Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Abortti- kokemuksia ja syitä päätökseen
05.03.2014 |
Hei!
Olen 35-vuotias kahden lapsen (6v ja 8v) äiti ja odotan kutsua lääkkeelliseen raskaudenkeskeytykseen. Etsiessäni tietoa raskauden keskeytyksistä huomasin että kokemuksia asiasta on kirjoitettu vähän ja nekin kokemukset joita esim. lääkkeellisestä keskeytyksestä on ovat pitkälti johtuneet alkion kuolemasta, alkion/sikiön vammasta tai odottajan nuoresta iästä. Tilastojen valossa raskaudenkeskeytyksiä tehdään vuosittain maassamme reilu 10000 ja näistä yli 90% sosiaalisin perustein. Siksi halusinkin jakaa oman tarinani tähän asti ja herättää keskustelua aiheesta, joka ainakin itsestäni tuntuu vielä tabulta- onko se sitä?
Oma raskautemme sai alkunsa kolme viikkoa sitten. Olen lopettanut e-pillerit suvussamme ilmenneen tukostaipumuksen vuoksi ja mieheni on jonottanut jo vuoden vasektomiaan, hänellä ikää 42 vuotta. Olimme yhdynnässä jossa ensimmäistä kertaa suhteemme aikana kondomi hajosi kesken yhdynnän. Hain heti jälkiehkäisypillerin apteekista (jossa ei muuten haastateltu tai kerrottu muista ehkäisytavoista, vaikka käypä hoito suositus niin velvoittaa), mutta jälkiehkäisystä huolimatta siis raskauduin. Arvasin tulleeni raskaaksi raskausoireiden alettua ja positiivisen testin jälkeen varasin ajan yksityiseltä lääkäriäsemalta. Yksityinen gynekologi oli selvästi abortin vastainen enkä saanut häneltä sen kummempia neuvoja kuin tulla vastaanotolle uudestaan kolmen viikon päästä kun sikiön sydänäänet saa näkyviin?? Pettyneenä kokemuksesta varasin ajan toiselta gynekologilta joka ilmoitti osaamisalueeksen raskauden keskeytykset (tyhmänä en tätä tajunnut ensimmäisellä kerralla varmistaa). Toisella käynnillä sain asiallista palvelua. Kerroin että olemme mieheni kanssa tehneet päätöksen lapsiluvusta jo vuosi sitten kun hän hakeutui vasektomiajonoon ja että olimme käyttäneet kondomia sekä jälkiehkäisyä. Sain lähetteen lääkkeelliseen raskaudenkeskeytykseen jonka toimitin gynekologian poliklinikalle ja josta nyt siis odotan kutsua itse toimenpiteeseen.
Kun tein positiivisen raskaustestin pohdimme toki mitä teemme tilanteessa. Yritimme ajatella kolmannen lapsen mahdollisuutta, mutta kaikki positiiviset asiat joita kolmannen lapsen saamisessa koin olivat niin pinnallisia, (äitiysloma ja raskaana olevan naisen vartalo isoine rintoineen) että totesin raskaudenkeskeytyksen olevan oikea vaihtoehto. Otin yhteyttä projektiin joka tukee aborttia harkitsevia ihmisiä ja olin erittäin yllättynyt kun saamani vastausviesti olikin lähtökohtaisesti abortinvastainen. Minua kehotettiin harkitsemaan raskauden jatkamista, koska saisin jäädä äitiyslomalle ja se helpottaisi vaikeaa työtilannettani. Hermostuin tästä totaalisesti sillä jos ainoa asia jonka vuoksi haluan lapsen synnyttää on se, että saan olla poissa töistä- eikö se ole syynä todella huono ja kestämätön? Äitiysvapaa loppuu aikanaan, mutta tämä "kortti vapauteen" on vastuullamme 18-vuotta. Jos koen työtilanteen niin ahdistavaksi että haluan jäädä vapaalle, vaihdan työpaikkaa en synnytä lasta.
