Miksi nainen ei halua lapsia?

[quote author="Vierailija" time="04.06.2013 klo 16:27"]

Mun tekis mieli sanoa kaikille vapaaehtoisesti lapsettomille joilla on asennevamma lapsia kohtaan, että voikun sun äitis ois ollut tota mieltä ja jättänyt sut hankkimatta.

[/quote]

No tuo on kyllä todella sairas kannanotto. Miksi hiidessä kaikkien olis pakko hankkia lapsia? Asennevamma tällä kirjoittajalla paljon pahempi kuin kenelläkään velalla.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2013 klo 10:51"]

[quote author="Vierailija" time="13.05.2012 klo 10:37"]

joita ei mitenkään muuten pystyisi koskaan kokemaan. Pääasiassa hyviä, mutta myös huonoja. Tämä puolestaan liittyy kasvuun ja kehitykseen ihmisenä. Lapseton ei näitä koe, ja joskus sen huomaa, kun lapsettomien vanhempien ystävien kanssa on yhdessä.

terv. piiitkän lapsettoman nuoruuden elänyt mummoäiti

Sinä et taas ole kokenut monia sellaisia ihmisenä kasvattavia tunteita, joita lapseton eri tilanteissa joutuu kokemaan, joten eiköhän sitä olla ihan samalla viivalla.

Kyllä oli viestisi ketjun rasittavin.

En ole tuo edellinen, jolle vastasit, mutta ihmettelen vastaustasi. Mitä sellaista erilaista merkittävää voi ainoastaan vela velan elämässään kokea, joka kasvattaisi ihmistä lähellekään samassa mitassa kuin lasten saaminen tekee? Eikö ole aika selvää, että "lapsellisen" elämä on kutakuinkin = velan elämä + lasten vaikutus siihen lisäksi?

Minäkään en ole kukaan noista aiemmin vastanneista, mutta sanonpa vaan sen, että eivät ne kaikki niiden lasten tulonkaan myötä kasva. Vai kuinka selität huostaanotot?

Miksi äideille on tärkeää vakuutella, että elämä on vieläkin rikkaampaa ja parempaa kuin lapsettomilla? Olisitte onnellisia kun ette mielestänne jää paitsi! Minä jään mielelläni paitsi. Ei kaikkea tässä elämässä voi eikä tarvitsekaan saada. Elämä on valintoja.

Tiesittekö, että Aasiassa lapsettomista nimenomaan ajatellaan siten, että he ovat inkarnaatiossa niin paljon korkeammalla etteivät he lapsia tarvitse. He ovat ikään kuin korkeammalla henkisen kehityksen tasolla.

Minusta tietoisuus siitä, ettei taarvitse ketään toista tuomaan itselleen onnea ja että on parempi pitää huolta elävistä kuin tehdä uusia ihmisiä, on ollut ihan kasvattavaa. 

Minusta tietoisuus siitä, ettei taarvitse ketään toista tuomaan itselleen onnea ja että on parempi pitää huolta elävistä kuin tehdä uusia ihmisiä, on ollut ihan kasvattavaa.

[quote author="Vierailija" time="21.06.2013 klo 13:21"]

Minusta tietoisuus siitä, ettei taarvitse ketään toista tuomaan itselleen onnea ja että on parempi pitää huolta elävistä kuin tehdä uusia ihmisiä, on ollut ihan kasvattavaa. 

[/quote]

Oma äitini opetti saman asian aikoinaan.

Olen nyt 54. Ajattelin nuorempana että joskus sitten teen lapsia. Koskaan ei vain kauheasti kiinnostanut. Olen toista kertaa naimisissa. Nyt siunaan jokaista lapsetonta päivää, ei rahahuolia, ei huolia lasten asiosta, en kaipaa mummon rooliin. Nautin niin itsekkäästi kuin ikinä osaan. Samalla säälin jälkikasvunsa ja niiden aiheuttamien ongelmien kanssa painivia.

