Lue keskustelun säännöt.
Tekisitkö abortin, jos lapsesi olisi down?
14.05.2012 |
Tai olisi muuten vammainen? Puuttuisi esim. molemmat jalat.
Kommentit (94)
Ja ihan siksi, että meillä on jo yksi lapsista autistinen, enkä oikeasti jaksaisi enää toista vaikeahoitoista ja loppuiäksi sitovaa lasta. Enkä usko, että muukaan perhe sitä kestäisi. Jeesustelkoot muut mitä haluavat, loppupeleissä se on kunkin perheen itse mietittävä, mitä jaksaa ja kestää.
Niin no voihan sen ottaa jeesusteluna, mutta miten oikeasti tuolla asenteella voi lasta hankkia ollenkaan? Kun seulonnoissa ei tosiaan paljastu kuin osa vammoista. Näkyykö esim. Autismi jotenkin sikiövaiheessa?
Kun et kuitenkaan voi tietää kaikkia asiaan vaikuttavia tekijöitä, et oikeasti ole oikeutettu toisten päätöksiä tuomitsemaan murhaksi tms. ihan kamalaa.
Ota huomioon, että moni oikeasti ja perustellusta syystä ei pidä aborttia murhana. SINÄ saat niin ajatella hiljaa itseksesi, mutta älä laillista tekoa kenenkään naamalle ala murhaksi haukkua.
Kyllä, olen hyvin tietoinen, että kaikki kehitysongelmat eivät näy seulassa. Luultavasti olen siitä paljon sinua paremmin tietoinen...
En aio enää raskaaksi tulla ja riskikin siihen on hyvin pieni (olen jo 45-vuotias), mutta JOS nyt sattuisi vahinko käymään, niin varmuudella en ottaisi ylimääräistä kuormaa meidän perheellemme. Voi olla, että ylipäätään raskaaksi tullessani teettäisin abortin, koska autismi ei tosiaan näy etukäteistutkimuksissa, mutta riski siihen on perinnöllinen.
Eli: kyllä, riski on, että kaikkia lapsen poikkeavuuksia ei havaita ja lapsi voi myöhemmin vammautua. MUTTA JOS SE VAMMA jo on tiedossa raskausvaiheessa, siinä ei siten oteta kantaa mahdollisuuksiin, vaan jo olemassaolevaan vammaan. Ei siis valita hypoteettisia asioita, vaan fakta.
Ja kenenkään muun puolesta ei voi valita, sellaisen valinnan tekemistä minä kutsun jeesusteluksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska tuo vaikuttaa muidenkin kuin minun elämääni eli jo olemassa olevien sisarusten loppuelämään.
Ja ihan siksi, että meillä on jo yksi lapsista autistinen, enkä oikeasti jaksaisi enää toista vaikeahoitoista ja loppuiäksi sitovaa lasta. Enkä usko, että muukaan perhe sitä kestäisi. Jeesustelkoot muut mitä haluavat, loppupeleissä se on kunkin perheen itse mietittävä, mitä jaksaa ja kestää.
Niin no voihan sen ottaa jeesusteluna, mutta miten oikeasti tuolla asenteella voi lasta hankkia ollenkaan? Kun seulonnoissa ei tosiaan paljastu kuin osa vammoista. Näkyykö esim. Autismi jotenkin sikiövaiheessa?
Kun et kuitenkaan voi tietää kaikkia asiaan vaikuttavia tekijöitä, et oikeasti ole oikeutettu toisten päätöksiä tuomitsemaan murhaksi tms. ihan kamalaa. Ota huomioon, että moni oikeasti ja perustellusta syystä ei pidä aborttia murhana. SINÄ saat niin ajatella hiljaa itseksesi, mutta älä laillista tekoa kenenkään naamalle ala murhaksi haukkua. Kyllä, olen hyvin tietoinen, että kaikki kehitysongelmat eivät näy seulassa. Luultavasti olen siitä paljon sinua paremmin tietoinen... En aio enää raskaaksi tulla ja riskikin siihen on hyvin pieni (olen jo 45-vuotias), mutta JOS nyt sattuisi vahinko käymään, niin varmuudella en ottaisi ylimääräistä kuormaa meidän perheellemme. Voi olla, että ylipäätään raskaaksi tullessani teettäisin abortin, koska autismi ei tosiaan näy etukäteistutkimuksissa, mutta riski siihen on perinnöllinen. Eli: kyllä, riski on, että kaikkia lapsen poikkeavuuksia ei havaita ja lapsi voi myöhemmin vammautua. MUTTA JOS SE VAMMA jo on tiedossa raskausvaiheessa, siinä ei siten oteta kantaa mahdollisuuksiin, vaan jo olemassaolevaan vammaan. Ei siis valita hypoteettisia asioita, vaan fakta. Ja kenenkään muun puolesta ei voi valita, sellaisen valinnan tekemistä minä kutsun jeesusteluksi.