Syitä jonka vuoksi en lapsia enää halua ovat: voimavarani - kärsin keskivaikeasta masennuksesta ja tahdon ohjata kaiken voimani olemassa olevien lapsieni hyväksi, terveys- kärsin selkävaivoista joita suuri vatsa pahentaa entisestään, vauva-aika- en kestä enää yhtään vatsakipuista itkuista vauvaa (meillä kuopus itki käytännössä koko ensimmäisen elinvuotensa). Uhmaikä- en jaksa enää yhtään taaperoa ja itkuraivokohtauksia vailla syytä (kyllä tiedän niiden kuuluvan lapsen kasvuun), ikämme- kun lapsi olisi 18 olisimme 53 ja 60-vuotiaita, kumpikaan meistä ei halua enää tuon ikäisenä olla vastuussa nuoren omaa paikkaansa hakevan elämästä. Ehkä olemme itsekkäitä mutta haluamme nauttia elämästä myös kahdestaan ja taata kahdelle lapsellemme kaiken mahdollisen hyvän niin henkisen kuin rahallisenkin jonka pystymme antamaan.
Odotan siis yhä kutsua klinikalle. Olen miettinyt kenelle voimme tästä päätöksestämme kertoa? Loukkaammeko läheisiämme jos kerromme keskeyttäneemme raskauden? Kuuluuko asiasta kertoa kenellekään vai onko asia häpeä josta tulee vaieta kun kyseessä ei ole teiniabortti vaan kahden vakaassa parisuhteessa olevan aikuisen ihmisen päätös?
Jos raskauden keskeytys on mahdollisuus tulisiko silti vakaassa parisuhteessa elävien aikuisten kestää "huolimattomuutensa" seuraukset?
Mitä ajatuksia asia sinussa herättää?
Kommentit (314)
Tästä on nyt kulunut viikko. Ap, miten jakselet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ihan samanlainen tarina ja samanlaiset syytkin. Tiedän,että tuolloin ratkaisu oli oikea, vaikka sitä joskus suren vieläkin, 7 vuoden jälkeen. Olisin myöhemmin halunnut kolmannen lapsen, mutta mieheni ei enää siinä vaiheessa. Viittasi aborttiin, jonka aikaisemmin tein. Minä taas uskon että jos mieheni olisi ollut lastenhoidossa paremmin tukena, en olisi välttämättä päätynyt aborttiin. Mutta ratkaisu oli minun, ei hänen. En syytä häntä. Itseäni joskus. Ja suren sitä kolmatta lastamme, joka ei koskaan syntynyt. Itkettää edelleen,joka kerta kun ajattelen asiaa.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 00:26"]
Oletko sinä todella niin huono äiti, että lapsen on parempi kuolla kuin syntyä sinulle?
[/quote]
Lapsi on vasta siinä vaiheessa, kun lapsen on mahdollista pysyä hengissä kohdun ulkopuolella.
Jos pidät alkiota samana, niin suosittelen keskittymään kansanterveydelliseen katastrofiin, jossa jopa puolet lapsista kuolee. Siinä on kyseessä vielä niin huonoja äitejä, että eivät edes huomaa lapsensa kuolemaan :/
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 22:34"]65/66 jatkaa...
Se syyllisyys jäi todellakin kalvamaan. Ihan ekana abortin jälkeen katosi se "harha", että alkio on vain joku klöntti. Sen tajusi vain kristallin kirkkaasti, että veti vessanpötöstä yhden kokonaisen elämän. Sain tosiaan sen opiskelupaikan, mitä havittelinkin, mutten kyennyt iloitsemaan siitä, eikä elämälläni ollut enää muutenkaan mitään arvoa. Kysyin itseltäni: miksi kaikki tämä muka oli tärkeämpää, kuin sen elämä joka oli tulossa minun kauttani tähän maailmaan? Syyllisyys... Sitä en päässyt pakoon, vaikka asia välillä painuikin taka-alalle. Se vaikutti hyvin paljon elämässäni. Kerroit tuosta pariskunnasta, jossa nainen ei olisi halunnut saada lasta ja masentui. Minä koin ehkä saman, mutta sillä erotuksella, ettei minulla ollut sitä lasta, kun olin vetänyt sen vessanpöntöstä. Yritän vain sanoa, että ainakaan minulle abortti ei ollut mikään helppo ratkaisu. Suhteemme päättyi miehen kanssa eroon ja abortti oli minun puolelta tekijä, joka tuhosi suhteemme. Plaah. Sä olet päättänyt katsoa ton kortin ja mitä mä tässä näitä sulle löpisen. Voi olla, että se on sulle helpompi, mut jos olet vanhoillisesta suvusta niin näen senkin isona riskinä masennukseen... Paha sanoa, itse olen vanhoillisista taustoista... Paha sanoa oikein mitään, kun en sua tunne.