Hyvin yksinkertaista: en vain ole koskaan halunnut lasta. Minulta ilmeisesti puuttuu lisääntymisvietti ja ei, tämä ei tarkoita seksivietin puutetta. En osaa edes kuvitella, miltä tuntuu haluta lasta ja vauvakuumeilu on jotain täysin käsittämätöntä. Taustalla ei ole minkäänlaista traumaa, ikäviä kokemuksia tai muuta "selittävää". En jää mistään paitsi, sillä elämästäni ei puutu mitään.

Mullakaan ei ole lapsia mutta olen vasta 22 vuotias. Omat tuloni ovat 2700e/kk työskentelen yöhoitajana. Mieheni tienaa saman verran. Kaipa nuo tulot ovat ihan siedettävät meidän ikäisille. Kuitenkin olemme päättäneet ettei näillä tuloilla lasta elätetä ja sitten joskus jos tulomme nousevat niin voisimme HARKITA vauvan saamista.

Eniten kummastelen kun kaikki persaukiset pyörättävät koko ajan muksuja ja sitten muka on niin ihanaa?!?! Laitetaan isovanhemmat ja muut tutut maksamaan kaikki tarvikkeet kun itsellä ei ole rahaa edes ruokaa. Tuo on todella ihmeellistä. Usein vielä moni joka ei ole käynyt mitään kouluja on näistä kaveri porukoista ensimmäinen jolla on jo monta lasta. Sitten ne kitkuttelevat sossun rahoilla yh-äiteinä ja ikää on 18-23 vuotta.

Itse en kaipaa tauloishuolia. Jos ei ole edes varaa kustantaa itselleen hyvää elintasoa miten sitä voisi tarjota muille????! Älyhöi ja työt ensin!

Olemme kyllä saaneet mieheni kanssa kokea kateutta ja katkeruutta. Ihmiset ovat ilkeitä meitä kohtaan vaikka tällaisia olemme. Kohtelemme kyllä muita ihmisiä hyvin ja tarpeen tullen autamme. Sekään ei riitä vaan aina saamme kuulla ilkeitä puheita meistä.

Myös tämä lapsettomuus herättää keskustelua jopa lähipiirissämme. Sanonkin ettei kiinnosta laitella rahoja vaippoihin kun voin laittaa ne itseeni ;)

[quote author="Vierailija" time="12.05.2012 klo 00:48"]

Onko lapsuudessa kokenut jotain ikävää, vai miksi nainen ei halua lapsia?

[/quote]

Ja tästä johtopäätelmänä -> kaikilla jotka ovat omasta halustaan hankkineet  lapsia, on ollut täydellisen ihana lapsuus eivätkä he ole kokeneet mitään "ikävää" - mitähän aloittaja on tällä "ikävällä" tarkoittanut?

"Ikävää" voi olla vaikka se että fillarista on koulureissulla puhjennut kumi, maitotonkka on kaatunut tai sitten isä on hakannut.

Minä vaan en oo koskaan pitänyt lapsista. En oo millään tavalla äidillinen ja kokisin lapset vain rajoittavaksi taakaksi. Minun elämäntyylini ei vaan lapset sovi, siitäkään huolimatta että äitini painostaa jatkuvasti. Minä en hanki lapsia kenenkään mieliksi.

[quote author="Vierailija" time="03.11.2013 klo 22:14"]

Olen nyt 54. Ajattelin nuorempana että joskus sitten teen lapsia. Koskaan ei vain kauheasti kiinnostanut. Olen toista kertaa naimisissa. Nyt siunaan jokaista lapsetonta päivää, ei rahahuolia, ei huolia lasten asiosta, en kaipaa mummon rooliin. Nautin niin itsekkäästi kuin ikinä osaan. Samalla säälin jälkikasvunsa ja niiden aiheuttamien ongelmien kanssa painivia.

