Kirja jota inhosit, vaikka muut sitä ovat kehuneet?

Kirjan nimi olisi voinut olla sadan vuoden tylsyys. Ainoa romaani jonka lukemisen olen nyt aikuisiällä jättänyt kesken.

Mustakin toi Sadan vuoden yksinäisyys on todella typerä ja tylsä kirja, en tajua miten se voi olla klassikko

Ei kaikkea tarviikkaan tajuta...

Ehkä eniten ärsyttää se Sofin tajuttoman ylimielinen asenne Suomea ja suomalaisia kohtaan. En ymmärrä miksi hän asuu täällä kun kerta suomalaiset ovat juntteja, ääliötä ja inhottavaa porukkaa muutenkin. Muuttaisi sinne Eestiin takaisin.

ei ole virolainen, hän on suomalainen ja syntynyt Suomessa. Muutamia kommentteja tähän ketjuun: - Papillonin kirjoittaja on Henri Charriere. Luin teini-iässä useampaan kertaan, todella mukaansatempaava ;) - Täällä yksi Kalevala-fani ilmoittautuu! Sanoisin, että Kalevala avautuu paremmin, kun tietää, mikä Kalevala oikeastaan on ja miten se on syntynyt. Sitten kysyn toistamiseen sitä, miksi moni on kokenut Lumen tajun niin, että kirjailija suhtautuu lukijaan ylimielisesti. (En kiistä, haluan vain tietää, koska en muista kirjasta juuri mitään.)

Sukujuuret kuitenkin Virossa, sen takia aihe on läheinen hänelle..

van siitä, että on aika absurdia sanoa, että Oksasen pitäisi muuttaa "takaisin" Viroon.

Sofi Oksasen Stalinin lehmät oli kuolettavan tylsä, en jaksanut lukea loppuun.. ja Baby Jane kuulemma teinimäinen ja naiivi ja mitä selailin niin siltä vähän vaikutti. Aion kyllä lukea Puhdistuksen, on kuulemma ihan erilainen kuin aikaisemmat, jostainhan sen hehkutuksen pitää olla peräisin. Tai sitten ei. Suomessa ei oikein uskalleta olla eri mieltä valtakunnan "intellektuellien" kanssa.

"Pottereita ja revin samalla bikinikarvoja yksitellen irti ruosteisilla pinseteillä."

en ole tajunnut, mitä ihmeellistä on taru sormusten herrasta -kirjassa.. En ole koskaan päässyt kovin pitkälle siinä..



Sinuhe oli mielestäni ihana, rakastin Kaptahia.



Seitsemää veljestä en jotenki tajunnut ilmeisesti, tosin pakkoluin sen teini-ikäisenä. Anna Kareninakin oli tylsä, mutta luin sen kuitenkin. Sitäkään en tainnut tajuta nuoruuteni vuoksi, mutta en taida mitenkään jaksaa sitä uudestaankaan lukea... Itse asiassa kaikki venäläinen kirjallisuus on jotenkin niin raskasta..



Stalinin lehmistä muuten pidin!

Hannibal

Vierailija kirjoitti:

Sofi Oksasen Puhdistus ja Stalinin lehmät on saaneet kovat moitteet feikkivasemmistolaisilta idioottikavereiltani, joiden mutsit oli jotain sekopäisiä taistolaisia 70-luvulla. Ilmeisesti totuus sattuu. Stalinin lehmissä Oksanen pilkkaa hyvin neukkuvaltaa 70-luvulla hännystelleitä, naiiveja suomalaisaaseja. Mun mielestä hauskaa. :D

Hyvä kun sanot. Stalinin lehmät kirja on itsellä mutta en ole lukenut sitä. Nytpä luenkin sen pikapuoliin. 

Suon villi laulu on vielä pskempi kuin voin kertoa. Sen voi korkeintaan oukea parodiana. Että on niin pska että alkaa olla siksi hyvä. Niinkuin tosi pska huumori. Lopulta sillekin nauraa, vaikkei halua.

Ja kuitenkin ihmiset hehkuttavat sitä ja on tehty elokuvakin. Vaikka hahmot ovat suoraan jostain parodiakorista kerättyjä ja seksistisiä, samoin koko juoni. Tarina on epäuskottava ja sovinistinen, loppuratkaisu ennalta-arvattava ja kiitetyt luontokuvauksetkin lähinnä puuduttavia.