välitätkö sinä äitinä, onko LAT:na sosionomi vai kasvatustieteen kandi?

ystävä, joka ei päässyt sosionomikoulutukseen.



Hän on kertonut että monet KK:t vähättelevät sosionomeja. Itse arvostaa kovastikin koulutusta kuin koulutusta.



Minä taas työskentelen sosionomi työparinani ja ihailen kovasti hänen tapaansa luoda hyvät välit perheisiin, tehdä yhteistyötä eri tahojen kanssa, sekä varsinkin lapsen havainnoimiskykyään.

Mutta tärkeintä olisi että hoitaja on lämmin ihminen, joka huolehtii että kaikilla on mukava olla. Kaikki lapset tulisivat huomioiduiksi eikä kiusaamista olisi.

LTO;n kanssa käydään kasvatuskeskustelut ja LH on aina pihalla luovuttamassa lasta jos pääsen hakemaan klo 16 jälkeen. Hyvin näyttää yhteistyö sujuvan heillä.



Sillä , onko LTO sitten sosionomi vai KK , ei ole minulle mitään merkitystä. Tärkeää on , että hän on mukava , oikeasti lasten kanssa viihtyvä henkilö.



Sairaalassa ei missä työskentalen , on kyllä tiimityö myös aika saumatonta ja samaa työtä tehdään kaikki . Lääkehoitoa on minulla enemmän kuin lähihoitajilla .



Päiväkotityötäkin olen joskus tehnyt . Ryhmässä oli yksi LTO , joka oli lasten kanssa vaan aamupäivän "tuokiossa" Lopun ajan hän suunnitteli toimintaa . Tästä on 20v aikaa . Jälkikäteen olen miettinyt , että mitäköhän se ihminen oikein teki päivät pitkät ? Nykyään tuollaista ei onneksi enää ole.

lapsen tarpeille ja aloitteille kuin muilla koulutuksilla pk:ssa olevilla aikuisilla.

... ja kun lapset menevät syksyllä uudessa kaupungissa päiväkotiin, valitsin tasan tarkkaan sellaisen, jossa opettajana on sosionomi!



LTO:illa on pää täynnä suuria, pedagogisia ja didaktisia ajatuksia, mutta ei käytännön ymmärrystä pienen lapsen sielunelämästä. Lapsia pakotetaan akateemisen oppimisen malliin pöydän ääreen, vaikka samat asiat voisi oppia lapselle ominaisella tavalla myös leikin varjolla.



Lapsia itketetään viskaritehtävien ääressä, kun ympyrät eivät ole tarpeeksi pyöreitä (paperi oli täynnä kyyneleiden jälkiä) ja puolet työajasta menee tällaisten tuokioiden suunnitteluun. Hieno homma.



Sosionomeilla on koulutus, jossa on painotettu myös kauniiden ajatusten toimimista käytännössä. Lisäksi heillä on kykyä kommunikoida vanhempien kanssa JA mikä parasta, he eivät ole tukehdu omaan ammattiylpeyteensä, vaan voivat tarvittaessa lähteä käyttämään vaikka lapsia vessassa.



Vuodatus perustuu kahden lapsen päiväkotiuran seuraamiseen ja melkein kuuden vuoden sijaiskokemukseen pääkaupunkiseudun päiväkodeissa.



T: Lukion lehtori.

kyseenalaistamaan pk:n käytäntöjä, koska sillä voi olla "yllättäviä" psykologisia vaikutuksia, joista lapset sitten kärsivät.

Eli vaikka välittäisinkin siitä, kuka lapsia opettaa ja hoitaa, en sitä ääneen koskaan sano

Minun lapseni oppi eskarissa eniten siivoojalta, joka piti kuria siinä että lapset huolehtivat siisteydestä ja laittavat vaatteensa naulakkoon jne.