[/quote]
Tämä kirjoittaja kuvaa todella hyvin, sitä miten itse koin abortin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 00:23"]
Abortteja on tehty AINA... Jonkinlaisena aborttina voi pitää sitäkin, että pakanallisina aikoina oli OK heittää ei-toivottu vastasyntynyt rotkoon tai lyödä pää kivellä rikki.
Nykyinen yhteiskunnan tarjoama aborttipalvelu on tuohon nähden huomattavasti siistimpi ja kliinisempi.
Toisaalta moraalisessa mielessä vanhemmat, jotka antavat abortoida lapsensa, eivät ole sen parempia kuin äiti tai isä, joka hakkaa vastasyntyneen pään kivellä rikki.
[/quote]
Lisään tähän kommenttini se, että tietenkään lapsen pään murskaaminen kivellä ei enää ole OK, koska nyky-yhteiskunnassa saman voi hoitaa "sivistyneemminkin". Moraalisessa mielessä teot eivät kuitenkaan eroa toisistaan.
Laillisen abortin hyvä puoli on siis se, että vastasyntyneitä ja pikkulapsia ei enää hakata hengiltä.
Laki sallii, mutta edelleen jää moraalinen puoli. Kysymys, jonka aborttia harkitseva voi kysyä itseltään kuuluu:
- Haluanko minä todella olla sellainen ihminen, joka tekee omalle lapselleen tällä tavalla?
Se onko kädessä aborttipilleri vai kivi jolla lyödä ei sinänsä ole oleellista, koska vasta viime vuosikymmeninä on ollut mahdollisuus valita tämä "siistimpi" vaihtoehto.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 00:50"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 00:23"]
Abortteja on tehty AINA... Jonkinlaisena aborttina voi pitää sitäkin, että pakanallisina aikoina oli OK heittää ei-toivottu vastasyntynyt rotkoon tai lyödä pää kivellä rikki.
Nykyinen yhteiskunnan tarjoama aborttipalvelu on tuohon nähden huomattavasti siistimpi ja kliinisempi.
Toisaalta moraalisessa mielessä vanhemmat, jotka antavat abortoida lapsensa, eivät ole sen parempia kuin äiti tai isä, joka hakkaa vastasyntyneen pään kivellä rikki.
[/quote]
Lisään tähän kommenttini se, että tietenkään lapsen pään murskaaminen kivellä ei enää ole OK, koska nyky-yhteiskunnassa saman voi hoitaa "sivistyneemminkin". Moraalisessa mielessä teot eivät kuitenkaan eroa toisistaan.
Laillisen abortin hyvä puoli on siis se, että vastasyntyneitä ja pikkulapsia ei enää hakata hengiltä.
Laki sallii, mutta edelleen jää moraalinen puoli. Kysymys, jonka aborttia harkitseva voi kysyä itseltään kuuluu:
- Haluanko minä todella olla sellainen ihminen, joka tekee omalle lapselleen tällä tavalla?
Se onko kädessä aborttipilleri vai kivi jolla lyödä ei sinänsä ole oleellista, koska vasta viime vuosikymmeninä on ollut mahdollisuus valita tämä "siistimpi" vaihtoehto.
