Lue keskustelun säännöt.
Siis miten tuntuu,että niin monen mies ei auta missään, ei välitä jne. argh
13.05.2012 |
Mun oli pakko kirjoittaa, kun luen aina silloin tällöin täältä kirjoituksia ja tuntuu, että niiiiin moni valittaa, että miehen kanssa menee huonosti ja mies ei kuuntele, ei välitä, ei ole läsnä, ei auta lapsen(lapsien) hoidossa jne? Kuvittelenko vaan vai onko oikeasti sellaisia miehiä sitten niin perkeleesti? Ovatko miehenne aina olleet sellaisia? Vai muuttuneet? Tuntuu jotenkin myös niin surulliselta, että monilla pieniä vauvoja ja äidit ovat ihan väsyneitä ja tuntuu, että miehiltä ei saa mitään tukea. Pistää vihaksi! :D Vai nalkuttavatko naiset sitten vaan? En tiedä. Olen mieheni kanssa seurustellut reilu 7v ja 2 lasta ja tottakai on riitoja ollut jne. mutta ei koskaan että olisin kokenut mieheni jättävän minut yksin, tai en olisi saanut häneltä tukea/apua pyydettäessä/pyytämättä. Miten sellaisen ihmisen kanssa jaksaa olla jos toinen ei tunnu enää välittävän.. Loppuuko se välitäminen, kun lapsia syntyy? Kun eikö juuri sen pitäisi suhdetta kasvattaa ja tiivistää.
Kommentit (17)
joka oli sitä mieltä että kaikki kodintyöt, lastenhoito ja kaikkien juhlien ja muistamisten järjestäminen kuuluu vaimolle. Mun tulee usein kälyäni surku koska hän tekee paljon raskaampaa työtä kuin veljeni mutta joutuu silti kantamaan melkein kaikesta vastuun, mukaan lukien ne ns. perinteiset miesten työt joissa veli on aivan käsi.
Aika monella mun ikäluokkani (30+) miehellä on samanlainen tapa toimia, mutta ei omalla miehelläni. Otin miehekseni miehen jolle esimerkiksi lastenhoito on itsestäänselvä asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että mihen pitäis vaan autella...paksat sen mitään autella tarvi vaan sen pitää tehdä tasan oma osansa! Jos sanotaan että miehen pitää auttaa niin kuvastaa asennetta että päävastuu on naisella EIKÄ SE TODELLAKAAN OLE!
laiskan, epäkypsän, itsekkään keskenkasvuisen miehen tai sitten nämä naiset eivät ole "herätelleet" miehiään parisuhteen/lapsiperheen vaatimuksiin; elämää ei enää voi jatkaa sinkkumiehen tapaan kun ollaan suhteessa jossa on lapsia hoidettavana, ja yhteinen koti siinä sivussa.
Minulla itselläni on ihana ja kiltti mies, mutta toisinaan se itsekkyys sieltä nostaa häntäänsä, ja pitää sitten joko keskustella ja kertoa ne omat näkemykset tai jos ei keskustelu auta, niin hieman kovistella miestä. Niin mielellään ne miehet kun antaisi oman pikkuvaimon tehdä ne kotityöt ja lastenhoidot (ainakin ne miesten mielestä ikävimmät jutut).
Minullakin mies teki sen virheen, että ensimmäisenä äitienpäivänä ei mitenkään tehnyt mitään minun hyväkseni! EI aamupalaa pöytään valmiina, ei mitään herkkuja, muistamisia tai lahjoja. No kun sitten mököttelin ja veeittuilin koko päivän asiasta, ovat sitten seuraavat äitienpäivät menneet ihan mukavasti! Miehet saattavat olla aika tolloja näissä muistamisasioissa!
Ja jos nyt joku täälä pitää minua tämän tilityksen jälkeen ihan hirmu vaimona, niin sanon vaan että ainakin minun mies on vähän sellainen persiille potkittava, että herää siitä itsekkyyden kehästään huomaamaan vaimonsa tarpeet ajoittain. Ei hän tarkoita sillä mitään pahaa, mutta on vain luonteeltaan sellainen laiska, ja haluaisi ensisijaisesti ajatella omaa mukavuuttaan, vaikka rakastaakin perhettään ja on ihan kunnon mies.
ns. miestentyöt eli avaa tukkiutuneen viemärin kerran kahdessa vuodessa ellei kutsuta huoltomiestä paikalle. Asumme urbaanisti ja kolmiossa, jo siitäkin syystä että mieheni ei ole koskaan ollut kiinnostunut mistään pihatöistä.
