Miksi ujoutta ja hiljaisuutta pidetään hunoina asioina?

ne pelkäävät, että se mielessään miettii minusta jotakin epämiellyttävää kun se ei puhu mitään. Hiljainen ihminen koetaan uhkaavaksi, siksi ujoja tietyt tyypit pyrkivät mielellään dissaamaan. Sellaiset epävarmat ihmiset ahdistuvat ujoista.

Hän ei ole epäsosiaalinen. Itse asiassa hän ystävystyy helposti, tulee kaikkien kanssa toimeen ja hänellä on paljon syviä ystävyyssuhteita.



Hän ei vain ole luokassaan se suuna päänä meuhkaava eturivin huomion kerjääjä.



Nuoret ja kokemattomat opettajat kokevat hänet valtavaksi ongelmaksi. Suunnilleen ennustavat kädestä hänelle kauheaa tulevaisuutta ja yrittävät häätää ties mihin terapiaan.



Vanhat ja kokeneet eivät ongelmaa näe, eikä lapsi heitä sitten kauaa jännitäkään.



Huvittavin tapaus asian tiimoilta oli kokous, johon uusi ope meidät halusi. Suuna päänä meuhkaava "sosiaalinen" rehtori, joka ihailee yli kaiken "rämäpäisiä, vauhdikkaita lapsia", seiniä pitkin kävelevä superarka vararehtori ja niin ujo psykologi, joka ei uskaltanut kertaakaan edes katsoa päin - ja sitten tämä lapsen ope, joka paasasi, paasasi ja paasasi, kuinka meidän lapsen ujous on ai-van hir-vit-tä-vä ongelma.



Teki mieli kysyä, että se meidän lapsiko tässäkin porukassa se ns. vaikeasti käyttäytyvä on.

etta ihmiset joilla on paljon sosiaalisia kontakteja ovat onnellisimpia.



Jos ujous johtaa sosiaalisten kontaktien vahyyteen, se on tietenkin sitten huono asia.



Ja jos ujo ihminen karsii ujoudestaan itse, se on tietenkin luonteenpiirre joka kannattaa muuttaa.

mutta aika ikävää on yrittää kahvipöytäkeskustelua ihmisten kanssa, jotka on tuntenut lähes kymmenen vuotta ja ujouden takia se keskustelu on sitä, että puheliaammat yrittää väkisin ylläpitää sitä keskustelua ja ujot vastaa yhdellä/kahdella sanalla. On aika raskasta sellaisen ystävyyden ylläpito. Eli ujoissa ei ole mitään pahaa, mutta olisi kohteliasta aikuisiällä pystyä edes normaaliin kanssakäymiseen.

Minua ainakin ahdistaa jos on paljon sosiaalisia kontakteja, tai vaikkeivät olisi edes varsinaisesti minun kontaktejani, eli esim. kun työkaverilla käy jatkuvasti kavereita ja sukulaisia vierailemassa työpaikallamme. Häiritsee kun ympärillä pyörii koko ajan ihmisiä, tulee sellainen tunne että menkää pois ja jättäkää mut rauhaan. Kaupassa jne. ihmiset eivät haittaa, kun niiden kanssa ei tarvitse olla tekemisissä.

Olen ujo ja hiljainen, enkä viihdy ihmisten seurassa, mutten myöskään vihaa heitä enkä ole mikään potentiaalinen ammuskelija tms. Usein ärsyttää kun nyky-yhteiskunnassa ei tunnuta hyväksyvän hiljaisuutta ja yksinäisyyden kaipuuta, työelämässä pitäisi osata palavereissä ja koulutuksissa esittää mielipiteitä ja ideoita, on työryhmiä ja tiimejä jne. Tulee usein sellainen olo että on jotenkin "vääränlainen ja epäsopiva".

etta ihmiset joilla on paljon sosiaalisia kontakteja ovat onnellisimpia. Jos ujous johtaa sosiaalisten kontaktien vahyyteen, se on tietenkin sitten huono asia. Ja jos ujo ihminen karsii ujoudestaan itse, se on tietenkin luonteenpiirre joka kannattaa muuttaa.