[/quote]
Pidätkö omaa moraalikäsittystäsi jotenkin yleismaailmallisena? Miksi luulet, että kaikki pitäisivät syntynyttä vauvaa ja alkiota samanarvoisena? Minulle alkio ei ole kuin potentiaalinen ihminen, ei vielä lapsi.
Laillisen abortin hyvä puoli on se, että esim. Suomessa kummasti naisten lantionseudun tulehdukset vähenivät. Käytetty siis jotain sukkapuikkomenetelmää. Laillinen abortti on myös ihan seurausta naisten oikeuksien kehityksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 01:05"]
Pidätkö omaa moraalikäsittystäsi jotenkin yleismaailmallisena? Miksi luulet, että kaikki pitäisivät syntynyttä vauvaa ja alkiota samanarvoisena? Minulle alkio ei ole kuin potentiaalinen ihminen, ei vielä lapsi.
[/quote]
En pidä. Jossain kulttuurissa lapsen pään murskaaminen on ollut ihan OK. Kaikki eivät pidä vastasyntynyttä tai pikkulasta samanarvoisena kuin aikuista. Pikkulapsi ei osaa puhua eikä hänen ajattelunsa ole kehittynyttä, hän on täysin toisista riippuvainen. Tässä mielessä hänkin on vain potentiaalinen ihminen, jos ihmisyys määritellään kehittyneisyyden mukaan.
Sata vuotta sitten Suomessakin oli ihan OK pahoinpidellä lapsia tai jopa myydä heitä huutolaisina. Käsitykset siis muuttuvat. Ehkä tulevat sukupolvet pitävät nykyistä tapaa abortoida oma lapsi yhtä raakana kuin me pidämme sitä, että esikristillisinä aikoina vastasyntyneitä on surmattu.
Antiikin filosofeilta (esim. Platon) voi lukea lisää siitä, miten fyysisesti heikon lapsen surmaaminen on "hyve".
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 00:26"]Oletko sinä todella niin huono äiti, että lapsen on parempi kuolla kuin syntyä sinulle?
[/quote]
Tämä kysymys tulisi esittää jokaiselle aborttia suunnittelevalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 23:40"][quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 23:35"]
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 22:52"]Yksinkertaisesti elämäni paras päätös. Vieläkin kun näen nuoria äitejä pienten lasten kanssa, huokaan syvään ja mietin: onneksi minulla ei ole lapsia.
[/quote]
Aika köyhä elämä sulla jos abortti on elämäsi paras päätös :-D. Vaikka itsekin olen abortin tehnyt niin kyllä mä olen huomattavasti parempiakin päätöksiä tehnyt itse asiassa... aika moniakin. Sori, mutta en voi kuin nauraa.
[/quote]
Abortti voi hyvinkin olla elämän paras päätös, koska sen takia voi saavuttaa sen elämän, jota on suunnitellutkin. Itse en ainakaan pidä lapsen hankintaa ja kasvatusta minään pikkujuttuna, joka ei muuhun elämään vaikuttaisi mullistavasti.
[/quote]
Varsinkin nuoret abortin tekijät luulee usein harhaisesti, että elämä on joku sellainen hallittavissa oleva juttu, että kaikki menee kivasti, kunhan vaan on hyvät suunnitelmat ja lapset tehdään sitten joskus, kun ensin laaditaan sitä koskevat suunnitelmat. Elämä ei vain mene niin. Elämä on hyvin toisen luontoista... Moni luulee vaan, että ei lapsia voi tehdä jos niitä ei ole suunnitellut. Se on tätä nykyajattelua.
[quote author="Vierailija" time="05.03.2014 klo 23:35"]
Aika köyhä elämä sulla jos abortti on elämäsi paras päätös :-D. Vaikka itsekin olen abortin tehnyt niin kyllä mä olen huomattavasti parempiakin päätöksiä tehnyt itse asiassa... aika moniakin. Sori, mutta en voi kuin nauraa.
