Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kirja jota inhosit, vaikka muut sitä ovat kehuneet?
26.05.2012 |
Minulla Sofi Oksasen Puhdistus.. Odotin jotain aivan muuta. Idea oli hyvä, mutta lopputulos ärsytti eikä se näytelmästä romaanin muotoon muuttaminen ollut aivan täysin onnistunut.
Kommentit (168)
"Pikku Prinssi" ja kaikki Uppo-nalle-kirjat olivat ja ovat edelleen mielestäni ihan pimeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen parikin kertaa yrittänyt lukea tätä klassikkoa. Kiinnostava aihekin vielä,mutta tökkii niin perkuleesti.
mut en jaksa perustella.
Finlandia-voittaja Sinisalon romaani oli tosi kökkö!!! TAjuan että palkinto tuli postmodernista intertekstuaalisuudesta mutta voisi siihen kieleenkin kiinnittää huomiota. Pahmillaan kuin Jerry Cottonista. Mies murahti, roisto virnisti... jne. hyi kauhee miten junttia. Inhoan lähtökohtaisesti romaaneja, joissa nimiongelma ratkaistaan sillä, että henkilöille annetaan myyttisiä tai vieraskielisiä nimiä tyyliin Enkeli ja Mike tms. Nää kaikki kömpelyydet oli Sinisalolla yöks
Se on ylistetty nerokkuuden huipentumaksi ja bahtinilaisittain polyfoniseksi ja humaaniksi(!) teokseksi.
OIkeasti kyseessä on narsistisen poikarassukan muotokuva. Mitään plyfoniaa ei ole: jos teoksessa vetää huomionuolia henkilöistä toiseen, näkee, että kaikki nuolet kohdistuvat päähenkilöön, jonka egolle kaikki muu on alisteista.
Tyypillinen narsistinen harha, joka on puettu draamaksi ja jälkimaailma, Bahtin etunenässään, korottanut "humanismiksi". Siis häh?
Kirjan "nerokkuus" perustuu siihen, että yliopistot ovat pullollaan miehiä, joiden on helppo samastua tuohon hahmoon, joka on pinnalta heikko mutta salaa "tosi älykäs".
Naisena on jotenkin sietämätöntä miten väärin perustein kirjaan ylistetään. Mua ällöttää myös se liki narsistinen jännite, joka on päähenkilön ja häntä tutkivan "isän silmän" (eli sen murhaa tutkivan poliisin) välillä. Siinä on jotain liki homoeroottista mutta ei aidosti vaan siis narsistisesti. Siis se ei sinänsä häirtse lainkaan vaan on kiinnostavaa, mutta koska kirjaa ylistetään humaanina, mutta on oikeasti surkean, suuruusharhoja elätelleen, itsetunnottoman kirjailijan omakuva salaa nerona poikkeusyksilönä, niin tosiaan siksi kirja on sietämätön.
Mut klassikkokaanon on rakennettu miesten makua ja maailmankuvaa varten. R&R on klassinen esimerkki siitä ja siksi mulle vastenmielinen. Kiitos. nyt helpotti.
muuten se on kuin heittäisi helmiä sioille. Jos on tottunut lekemaan jotain Cosmopolitania, niin sivistys ei ehkä riitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen parikin kertaa yrittänyt lukea tätä klassikkoa. Kiinnostava aihekin vielä,mutta tökkii niin perkuleesti.
Mulla ongelmana oli se, että päähenkilö oli niin hemmetin ärsyttävä, ettei sen seurassa viihtynyt. Luin toisella yrittämällä loppuun ja oli ihan ok. Grassin Danzig-trilogiassa Kissa ja hiiri on ohuempi ja helpompilukuinen. Peltirummun päähenkilö tosin esiintyy siinäkin sivulauseen verran. :)
Sinä joka tykkäsit Sadan vuoden yksinäisyydestä. Osaisitko selittää, mikä siinä kiehtoi. Maaginen realismi, joo, mutta käytännössä? :)
Ei jaksa sitä natkutusta. Monotonista, toisteista, ilotonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis ilmeisesti tarkoitat miten toimii kirjan maailmassa? minusta hyvin. tiedän, että on ihmisiä, jotka ovat eri mieltä kanssani, mutta ei sadan vuoden yksinäisyys ole ainoa sitä lajia. niitä on runsaasti muitakin, kuubalainen nykykirjallisuus sekä Mario Vargas L(l?)osa, fuente jne.
oli minusta hyvä kirja. Siinä ei näennäisesti "tapahdu" mitään, mutta minusta se kertoo päähenkilön mielen hajoamisesta, ns. hiipivästä "hulluudesta" mikä sitten lopussa paljastuu.
