselta sen että olen onneton, ja itken yksikseni iltaisin kun muut ovat nukkumassa.
Oli vain saatava avautua, en tosiaankaan odota että kukaan ratkaisee tilanteen.
Lisään vielä, että ennen lapsen syntymää monet asiat olivat paljon paremmin.
Kommentit (108)
että miksi sinusta tulisi yksinhuoltaja, kun eroatte? Olet itsekin sanonut, että mies on hyvä isä ja hänellä ainakin pitäisi olla päivät pitkät aikaa olla lapsen kanssa. Eikö mies hakisi yhteishuoltajuutta? Edes ilkeyttään?
Olisihan mies edelleen lapsensa isä ja kasvatusvastuussa, kun eroatte.
No sen verran mitä olemme puhuneet, (viimeksi talvella, kun olin tosissani eroamassa) mies muuttaisi kauas jos ero tulisi, 9 h matkan päähän. En tiedä onnistuisiko siis varsinainen yhteishuoltajuus, toki mies ottaisi lapsen luokseen aina välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että miksi sinusta tulisi yksinhuoltaja, kun eroatte? Olet itsekin sanonut, että mies on hyvä isä ja hänellä ainakin pitäisi olla päivät pitkät aikaa olla lapsen kanssa. Eikö mies hakisi yhteishuoltajuutta? Edes ilkeyttään?
Olisihan mies edelleen lapsensa isä ja kasvatusvastuussa, kun eroatte.
No sen verran mitä olemme puhuneet, (viimeksi talvella, kun olin tosissani eroamassa) mies muuttaisi kauas jos ero tulisi, 9 h matkan päähän. En tiedä onnistuisiko siis varsinainen yhteishuoltajuus, toki mies ottaisi lapsen luokseen aina välillä.
Käytännössä kyllä en tiedä mitä eroa on yksin/yhteishuoltajuudella, ja olisiko se yhteishuoltajuus, jos mies pitäisi välillä lasta luonaan 1-2 vk? En usko että kuitenkaan joka kk, uskon että minä olisin päävastuussa. Ja miehen tuntien varsinkin, olisin päävastuussa varsinkin lapsen kuluista.
Silloin talvella mies yritti saada minua suostuaan siihen etten vaatisi mitään elatusmaksuja häneltä, oikein selitteli. Mutta todellakaan en siihen suostuisi. Tosin jos ei palkkatuloja olisi, eihän häneltä kai mitään voisi vaatia...noistakaan en ole ihan perillä vielä.
Mutta siis, en voi oikein mitään tässä tehdä ennen syyskuun loppua, kun asunnon määräaikaisuus loppuu. Ja loppuvuodesta saan tietää pääsenkö opiskelemaan oppisopimuksella toista ammattia, se on vielä epävarmaa, mutta lupailuja on. Siinä olisi jo oppisopimusaikana ainakin 200-300 e parempi palkka kuin nyt. Eli sitten kyllä voisi olla johonkin halpaan asuntoon varaa...
Hätiköityjä päätöksiä en halua tehdä, ja olen antanut jo kaksi kertaa miehelle uuden mahdollisuuden. Aika näyttää miten käy.
Jos on niin mies maksaa niistä sen elarin sulle ja se voipi hyvin olla enemmän kuin se 150 euroa kuussa! Näin mulle kävi. Mulla ei ollut mitään tuloja, tuli pitkä karenssi kun ilmottauduin työkkäriin. Mutta tilillä oli rahaa säästössä. Ja se summa sitten jaettiin monelle eri kuukaudelle, niin että kuviteltiin mulle työtuloiksi jotain 2000 euroa kuussa. Sitten sen summan mukaan piti maksaa elareita. Oli kyllä aivan käsittämätön juttu mutta näin vaan tapahtui.... Jos ei ole tuloja niin jostain raha sitten revitään jos sitä vaan löytyy....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä sitten että joutuisi maksamaan elareita ja ero olisi nimenomaan hänelle huonompi diili kuin nykyinen järjestely.
Huomaan että teet jo konkreettisia suunnitelmia. Jatka rahan säästämistä ja ala vähitellen elää niin kuin miestä ei olisi. Tee vain oma ja lapsen osuus kotitöissä, suunnittele menot ilman miestä.