Lakien säätäjät jeesustelevat kuitenkin puolestamme ja joutuvat jeesustelemaan noiden abortointiaikojen suhteen kun yhä pienempiä keskosia voidaan pelastaa. Olen itse tehnyt abortin viikolla 12, joten en voi tuomita aborttia yleensä. Mielestäni on vain ristiriitaista että toinen samanikäinen abortoidaan ja toinen pidetään hengissä kohdun ulkopuolella. Mikä se teko sitten on, jos se ei ole murha, vaikka lapsi saattaisi jo selvitä hengissä synnytyksestä mutta siinä vaiheessa tehdään abortti? Se olisi murha jos menisit ja vetäisit töpselin irti saman ikäisen keskosen hengityskoneesta. En minä sitä välttämättä siltikään kieltäisi, mutta miettikää nyt jos tuollaisen teon tekisitte, että olisiko tuo tosiaan vain abortti. Itselläni tulisi kyllä raja vastaan, oli laki mikä hyvänsä.
Mutta se on sinun henkilökohtainen mielipiteesi silti.
Minusta olisi paljon epäinhimillisempää antaa vammaisen lapsen syntyä ja samalla tuhota perhe ja ajaa mahdollisesti molemmat lapset laitoshoitoon tai huostaan. Kenties myös kaksi perheemme normaalilasta. Kukaan ulkopuolinen ei voi tietää, millaiset olosuhteet odottajan pitää perheineen ottaa laskuissa mukaan. Olisiko sinusta vastaavassa tilanteessa mukavaa tulla syytetyksi murhaajaksi?
Kannattaa myös pitää mielessä, että abortti on lain mukaan sallittu ENNEN 20. RASKAUSVIIKKOA ja siinä vaiheessa sikiö ei kyllä mitenkään tule toimeen kohdun ulkopuolella, ei edes hengityskoneessa.
Kannattaa myös pitää mielessä, että poikkeavuudet havaitaan yleensä niskapoimu-ultrassa 12. raskausviikolla ja ne varmistetaan istukkanäytetutkimuksessa tai lapsivesitutkimuksessa. Istukkatutkimus voidaan tehdä jo 11.-12. raskausviikolla. Niiden tulosten saaminen kestää muutamasta päivästä kolmeen viikkoon - mutta abortti tehdään silloin yleensä siis hyvissä ajoin.
tosin haikein fiiliksin.. down ei oo kiva omistajalle eikä lähipiirille.
Ja ihan siksi, että meillä on jo yksi lapsista autistinen, enkä oikeasti jaksaisi enää toista vaikeahoitoista ja loppuiäksi sitovaa lasta. Enkä usko, että muukaan perhe sitä kestäisi. Jeesustelkoot muut mitä haluavat, loppupeleissä se on kunkin perheen itse mietittävä, mitä jaksaa ja kestää.
Niin no voihan sen ottaa jeesusteluna, mutta miten oikeasti tuolla asenteella voi lasta hankkia ollenkaan? Kun seulonnoissa ei tosiaan paljastu kuin osa vammoista. Näkyykö esim. Autismi jotenkin sikiövaiheessa?
Kun et kuitenkaan voi tietää kaikkia asiaan vaikuttavia tekijöitä, et oikeasti ole oikeutettu toisten päätöksiä tuomitsemaan murhaksi tms. ihan kamalaa. Ota huomioon, että moni oikeasti ja perustellusta syystä ei pidä aborttia murhana. SINÄ saat niin ajatella hiljaa itseksesi, mutta älä laillista tekoa kenenkään naamalle ala murhaksi haukkua. Kyllä, olen hyvin tietoinen, että kaikki kehitysongelmat eivät näy seulassa. Luultavasti olen siitä paljon sinua paremmin tietoinen... En aio enää raskaaksi tulla ja riskikin siihen on hyvin pieni (olen jo 45-vuotias), mutta JOS nyt sattuisi vahinko käymään, niin varmuudella en ottaisi ylimääräistä kuormaa meidän perheellemme. Voi olla, että ylipäätään raskaaksi tullessani teettäisin abortin, koska autismi ei tosiaan näy etukäteistutkimuksissa, mutta riski siihen on perinnöllinen. Eli: kyllä, riski on, että kaikkia lapsen poikkeavuuksia ei havaita ja lapsi voi myöhemmin vammautua. MUTTA JOS SE VAMMA jo on tiedossa raskausvaiheessa, siinä ei siten oteta kantaa mahdollisuuksiin, vaan jo olemassaolevaan vammaan. Ei siis valita hypoteettisia asioita, vaan fakta. Ja kenenkään muun puolesta ei voi valita, sellaisen valinnan tekemistä minä kutsun jeesusteluksi.