Mies ei osaa huoltaa autoa vaan se huollatetaan aina ammattilaisella. Minä vaihdan rikkoutuneet sisäkumit lasten pyöriin. Teen kotitöistä suurimman osan ja hoidan lapsia enimmäkseen ja mies perustelee sen sillä että "on hänelläkin ne omat hommansa". Ongelma on siinä että niitä ei ole!
se, niin miksi sallimme? Heikko itsetunto? vai mikä? rakkauttako? Itseltäni varmaan rakkaus kyllä sammuisi pois jos mieheni olisi väliinpitämätön tai ei olisi kiinnostunut minusta/lapsistamme. Se söisi kyllä henkisesti loppuun. Olen samaa mieltä, että kyllä miestä vähän pystyy "kouluttamaan" , kun liikaa ei ala toista muuttamaan. Kai ne jotkut miehet vaan on tyhmiä mitä tyhmiä ;) Ja pitävät vaimojaan itsestään selvyyksinä.. vai ovatko jotkut naiset sitten niin kauheita pirttihirmuja;) T. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
osallistuisi kodin- ja lastenhoitoon. Useimmat tuntemani miehet kantavat tasavertaisesti vaimojensa kanssa vastuun kotitöistä ja lasten kasvatuksesta, niin myös oma mieheni. Oman sukulais- ja tuttavapiirini perusteella voisin todeta, että raja menee noin syntymävuodessa 1965, sitä ennen syntyneet miehet eivät juuri ota vastuuta kodista, sen jälkeen syntyneet ovat vaimojensa kanssa hyvin tasavertaisia kodin ja perheen asioissa. Poikkeuksiakin toki on, tunnen kyllä yhden 50-luvullakin syntyneen miehen, joka on (ilmeisesti vaimonsa vuorotyön vuoksi) aina tehnyt ruokaa ja huolehtinut lapsista.
Aika monella mun ikäluokkani (30+) miehellä on samanlainen tapa toimia, mutta ei omalla miehelläni. Otin miehekseni miehen jolle esimerkiksi lastenhoito on itsestäänselvä asia.
Ota huomioon että kynnys tulla tänne kyselemään yhteisön viisautta ongelmiin on matala. Tämä on se paikka mihin ongelmat dumpataan ja mistä niitä vastauksia haetaan. Sama kuin kysyisi sairaalassa että miksi täällä on näin paljon sairaita ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on useampi kaveri joiden miehet ovat sitten alkaneet itkemään perään, kun vaimo lähtenyt. Mutta, on myös niitä miehiä jotka kyllä ovat kasvaneet suhteen aikana ja esim. isäksi tulon jälkeen. Ja onhan se valtava muutos elämässä..
ja harvemmin täällä av-palstalla ihan super positiivista perheasioista keskustellaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänne tullaan tilittämään niitä päivässä tapahtuneita ikäviä asioita, mutta ei tuoda samalla niitä hyviä puolia esille.
Esim minun mieheni on todella hyvä isä lapsilleen, turvallinen, rakastava, perhekeskeinen. Uskollinen kumppani, ei tykkää istua kapakoissa tai baareissa, tykkää olla eniten kotona minun ja lasten kanssa. Kokkaa intohimoisesti ruokaa, ja hemmottelee sillä perhettään.
Toisaalta miinuksena on se, että mies ei ole mikään ulkoilmaihminen. Kaipaisin, että viettäisi aikaa esim. hiekkalaatikolla lasten kanssa tai puistoissa, mutta ei. Mies myös laiska siivoamaan, siivoa kyllä, mutta ei mitenkään innokkaasti. Suurimman osan siivouksesta teen minä, koska olen paljon huolellisempi ja jälki parempaa.