Pidin myös Millenium trilogiasta, harmittaa kun jäi kesken, siihen käsittääkseni piti kirjailijan kirjoittaa 10 osaa..? Minsuta on vähän kuin toiminnallinen elokuva, eli etenee nopeasti, ei ehkä aina ole ihan realistinen, mutta pakottaa lukemaan loppuun koska koko ajan on paljastumassa jotain uutta, eli koukuttaa hyvin. Pidän muutenkin dekkareista, ne ovat helppoa ja leppoista kesälukemista :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on todella pitkäveteinen ja kökkö. En ymmärrä miten sarjaa on myyty maailmanlaajuisesti noin 65 miljoona. (wikin mukaan)
Ehkä tekijän aikainen kuolema nosti suosiota.
Oman suosikkini Henning Mankellin kirjoja (wikin) mukaan oon myyty vain 35 miljoonaa.
mut en jaksa perustella.
Finlandia-voittaja Sinisalon romaani oli tosi kökkö!!! TAjuan että palkinto tuli postmodernista intertekstuaalisuudesta mutta voisi siihen kieleenkin kiinnittää huomiota. Pahmillaan kuin Jerry Cottonista. Mies murahti, roisto virnisti... jne. hyi kauhee miten junttia. Inhoan lähtökohtaisesti romaaneja, joissa nimiongelma ratkaistaan sillä, että henkilöille annetaan myyttisiä tai vieraskielisiä nimiä tyyliin Enkeli ja Mike tms. Nää kaikki kömpelyydet oli Sinisalolla yöks
Se on ylistetty nerokkuuden huipentumaksi ja bahtinilaisittain polyfoniseksi ja humaaniksi(!) teokseksi.OIkeasti kyseessä on narsistisen poikarassukan muotokuva. Mitään plyfoniaa ei ole: jos teoksessa vetää huomionuolia henkilöistä toiseen, näkee, että kaikki nuolet kohdistuvat päähenkilöön, jonka egolle kaikki muu on alisteista.
Tyypillinen narsistinen harha, joka on puettu draamaksi ja jälkimaailma, Bahtin etunenässään, korottanut "humanismiksi". Siis häh?Kirjan "nerokkuus" perustuu siihen, että yliopistot ovat pullollaan miehiä, joiden on helppo samastua tuohon hahmoon, joka on pinnalta heikko mutta salaa "tosi älykäs".
Naisena on jotenkin sietämätöntä miten väärin perustein kirjaan ylistetään. Mua ällöttää myös se liki narsistinen jännite, joka on päähenkilön ja häntä tutkivan "isän silmän" (eli sen murhaa tutkivan poliisin) välillä. Siinä on jotain liki homoeroottista mutta ei aidosti vaan siis narsistisesti. Siis se ei sinänsä häirtse lainkaan vaan on kiinnostavaa, mutta koska kirjaa ylistetään humaanina, mutta on oikeasti surkean, suuruusharhoja elätelleen, itsetunnottoman kirjailijan omakuva salaa nerona poikkeusyksilönä, niin tosiaan siksi kirja on sietämätön.
Mut klassikkokaanon on rakennettu miesten makua ja maailmankuvaa varten. R&R on klassinen esimerkki siitä ja siksi mulle vastenmielinen. Kiitos. nyt helpotti.
En ole tuo jota lainasit, mutta kommentoin silti.
Sä puhut siis Rikoksesta ja Rangaistuksesta, luulin viimeiseen virkkeeseen saakka sun puhuvan Ennen päivänlaskua ei voista. :D Mun mielestä kirja oli hyvä kuvaus nuoresta miehestä, joka luulee elämänsä olevan arvokkaampi kuin jonkun muun elämä, mutta ei pystykään olemaan niin kova kuin luuli vaan luhistuu taakkansa alle. Mä en ole opiskellut mitään fiksua, joten en osaa analysoida noin hienosti, mutta tykkäsin Rikoksesta ja Rangaistuksesta ihan psykologisena trillerinä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
muuten se on kuin heittäisi helmiä sioille. Jos on tottunut lekemaan jotain Cosmopolitania, niin sivistys ei ehkä riitä.
Oksanen ei ole ainoa historiasta kertonut kirjailija. On parempiakin.
Kirjallisuus ei ole lähtökohtaisesti mikään opetustaulu. Kirjallisuuden pointti on tyylissä. Hyvä tekijä kirjoittaa vaikuttavasti todella tylsistäkin aiheista, kuten esim. susta.
Oksanen on huono, koska kirjoittaa helvetin tylsästi ideologisesti varman päälle valitusta aiheesta. Ei liene helpompaa kuin ottaa "tärkeä aihe" käsittelyyn. Mutta hyvä tekijä olisi tehnyt senkin hyvin. Mutta keskinkertaiselle lukijalle riittää se, että lukee kirjallisuutta jolla on opettaivainen sanoma, ja historiallista tositaustaa. Ööh, miten junttia
ei tiedä mitään maagisesta realismista, mutta kuvaus yhden suvun yksinäisyyden toistosta ja sen väistämisyrityksistä on loistava, lisäksi kirja on tosi hauska. Se, miten historia oli vedetty mukaan kerrontaan oli oivaltavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis ilmeisesti tarkoitat miten toimii kirjan maailmassa? minusta hyvin. tiedän, että on ihmisiä, jotka ovat eri mieltä kanssani, mutta ei sadan vuoden yksinäisyys ole ainoa sitä lajia. niitä on runsaasti muitakin, kuubalainen nykykirjallisuus sekä Mario Vargas L(l?)osa, fuente jne.
