Kirja jota inhosit, vaikka muut sitä ovat kehuneet?

täälläkin.

Se on niin sarjaa keisarin uudet vaatteet - kukaan (meistä) alan ihmisistä ei uskalla sanoa miten tekotaiteellista ... se on.

Sori Mikko, ei voi mitään! :)

mutta Tuulen varjo. En vaan tajunnut enkä jaksanut.

Kieli on aivan kammottavan tönkköä ja kankeaa, hyi hyi hyi! Sai minut raivon partaalle. Väkisin luin 50-100 sivua, kun olin mennyt ostamaan, sitten menin kirjakauppaan palauttamaan sen ja valehtekin, että sain lahjaksi jo samanlaisen...



Pidän melkein kaikista täällä aiemmin inhotuista kirjoista (Sinuhe, Lumen taju, Kätilö, Ennen päivän laskua ei voi..., Linnunradan käsikirja liftareille, Sadan vuoden yksinäisyys, Hobitti jne...)

Siitä on pakko puhua jonkun kanssa.

taisi olla Kotiopettajattaren romaani.. Sitä oli niin kehuttu, mutta kauhea pettymys oli.

Kauriin kääntöpiiri :(

Silkkaa scheissea

Eivät mitenkään erityisen hyvin kirjoitettuja.

En ole koskaan kummastakaan pitänyt. Ihan Häräntappoaseesta ja Sonja O. kävi täällä lähtien.



Kumpikin jotenkin niin ALLEVIIVAA asioita ja mun mielestä ällöttävää luettavaa. Silti olen ihan vaan jonkinlaisesta kirjallisesta mielenkiinnosta heidän tuotantoaan lukenut ja ei ole mielipide muuttunut.



Jotenkin vähän "sosiaalipornoo ja populismia".

Joku Henri Chachachaa se kirjailija oli.. Miehen kehumana sen luin, niin voi hyvää päivää! Tuolla aiemmin joku oli kirjoittanut miten Torey Haydenin Tiikerinlapsi oli itseriittoista jaaritusta, niin se ei ole mitään Papilloniin verrattuna! Ja se vaimojen (tai "vaimojen") määrä.. Eikö miehellä ollut mitään häpyä? Viimeinen neljännes kirjasta meni ainoastaan läpiselaamisella.

Tää on noloa,mutta Tuulen varjo. En vaan tajunnut enkä jaksanut.

Mun mielestä tämä on paras kirja, minkä olen koskaan lukenut. Ja olen lukenut kirjoja paljon.

Tykkäsin, kun henkilöhahmoja ei ollut liikaa (pysyy täysin kärryillä hahmoista), oli jännitystä, romantiikkaa ja erittäin hyvin kirjoitettu tarina. Siis se kielenkäyttö oli jotain mahtavaa! Helppolukuista silti. Voin suositella kaikille, jotka tykkää, että henkilöhahmoja ei ole liikaa.

Sen sijaan nämä tökkivät:



Riikka Pulkkisen Totta. Luin sen kahdesti kun ajattelin, että pointti jäi ekalla kerralla vaan huomaamatta. Ei se parantunut toistolla.



Pussikaljaromaani on ollut kesken puoli vuotta. En taida jaksaa edes yrittää enää.



Juha Vuorisen koko tuotanto on vastenmielistä väkisinnaurattamista.

mitä kirjoittanut. Kamalan opettavaista luennointia.



Kalle Päätalo: jaarin, jaarin, ja vielä kerran jaarin.



Sadan vuodenyksinäisyys on loistava!! Minulla on se pokkarina ja se on ihan kulunut kun raahan sitä kaikkialle mukanani.



Toinen helmi on Salamanterisota (Karel Capek) - satiiri on täsmällistä, osuvaa ja älykästä - suosittelen kaikille.

Sain kummitädiltäni koko tuotannon lahjaksi kun hän kehui sen maasta taivaaseen. Eka kirja ollut jo vuoden kesken eikä voisi vähempää kiinnostaa..

Odottelen että kehtaan laittaa ne myyntiin.

sisällötöntä, vaikka aiheessa riittäisi.

- Westön Missä kuljimme kerran: henkilöhahmot pinnallisia ja epämiellyttäviä (onks toi oikea peruste inhota, ehkä ei...) sekä juoni vaan tylsä. Mäkin helsinkiläinen joten ei se riitä.



- John Irvingin tuotanto Garpin maailmaa ja Kaikkia isäni hotelleja lukuun ottamatta. Liikaa aina samoina toistuvia teemoja (nyrkkeily, seksi), sovinismia.



- Candace Bushnellin joku kirja jonka luin, en muista nimeä, oli paskin kirja mitä olen varmaan koskaan lukenut. Miten ihmeessä se on päässyt maineeseen???



- Suomalaisten kirjailijoiden teokset ovat lähes aina pettymyksiä, varsinkin kun niitä hehkutetaan niin paljon. Itkosen mormonikirja oli mun mielestä keskinkertainen, Hotakaisen Juoksuhaudantie samoin. Tervolla on ollut mun mielestä joitakin ok kirjoja.



- Coelhoa yritin kerran, en päässyt kahta sivua pitemmälle kun hajosin. Ei vi--u mitä kuraa! Mieluummin luen Pottereita ja revin samalla bikinikarvoja yksitellen irti ruosteisilla pinseteillä.





Sadan vuoden yksinäisyys ja Sinuhe on näistä täällä mainituista mun mielestä oikeasti loistavia kirjoja.

- Hemingwayn useimmat kirjat on tylsiä, Vanhus ja meri kyllä on hyvä.

- Coelhot yleensä jääneet kesken, mutta Veronika päättä kuolla oli luettava

- Jane Austinin kirjat taas on hyviä, Northanger Abbey ei ollut kovin hyvä

- Riitta Pulkkisen kirjoja en ole jaksanut loppuun

- Osa Günther Grassin kirjoista on loistavia, osa ei

- Pidän John Irvingin vanhemmista kirjoista, Viimeinen yö Twisted Riverillä oli kyllä puuduttava

- Hannu Salamaa olen aloittanut usein, n koskaan saanut loppuun.

- Hermann Hessen kirjat pitää lukea teininä, muulloin ne ei uppoa

- David Nichollsin One Day jäi kesken

- Erland Loen lastenkirjat ainakin on hyviä

- Döblin Berlin Alexanderplatz jäi kesken, vaikka tv-sarja oli loistava

-näitä elokuvia on nähnyt vilaukselta ja niiden perusteella ei innosta yhtään yrittää sitä lukutuskaa uudelleen. Ekan kirjan tokalle sivulle päässyt joskus.



Irvingin Ystäväni Owen Meany. Ei vaan pääse loppuun ja nyt luovuttanut.

Secret: Lorna Byrne. Sen huonompaa en ole tavannut. Coelho oli aivan kuin lastenkirja.



Poikani Kevin oli tylsä, oli pakko harppoa.



Anja Snelmannin lemmikaupantytöt vai mikä olikaan oli kanssa jotenki huonosti kirjoitettu ja loppui kesken. Aiheesta olisi saatu hyväkin kirja.

tylsä, laskelmoitu, ennalta-arvattava. Kerronta kylläkin ihan vetävää.