Minua ei tosiaankaan kiinnostanut mikä tutkinto kullakin oli. Päiväkoti edellytti, että on joku alan tutkinto ja että puhuu englantia äidinkielenään tai yhtä hyvin kuin äidinkieltä. Minulle oli tärkeää päiväkodin ilmapiiri ja se, että lapsia ei ollut tuhottoman paljon. Eskariryhmässä oli muistaakseni 13 lasta, koko päiväkodissa ehkä 25. Lapsia ei ollut ihan niin paljon kuin laki olisi sallinut, mikä on minusta vain hyvä juttu - kaikille riitti aikaa. Eikä koskaan tullut sellaista tilannetta, että päiväkodista olisi soitettu ja kysytty voiko lapsi jäädä kotiin kun hoitajia ei ole tarpeeksi. Nämä on minusta niitä tärkeitä juttuja, ei henkilökunnan muodollinen koulutus.

Tässä tiivistettynä ja yleistettynä kokemukseni sosionomien ja yliopistokoulutuksen saaneiden lastentarhanopettajien välisestä erosta. Olen lastenhoitajana työskennellyt paljon molempien kanssa.



KM:eilla on toki laajempi tietämys didaktiikasta ja heille pedagogiset tavoitteet ja niiden mukaan toimiminen ovat hyvin tärkeitä. Yksilön tarpeet (mm. elinympäristö ja elämän tilanne) jäävät toisinaan huomioimatta ryhmän toimivuuden kustannuksella.



Sosionomit ovat herkempiä lasten tunneviesteille. Ymmärtävät myös paremmin erilaisia perheitä ja perheiden ratkaisuja sekä niiden vaikutuksia lapseen/lapsen käyttäytymiseen.



Itse ajattelen, että parasta olisi, jos ryhmässä työskentelisi sekä KM että sosionomi.





Työkaverina sosionomit ovat yleensä "helpompia" eivätkä hermostu niin herkästi muuttuvista tilanteista.

välitän, ja haluaisin myös tietää mikä koulutus niillä on jotka lapseni kanssa työskentelevät. Juurikin tuosta ap:n esittämästä syystä: sosionomin koulutuksesta hyvin pieni osa liittyy lapsiin ja lapsen kehityksen tukemiseen.



Psykologina olen huolissani tästä yhteiskunnan keskusteluilmapiiristä jossa yhä pienemmän lapset pitäisi laittaa hoitoon kodin ulkopuolelle. Nyt jo ylipursuaviin päiväkoteihin lisää lapsia, ilman panostusta varhaiskasvatuksen - ja kasvattajien laatuun? Mielestäni lapsen fyysisestä hyvinvoinnista huolehtiminen ei riitä, vaan ammattilaisilla on oltava vankka näkemys siitä, mitä lapsi päiväkotiolosuhteissa tarvitsee hyvään kehitykseen. Sosionomilla en voi olettaa tällaista ymmärrystä olevan, ellei sitten kyse ole omasta mielenkiinnosta tapahtuneesta opiskelusta ja asiaan perehtymisestä. Kaikki kunnia sosionomeille sikäli että ovat varmasti monessa paikassa ihan mainioita ammattilaisia, mutta lastenkasvatukseen on olemassa myös tämä vartavasten siihen kouluttautunut porukka.



Keltikangas-Järvisen kirjoihin kannattaa perehtyä jos aihe kiinnostaa.

Itse päiväkodissa pitkään työskennelleenä voin sanoa että kohdalleni on varmaan osunu ne sosionomit joita ei oikeasti kiinnosta olla siellä päiväkodissa ja ero on ollut huima lastentarhanopettajiin. Kyllä sosionomin tietämys päiväkotimaailmasta on erittäin pieni jos ei ole aiemmin siellä ollut. Ei kaikki LTO myöskään ole hyviä vaan mielestäni kaikki on kiinni siitä oletko kiinnostunut työstä. On näitä LTO jotka miettii vaan teoriaa teoriaa ja suorittamalla mennään lasten kanssa..

Kuka on aidosti kiinnostunut lapsista ja työskentelystä heidän parissa, mielestäni heidän kanssa on mukavin työskennellä ja ryhmät toimii. Jostain syystä tuntuu vaan et päiväkodeissa on paljon porukkaa jotka haluaisivat olla aivan jossain muualla tai sit ykdinkertaisesti eivät vain viitsi vaihtaa alaa.