Asun USAssa ja tuota toistetaan joka paikassa.

Olen itsekin introvertti, ja pitkalti samaa mielta kanssasi. Karsin kyllakin yksinaisyydesta.

Minua ainakin ahdistaa jos on paljon sosiaalisia kontakteja, tai vaikkeivät olisi edes varsinaisesti minun kontaktejani, eli esim. kun työkaverilla käy jatkuvasti kavereita ja sukulaisia vierailemassa työpaikallamme. Häiritsee kun ympärillä pyörii koko ajan ihmisiä, tulee sellainen tunne että menkää pois ja jättäkää mut rauhaan. Kaupassa jne. ihmiset eivät haittaa, kun niiden kanssa ei tarvitse olla tekemisissä.

Olen ujo ja hiljainen, enkä viihdy ihmisten seurassa, mutten myöskään vihaa heitä enkä ole mikään potentiaalinen ammuskelija tms. Usein ärsyttää kun nyky-yhteiskunnassa ei tunnuta hyväksyvän hiljaisuutta ja yksinäisyyden kaipuuta, työelämässä pitäisi osata palavereissä ja koulutuksissa esittää mielipiteitä ja ideoita, on työryhmiä ja tiimejä jne. Tulee usein sellainen olo että on jotenkin "vääränlainen ja epäsopiva".

etta ihmiset joilla on paljon sosiaalisia kontakteja ovat onnellisimpia. Jos ujous johtaa sosiaalisten kontaktien vahyyteen, se on tietenkin sitten huono asia. Ja jos ujo ihminen karsii ujoudestaan itse, se on tietenkin luonteenpiirre joka kannattaa muuttaa.

mutta aika ikävää on yrittää kahvipöytäkeskustelua ihmisten kanssa, jotka on tuntenut lähes kymmenen vuotta ja ujouden takia se keskustelu on sitä, että puheliaammat yrittää väkisin ylläpitää sitä keskustelua ja ujot vastaa yhdellä/kahdella sanalla. On aika raskasta sellaisen ystävyyden ylläpito. Eli ujoissa ei ole mitään pahaa, mutta olisi kohteliasta aikuisiällä pystyä edes normaaliin kanssakäymiseen.

niin että se koskee vain tilanteita joissa ollaan tekemisissä uusien ihmisten kanssa, näin ainakin temperamenttitutkimuksen piirissä. Ujous on väistämisen ja arastelun ja vaivaantuneisuuden tunnetta tällaisissa tilanteissa. Aikuisella sen ei välttämättä tarvites johtaa ujoon käytökseen, jos henkilö on halunnut opetella hyväksymään kyllä sisäiset tunteensa mutta silti ottamaan kontaktia.

Eli jos henkilö on tuntenut jonkun 10 vuotta ja ei puhu eikä pukahda, ei enää ole kyse ujoudesta. Matala sosiaalisuus ja introversio voisi olla enemmänkin kyseessä, nämä ihmiset yleensä eivät välitä puhumisesta puhumisensa itsensä takia, vaan "osaavat" ja haluavat puhua vain jos on heitä oikeasti kiinnostavaa asiaa.

Itse olen hyvin matalasti sosiaalinen ja ääri-introvertti ja olen hyväksynyt itseni tällaisena täysin, en yritä muokata itsestäni jotain muuta. Erakkona on tällaisen ihmisen oikein mukava elellä :) Hankalampaa on jos esim. ujous yhdistyy ekstroverttiuteen, jolloi henkilö kyllä kaipaa kovasti sosiaalisia suhteita mutta ei oikein uskalla niihin ryhtyä.

etta ihmiset joilla on paljon sosiaalisia kontakteja ovat onnellisimpia. Jos ujous johtaa sosiaalisten kontaktien vahyyteen, se on tietenkin sitten huono asia. Ja jos ujo ihminen karsii ujoudestaan itse, se on tietenkin luonteenpiirre joka kannattaa muuttaa.

vielä se "normaalisti sosiaalinen" joka ei tarvitse hovia ympärilleen ollakseen onnellinen.

etta ihmiset joilla on paljon sosiaalisia kontakteja ovat onnellisimpia.