Lakien säätäjät jeesustelevat kuitenkin puolestamme ja joutuvat jeesustelemaan noiden abortointiaikojen suhteen kun yhä pienempiä keskosia voidaan pelastaa. Olen itse tehnyt abortin viikolla 12, joten en voi tuomita aborttia yleensä. Mielestäni on vain ristiriitaista että toinen samanikäinen abortoidaan ja toinen pidetään hengissä kohdun ulkopuolella. Mikä se teko sitten on, jos se ei ole murha, vaikka lapsi saattaisi jo selvitä hengissä synnytyksestä mutta siinä vaiheessa tehdään abortti? Se olisi murha jos menisit ja vetäisit töpselin irti saman ikäisen keskosen hengityskoneesta. En minä sitä välttämättä siltikään kieltäisi, mutta miettikää nyt jos tuollaisen teon tekisitte, että olisiko tuo tosiaan vain abortti. Itselläni tulisi kyllä raja vastaan, oli laki mikä hyvänsä.
Mutta se on sinun henkilökohtainen mielipiteesi silti.Minusta olisi paljon epäinhimillisempää antaa vammaisen lapsen syntyä ja samalla tuhota perhe ja ajaa mahdollisesti molemmat lapset laitoshoitoon tai huostaan. Kenties myös kaksi perheemme normaalilasta. Kukaan ulkopuolinen ei voi tietää, millaiset olosuhteet odottajan pitää perheineen ottaa laskuissa mukaan. Olisiko sinusta vastaavassa tilanteessa mukavaa tulla syytetyksi murhaajaksi?
Kannattaa myös pitää mielessä, että abortti on lain mukaan sallittu ENNEN 20. RASKAUSVIIKKOA ja siinä vaiheessa sikiö ei kyllä mitenkään tule toimeen kohdun ulkopuolella, ei edes hengityskoneessa.
Kannattaa myös pitää mielessä, että poikkeavuudet havaitaan yleensä niskapoimu-ultrassa 12. raskausviikolla ja ne varmistetaan istukkanäytetutkimuksessa tai lapsivesitutkimuksessa. Istukkatutkimus voidaan tehdä jo 11.-12. raskausviikolla. Niiden tulosten saaminen kestää muutamasta päivästä kolmeen viikkoon - mutta abortti tehdään silloin yleensä siis hyvissä ajoin.
Kyse on kahden viikon erosta. Abortin saa tehdä viikolla 20 ja keskosia pelastetaan jo viikolla 22 ja tekniikka paranee koko ajan. Riippumatta siitä mikä minun mielipiteeni on, väitän että tuota ristiriitaa on aika vaikea olla miettimättä jos yhtään ajattelee. Ehkä tuollaisessa tilanteessa kannattaisi puhua mielummin jo eutanasiasta kuin abortista. Varmasti on olemassa hyviä syitä miksi ei kannata hankkia vammaista lasta, mutta ei ne hyvät syyt tuota itse tekoa muuta miksikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi eläisi kuitenkin kauemmin kuin minä ja hän jäisi ihan yksin. En halua sellaista.
Elää varhaisteinin elämäänsä, eikä hanellä ole kamalia kipuja, kuten syöpää. En tiedä, mistä joku syövän tähän veti. Senhän toki saa meistä joka neljäs nykyää, ja se on kallis sairaus, joka usein johtuu huonoista elintavoista.
Se voidaan kyllä huoletta hankkia, mutta viaton lapsi voidaan tappaa huoletta.
En tappanut omaani, enkä tappaisi, vaikka uudestaan näin kävisi.
Downia ei myöskään omisteta, vaan heillä, kuten myös kaikilla muilla vammaisilla on ihmisoikeudet kuten teilläkin hyvät av-mammat.