Painajaismaisin on ollut ryhmä, jossa oli kaksi vastavalmistunutta maisteripimua, jotka olivat niin kiinni kaikissa hienoissa teorioissa, joita olivat yliopistossa oppineet, mutta lasten kasvattamisesta käytännössä ei ollut harmainta hajua! Yhden vuoden oli taas suht nuori lto, joka oli mielestäni surkea. Vasta jälkikäteen minulle selvisi, että hän olikin vain sosionomi, ja lakkasin ihmettelemästä hänen touhujaan. Nykyään meillä on ihana viisissäkymmenissä oleva kokenut yliopistosta valmistunut lto, joka on aivan ihana! Mutta ei se pelkkä koulutus ole se autuaaksi tekevä asia, sen osoitti nämä kaksi pimua. Kyllä se on kokemus, mikä puhuu. Milloinkaan ei saisi laittaa kahta keltanokkaa kahdestaan saati yksinään huseeraamaan, vaan aina pitäisi olla kokeneempi työparina. Käytännössä helpommin sanottu kuin tehty! Mutta kyllä se kokenut lastenhoitaja oli hätää kärsimässä, kun eihän häntä kuunneltu kun nämä kaksi maisteria olivat niin ylemmyydentuntoisia. Huoh.

olen itse puheterapeutti ja kierrän paljon päiväkoteja työssä. Itse olen huomannut, että kasvatustieteilijä-LTO:lla on paljon enemmän eväitä tilanteisiin, joissa lapsi tarvitsee jotakin erityistä tukea. Siis myös vähän pienempiin asioihon, esim. kun lapsella vähän pylly pyörii penkissä tai syömisen kanssa on vähän ongelmaa. Sosionomi-LTO:t tuntuvat suhtautuvan enemmän niin, että mikään yksilöllinen tai kuntoutuksellinen tuki ei kuulu päiväkotiin.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2012 klo 09:20"]henkilön persoona ja tapa tehdä työtä. Mitä väliä koulutuksella, jos asenne on pielessä tai muuten vain ei sovellu alalle? Työkokemus on se, mitä eniten arvostan lastenhoidon kohdalla. Ja tervettä järkeä tietysti. Arvostan myös halua oppia uutta ja ottaa vastaan uusia ehdotuksia.

[/quote]

Minulla on kaksi lasta päivähoidossa ja minulle on ihan tuontaivaallisen sama mikä lapseni hoitajan koulutus on kun he ovat ihan pieniä. Lapsilähtöisyyden, empatian, leikkitaitojen, hyväntuulisuuden perään kuulutan. Minä epäilen että tässäkin hommassa liika korkea koulutusvaatimus karsii liikaa akanoita jyvistä. Vähän sama kuin lääkäreissäkin. Onhan heillä teoriatietoa juu, mutta ei minkäänlaisia ihmistaitoja.

[quote author="Vierailija" time="20.05.2012 klo 08:50"]

Minusta tämä vertaus on hyvä: kaksi ihmistä laitetaan oppimaan venäjää. Toinen lukee venäjää kolme vuotta, toinen taas lukee veäjän lisäksi ruotsia, englantia ja saksaa. Kumpi oletettavasti osaa lopuksi enemmän venäjää? Tämä vertaus sopii sosionomi/kk- vertauskuvaksi täydellisesti.

[/quote]

Vertaus ei kylläkään toimi "täydellisesti". Kyse on tässä tapauksessa siitä, kumpi pärjää paremmin Venäjällä!