Ja itse olen seillainen kodin työmyyrä, sisustan ja siivoilen, joten helpsti se kakku keikahtaa vaan siihen suuntaan, että olenkin tehnyt lähes kaikki kotityöt yksin. Eli minun itseni pitäisi hellittää, ja antaa tilaa miehelle ottaa vastuuta kodista.
osallistuisi kodin- ja lastenhoitoon. Useimmat tuntemani miehet kantavat tasavertaisesti vaimojensa kanssa vastuun kotitöistä ja lasten kasvatuksesta, niin myös oma mieheni. Oman sukulais- ja tuttavapiirini perusteella voisin todeta, että raja menee noin syntymävuodessa 1965, sitä ennen syntyneet miehet eivät juuri ota vastuuta kodista, sen jälkeen syntyneet ovat vaimojensa kanssa hyvin tasavertaisia kodin ja perheen asioissa. Poikkeuksiakin toki on, tunnen kyllä yhden 50-luvullakin syntyneen miehen, joka on (ilmeisesti vaimonsa vuorotyön vuoksi) aina tehnyt ruokaa ja huolehtinut lapsista.
Aika monella mun ikäluokkani (30+) miehellä on samanlainen tapa toimia, mutta ei omalla miehelläni. Otin miehekseni miehen jolle esimerkiksi lastenhoito on itsestäänselvä asia.
kaukana Etelä-Suomesta mutta silti kaupungissa kerrostalossa. Täällä suurin osa ikäluokan 30+ miehistä tuntuu olevan sohvaperunoita jotka hokee miesten työt / naisten työt -mantraa vaikka asuisivat olosuhteissa joissa ei ole mitään perinteisiä miesten töitä eikä sen vuoksi pitäisi olla perinteistä työnjakoakaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselläni on ollut useampi miesystävä, ja yksikään ei ole ollut tuollainen aloituksessa kuvailtu vätys. Ihmettelen miksi ne vätykset osuvat aina samoille naisille.
Jos omaa käytöstäni ajattelen, niin minä en miehiä passaa. Teen kyllä kotitöitä jaksamiseni mukaan, mutta jos alan olla mielestäni tehnyt liikaa toiseen nähden, annan olla. Tiskit esim. kasaantuvat jonkin aikaa, kunnes mies sitten löytyy jonakin aamuna keittiöstä laittamassa niitä koneeseen ihan tyytyväisenä. En siis myöskään nalkuta asiasta. Joskus saatan pyytää apua johonkin hommaan joka on pakko saada tehtyä, jos olen liian väsynyt tai kiireinen tehdäkseni sen itse. Silloin pyydän ystävällisesti ja selitän lyhyesti ja neutraalisti, mitä seuraa jos hommaa ei tehdä. En siis teetä sellaisia hommia, joiden tekeminen ei oikeasti ole niin kovin tärkeää.
Lopputulos on, että kumpikin tekee jaksamisensa mukaan.
Voi myös olla, että en vain edes ihastu miehiin, jotka ovat totaalisen velttoja ja/tai sovinistisia asenteiltaan, ja siksi olen onnistunut välttymään näiltä. Ihmettelen kyllä, miten sitten joku muu tuollaiseen ihastuu. Mene ja tiedä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mitä pitää tehdä ja miten..
Itse syyllistyn hirveään kunnianhimoon kotitöissä.
Mies ei halua osallistua, kun pyykit pitäis viikata (eikö riitä että ne myttää hyllyyn), tai lakanat silittää. Miksi keittiön pitäisi vähintään iltaisin olla siisti? EIkö riitä että tiskataan silloin kun puhtaat loppuu?
TEen mieluummin itse, kun haluan että asiat on järjestyksessä ja siisteys ja puhtaus on tärkeää. En myöskään pysty istumaan sohvalla TV:tä katsellen jos kämppä on hävityksen kauhistus. Hän pystyy. Ongelma on siis minun. NÄin mä olen sen ymmrätänyt ja niellyt raivon.
On ehkä tyhmää, mutta hiukan tässä on naisten "meidän maailma" -ajattelua.. jos me otettas rennommin ei tätä asettelua ehkä edes syntyisi??