[/quote]

Eikö tämä ole pahinta mahdollista selittelyä? Sääliä toisia ihmisiä, jotka ovat ehkä onnellisia. Tälläinen ihminen ei voi olla onnellinen.

Suurin osa täällä kirjoittavista "lapsettomista" on kyllä pahansuopaisia, katkeria, kateellisia ja oikeasti elämäänsä vihaavia. Mutta ei se mitään, niin on suurin osa tänne kirjoittavista lapsellisistakin.

Olisivatpa vanhempanne ajatelleet aikoinaan olla hankkimatta lapsia.

Kurjimpia ja turhimpia ovat ihmiset, jotka jaksavat päivästä toiseen jankuttaa samaa asiaa, joko lapsettomuuden tai lapsien hankkimisen puolesta. Eniten kuitenkin vihaan itseäni, kun luen tälläistä paskaa. 

[quote author="Vierailija" time="19.11.2013 klo 16:43"]

Suurin osa täällä kirjoittavista "lapsettomista" on kyllä pahansuopaisia, katkeria, kateellisia ja oikeasti elämäänsä vihaavia.

[/quote]

Tämä on mahdollista, sillä suurin osa tänne kirjoittavista lapsettomista on lapsettomia vastoin omaa tahtoaan. Suuren haaveen toteutumatta jääminen vi tunnetusti aiheuttaa kateutta tai katkeruutta. Vapaaehtoisesti lapsettomuuden valinneilla ei ole mitään syytä olla kateellisia tai katkeria ainakaan vanhempia kohtaan. Lapsettomuuden valitseminen kertoo yleensä siitä, että oma elämä on hallinnassa ja siitä on selvä visio. Elämänhallinta on taas omiaan lisäämään tyytyväisyyttä.

[quote author="Vierailija" time="12.05.2012 klo 00:48"]

Onko lapsuudessa kokenut jotain ikävää, vai miksi nainen ei halua lapsia?

[/quote]

Kaikki naiset eivät vaan välttämättä välitä toimia minään synnytyskoneina.

Ot, mutta olisipa tosi kiinnostavaa nähdä joskus esim. naistenlehden otsikossa "Miksi nainen haluaa lapsia?"

Minulla on kyllä ollut aivan mahtava lapsuus ja nuoruus, mutta olen vasta 24-vuotias enkä halua kyllä ainakaan seuraavan viiden vuoden aikana lapsia. Kuka tietää, haluanko joskus tulevaisuudessa. Tällä hetkellä nautin sinkkuna olemisesta, työurastani, ystävistäni, harrastuksistani ja matkailusta. Vakava seurustelu ja lapset hidastaisivat elämääni.

[quote author="Vierailija" time="27.09.2013 klo 22:56"]

Itse koen jonkinlaista epämääräistä kaipuuta sitä kohtaan, että jos en saa lasta, en saa koskaan kokea äitiyttä, sitä musertavaa rakkauden tunnetta, minkä se tuo. 

[/quote]

Onko musertava rakkauden tunne sitten jotenkin itseisarvoista? Tunteet ovat kuitenkin vain tunteita. LSD ja meskaliini saavat aikaan sellaisia tunnehuippuja, että siinä jää äidinrakkaus helposti kakkoseksi. Eiköhän tärkeämpää ole se, millaista elämää itselleen toivoo ja millaisten asioiden kokee olevan itselleen tärkeitä ja mielekkäitä. Ei yhdestä tunteesta ole kokonaisen elämäntavan perustaksi.

Itselläni on yksi lapsi, 12v. Ymmärrän oikein hyvin miksi kaikki naiset eivät halua lapsia. Eikä minulle ainakaan tarvi selitellä miksei halua. Siskoni on poikani kummi ja rakastaa poikaa enemmän kuin mitään muuta, mutta ei ole koskaan halunnut omia lapsia. Elämässä onneksi saa pitkälti valita. Valintoja, valintoja...