[/quote]
Köyhä elämä? Elän itse asiassa hyvinkin rikasta ja tyydyttävää elämää. Minusta on aika ilmeistä, että abortti oli elämäni päätös, koska sillä estin suurimman katastrofin, joka elämääni on koskaan uhannut. Sen ansiosta elän tälläkin hetkellä sellaista elämää kuin haluan enkä sellaista, johon minut on pakotettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyvin kirjoitettu ja kyllä pitäisi kaikille olla selvää, että abortti on nyt ap:lle paras ratkaisu! ovat selvästi miehensä kanssa pohtineet asiaa ja päätös on yhteinen, sekä yhteiseksi hyväksi
älkää hei viitsikö vetää esiin mitään "sillä solumöykällä sykkii jo sydän..pikkuiset sormet..yhyy"-korttia, ap teki selväksi, että ei jaksa vauvaikaa enää eikä halua kuusikymppisenä olla luotsaamassa murrosikäistä elämän myrskyissä mikä on hiton ymmärrettävää!
itsellä ovat talossa 12v & 2v, tekisin takuulla abortin jos kierukka nyt pettäisi sillä tähän hullunmyllyyn en todellakaan enää kaipaisi vauvaa jolla pahimmassa tapauksessa koliikki jne
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 00:03"]
Lapsi ei estä saavuttamasta elämässä yhtään mitään.
[/quote]
Upeaa nietzscheläistä ajattelua. Oletko töissä Trainer's Housella?
Useimmat ihmiset ymmärtävät, että kun elämään tulee lapsi, jostakin on aina luovuttava. Koska aika, raha ja oma energia ovat rajallisia resursseja, on täysi mahdottomuus saada kaikki se, mitä ilman lasta voisi saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No nyt kun olen kertonut täällä jo paljon omasta abortistani ja sen jälkeisistä fiiliksistä, koen tärkeäksi kertoa lisää. Kuten ap:kin totesi on tärkeää, että keskustelua käydään ja se voi auttaa monia. Olkoonkin, että minäkin omaan melko kärkeviä ajatuksia tästä ja paikoitellen koko keskustelua leimaa kärjistäminen.
Kärjistäminen on huono juttu, koska asiassa on huomattavasti paljon enemmän sävyjä ja merkityksiä.
Abortti on menetys - ainakin minulle se oli. Kuitenkin koin, ettei minulla ole oikeutta surra sitä, koska olin itse tehnyt sen teon. Ja toisaalta ympäristö tuntui myös lähettävän sellaista signaalia. Kuviteltua vai totta? En tiedä. Luulen, että juuri tämä johti kohdallani masennukseen. Ja täydelliseen omanarvontunnon menetykseen.
Asenteet ja toisaalta taas piintyneet käsitykset tyli käytyä läpi. Ja monet niistä alkoi vuosien saatossa herättää vihaa. Yhtenä esimerkkinä tuo nykyajattelu, jossa kaiken tulee olla niin suunnitelmallista ja hallittua, ihmiset on hyvin joustamattomia... kykenemättömiä heittäytymään... Mikä tuntuu olevan jo jonkinlainen normi! No, jouduin käsittelemään ison määrän vihaa, koska olin toiminut osaltani näiden yleisinä pidettyjen normien varassa. Syytin itseäni tästä katkerasti - elämän arvoitus oli hiljalleen alkanut avautua.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 08:24"]No nyt kun olen kertonut täällä jo paljon omasta abortistani ja sen jälkeisistä fiiliksistä, koen tärkeäksi kertoa lisää. Kuten ap:kin totesi on tärkeää, että keskustelua käydään ja se voi auttaa monia. Olkoonkin, että minäkin omaan melko kärkeviä ajatuksia tästä ja paikoitellen koko keskustelua leimaa kärjistäminen.
Kärjistäminen on huono juttu, koska asiassa on huomattavasti paljon enemmän sävyjä ja merkityksiä.
Abortti on menetys - ainakin minulle se oli. Kuitenkin koin, ettei minulla ole oikeutta surra sitä, koska olin itse tehnyt sen teon. Ja toisaalta ympäristö tuntui myös lähettävän sellaista signaalia. Kuviteltua vai totta? En tiedä. Luulen, että juuri tämä johti kohdallani masennukseen. Ja täydelliseen omanarvontunnon menetykseen.
