Kirja jota inhosit, vaikka muut sitä ovat kehuneet?

Puhdistus :-D mutta ei nyt jäädä jankkaamaan siihen, eihän ;) taas.

Anteeksi, juuri vain itse sain pettyneenä kirjan loppuun, niin mielenkiinnosta ajattelin laittaa tällaisen aloituksen. :)

ap

Puhdistus :-D

mutta ei nyt jäädä jankkaamaan siihen, eihän ;) taas.

En tuu tätä ketjua enää katsomaan, koska kohta joku varmaan sanoo: "Riikka Pulkkinen / Totta".

Oksasessa ne historiaosat oli raskaita ja hitaasti luettavia, mutta kerronta ihmissuhteista ja ihmisistä ihanaa!

Da Vinci Code oli ennalta-arvattavaa, lapsellista paskaa.

Mä en vaan tajua miten joku jaksaa lukea niitä.

Siis niin itseriittoista Toreyn omaa hehkutusta, että suurin osa kirjasta jäi lukematta. >:/ Ja sääliksi kävi niitä muita vammaisia lapsia, jotka selkeästi jäivät "Sheilan" varjoon.



Samaan aikaan kun 90-luvulla luin tuon kirjan Kauniissa ja rohkeissa oli se Sheila-niminen psykiatri. Inhosin sitten ihan tämän kirjan takia häntäkin. :DD

Huonosti kirjoitettua roskaa.

Rosa Liksomin Hytti nro 6.



Alku oli minusta hyvä, mutta sitten alkoi tympiä sen hyttikaverin roisit jutut ja se, että päähenkilö, suomalaistyttö, ei juuri koskaan sanonut miehelle mitään.



Silti he vielä yhdellä pysäkillä lähtivät yhdessä retkelle kuin parhaatkin ystävät.



Se oli minusta jotenkin semmoista nöyristelyä sen tytön puolelta. Miksi meidät naiset kuvataan aina mukautumassa ja sietämässä typeriä miehiä?



Grr.

Puhdistus :-D

mutta ei nyt jäädä jankkaamaan siihen, eihän ;) taas.

Mutta en jää minäkään jankkaamaan.

En saanut siitä juuri mitään irti. Päähenkilön "kapinallisuus" tuntuu näin villillä 2010-luvulla aika kesyltä.

Sofi Oksasen Puhdistus ja Stalinin lehmät on saaneet kovat moitteet feikkivasemmistolaisilta idioottikavereiltani, joiden mutsit oli jotain sekopäisiä taistolaisia 70-luvulla. Ilmeisesti totuus sattuu. Stalinin lehmissä Oksanen pilkkaa hyvin neukkuvaltaa 70-luvulla hännystelleitä, naiiveja suomalaisaaseja. Mun mielestä hauskaa. :D

Kirjan nimi olisi voinut olla sadan vuoden tylsyys. Ainoa romaani jonka lukemisen olen nyt aikuisiällä jättänyt kesken.

Minulle kävi samoin! :P

Joku muuten tuolla kertoi tienneensä, että listalta löytyy Sofi Oksanen. Minä arvasin, että täältä löytyy Coelho, ja löytyihän se. ;)

Kökköä tekstiä, mutta neuvostovastaisuus voi tuoda vaikka nooppelin.

mut en jaksa perustella.



Finlandia-voittaja Sinisalon romaani oli tosi kökkö!!! TAjuan että palkinto tuli postmodernista intertekstuaalisuudesta mutta voisi siihen kieleenkin kiinnittää huomiota. Pahmillaan kuin Jerry Cottonista. Mies murahti, roisto virnisti... jne. hyi kauhee miten junttia. Inhoan lähtökohtaisesti romaaneja, joissa nimiongelma ratkaistaan sillä, että henkilöille annetaan myyttisiä tai vieraskielisiä nimiä tyyliin Enkeli ja Mike tms. Nää kaikki kömpelyydet oli Sinisalolla yöks

tulivat ensimmäisinä mieleen Alkemisti ja Puhdistus. Sitten lainasin kirjastosta myös kirjan Kahden kulttuurin tyttö, joka on huonosti kirjoitettu, vaikka kertoo tärkeästä aiheesta.

että se oli yllättävän helppo ollakseen niin menestynyt kirja. En ole kovin fiksu ratkomaan kirjojen arvoituksia, joten pisti silmään, kun osasin ratkoa Da Vinci koodin arvoituksia ennen kirjan päähenkilöä. Fanitin Da Vinciä joskus lapsena, minkä vuoksi luin hänestä muutaman elämäkerran.

Ja muistakin saman kirjailijan teoksista. eihän ne mitään kirjallisia suurteoksia olleet mutta aihe oli huippumielenkiintoinen.

se Jack Kerouacin (meniköhän tuo nimi nyt oikein) Matkalla oli kans ihan bullshittiä. :D



t. 21

mut en jaksa perustella.

Finlandia-voittaja Sinisalon romaani oli tosi kökkö!!! TAjuan että palkinto tuli postmodernista intertekstuaalisuudesta mutta voisi siihen kieleenkin kiinnittää huomiota. Pahmillaan kuin Jerry Cottonista. Mies murahti, roisto virnisti... jne. hyi kauhee miten junttia. Inhoan lähtökohtaisesti romaaneja, joissa nimiongelma ratkaistaan sillä, että henkilöille annetaan myyttisiä tai vieraskielisiä nimiä tyyliin Enkeli ja Mike tms. Nää kaikki kömpelyydet oli Sinisalolla yöks

Ja muistakin saman kirjailijan teoksista. eihän ne mitään kirjallisia suurteoksia olleet mutta aihe oli huippumielenkiintoinen.

Se oli minusta ihan tavallinen "dekkari" ja tunsin myötähäpeää siitä miten kirjailija on tavoitellut jotain rajuutta sadismin kuvauksilla ja sen hakkeripunkkaritytön hahmolla. En ollenkaan tavoittanut mikä siinä on niin mahdottoman mainiota niin monien mielestä.



Dekkarina se siis olisi ollut ihan ok, mutta nuo päälleliimatut 'hurjuudet' olivat vain niin noloja.