Mutta kyllä mä silti väitän että mieheni on laiska luuseri. KUnnianhimoton alisuorittaja. Mutta hänen kanssaan elän ja sain lapsiakin joten tässä ollaan. Eikä tilanne ole niin kamala että haluan erota, joskus se vain väsyttää. Ja kieltämättä käy mielessä että miksi minä en ansainnut parempaa.
Huoh, itkuhan tässä tuli. Onneks mies on sohvalla.. vaikka tuskin välittäis.
se, niin miksi sallimme? Heikko itsetunto? vai mikä? rakkauttako? Itseltäni varmaan rakkaus kyllä sammuisi pois jos mieheni olisi väliinpitämätön tai ei olisi kiinnostunut minusta/lapsistamme. Se söisi kyllä henkisesti loppuun. Olen samaa mieltä, että kyllä miestä vähän pystyy "kouluttamaan" , kun liikaa ei ala toista muuttamaan. Kai ne jotkut miehet vaan on tyhmiä mitä tyhmiä ;) Ja pitävät vaimojaan itsestään selvyyksinä.. vai ovatko jotkut naiset sitten niin kauheita pirttihirmuja;) T. ap
Aikuisen kasvattaminen ja kouluttaminen ei ihan helppoa ole. Tiedän, kun olen sen alan opinkäynyt maisteri. Yrittää toki sopii, mutta jos koulutettavalla itsellään ei ole minkäänlaista motiivia muuttua, niin tulos on huono.
Omalla kohdallani ei ole heikkoa itsetuntoa, enkä minä tuollaista aikanani valinnut. Olen toisinaan tuntenut itseni huijatuksi, kun työnjako on mennyt aika lailla perinteisen kaavan mukaan , vaikka aikanaan muuta uskotteli. Tai ei ihan, kyllä mulle niitä ns. miesten hommia on piisannut, ja mies tarvitsee omissa töissään enemmän minun apuani kuin minä saan häneltä.
Kai tämä siten rakkautta on, ainakin lapsia kohtaan. Mitä sitä suotta eroamaan ja perhettä ja kotia hajoittamaan, kun kuitenkin tullaan toimeen.
Pikemminkin päin vastoin, minun mieheni on hyvin ahkera omissa töissään ja harrastuksissaan, niin kotona kuin muualla. Se onkin hyvä syy olla tekemättä kotona mitään.
Minua harmittaa eniten, että hän ei tunnu arvostavan eikä edes huomaavan minun tekemisiäni.Saattaa vähätellä esim. pyykkäystä, kun on hänkin sen verran pyykkiä pessyt joskus nuorena, että tietää, ettei se niin kauhean vaativa homma ole.
No ei, jos "pyykinpesulla" tarkoitetaan vaatteiden laittamista koneeseen, ohjelman valintaa ja pestyjen pyykkien poisottamista. Jokainen meistä varmaan tietää, että siinä on muitakin vaiheita, alkaen likapyykin etsimisestä lasten huoneista ja muualta pitkin taloa. Joo, on meillä pyykkikori, mutta aika usein on syytä pestä muitakin vaatteita kuin vain korista.
Jokaisessa parisuhteessa pitäisi aluksi ennen yhteenmuuttoa järjestää testi siitä, millaiset arvot ja normit perheessä tulee olemaan. Jos esim. "normaalin" siisteyden suhteen on täysin vastakkaiset käsitykset, kuten ettei koskaan saa olla tiskialtaassa yhtään likaista astiaa vs. tiskataan sitten, kun kaikki puhtaat astiat ovat lopussa , niin ei tule mitään muuta kuin riitaa.
ihan kamalia miehiä näillä naisilla.
Miksi ne ei auta? Miksi ne ei välitä?
Miksi miksi miksi.
Mun kokemukseni mukaan miehet täytyy kyllä kasvattaa/kouluttaa siis sellasella pienellä manipuloimisella jotta tajuaisivat tehdä oman osuutensa asioista..
Esim meillä... saatan vaivihkaa kertoa vaikka esimerkin naapuriperheen miehestä, kun se ei yhtään auta vauvan kanssa. ja kauhistelen.
Kappas, mies tajuaa käyttäytyä erillailla.. Häntä syyttämättä..