Pärjäät kyllä lapsen kanssa kahden. Sinulle jää paljon energiaa kun et enää elä negatiivisessa ilmapiirissä. Ja puoli vuottakin kypsyttää tuon ikäistä huimasti. Meillä toimii etukäteen valmistelu, pitää muistaa kertoa minkälaista käytöstä odotan lapselta.
huoltajuus, tapaamiset ja elatus ovat kolme ihan erillistä asiaa ja niistä kaikista kannattaa ehdottomasti tehdä kirjallinen sopimus lastenvalvojan luona. Huoltajuus ja tapaamiset eivät liity toisiinsa mitenkään. Voi olla yhteishuoltajuus, eikä isä tapaa lastaan juuri lainkaan ja vastaavasti äidillä yksinhuoltajuus, mutta mies tapaa lasta viikoittain. TApaamiset vaikuttavat elatusmaksun suuruuteen. Huoltajuuden suhteen suosittelen yksinhuoltajuutta etenkin, jos vanhemmat asuvat kaukana toisistaan tai jos on odotettavissa hankaluuksia lasten asioiden hoidon kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Selvität nuo huoltajuus- ja asumistukiasiat kunnolla. Ilmoittaudu vaikka vuokra-asuntoihin jonoon tässä syyskuuta odotellessa. En millään usko, ettet saisi yh:na mitään tukia. Nostat tililtä ne säästämäsi rahat tietenkin ensinnäkin pois tässä kesän aikana, vaikka erissä ja panet talteen, mutta älä jätä niitä tilille. Jos miehellä on niitä pääomatuloja, niin eiköhän ne elaritkin ole suuremmat, ja jos miehellä todella ei ole varaa niitä maksaa, niin sitten kela (vai mikä lie instanssi) maksaa ne minimit.
Säästät kaikki kuitit jotta saatte sitten mahdollisen eron jälkeen selvyyden siitä kuka on maksanut mitäkin (erityisesti lapsen kulut). Pidät vaikka päiväkirjaa, josta näkyy paljonko kumpikin viettää aikaa lapsen kanssa, ja paljonko mies käyttää niiden autojen rassaamiseen aikaa ja rahaa. Etkä suostu sopimaan miehen kanssa erikseen mitään erityisjärjestelyjä, käytte kaikki neuvottelut sitten mahdollisen eron jälkeen viranomaisten kanssa/kautta.
Teidän perhe-elämänne kuulostaa niin onnettomalta, että tuskin ero sitä enää paljon voi kurjistaa. Ennemminkin päinvastoin. Se on ikävää, jos isä päättää eron jälkeen muuttaa jonnekin lappiin, mutta et voi sille mitään. Jos et sitten ala itsekin katsella josko jostain muualta päin Suomea kuitenkin löytyisi sinullekin töitä ja asunto. Lapsikaan ei ole iän kaiken 3-vuotias, joten uskon että kyllä se siitä. Ainakaan näin tilanne ei voi jatkua. Kun sinulla on suunnitelmat selvillä, olet paljon vahvempi kunnolla neuvottelemaan siitä millaista elämää teillä on jatkossa, jos jäätte saman katon alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nostan tämän vanhan ketjun, sillä haluan kertoa miten tässä kävi.
Tuosta kirjoituksesta 6 viikon päästä olin taas kerran jättää miehen tosissani. Mutta tein sen virheen että en ollut hankkinut asuntoa ennen eroilmoitusta, ja pysyttelin saman katon alla. Mies taas ruikutti minua jäämään ja lupaili mennä töihin ja muuttaa tapojaan, kohdella minua kunnioittavammin yms. ja minä taas kerran uskoin ja annoin periksi. Muutama kk meni hyvin, oikeastaan yli puoli vuotta, kunnes taas samat ongelmat alkoivat painaa. Tuolloin välimme olivat jo hyvin riitaiset ja lapsikin kuuli ja näki noita riitoja. Töissä ei mies ollut edelleenkään ja tajusin ettei ole menossakaan.
Toissa päivänä juttelin siskoni kanssa puhelimessa, ja hän kertoi että hänen isosta asunnostaan vapautuu yksi 16 m2 huone seuraavana päivänä. Kysyin saanko muuttaa siihen, sanoi että vaikka heti. Se oli tilaisuuteni. Samana päivänä ilmoitin miehelle että tämä oli nyt tässä, mulle riitti, lopullisesti. Olen yöpynyt nämä pari yötä ystävieni luona. Huomenna ex ja lapsemme (nyt jo 4 v. 7 kk ja todella paljon rauhoittunut 3-vuotiaasta) lähtevät kahdestaan 2 viikon reissulle jonne minunkin piti lähteä. En lähde, vaan sillä aikaa pakkaan ja muutan siskoni luo.