Minulle on tärkeää, että lapseni saa päiväkodissa osallistua toimintaan, jonka on suunnitellut ihminen jolla on ymmärrys siitä,  kuinka lapsi oppii erilaisia asioita toimimalla ja tekemällä. Mielestäni pedagogisen koulutuksen saaneella henkilöllä on siihen parhaat edellytykset. Uskon myöskin, että lto-koulutuksen pääsykokeiden haastattelut ja lapsiryhmän kanssa toimimista mittaava koeosuus seuloo alalle sopivimmat henkilöt, AMK:hon ei seula ole yhtä tiukka, ja hakeekohan sinne ne, jotka eivät yliopistoon pääse - yliopistoonhan pääsee vain noin 10-20% hakijoista? Yksittäiset persoonat voivat toki olla aivan mahtavia, oli sitten lto tai sosionomi, mutta koulutuksena arvostan enemmän yliopistokoulutusta opettajalle sopivana koulutuksena. 

Yliopiston kandi ja Amk-tutkinto ovat ihan saman tasoisia tutkintoja noin niinkuin paperilla. Koska itse tunnen lääheisesti yhden lto:n, juuri siellä ylistetyllä hki:n yliopistolla opiskelleen, niin en nyt mitenkään kauheasti lähtisi paasaamaan niiden opintojen vaativuudesta ja siitä miten niistä selviäminen jotenkin on yhtään kummempaa kuin hyvästä amk-tutkinnosta selviäminen. Lähipiiristä löytyy myös amk-tutkinnolla itsensä oman alansa huipulle päässyt henkilö joka on erittäin pätevä työssään. Itsekin olen opiskellut yliopistossa, ensin kandin ulkomailla ja sitten maisterin suomessa, joten siltä vertailupohjalta olen tämän lto-kandin koulutöitä joskus katsellut (oikoluin niitä joskus hänelle).

Hän on kyllä erittäin hyvä lasten kanssa, antaisin lapseni hänelle hoitoon. Tiedän hänen kuitenkin puhuvan töissä lasten perheistä pahaa muulle henkilökunnalle, ja myös korostaa paljon yliopistotaustaansa ja pitää itseään siten parempana kuin lähihoitajia yms.

Mitä itse muistan omasta eskaristani oli että jotkut opettajat olivat lähes pelottavia kun taas jotkut helposti lähestyttäviä ja lämpöisen oloisia. Itse haluan lapsilleni niitä joille uskaltaa mennä juttelemaan ja niitä jotka pitävät huolen siitä että kaikki lapset viihtyvät ja ketään ei kiusata. Sama se, onko joku laulutuokio järjestetty niin että siinä oppii vähän enemmän tai vähemmän kunhan se viihtyvys ja perusturvallisuus ovat erittäin hyvin kunnossa. Itse olen myös sitä mieltä että lasten tulee saada olla luovia, joten ei kaikkia leikkejä tarvitse niin tarkasti kontrolloida.

Yhteenvetona sanoisin, että mielellään tietenkin monipuolinen kattaus eri koulutuksen saaneita koska silloin on erilaista osaamistakin, mutta pääasia minulle on se persoona ja käytännön osaaminen.

[quote author="Vierailija" time="04.08.2014 klo 01:24"]

Uskon myöskin, että lto-koulutuksen pääsykokeiden haastattelut ja lapsiryhmän kanssa toimimista mittaava koeosuus seuloo alalle sopivimmat henkilöt, AMK:hon ei seula ole yhtä tiukka, ja hakeekohan sinne ne, jotka eivät yliopistoon pääse - yliopistoonhan pääsee vain noin 10-20% hakijoista? 

[/quote]

Sisäänpääsyprosenttiko sen ratkaisee? Meillä opiskelemaan pääsi 4% hakijoista, en nyt väittäisi että tännekään olisi helppo päästä tai että seula olisi mitenkään "löysä" :) T. Tuleva sosionomi

En välitä vaikka ei olisi koulutusta ollenkaan, kunhan on maalaisjärkeä, hyvä persoona ja pitää lapseni turvassa. Päiväkodissa ei tarvita "opettajaa", koulussa sitten vasta.

En. Mulle on tärkeintä et lapseni on turvassa. Lähihoitaja, hoitoapulainen, sivari tai vaikka laitoshuoltaja hoitakoot kunhan mun lasta ei kiusata, nöyryytetä eikä hänen itsetuntoaan tuhota.