Muistakaa, että se raha, mitä käytämme vammaispalveluihin, on vain murto-osa siitä, mitä käytämme elintasosairauksiin täällä Suomessa. Googlaamalla löytyy tietoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tekisitkö abortin jos lapsesi isä olisi down? :DD
tai tosiaan vaikka kaikki raajat, joo, tekisin. Downista en edes olisi tiennyt (sama mahd tulevaisuudessa jos lapsia lisää tulisi) kuitenkaan ennen vauvan syntymää, kun sitä ei katsottu ultrassa, en kokenut tarvetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten kirjoitin - jos luit kunnolla - abortit käytännössä tehdään siis AIEMMIN kuin 20. viikolla.
Jos lapsi syntyy ennen viikkoa 22, se on keskenmeno jo määritelmällisestikin, ja vasta sen jälkeen ennenaikainen synnytys. Raskausviikolla 22 syntyneistä vauvoista selviää hengissä vain alle kymmenen prosenttia vauvoista.
http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=7403/type=1
Joten eutanasiasta siinä ei todellakaan puhuta, siis lapsesta, joka selviäisi hengissä ilman hemmetin mittavia ja raskaita hoitoja. Ja tällä hetkellä siis ei todellakaan EDES hoitojen avulla selviä.
Jos tulevaisuudessa alle 20 -viikkoiset alkavat selvitä hengissä suht terveinä, tuota lakia voidaan toki muuttaa, ja siitä vaan.
Siihen asti älä puhu läpiä päähäsi.
tähän kun jokaisella minun tuntemallani down-lapsella on leukemia tai vastaava. mutta hienoa jos omasi on terve kuin pukki. Kaikki eivät todellakaan sitä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi mieheni on samaa mieltä.
Käytii asiasta keskusteluja kun odotin kuopusta ja työkaveri odotti myös. Hänen oli iso riski saada down-vauva.
Työskentelen itse vammaisten parissa ja tiedän että suuri osa vammaisista on onnellisempia kuin me korkeamman älykkyysosamäärän omaavat. Ja perheilleen tärkeitä eikä mitään taakkoja.
Kannattaa vähän miettiä sanomisiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En siedä lapsia. Varsinkin jos ovat trisomnia g:n kantajia.
Kuten kirjoitin - jos luit kunnolla - abortit käytännössä tehdään siis AIEMMIN kuin 20. viikolla.
Jos lapsi syntyy ennen viikkoa 22, se on keskenmeno jo määritelmällisestikin, ja vasta sen jälkeen ennenaikainen synnytys. Raskausviikolla 22 syntyneistä vauvoista selviää hengissä vain alle kymmenen prosenttia vauvoista.
<a href="http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=7403/type=1" alt="http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=7403/type=1">http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=7403/type=1…;
Joten eutanasiasta siinä ei todellakaan puhuta, siis lapsesta, joka selviäisi hengissä ilman hemmetin mittavia ja raskaita hoitoja. Ja tällä hetkellä siis ei todellakaan EDES hoitojen avulla selviä.
Jos tulevaisuudessa alle 20 -viikkoiset alkavat selvitä hengissä suht terveinä, tuota lakia voidaan toki muuttaa, ja siitä vaan.
Siihen asti älä puhu läpiä päähäsi.
Sehän on hyvä jos yleinen käytäntö on tuo. Laki on kuitenkin venytetty aika lähelle tuota selviytymisrajaa ja sitä mikä on lain mukaan mahdollista varmasti myös tapahtuu jonkin verran. Mielestäni tuo kymmenenkin prosenttia on muuten aika paljon.
Työskentelen itse vammaisten parissa ja tiedän että suuri osa vammaisista on onnellisempia kuin me korkeamman älykkyysosamäärän omaavat. Ja perheilleen tärkeitä eikä mitään taakkoja.
onnellisempi kuin normaalilapsi. Minun autistinen lapsenikin on minulle hurjan rakas - ja silti erittäin vaativa hoidettava ja loppuikäni minussa kiinni ja saan aina murehtia, miten hän pärjää elämässään, kun minusta aika jättää.
Oikeasti on aika mahdoton tätä selittää kaltaisillesikaan, joilla PERIAATTEESSA on kokemusta kehitysvammaisista ihmisistä. Sinäkään et kanna heistä vanhemman vastuuta, etkä voi tietää, millaista on pienen vammaisen lapsen perheen elämä: taistelua tukitoimista, taistelua Kelan kanssa, taistelua omaishoidon tuesta, taistelua hoitopaikoista.
Ja sitten aikuisena ikuista huolta siitä, saako lapselle paikan jostain suljetusta laitoksesta, jossa lapsi lukitaan huoneeseensa iltakuudelta, vai kodinomaisesta ryhmäkodista... jne.