Asenteet ja toisaalta taas piintyneet käsitykset tyli käytyä läpi. Ja monet niistä alkoi vuosien saatossa herättää vihaa. Yhtenä esimerkkinä tuo nykyajattelu, jossa kaiken tulee olla niin suunnitelmallista ja hallittua, ihmiset on hyvin joustamattomia... kykenemättömiä heittäytymään... Mikä tuntuu olevan jo jonkinlainen normi! No, jouduin käsittelemään ison määrän vihaa, koska olin toiminut osaltani näiden yleisinä pidettyjen normien varassa. Syytin itseäni tästä katkerasti - elämän arvoitus oli hiljalleen alkanut avautua.
[/quote]
Vaikeinta oli kuitenkin itsekkyyden hyväksyminen, oma ja muiden. Aloin nähdä ihmiset (muutkin kuin itseni) hyvin itsekkäinä. En kuitenkaan pidä vapaaehtoisesti lapsettomia itsekkäinä. Ihmisellä on oikeus siihen. Ja joskus lapsettomuus todella on paras päätös. Tarkoitan, että silmäni avautui näkemään arvottomuutta, mikä vamaan johtui siitä, että aloin kokea syvää anhedoniaa... Se teki käänteen elämässäni ja minusta tuli minä. Vuosien saatossa olen oppinut löytämään oman suhtautumiseni ja ne arvonikin. En koskaan voi sanoa kellekään, että älä tee aborttia, mutta en kyllä voi sitä suositellakaan.
En tiedä onko tutkimustietoa siitä, kuinka moni sairastuu abortin jälkeen masennukseen? Voi olla, että me ollaan pieni joukko, mutta silti haluan toimia meidän äänitorvena. Yleinen aborttikeskustelu alkoi kuulostamaan vähän toiselta korvissani, kun olin tehnyt abortin. Sekin herätti paljon vihaa. Vihaa mikä johtui käsittelemättömästä surusta ja menetyksestä.
Ap tekee abortin ja tämä keskustelu täällä jääköön niiden luettavaksi, jotka pohtii asiaa omalla kohdallaan ajankohtaisena. Masennukseen on aina toisilla isommat riskit, kuin toisilla. On hyvä pohtia riskitekijöitä omalla kohdalla. Jos masennus tulee, siihen on hyvä hakea apua.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 08:18"][quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 00:03"]
Lapsi ei estä saavuttamasta elämässä yhtään mitään.
[/quote]
Upeaa nietzscheläistä ajattelua. Oletko töissä Trainer's Housella?
Useimmat ihmiset ymmärtävät, että kun elämään tulee lapsi, jostakin on aina luovuttava. Koska aika, raha ja oma energia ovat rajallisia resursseja, on täysi mahdottomuus saada kaikki se, mitä ilman lasta voisi saada.
[/quote]
Lapsi myös antaa paljon. Tiesitkös tämän? Lapsi ei ole mikään riistäjä, joka tulee ja varastaa vanhempien elämän, vaan tuo syvyyttä, iloa ja merkitystä, tarkoitustakin.
Ja ei en ole Jari Sarasvuo.
Todellakin! Moni tekee abortin siksi, että elämä ei tulisikaan menemään niin, kuin MINÄ sen olin suunnitellut. Onhan se itsekästä. Sitten voi niiden arvottomien rojujen, rahan, vittumaisen pomon ja helteisten Alanyan lomien keskellä miettiä - oliko tämä sitä mitä syvimmiltäni halusin? Suunnittelin?
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 08:40"]
Lapsi myös antaa paljon. Tiesitkös tämän? Lapsi ei ole mikään riistäjä, joka tulee ja varastaa vanhempien elämän, vaan tuo syvyyttä, iloa ja merkitystä, tarkoitustakin.
Ja ei en ole Jari Sarasvuo.