Jos ujous johtaa sosiaalisten kontaktien vahyyteen, se on tietenkin sitten huono asia.

Ja jos ujo ihminen karsii ujoudestaan itse, se on tietenkin luonteenpiirre joka kannattaa muuttaa.

Keskimäärin tosiaan ne joilla on jonkin verran (riittävästi) sosiaalisia kontakteja ovat onnellisempia, koska noin 75% ihmisistä ovat ekstroverttejä jotka kaipaavat paljon sosiaaalista kanssakäymistä. Heidän elämänsä tuntuu tyhjältä ilman niitä ja se ei tosiaan onnea lisää. Ei kuitenkaan pidä vetää tästä johtopäätöstä, että jokainen ihminen olisi onnellisempi enemmillä sosiaalisilla suhteilla. Niitäkin persoonallisuuksia todella on jotka ovat ihan onnellisia ilman tai hyvin vähillä sosiaalisilla suhteilla.

Toinen kommenttini on se, että tutkimuten mukaan ujoutta itsessään ei voi miksikään muuttaa. Se on neurologisiin mekanismeihin perustuva synnynnäinen temperamenttipiirre, joka pysyy ihmisessä koko eliniän. Kuitenkin on mahdollista ujouteen liittyvästä uusien sosiaalisten kohtaamisten pelosta huolimatta opetella lähestymään ihmisiä ja käyttäytymään "normaalisti" sosiaalisissa tilanteissa joissa ujostuttaa, ja näin kannattaa myös tehdä jos ujous estää saamasta sosiaalisia kontakteja riittävästi omalle onnellisuudelle.

että en ymmärrä yhtään, mistä kumpuaa käsitys, että ujo=yksinäinen, kaveriton, epäsosiaalinen.



Paljon enemmän ns. kaveriongelmia minulla on aina ollut, vaikka olen itse juurikin sellainen ihannoitu rohkea hölösuu, tutustun nopeasti ja aina sosiaalinen!



Ujo kuopukseni solmii ystävyyssuhteita ihan joka paikassa. Naapurien lapset jonottavat meille, koska lapsi osaa ottaa muut huomioon, ei koskaan kiusaa eikä öykkäröi ja osaa pitää salaisuudet, osaa kuunnella jne.

että ujosta ihmisestä voi joissain tapauksissa saada ihmisvihaajan (ja potentiaalisen kouluampujan) sillä keinolla että jatkuvasti arvostellaan ja väheksytään, pilkataan ja kiusataan ujouden tai epäsosiaalisuuden takia...

Ujous on usein epävarmuutta, ujo haluaisi sanoa jotain ja tulla nähdyksi, muttei pysty. Sen sijaan hiljaisuus on valinta, hiljainen pystyy tulemaan esiin halutessaan muttei normaalisti tee itsestään numeroa.

Ujo kärsii ujoudestaan mutta hiljainen ei.

että ujosta ihmisestä voi joissain tapauksissa saada ihmisvihaajan (ja potentiaalisen kouluampujan) sillä keinolla että jatkuvasti arvostellaan ja väheksytään, pilkataan ja kiusataan ujouden tai epäsosiaalisuuden takia...

samoin luononstaan matalan sosiaalisuuden omaavasta introvertista sillä, että koko ajan sanotaan hänen olevan vääränlainen ja painostetaan sosiaaliseen toimintaan. Tätä näkee valitettavasti esim. päiväkotien pihoilla paljon. Lapsi leikkii tyytyväisenä itsekseen vähän sivummasa ja pian joku hoitaja tulee ja kantaa sen väkisin toisten seuraan ja puhuu sosiaalisuudesta. Ja sama meno jatkuu koulussa.