Ja tämän rinnalla sitten yrität pitää avioliiton kuosissa ja huomioida muita lapsiakin. Monilla erityislasten sisaruksilla on eriasteisia ongelmia itsellään, koska he ovat lapsena joutuneet antamaan liiaksikin tilaa sille erityissisarukselleen.
Voi olla ylivoimainen urakka, ja kun siihen tulisi VIELÄ uusi erityislapsi, se voi olla muulle perheelle liikaa. Yksi meillä vielä menee joten kuten sisulla, mutta entäs jos heitä tulisi lisää JA SE OLISI ETUKÄTEEN ESTETTÄVISSÄ...?
Jollekulle toiselle jo se ensimmäinenkin erityislapsi olisi liikaa, onhan sitä myös vanhemmilla monenmoista sairautta, joka rajaa mahdollisuuksia sitoutua vaikeasti vammaiseen lapseen.
Että tätä halusin sanoa. Älkää tuomitko, jos ette tiedä tarkkaan toisten valintojen perusteluja.
Kuten kirjoitin - jos luit kunnolla - abortit käytännössä tehdään siis AIEMMIN kuin 20. viikolla. Jos lapsi syntyy ennen viikkoa 22, se on keskenmeno jo määritelmällisestikin, ja vasta sen jälkeen ennenaikainen synnytys. Raskausviikolla 22 syntyneistä vauvoista selviää hengissä vain alle kymmenen prosenttia vauvoista. <a href="<a href="http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=7403/type=1" alt="http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=7403/type=1">http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=7403/type=1…;" alt="<a href="http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=7403/type=1" alt="http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=7403/type=1">http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=7403/type=1…;"><a href="http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=7403/type=1…;" alt="http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=7403/type=1…;">http://www.laakarilehti.fi/uutinen.html?opcode=show/news_id=7403/type=1…; Joten eutanasiasta siinä ei todellakaan puhuta, siis lapsesta, joka selviäisi hengissä ilman hemmetin mittavia ja raskaita hoitoja. Ja tällä hetkellä siis ei todellakaan EDES hoitojen avulla selviä. Jos tulevaisuudessa alle 20 -viikkoiset alkavat selvitä hengissä suht terveinä, tuota lakia voidaan toki muuttaa, ja siitä vaan. Siihen asti älä puhu läpiä päähäsi.
Sehän on hyvä jos yleinen käytäntö on tuo. Laki on kuitenkin venytetty aika lähelle tuota selviytymisrajaa ja sitä mikä on lain mukaan mahdollista varmasti myös tapahtuu jonkin verran. Mielestäni tuo kymmenenkin prosenttia on muuten aika paljon.
abortti siis piti lain mukaan tehdä viimeistään 19. viikolla, koska se pitää tehdä "ENNEN 20. raskausviikkoa".
Ja pienimmät sikiöt selviävät siis raskausviikolta 22.
Jos lapselta puuttuisi molemmat jalat, en ehkä tekisi, käsien puuttumisesta kylläkin tekisin. Downin abortoisin aivan varmasti. Enkä myöskään haluaisin että viikoilla 22-25 syntynyttä keskosvauvaani tehohoidettaisiin. Jos selviää niin sitten selviää. Suurin osa ei selviä, ja jos selviääkin niin ei ilman vakavia vaurioita. Abortti seuraisi myös vakavasta sydänviasta tai muusta vakavasta elinviasta.
Tällaiseen ketjuun tulee aina joku, joka sanoo ettei esim. hoitaja oikeasti mitään tiedä. Ainoastaan vammaisen vanhempi voi tietää miten rankkaa on. Miten sitten siinä tapauksessa, että ihminen päätyy aborttiin, hän tietääkin miten vaikeaa tulee olemaan? Abortti on ok, koska vanhemmilla on niin rankkaa. Mutta ellet hyväksy aborttia se ei ole ok, koska sinä et tiedä miten rankkaa on. Ymmärrättekö mitä tarkoitan?
viisi erikoislääkäriä Helsingissä sanoivat ystäväni lapsen olevan vammainen ja ehdottivat aborttia. Äiti itki ja itki kun ei olisi halunnut tehdä aborttia. Tuellani äiti päätti synnyttää lapsen ja alkoi valmistauta vammaisen lapsen tuloon.
Kas kummaa, lapsella oli vain joku ´´vika´´ nielussa, jonka kuului parantua itsekseen ja se myös parani pysyvästi. Pakko sanoa, että lapsi on superlapsi iloisuudessa, älykkyydessä ja energisyydessä. Vanhemmilla oli siis valta lopettaa lapsensa elämä mutta saivatkin suuren palkan!!!!