Tekisitkö abortin, jos lapsesi olisi down?
Tai olisi muuten vammainen? Puuttuisi esim. molemmat jalat.
Kommentit (94)
Että siinä tapauksessa, että seulonnoissa pystyttäisiin sanomaan, että lapsen elämä tulisi olemaan täyttä kipua ja helvettiä tai että minä kuolisin synnytykseen, niin silloin abortoisin. Jos elämä on raskasta muutenkin niin silloin hoitaisin vain ehkäisyasiat kuntoon, niin että vahinko todellakin olisi minimaalinen.
Ja ihan siksi, että meillä on jo yksi lapsista autistinen, enkä oikeasti jaksaisi enää toista vaikeahoitoista ja loppuiäksi sitovaa lasta. Enkä usko, että muukaan perhe sitä kestäisi. Jeesustelkoot muut mitä haluavat, loppupeleissä se on kunkin perheen itse mietittävä, mitä jaksaa ja kestää.
Niin no voihan sen ottaa jeesusteluna, mutta miten oikeasti tuolla asenteella voi lasta hankkia ollenkaan? Kun seulonnoissa ei tosiaan paljastu kuin osa vammoista. Näkyykö esim. Autismi jotenkin sikiövaiheessa?
Joissakin maissa kuoliaaksi kivittäminen, naisten raiskaaminen ja lasten hakkaaminen on laillista. Miksi ette selittele näitä tekoja lakiin vedoten?
Vastauksena ap:n kysymykseen: en abortoisi vauvaani downin enkä puuttuvien jalkojen takia.
Koen sen niin, että en halua lapsen kärsivän. Enkä halua menettää omaa elämääni siihen, että joudun lapsen vamman takai jättää ihan kaiken muun, unohtaa ihmisyyteni ja kaikki muut.
Itsekäs olen, tiedän. Kerran sitä vain eletään. Vaihtoehtäja löytyy ja minä valitsisin abortin.
totta, kerran sitä TÄÄLLÄ eletään.
Varaudupa aika tukaliin oloihin ikuisuudessa, paikassa, jossa tuli on 70 kertaa kuumempaa kuin maan päällä. Samoin te kaikki muut sairaat ihmiset, jotka murhaisitte oman lapsenne itsekkyyden takia.. Toivottavasti pistää miettimään.
Sairaita ootte ei voi muuta sanoa.
en tekisi ja ei ole mitään niin hirveää ku oman lapsen tappaminen kohtuun. ja vahinkoja sattuu lääkäreillekkin voi syntyä ihan terve lapsi vaikka tutkimukset näyttää toisin.
Jos siis tieto olisi ihan varma. Varsinkin jos olisi pahasti down, tai muuten pahasti vammainen, mitä mielestäni on, jos puuttuu molemmat jalat.
tuttavien yllätysdon lapsi on ollut koko elämänsä sairaalashoidossa, kivuissa ja kärsien. sairastaa epilepsiaa ja keuhkotulehduksia ym ym. ei koskaan tule kotiin. tarvitsee lisähappea ja hengityskoneessakin on ollut useasti. aivan kamalaa.
Mutta miten te voitte päättää, kärsiikö joku ihminen vai ei! On täysin käsittämätön ajatusmaailma, että vammaisen elämä ei olisi hyvää ja siksi hänen ihmisoikeutensa voidaan jo vatsassa riistää toisella tavalla kuin terveen lapsen. Mistä HELVETISTÄ te voitte tietää, miten vammainen lapsi (kukin on yksilö vielä) tulee kokemaan elämänsä????
että pikkupikku keskosia pidetään hengissä on väärin. lapsi kärsii yleensä ihan hirveästi kipua ja tuskaa ja tulehduksia ennen kuin kenties selviää. kipuaistit herkistyvät on nykyään tiedossa. ymmärrän että keskosia autetaan mutta jos vauva on siis noin 20-25 viikolla, minusta luonnon pitäisi saada antaa tapahtua vaikka vanhemmille tietenkin kamalaa. ei se lääkäri aina voi leikkiä jumalaa. useat eivät selviäkkään noin pieninä kaikista operaatioista huolimatta. myöskin todella kallista.
Synnyttäminen ei olisi oikein aikaisempia lapsiani kohtaan.
minulla on vammainen täti... ja on maailman paras täti!!! vammaisen läheisenä voin sanoa että eritys lapsi kasvattaa lähellä olevia ihmisiä todella paljon.
että monet täällä kyllä- vastanneista tekisi oikeassa tilanteessa toisin.
Mutta miten te voitte päättää, kärsiikö joku ihminen vai ei! On täysin käsittämätön ajatusmaailma, että vammaisen elämä ei olisi hyvää ja siksi hänen ihmisoikeutensa voidaan jo vatsassa riistää toisella tavalla kuin terveen lapsen. Mistä HELVETISTÄ te voitte tietää, miten vammainen lapsi (kukin on yksilö vielä) tulee kokemaan elämänsä????
jos syndroomaan liittyy fyysisiä ongelmia, jatkuvia sairaskohtauksia, vakavia immuunisairauksia, munuais-, keuhko- ym tulehduksia, vaikeita neurologisia ongelmia kuten epilepsiaa niin tiedossa on todennäköisesti myös paljon KIPUA. Kyllä syntymättömän lapsen elämänlaatua tulee miettiä realistisesti.
Itse en abortoisi, ja olen työskennellyt erittäin vaikea vammaisten kanssa. Down on oikeasti useimmissa tapauksissa helpoimmasta päästä kehitysvammoista. Tänä päivänä suurin osa syntyneistä vammaisista on tuntemattomasta syystä kehitysvammaisia, ja ne on todella vaikeita, koska ei pystytä ennustamaan lapsen käytöstä, elinikää, avuntarvetta ja kaiken lisäksi vielä ei näy heti synnyttyä edes yleensä vaan vasta kehitysviivästymien kautta.
Säälin kaikkien "abortoisin downin"-lapsia, sillä heillähän voi olla tämän tuntemattoman syyn tilalla vaikka vaikea luonne, mitä äiti ei jaksakkaan tähän elämän tilanteeseen...
Kehitysvammainenkin pystyy saamaan arvokkaan elämän, kunhan muut muistavat kunnioittaa toistansa !