Paljon parempi kuin korostaa sosiaalisuutta olisi hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he ovat.

Juuri sen takia, kun ne vaan istua jurottaa, eikä puhu, eikä kerro mitään.



Kyllä minusta on kasvatuksessa mennyt jotain pieleen, jos ei aikuinen ihminen osaa ja uskalla puhua.

Ujous on usein epävarmuutta, ujo haluaisi sanoa jotain ja tulla nähdyksi, muttei pysty. Sen sijaan hiljaisuus on valinta, hiljainen pystyy tulemaan esiin halutessaan muttei normaalisti tee itsestään numeroa.

Ujo kärsii ujoudestaan mutta hiljainen ei.

Ujous on vain lähinnä tunteita joita sosiaalinen tilanne herättää. Ei niistä tarvitse ainakaan aikuisena enää ihmisen kärsiä vaan ne voi vain hyväksyä, että jaa, tämä on tätä mulle tavallista jännitystä mutta mitäpä siitä, en anna sen hallita käytöstäni.

niin varmasti sellainen ihminen siitä kärsii.

Jos taas ujo hyväksyy itsensä sellaisena kuin on ja hänellä on hyvä itsetunto, niin silloin hänelle ei ole ujoudesta haittaa.

No, kun ei ujoista ja hissukoista pääse perille, että onko ne "kivoja", vai "tyhmiä". Juuri sen takia, kun ne vaan istua jurottaa, eikä puhu, eikä kerro mitään.

Kyllä minusta on kasvatuksessa mennyt jotain pieleen, jos ei aikuinen ihminen osaa ja uskalla puhua.

Jos joku on hiljaa niin eiköhän hän ole sinun kannaltasi aika neutraali, ei häiritse sinua muttei myöskään viihdytä sinua. Miksi sinun täytyisi väkisin jokainen ihminen saada johonkin lokeroon lokeroitua?

Itse en ole ujo, mutta olen introvertti. Osaan puhua, ja hyvinkin, itse asiassa teen työtä jossa täytyy osata. Mutta puhun lähinnä kun on asiaa. Päässäni ei myöskään joka hetki jyllää sekalaisten ajatusten virtaa kuten monella näyttää olevan vaan usein siellä on ihana tyyni, rauhallinen hiljaisuus, missä tykkään oleilla. Eli ei ole mitään mistä tuottaa jatkuvaa puhevirtaa asioista jotka ovat minusta tyhjänpäiväisiä. Olen hiljaa kun mielessäni ei herää mitään ajatuksia ja puhun kun herää asiaan liittyen.

ja tuo työjuttukin sopii. Ja introverttiudesta huolimatta olen mm. hyvä esiintyjä, silloin kun on asiaa.

.

Itse en ole ujo, mutta olen introvertti. Osaan puhua, ja hyvinkin, itse asiassa teen työtä jossa täytyy osata. Mutta puhun lähinnä kun on asiaa. Päässäni ei myöskään joka hetki jyllää sekalaisten ajatusten virtaa kuten monella näyttää olevan vaan usein siellä on ihana tyyni, rauhallinen hiljaisuus, missä tykkään oleilla. Eli ei ole mitään mistä tuottaa jatkuvaa puhevirtaa asioista jotka ovat minusta tyhjänpäiväisiä. Olen hiljaa kun mielessäni ei herää mitään ajatuksia ja puhun kun herää asiaan liittyen.

että ujosta ihmisestä voi joissain tapauksissa saada ihmisvihaajan (ja potentiaalisen kouluampujan) sillä keinolla että jatkuvasti arvostellaan ja väheksytään, pilkataan ja kiusataan ujouden tai epäsosiaalisuuden takia...

voi kenestä tahansa saada ihmisvihaajan.

"Oot kiva vaikka ootkin lesta" noin kun sanoisi päin naamaa, niin heti syyteltäisiin jostakin suvaitsemattomuudesta eri uskontoja kohtaan.