Siis osaatko sä avata sitä jotenkin muuten kuin hyvä tai huono? Mä en saanut siitä kirjasta oikein otetta, oliko siinä joku tietty juttu, joka kiehtoi vai miten? :)
Kirjoista, joissa tapahtuu "järjenvastaisia" juttuja, mä tykkään Mihail Bulgakinista ja etenkin Saatana saapuu Moskovaan. En tiedä, onko sen tyylisuuntaus yhtään sama. Se iski paremmin, en tiedä miksi.
muuten se on kuin heittäisi helmiä sioille. Jos on tottunut lekemaan jotain Cosmopolitania, niin sivistys ei ehkä riitä.
Oksanen ei ole ainoa historiasta kertonut kirjailija. On parempiakin.
Kirjallisuus ei ole lähtökohtaisesti mikään opetustaulu. Kirjallisuuden pointti on tyylissä. Hyvä tekijä kirjoittaa vaikuttavasti todella tylsistäkin aiheista, kuten esim. susta.
Oksanen on huono, koska kirjoittaa helvetin tylsästi ideologisesti varman päälle valitusta aiheesta. Ei liene helpompaa kuin ottaa "tärkeä aihe" käsittelyyn. Mutta hyvä tekijä olisi tehnyt senkin hyvin. Mutta keskinkertaiselle lukijalle riittää se, että lukee kirjallisuutta jolla on opettaivainen sanoma, ja historiallista tositaustaa. Ööh, miten junttia
Haista vittu.
vielä maininnut suurat inhokkiani Erlend Loen Supernaivia. Siinä vasta tyllsä ja mitään sanomaton kirja, jota o nhehkutettu nii nmaar pirusti.
se on hyvä kirja. Siinä on paljon viisautta, on sellainen kirja mistä on pakko puhua jonkun kanssa kun sitä lukee.
Kalevala on myös hieno kirja, siinä on paljon viisautta mukana. Ja viisaudella tarkoitan sellaista hiljaista tietoa mikä on varmasti ennen kulkenut säkeiden mukana sukupolvelta toiselle.
On aika vaikea keksiä kirjaa mistä en ole pitänyt, toki osa on tylsempiä mitä toiset. Toisaalta yleensä tiedän mitä odotan, enkä ole esim. Alastaron salissa kirjaa lukenut.
Jane Austenin kirjoja olen pari lukenut, kyllähän ne läpi luki mutta en pahemmin välittänyt niistä.
En yleensä arvota kirjaa pohtimalla "tykkäsinkö" kirjasta mutta Nenäpäivässä oli niin vastenmielinen henkilögalleria ja niin vastenmielinen aihe että tekee mieli sanoa, että pidän kirjaa huonona koska en tykännyt siitä! Lukeminen kesti ja kesti koska en kestänyt päähenkilöä enkä muitakaan henkilöitä.
Ja oikein valistat meitä muita keskinkertaisia lukijoita sieltä korkeuksistasi. Hih, miten junttia.
muuten se on kuin heittäisi helmiä sioille. Jos on tottunut lekemaan jotain Cosmopolitania, niin sivistys ei ehkä riitä.
Oksanen ei ole ainoa historiasta kertonut kirjailija. On parempiakin.
Kirjallisuus ei ole lähtökohtaisesti mikään opetustaulu. Kirjallisuuden pointti on tyylissä. Hyvä tekijä kirjoittaa vaikuttavasti todella tylsistäkin aiheista, kuten esim. susta.
Oksanen on huono, koska kirjoittaa helvetin tylsästi ideologisesti varman päälle valitusta aiheesta. Ei liene helpompaa kuin ottaa "tärkeä aihe" käsittelyyn. Mutta hyvä tekijä olisi tehnyt senkin hyvin. Mutta keskinkertaiselle lukijalle riittää se, että lukee kirjallisuutta jolla on opettaivainen sanoma, ja historiallista tositaustaa. Ööh, miten junttia
Alue: Aihe vapaa
sadan vuoden yksinäisyyshän on mielettömän hieno kirja! Olen lukenut sen varmaan kolmesti, ekan kerran 13-vuotiaana.
Peter Hoegin jotkut kirjat ovat tuntuneet niin ylimielisiltä lukijaansa kohtaan, että on puistattanut. Harvoin mulla kirja jää kesken, mutta Hoeg on jäänyt kahdesti kesken.
Miehet jotka vihaavat naisia oli surkuhupaisa yritelmä. En sitten viitsinyt lukea niitä kahta seuraavaa. Rahalla saa oli asteen verran parempi mutta siinäkin oli samaa kökköyttä, tuotemerkkien esittelyä jne mutta siinä kirjassa se ehkä paremmin puolsi paikkansa.