[/quote]
Juu, mutta kun kaikki eivät tarvitse tai halua sitä, mitä lapsi tuo tullessaan, kun taas samaan aikaan olisi hyvinkin paljon käyttöä sille, mistä joutuisi luopumaan. Syvyys, ilo, tarkoitus ja merkitys eivät ole asioita, joita vain lapsi voisi antaa. Ainakin toivon, että asiasi olisi näin kaikkien kohdalla.
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 08:40"]
[quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 08:18"][quote author="Vierailija" time="06.03.2014 klo 00:03"]
Lapsi ei estä saavuttamasta elämässä yhtään mitään.
[/quote]
Upeaa nietzscheläistä ajattelua. Oletko töissä Trainer's Housella?
Useimmat ihmiset ymmärtävät, että kun elämään tulee lapsi, jostakin on aina luovuttava. Koska aika, raha ja oma energia ovat rajallisia resursseja, on täysi mahdottomuus saada kaikki se, mitä ilman lasta voisi saada.
[/quote]
Lapsi myös antaa paljon. Tiesitkös tämän? Lapsi ei ole mikään riistäjä, joka tulee ja varastaa vanhempien elämän, vaan tuo syvyyttä, iloa ja merkitystä, tarkoitustakin.
Ja ei en ole Jari Sarasvuo.
[/quote]
Niin ollessaan toivottu. Ei toivottu lapsi ei ole eikÄ tule olemaan mitään noista. On tiedettävä omat voimavaransa ja mihin on kykenevä. Ei ole herkkua olla koko elämänsä se ei toivottu lapsi,paska joka tuhosi kaiken.
Alue: Aihe vapaa
Olen 16-vuotias ja olin joulukuussa juuri ennen joulua kaavinnassa. Ehkäisynä käytettiin kortsua joka syystä tai toisesta oli luiskahtanut pois ja spermaa oli päässyt valumaan. Huomasin 3 viikon päästä oudon oloni, vatsaa nipisteli, rinnat olivat todella arat, palelin ja oli heikko olo. Positiivinen raskaustesti oli järkytys, silti mietin mahdollisuutta raskauden jatkamiseen. Lasten hoidosta on kokemusta, sillä olen yli 10 lapsen täti. Olin päättänyt jatkaa. Varasin ajan neuvolaan iloisena. Silti iltaisin suuri huoli tulevaisuudesta valtasi mielen. Annoin viikkojen kulua, poikaystäväni ja hänen äitinsä painostivat aborttiin. Pelkäsin. Pyysin poikaystävältäni ymmärrystä, että mahassa oleva sikiö on jo alkanut merkata paljon. Silloinkin kun oli yksin, tuntui että pikkuinen oli seurana. Se olo oli ihanaa. Lopulta ahdistuksen keskellä myönnyin aborttiin. Menin sairaalaan tarkistamaan ultran avulla raskausviikot ja samalla pyysin nähdä pikkuisen että pystyisin käsittämään asian. En muista mitään niin ikävää tilannetta elämässäni kuin sen, että näin kuinka pieni sydän sykki ja olin päättänyt sen lopettaa. Raskausviikkoja oli kertynyt jo 11 eli kyse ei ollut enää mistään muodottomasta "soluklöntistä". Minulla on edelleen ultrakuva tallella. Vielä tuntia ennen sairaalaan menoa itkin ja anoin poikaystävältänu etten laittaisi kohdunkaulaa pehmentäviä lääkkeitä, hän hiljaa tokaisi että "tiedät kyllä sen olevan ainoa vaihtoehto". Sairaalassa itkin ja oksensin ennen leikkaussaliin menoa. Nukutuksesta herättyäni sain paniikkikohtauksen ja itkin, lääkärit antoivat rauhottavia ja nukahdin uudelleen. Vuoteeni vierellä odotti itkevä poikaystäväni joka piti näkyä kauheana ja pyysi "anteeksi kaikesta". Seuraavana päivänä jouluaattona vein kynttilän hautausmaan yleiselle paikalle jossa luki "Pienelle enkelille". Edelleenkin mietin miten oisin voinut tehdä toisin, itken monina iltoina koska tuntuu että osa musta on poissa..