Siskollani on 3 v. lapsi ja hän on yh, kotona vähän koska seurustelee vakavasti miehen kanssa jolla on omakotitalo. Siskoni muuttaa näillä näkymin opintojensa jälkeen syksyllä lapsensa kanssa miehen luo. Jos minä menen hänelle vuokralle ja vuokranantajalle sopii, (uskon kyllä, koska kyseessä työsuhdekämppä ja olemme samassa työpaikassa) niin jään ko. asuntoon. Asunto on todella edullinen ja loistavalla paikalla.
Exän kanssa meillä on ihan asialliset välit, exää tosin taitaa vähän harmittaa kun elättäjä ja kodinhoitaja sai tarpeekseen ja lähti. :-D
Alustavasti olemme sopineet huoltajuus-ja elatustukiasiat molempia tyydyttävällä tavalla, tammikuun alussa teemme lastenvalvojan luona paperit.
Minulla on ihan uskomattoman hyvä mieli vaikka tämä tapahtui tässä ihan joulun alla. Tämän joulun lapsi viettää isänsä kanssa lomareissussa, ensi vuonna minun kanssani, näin olemme sopineet. Itse olen isäni luona ja vietämme yhdessä joulua piiiiitkästä aikaa.
Elämä näyttää hyvältä.
Ap miksi et voi muuttaa lähiöön? Oletko koskaan ollut lähiössä? Terv. aina lähiössä asunut, enkä koe sitä onnettomaksi tai turvattomaksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meilläkin on tilanne, että mies on työtön ja minä työssä. Ensin lipsui vähän sille tasolle, että kotitöitä ja minun harteilleni työpäivän jälkeen. Mutta pari kertaa kun asiasta kunnolla "avauduin" (väsyneen stressi-itkun kera...) niin mies ymmärsi heti yskän ja tekee kotona paljon hommia kun olen töissä. Vapaapäivinäkin hoitaa kaiken niin, että pitää nykyään ihan muistuttaa siitä että kyllä minunkin jotain kuuluu tehdä.
Siinä siis malliesimerkki siitä, miten mies toimii jos näkee rakkaansa olevan väsynyt ja haluaa helpottaa tämän taakkaa.
[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 16:58"]
Ap miksi et voi muuttaa lähiöön? Oletko koskaan ollut lähiössä? Terv. aina lähiössä asunut, enkä koe sitä onnettomaksi tai turvattomaksi
[/quote]
Siis miksi minun pitäisi muuttaa lähiöön? Muutan ensi viikolla Töölöön, vuokra 300 e....
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.12.2013 klo 17:27"]
Meilläkin on tilanne, että mies on työtön ja minä työssä. Ensin lipsui vähän sille tasolle, että kotitöitä ja minun harteilleni työpäivän jälkeen. Mutta pari kertaa kun asiasta kunnolla "avauduin" (väsyneen stressi-itkun kera...) niin mies ymmärsi heti yskän ja tekee kotona paljon hommia kun olen töissä. Vapaapäivinäkin hoitaa kaiken niin, että pitää nykyään ihan muistuttaa siitä että kyllä minunkin jotain kuuluu tehdä.
Siinä siis malliesimerkki siitä, miten mies toimii jos näkee rakkaansa olevan väsynyt ja haluaa helpottaa tämän taakkaa.
[/quote] No meillä ei auttanut kymmenet ja taas kymmenet keskustelut ja monet raivarit, ei mikään. Minä olin valittamiseni takia vain hankala ja määräilevä nainen joka pitää häntä tossun alla,oikea pirttihirmu, niin hän on kertonut yhteiselle ystävällemme...
ap
Olipa kiva kuulla että sait vihdoin jätettyä tuon miehen! Muistan tarinasi täältä jo 2-3 vuoden takaa, juurikin tuosta vanhemmasta elämäntapatyöttömästä miehestä.
Tulipa hyvä mieli näin joulun alla, oikein hyvää Joulua, ja kaikkea hyvää elämääsi!
Hyvä kun tämä päättyi hyvin-eli että pääsit moisesta miehestä eroon!
Aika kauan kyllä olet jaksanut moista kusiaivoa katsella. Huh.
että miksi sinusta tulisi yksinhuoltaja, kun eroatte? Olet itsekin sanonut, että mies on hyvä isä ja hänellä ainakin pitäisi olla päivät pitkät aikaa olla lapsen kanssa. Eikö mies hakisi yhteishuoltajuutta? Edes ilkeyttään?
Olisihan mies edelleen lapsensa isä ja kasvatusvastuussa, kun eroatte.